torstai 16. helmikuuta 2012

Ei kultainen nuoruus...

Minulla on ollut ihan hurjan kiireinen viikko, enkä ole yhtään ehtinyt ajatella, mitä tänne blogiin kirjoittelisi! Päädyin kuitenkin muistelemaan vanhoja, sillä yksi syy kiireeseen on kolme vanhojen tanssikeikkaa. Soitan alttosaksofonia orkesterissa (totaalisen amatöörinä) ja vanhojen tanssikeikat ovat suosikkejani. Ne ovat sopivan lyhyitä, kappaleet ovat hauskoja ja tuttuja, pääsee ihastelemaan mekkoja ja mikä parasta, muistelemaan wanhoja (vaikka tänään onkin vasta penkkarit).


Kuvat on otettu muistaakseni ekalla digikamerallamme. Huikea kuvanlaatu!
Olen nähnyt vanhojen tanssit koko koulu- ja opiskelu-urani aikana joka vuosi yhtä lukuunottamatta. Oli niin hienoa, kun upeat prinsessat ja prinssit tulivat tanssimaan myös ala-asteelleni. Joka vuosi sitä odotti, että saa joskus itsekin tanssia ja mietti, millaisen puvun sitten haluaisi. Ainoa trauma vanhoihin liittyen on se, ettei minua koskaan haettu tanssimaan viimeisessä valssissa...

Äiti ja minä. Sain pariltani (tai hänen äidiltään) oikein rannekukan.
Oi niitä aikoja! Meillä ei ollut elävää musiikkia kun tanssimme, vaan viimeisiään vetelevät cd, joka välillä harjoituksissa teki tepposet. Tämä ei minua haitannut, sillä oli hienoa tanssia niitä samoja kappaleita, joita oli kuunnellut vuosi toisensa jälkeen: poloneesina Prinsessa Ruususen häämarssi, Cicapo, Pas d'Espange, La Chaconne...

Pukuni jujuna olivat irtohihat, jotka olivat viittaus "vanhaan aikaan".
Toinen juju oli kirkkaan turkoosi tylli hameessa, joka näkyi pyörähdyksissä.

Vanhojen pukunikaan ei ollut turha ostos. Olen kuluttanut sen lähes puhki erinäisissä vuosijuhlissa ja vastaavissa. Kerran olen jopa kiepsauttanut mekon organzan hameen sisäpuolelle ja yhdistänyt tummansinisen vuorisilkin toiseen yläosaan! Minua ei haittaa, etteivät puvut enää yritä useinkaan muistuttaa vanhoja pukuja. Tavalliset iltapuvut ovat käyttökelpoisempia jälkeen päin. "Vanhuutta" voi myös ajatella niin, että se on ehkä ensimmäinen kerta, kun saa laittautua kuin aikuinen ja olla kuin olisi virallisemmissakin juhlissa.


Noora ja minä hienoina. Parimme olivat myös kaverukset ja meillä oli oikein hauskaa.

Voi olla, että muistoni eivät olisi näin kultaisia, jos syystä tai toisesta en olisikaan päässyt tanssimaan, en olisi saanut paria tai valmistautuminen olisi muuttunut stressaavaksi kilpavarusteluksi. Onneksi elämässä on kuitenkin muitakin kohokohtia kuin vanhojen tanssit! Mutta kun kerran sain tanssini tyytyväisenä tanssittua, voin nyt naureskella, että aiemmini inhoamani otsikon kappale saa minussa aikaan hienoisia liikutuksen tunteita...


Muistutus elämän muista kohokohdista: Grace Kellynä penkkareissa seuraavana vuonna.

5 kommenttia:

  1. Hassua, että osuin juuri paikalle, kun postaus tuli. Tänään oli hienot penkkarit meillä taas. Samoin potkiaiset eilen. Oppilaat olivat kaikenlaisia sarjakuva- ja satuhahmoja. Minua esitti eräs POIKA abivideolla. Oli aika hyvä.

    Äiti

    VastaaPoista
  2. Ihania muistoja! Puvun monikäyttöisyys on tärkeä asia, olihan omanikin alkujaan isosiskoni vuosijuhlapuku. Hahaha, Ava, yleensä meidän äiti on se, jota joku poika esittää!

    VastaaPoista
  3. Oi, wanhat! Kiva muistelo. :)

    Miulla oli sellainen "puoliwanha" -asu, muuten moderni iltapuku, mutta edessä oli nyöritykset. Olin vuokrannut omani, niin ei tarvinnut jatkokäyttöä miettiä.

    VastaaPoista
  4. Kauniita muistoja sinulla!
    Tänään taas moni sai muistojensa aarrearkkuun ihania asioita.
    Tulin juuri vanhojen tanssiesityksestä ja juhla-aterialta. Voin todistaa, että vaikka määrä on suuri on laatu pysynyt korkeana. Liikuttavan kauniita ja hyväkäytöksisiä "vanhoja" ja tanssit olivat upeita.
    Tänä vuonna tosiaan, pitkästä aikaa, abivideolla minua esitti tyttö!
    Oli niin tanssahtelevaa matematiikanopetusta, että...

    Mutta nyt lomalle.
    Mukavaa helmikuun loppua!
    t. Nooran äiti

    VastaaPoista
  5. Äiti: Teletapiaa! Haha, olisinpa nähnyt tuon abivideon!

    Noora: Niinpä! Sun puku oli kyllä ihana. Ne värit oli NIIN kauniit, suorastaan karkkismaiset!

    Minna: Vuokraaminenkin on kyllä fiksua. En minäkään ollut varma saanko tuota pukua enää käytettyä, mutta hyvä, että olen saanut. Sekin on kyllä kivaa, että puvussa on jokin viitaus vanhaan aikaan.

    Nooran äiti: On hieno katsoa, miten arvokkailta vanhat näyttävät puvuissaan!

    Haha, vaikka sinua usein olisikin esittänyt poika, niin 2006 sinua esittikin Audrey Hepburn! Aika suuri kunnia.

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.