sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Lasisydän

Ah, lasi! Se on ihmeellinen aine, koska siitä on niin moneksi ja siitä saa muotoiltua valtavan kauniita asioita. Lasin puhaltaminen ja muokkaaminen on mielestäni todella kiehtovaa ja käsittämätöntä. Katsottuani Yle Teemalta lasista kertovan dokumentin innostuin kirjoittamaan omista lasiesineistäni. Olen jo muutaman vuoden keräillyt kauniita lasiastioita ja erityisesti suomalaista lasia. Toistaiseksi kokoelma ei ole kovin mittava, mutta haaveet sen täydentämisestä sitäkin suuremmat. 


Kuvien tekotaiteellinen asettelu johtuu siitä, että ne on kuvattu keittiön pöydällä, jonka reunan en halunnut näkyvän
(Ks. oikea yläkulma). Kuvassa vihreää ja kirkasta Faunaa ja sininen Grapponia-sokerikko.

Aivan ensimmäiseksi kokoelmiini sain vanhemmiltani tummansinisen Nanny Stillin Grapponia-sarjan kermakon ja sokerikon. Olisiko ollut häälahja? Kommenteista luultavasti löydätte vastauksen. ;) Seuraavaksi    kuulin, että isovanhempieni jäämistöistä löytyy muutama tummanvihreä Oiva Toikan Fauna-lasi. Otin ne riemusta kiljuen vastaan ja myöhemmin olen saanut niitä lisääkin. 


Päässäni soi vastustamattomana toistona: "Grapponia/ (pum pum)/ tämä on grappooonia..."
Kuvassa Grapponia nekka ja jälkiruoka-astia ja iso Fauna astia.

Myöhemmin lasikokoelmani on täydentynyt lähinnä erilaisista vanhojen tavaroiden liikkeistä ja esimerkiksi Ajan taiasta ostetuista astioista. Toistaiseksi kokoelma koostuu juuri lähinnä Faunasta ja Grapponiasta, kuten varmaan kuvista huomaa. Erityisesti pidän värillisestä lasista ja turkoosin eri sävyt ovat kauneimpia. Myös sitruunankeltainen on herkullinen väri. 

Kastehelmi-sokerikko, Anu Penttisen Sukat makkaralla-lasi ja tuntematon turkoosi ihanuus.

Aina esineen ei tarvitse olla tietyn suunnittelijan tai kuulua tiettyyn sarjaan päästäkseen kokoelmiini. Yllä olevan kuvan turkoosi pullo ei tietääkseni ole kenenkään nimekkään tekemä, mutta se on kauniin värinen ja hauskan mallinen. Se toimii myös yhden kukan maljakkona paremman puutteessa. 

Diiva-olutlasit ovat mainioita smoothie-laseja. Pikku Myy -purkissa säilytän liitua keittiön taulua varten.

Jonkin verran minulla on myös uudempaa (suomalaista) lasia. Ylläolevat Markku Salon lasit olen saanut ystäviltäni. Kirkkaat Diiva-lasit häälahjaksi (okei, ME olemme saaneet...) ja pienen purkin joitain vuosia sitten synttärilahjaksi. Muistaakseni purkin nimi on Pikku Myy, mutta sitä ei tuolta sivustolta enää löytynyt. Ehdoton suosikkini on Anu Penttinen. Hänen käyttämänsä värit ovat uskomattoman ihania ja iskevät juuri tällaiseen väri-ihmiseen kuin minä. Ostin vuosi sitten pitkän haaveilun jälkeen saamallani lahjakortilla hänen Pixeline-vatinsa. Se vaati pitkän vertailun missä oli kauneimmat ruudut, sillä yksikään ei ole samanlainen.



Anu Penttisen Pixeline-vati on uskomattoman kaunis ja se saa kunnian toimia vihkin ja kihlan säilytyspaikkana kotona ollessani.
Mitäs seuraavaksi? Lasihaaveita minulla riittää, eikä osa ole toteutettavissa ehkä koskaan. Esimerkiksi Nanny Stillin Harlekiini on ainakin tällä hetkellä vähän yli budjettini. Helena Tynellin Hyrrä-maljakot ovat siinä ja siinä. Tarkkoja hintoja en tosin osaa nyt heittää. En ole oikein vielä päättänyt, mihin seuraavaksi haluaisin "sijoittaa" (tai mitä pyytäisin lahjaksi on totuudenmukaisemmin sanottu). Pidempään olen miettinyt Oiva Toikan Floraa Faunan vastapainoksi, mutta saa nähdä. Onneksi kaikkea ei kuitenkaan tarvitse hankkia itselle, vaan kauniista lasiesineistä voi nauttia myös muualla. Ensi kesänä voisikin tehdä retken vaikkapa Suomen lasimuseoon!


14 kommenttia:

  1. Kirkas lasikin on kaunista, mutta värilasia ei minusta voita mikään. Jonkin kauniin värin katseleminen erityisesti lasissa on minusta suorastaan "hoitavaa".

    Uusimmista laseista juuri sukat makkaralla -sarjassa on kauniit värit. Kuvassa olevan punaisen lisäksi turkoosi-vihreä malja on erityisen kaunis.

    Keräilyintoa vaan!

    Ava

    VastaaPoista
  2. Minulla on kauniista laseista sellainen hauska kokemus, että meillä kotona ne olivat aivan arkipäivää. Isäni oli Varkauden Ahlströmin tehtaiden virkamiehiä ja käydessään Iittalassa työmatkoillaan hän toi aina laseja tuliaisena. Olikohan Ahlströmillä ja Iittalan lasitehtaalla jokin yhteys siihen aikaan, sitä en ole koskaan selvittänyt? Vai kävikö hän vain jossain matkan varrelle sattuneessa Iittalan lasitehtaan myymälässä? Oli miten oli, mutta jos nykyisin menen mihin tahansa lasimuseoon, niin siellähän ne lapsuuden arkiastiat ovat lasivitriineissä!
    t. Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas oli arkena käytössä kirkkaat lasit, varmaan aika sekalainen kokoelma aina sinappilaseista alkaen, mutta kun tuli vieraita otettiin Kaj Franckin värilliset kartiolasit käyttöön. Silloin lapsena en niiden arvoa vielä ymmärtänyt, mutta ne toivat juhlan tunnun ja tykkäsin niistä kyllä jo silloin.

      Ava

      Poista
    2. Sinappilasit muistan myös! Mutta olikos ne kirkkaat? Eikäs ne olleet jotenkin vihertäviä?
      Virpi

      Poista
    3. Niitä oli molempia merkistä riippuen ja joissakin oli jonkinlainen kuviokin.

      Ava

      Poista
  3. Täällähän on käynnissä varsinaiset muistelot! :D Hauskaa!

    Minullakin on itseasiassa arkilaseina tällä hetkellä kirkkaita laseja. Varmaan halusin vaihtelua, kun kotona oli aina värillisiä Kartoita ja Vernoja arkenakin. Nyt olena taas alkanut haaveilla vähän värikkäämmistä arkilaseista.

    Ne ohuet Kartiot on todella kauniita! Harmi vaan niitä ei raaski käyttää kun ovat niin kalliita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annetaas muisteloiden vielä jatkuakin! Kuten kerroin, meillä hienot lasit oli arkitavaraa, joten ne särkyivät ajan saatossa yksi kerrallaan. Sain sitten vanhempieni perintönä erilaisista lasisarjoista yhden sieltä toisen täältä. Ajan hammasta olivat parhaiten kestäneet kauniit lasiset, värilliset jälkiruoka-astiat. Tosin punaisia oli vain yksi, vihreitä ja ruskeita kolme kumpaakin. Koska veljieni kanssa aina riitelimme siitä, kuka saa punaisen, ne varmaan kuluivat eniten. No sitten käytin näitä astioita omassa kodissani. Kunnes kerran Helsingissä eräässä lasidivarissa näin ikkunassa juuri näitä jälkiruoka-astioita ja nimenomaan punaisia!! Menin sisään ostamaan ne ja järkytyin niiden hintaa!!! Se oli markaa-aikaa ja ne oli kai 250 mk/kpl. Ostin silti mutta sitten kävi tietysti niin, että en enää raaskinut käyttää niitä. Voi harmi!!
      Kunnes sitten aloin ajatella, että ketä ne ilahduttavat kaapissa? Höh, ei ketään! Nyt ne ovat taas iloisesti käytössä ja ilahduttavat joka kerta.
      Niin että suosittelen Kartioiden ja Vernojen käyttöä Karkkisen kodissa ihan surutta!
      T. Virpi

      Poista
    2. Se on totta, että hienojakin astioita pitäisi uskaltaa vaan käyttää, vaikka aina on riski, että ne hajoaa. Minulla on joitain uniikkiastioita, joiden käyttöä harkitsen tarkkaan. Ne ovat kuitenkin esillä keittiön hyllyllä ja niitä voi ihailla siinäkin!

      Kyllä minä Vernoja ja Kartioita raaskisin käyttää arkenakin (paitsi niitä ohuen ohuita Kartioita), mutta ongelma onkin se, että minulla ei ole niitä. Kun keräsin itselleni arkilasistoa, olin katsellut em. värikkäitä laseja kotona niin kauan, että halusin pelkästään kirkkaita laseja. Nyt kuitenkin mieli on hiukan palaamassa värillisiin, mutta lasikaapit on jo ihan umpitäynnä! No, onneksi ne menee rikki...Heh. (oikeasti en toivo rikkoutumisia, vaan tykkään kirkkaistakin laseista).

      Poista
    3. Mutta vernat ei hajoa, vaikka kuinka yrittäisi. Kartiot sentään kestää vain 10 vuotta. Hih. Samoin voi käydä sinun kirkkaiden lasiesi kanssa.

      Ava

      Poista
    4. Minäpäs olen ratkaissut tämän "en raaski käyttää arkena"-ongelman niin,että kutsun mahdollisimman usein ystäviä ja sukulaisia meille syömään tai kahville!
      Kauniit astiat pääsevät käyttöön siis tarpeeksi usein, muttei niin usein että niihin kyllästyisi. Arkiarki (heh) astiat ovat myös alkaneet tulla tiensä päähän ja pitäsi laittaa roppa kaupalla astioita vaihtoon, haaveissa siintää sukat makkaralla, jokos olet ehtinyt niihin ihastua?

      Poista
    5. Oiva ratkaisu ongelmaan! Meilläkin kauneimmat astiat pääsevät taas ensi viikonloppuna käyttöön.

      Meillä ei vielä ole erikseen arkiastioita (paitsi viinilasit ja joitain muita hienoja jälkiruoka-astioita sun muita), mutta vielä en ole kaivannutkaan.

      Tarkoitatko niitä "tavallisia" kokoisia sukat makkaralla -laseja etkä noita pikareja? Ne ovat kyllä kauniita, mutta minä en ole ajatellut alkaa niitä kerätä kuitenkaan.

      Poista
    6. Juu niitä tavallisia. Meillä on arkikäytössä vihreät kartiot, sukat makkaralla toisi hiukan piristystä valikoimiin ;) Ihanin tilanne on kun kaikki erilaiset astiat olisivat keskenään mach-mach, vaikka olisivatkin aivan eri sarjoja!

      Poista
  4. Mä tykkään kanssa ihan kauheasti värillisestä lasista ja nyt uudessa kodissa mulla on kokonainen avohylly varattuna niille. Pitääkin esitellä joskus, vaikka kokoelmani onkin varsin pieni. Nanny Stilliä haikailen minäkin, oikeastaan mitä vain häneltä. Suurin osa mun värilasista on mummiltani ja itse asiassa tästä postauksesta selvisi nimikin yhdelle niistä laseista, joita en ole vielä kiikuttanut mukanani, mutta katsonut jo sillä silmällä ;). Eli tuollainen limen värinen Fauna-kulho.

    VastaaPoista
  5. Pienikin kokoelma näyttää varmasti hyvältä hyllyllään! Minullakin jäi tuohon liinavaatekaapin päälle melkein kaikki kuvaussession jälkeen ja näyttävät oikein kauniilta.

    Minäkin haaveilen monesta Nanny Stillin suunnittelemasta. Valitettavasti hinnat vaan taitaa nousta...

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.