perjantai 9. maaliskuuta 2012

"Being a good writer is three percent talent and 97 percent not being distracted by the internet"

En ole tällä viikolla paljon ehtinyt blogia ajatella, kun olen joko viilettänyt luennolta toiselle, tai sitten istunut tietokoneen ääressä kirjoittamassa jotain ihan muuta. Minulla on työn alla nimittäin kandidaatin tutkielma ja otsikon sitaattiin törmäsin tällä viikolla. Kovin osuvasti sanottu. En vaan löytänyt, kuka moisen viisauden on keksinyt.

Minä kuitenkin tarvitsen välillä nollausta työnteon lomassa ja nopeiten se onnistuu käymällä jollain kivalla nettisivustolla työn lomassa. Muutenkin työskentelytyylini on mallia "huolien huone". Mahtaako joku muistaa kuinka Roope Ankka kävelee rahasäiliössään ympyrää huolien huoneessa niin, että lattiaan on syntynyt ura? No, minä kävelen ympyrää kotona, sillä meillä pääsee kätevästi kiertämään huoneesta toiseen. Sitten kun palaan ruudun ääreen, tekstiä saattaa taas syntyä. Sama pätee myös muiden taukojen pitämiseen. Jotain tapahtuu aivoissa samalla, kun viihdytän itseni vaikkapa Pinterestissä. Tosin ei se ihan niin, mene, että taukoa voisi koko ajan pitää. Blogin kirjoittaminen ei kuitenkaan onnistunut samalla, kun kirjoitin tänään vastasyntyneiden kuuloerottelusta. 

Kuvat on otettu eräänä talvisena päivänä, jolloin lumi oli melko vastikään satanut maahan. Voi sitä riemua!

Toinen hyvä taukokeino on mennä kävelemään läheiseen Puolalan puistoon. Siellä voi nauttia sekä puiston luonnosta että upeista jugendlinnoista ja kauniista puujugendtaloista. Usein iltapäivisin voi seurata sivusta myös iltapäiväkerholaisten ja muiden lasten pulkkailua, jos on lunta.

Pienet pulkkailijat As. Oy Päivölän ja Albatrossin edessä.

Kun nyt kerran kuvissa on näitä jugendlinnoja, voisin saman tien aloittaa suosikki jugendtalojen sarjan. En ole vielä päättänyt, mikä on suurin suosikkini, josta olisin ehkä halunnut aloittaa. Ehkä helpompi näin, niin ei tarvitse pähkäillä. Näistä mikään ei siis ole suosikkini, vaikka voisinkin tulevaisuudessa oikein mielelläni muuttaa mihin tahansa näistä (as if). 

"Albatrossi joka lepäämättä liitää.." Kerran joulukuussa sain kurkata talon ala-aulaan ja siellä oli upea kuusi! 
 Albatrossin talo pääsi suokkilistalleni juuri tuona päivänä, jolloin olin puistossa kuvaamassa. Silloin aurinko oli sopivasti laskemassa, mikä korosti talon upeaa syvän oranssia väriä. En tiedä miten olinkin voinut sivuutta sen sitä ennen! Olin toki huomannut talon, mutta vasta tuolloin se todella sykähdytti. Albatrossin on suunnitellut kuuluisa jugendarkkitehti Frithiof Strandell ja se on valmistunut 1911. Se vietti siis viime vuonna satavuotissyntymäpäiviään. Sen yläkerrassa on ateljee, jossa on työskennellyt mm. Wäinö Aaltonen, ja rakennusta on kutsuttu taiteilijoiden taloksi. Hmm... Löisiköhän Karkkis Karkkinen lukioaikaisilla öljyväritöillään joskus rahoiksi, niin pääsisi tuonne ateljeehen. Albatrossista ja sen historiasta on ilmestynyt myös kirja, kuten monesta muustakin Turun jugendhelmestä. 

Päivölä oli siitä kirjoitetun kirjan mukaan pullollaan diplomi-insinööri-filosofian tohtori -pariskuntia. This gives me an idea...
As. Oy Päivölä on hillitympi kuin Albatross, mutta sen juju on mielestäni monipuoliset, mutta hyvin "rytmitetyt" muodot. Sen on suunnitellut Ardian Thomander ja se on valmistunut 1908. Erikoista on, että siihen rakennettiin alunperin yhteiskeittiö! Siis koko talonväelle, eikä asunnoissa ollut keittiöitä lainkaan! Keskuskeittiössä valmistettiin ruoka, joka hinattiin asuntoihin hisseillä. Vähitellen siitä kuitenkin luovuttiin ja ihmiset halusivat omat keittiönsä. Tosin eipä tässä taida olla mitään erikoista, sillä 20-luvulla keskuskeittiöitä rakennettiin kuulemma enemmäkin. Olen käynyt jopa asuntoesittelyssä talossa, jossa keskuskeittiö toimi aivan viime vuosiin asti! Se on silti hauska kuriositeetti. 

Ainoa ongelma puistossa on se, että se on mäen päällä ja suurinpiirtein joka polun päässä lukee "ei talvikunnossapitoa".
Välillä pitää varoa, ettei liukastele. 

Tähän postaukseen tulikin tekstiä enemmän kuin piti. Taisin vähän innostua aiheesta. Jos et jaksanut lukea pitkiä sepustuksia talojen historiasta, niin yllä vielä yksi pala Puolalan puistoa, joka varmasti rentouttaa näin työviikon päätteeksi. Kohta voikin mennä puistoon ottamaan kevätkuvia!

Lähteet:
Lahtinen, R. & Laaksonen, H. (2009). Kävely jugendtalojen Turussa. 3. painos. Turku: Turkuseura.
ja

4 kommenttia:

  1. Teidän juupuugent on kyllä vähän vaatimattomampi, vaikka täydellinen onkin. Eikä tässä ole mitään ristiriitaa!

    Kauniita kuvia! Nyt lumet taitavatkin olla jo harmaita Puolalanpuistossakin ja sulavat kaikki muutaman viikon sisällä.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puistossa on tosiaan nyt vähän eri näköistä. Tosin kyllä siellä vielä lumi on kauniimpaa kuin kaduilla!

      Joo myönnetään, että meidän talo on noita vaatimattomampi, mutta silti aivan täydellinen.

      Poista
  2. Upean näköisiä taloja, jo ihan ulkoapäinkin! Mie asuisin oikein mielelläni ihan kummassa vaan, meiltä löytyy kohta se diplomi-insinööri, mutta filosofian tohtoria ei ole näkynyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talot on upeita ulkoapäin, mutta kun olen lukenut näistä kertovia kirjoja, niin jotkut asunnot on voitu silti sisustaa todella kummallisesti. Jossain esimerkiksi oli 60-luvulla lisättyjä ihania kattopaneeleja! Tosin ei näissä taloissa. Mutta oikeen mielellään näissä silti asustelisi.

      Meilläkin on jo DI hallussa, mutta jos nyt FM:ksi ensin... Tai edes kandiksi! :D Ja mies ei ole kyllä niillä rahakkaammilla DI aloilla edes. No, onneksi onni ei ole loppujen lopuksi siitä kiinni.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.