Sisustusta, vihdoinkin!

Viime aikoina blogi on täyttynyt kaikesta muusta kuin sisustuksesta, vaikka alunperin ajattelin, että pääpaino olisi siinä. Nooh, toisaalta ovathan juhlakoristeetikin juhlien sisustamista ja olen esitellyt myös aikaisempia kotejani ja niiden sisustusta. Kesän mittaan tähän nykyiseen kotiimme on kuitenkin kertynyt mukavasti pieniä uusia sisustusjuttuja. Osa niistä oikeastaan on ihan vanhoja, vanhempien varastoista saatuja tai kirpparilta. Nyt ajattelin käydä vähän läpi, millaisia uusia juttuja kodistamme löytyy. 

Oli pakko aloittaa tällä, kun kuva onnistui niin hyvin! Meidän keittiön loisteputkilampun alla saa hyviä kuvia.

Iso osa uusista sisustusjutuista on synttärilahjoja. Sain niin kivoja juttuja, että laitoin kaikki samantien esille (jos jostain ei ole kuvaa, se ei johdu siitä, etten olisi tykännyt vaan jostain syystä vaan en huomannut kuvata). Ylläolevassa kuvassa on kolme lahjaa: Ekobon bambuastia, Teeman söpöt pikkuastiat ja Alessin viinipullonavaaja. Alla taas on värikäs pallovalosarja ja kamera, joka on ystäväni  pakkausteipistä tekemä taideteos.

Palloja ja värejä kaikkialla! Uusi kamerani pääsi myös kuvaan.

 Eteiseen hankittiin kesällä jotain uutta ja kauan kaivattua: kokovartalopeili. Hetken harkitsin jonkinlaista kirppariratkaisua, mutta päädyin lopulta Ikean yksinkertaiseen peiliin. Tästä ainakin näkee kunnolla ja tykkään siitä, ettei siinä ole mitään ylimääräistä. Ja Tintti-autot saa kivasti reunalle huristelemaan. Vaikka peili on loistava ja hyvässä paikassa, jostain syystä silti menen aina ihailemaan peilikuvaani vanhoista palapeileistä, joista haluaisin päästä eroon. Tottumus on toinen luonto. Nyt olen päällystänyt vanhan peilin synttärikorteilla. Jospa se tästä.

Peili on kiinni narulla seinässä olevasta koukusta, ei tarvitse huolehtia, että kaatuisi vaikka onkin nojallaan.

Lasiastia- ja esinevalikoimani on myös kesän aikana karttunut. Syntymäpäivälahjaksi sain kaksi lisäystä kokoelmiini: suloinen Oiva Toikan Tirri-lintu ja Markku Salon iloisen keltainen pieni pullo. Jo aiemmin kesällä äiti bongasi minulle joltain iltatorilta Helena Tynellin Hyrrän, jollaisesta olinkin  lasipostauksessa vähän haaveillut. Ja oli muuten aikamoinen bargain eli oikea kirppislöytö!

Lasikokoelma alkaa olla jo yhtä mittava kuin avainkokoelmamme, joka on myös esillä eteisen lipaston päällä.

Hyrrä pääsi Pixelinen viereen. 

 Suurin sisustusuudistus on kukkapöytä, jonka saimme appivanhempien varaston perukoilta. Kotimme yksi huonoja puolia on se, ettei ikkunalautoja oikeastaan ole ja yrttejä ei saa minnekkään kasvamaan. Onneksi muistin, että anoppi oli joskus muuttomme aikoihin tarjonnut meille kukkapöytiä, joita he eivät tällä hetkellä käytä. Valitsin kahdesta kukkapöydästä sen vähän komeamman, koska se oli jugendia. Minusta oli hauska ajatus, että joku asia kodissamme olisi samaa aikakautta kuin talo. 

Huomaa kuvassa myös miehen ostamat hääpäiväkukkaset.

Kun pöytä saatiin paikalleen, se näyttikin minusta vähän liian raskaalta. Olin ajatellut, etten maalaisia sitä, mutta minusta tuntuu, että valkoinen väri tekisi sittenkin hyvää. Tuo punaruskea ei vaan ole minun värini Sen mallista ja koristeista pidän edelleen. Toinen kukkapöydistä olisi ollut yksinkertaisempi ja ilman levikkeitä. Se oli taas mielestäni vähän liiankin siro ja olisi voinut olla liiankin heppoisen näköinen. 

Etsi viisi virhettä (tai ties kuinka monta). Kuvat on otettu eri kerroilla.

 Minulla on tässä vielä vähän lomaa ennen opintojen alkua, joten voi olla, että lähipäivinä aloitan maalausurakan. Samalla voisin maalata muutaman jakkaran, jotka ovat vaatineet jo pidemmän aikaa maalikerrosta ylleen. 

Nyt on yrtit arvoisellaan paikalla!

Olinkin unohtaa vielä yhden "uuden" sisustustusjutun kodissamme. Se on peili, jonka vanhempani ovat tuoneet Marokosta matkamuistona joskus 80-luvulla. En nyt tiedä oliko se ihan isovanhemmilleni ostettu vai oliko se päätynyt heidän entiseen taloonsa varastointitarkoituksissa. Sieltä minä sen jokatapauksessa bongasin ja pyysin sen itselleni. Peili on kesän aikana ehtinyt olla jo vaikka missä paikoissa huushollissamme, mutta nyt räpsäisin siitä kuvan ihan vaan kirjoituspöydän päällä. Ja todellakin räpsäisin, sillä en yhtään katsonut, mihin kamera tarkensi. Katsoin vain, että näkyypä olkkari hauskasti  peilistä ja iskin kuvan koneelle. No, koska kuvani eivät muutenkaan ole täydellisiä, niin tämä sopii joukkoon.

Peilin yksityiskohtien sijaan voi ihailla suku-synttäreillä saamaani kukkakimppua ja väreittäin järjestettyä kirjahyllyä. Ai niin, ja kirjahyllyssä on kolme art deco -aiheista muotikuvaa, jotka ostin vuosia sitten Espanjasta. 

Sellaisia sisustustuulia Karkkiksen luona oli tällä kertaa. Ensi viikolla saattaa olla taas uudet kuviot. Yleensä nimittäin sisustaminen tarkoittaa lähinnä alituista esineiden uudelleenjärjestelyä.