torstai 4. lokakuuta 2012

Älä osta kurpitsaa säkissä

Syksyistä pihaa. Pikkukurpitsan sain äidiltä.
Otsikon opetuksen koin karvaasti tällä viikolla. Kyse ei ole ensimmäisen kuvan kurpitsasta vaan jostain vähän... isommasta. Keskiviikkona oli nimittäin Turun Yliopiston Luomupiirin kuukausittainen jakotilaisuus. Yleensä ehdin paikalle hyvissä ajoin, mutta nyt opiskelujen takia menin hakemaan tilaustani lähempänä loppumisaikaa. Tilaus on tehty etukäteen, mutta jotain voi jäädä saamatta kun tulee myöhään, jos jotain ei olekaan ollut tarpeeksi. 

Tällä kertaa en muistanut yhtään mitä olin tilannut. No, kävi ilmi, että pallokurpitsan muun muassa. Sitä ei oltu laitettu muun tilaukseni viereen, joten oletin niiden loppuneen. Näin kuitenkin yhden vähän kauempana pöydällä ja ajattelin, että se on jonkun muun. Olin helpottunut, sillä kurpitsa oli aivan valtava. Olin nimittäin ajatellut tilaavani korkeintaan jonkun jalkapallon kokoisen kurpitsan. Pian kuitenkin kävi ilmi, että tuo valtava yhdeksän kilon kurpitsa on kuin onkin minun.  Olin myös aivan järkyttynyt kurpitsan hinnasta. Kaksi euroa kilo ei tuntunut tilatessa paljolta, mutta yhtäkkiä olinkin käyttänyt 18 euroa yhteen kurpitsaan!

Siinä se nyt on, arvokas ja valtava pallokurpitsa.
Hämilläni poistuin se kainalossa paikalta.Ulkona sovitin kurpitsaa pyöränkoriin. Ei mahtunut. Sovitin kurpitsaa mukanani olleeseen kangaskassiin, mutta sekin oli liian pieni. Soitin tuskastuneena miehelle, jos hän hakisi minut autolla, mutta sekään ei sopinut. Ainoaksi vaihtoehdoksi oli laittaa kurpitsa pyörän tarakalle ja taluttaa pyörää. Polkiessa se olisi voinut tipahtaa, eikä minulla ollut mustekaloja mukana. Taluttaessani pyörää kaupungin halki soitin ajan kuluksi äidille ja purskahdin melkein itkuun harmista. Äitiä koko tilanne alkoi naurattaa ja pian minäkin sain hyvät naurut uskomattomasta tilanteesta. 

Kurpitsa vs omena. Kukkakimppu on mieheni. Hän sai sen appivanhemmiltaan erään konsertin kunniaksi.
Enää oli ongelmana miten kurpitsan käyttäisin. Viime syksynä tein aivan ihanaa kurpitsakeittoa, muistaakseni tällä reseptillä ja sitä aion tehdä nytkin. Ajattelin ensin, että vain halkaisisin kurpitsan ja kovertaisin kaiken syötävän irti. Kunnianhimo kuitenkin iski ja halusin koittaa tehdä oikein kunnon jack-o-lanternin eli kurpitsalyhdyn. 

Aluksi olin vähän sormi suussa, mistä saisin aloitettua, vaikka netistä katsoinkin ohjeita. Sain kurpitsan päältä "korkin" irti pienellä sahalaitaisella veitsellä. Olisi kannattanut ottaa vähän enemmän, niin kovertaminen olisi ollut helpompaa. Aloin korvertaa maltoa irti kurpitsan sisältä ja kaivelin myös siemenet pois. Homma oli tuskaista ja hidasta ja mietin, miten sitä saisi helpotettua. Lopulta muistin jostain lukeneeni, että jäätelökauha voisi olla siinä hommassa hyvä. Se todella toimi ja nopeutti kovertamista huomattavasti! 

Tässä vaiheessa olo oli vähän epätoivoinen.
Onneksi homma eteni melko helposti.
Jäätelökauha pelasti päivän! Siemenetkin olisi voinut säästää, mutta sitä en millään jaksanut enää tehdä.
Kun suurin osa oli sisälmyksistä koverrettu irti, itse lyhdyn leikkaaminen oli helppo homma. Tässä vaiheessa en jaksanut enää briljeerata, vaan luonnostelin veitsellä yksinkertaisen naaman ja leikkasin ne sillä pienellä sahalaitaisella veitsellä irti. Loppuillan olenkin sitten viettänyt kurpitsasosetta keitellessä ja tätä kirjoittaessa.  

Iloinen ja lähes hampaaton hemmo ilmestyi ovenpieleen.
Näin ex tempore tehdyksi kurpitsalyhdystä tuli mielestäni aika hyvä, vaikka kurpitsa ei ollutkaan kaikkein kauneimman värinen. Nyt mies kyllä yllättyy kun tulee illalla keikalta kotiin! 

12 kommenttia:

  1. Huh mua ihan pelottaa tuo hurja kurpitsahemmo. Hyvät hampaat!!

    Mitä kaikkea siitä kurpitsasoseesta aiot tehdä?

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt sentään pelkää! Yritin tehdä siitä niin ystävällisen näköisen kuin pystyin. Se ei selvästikään ole käynyt meidän hienolla pastilliautomaatilla!

      Aion tehdä nyt ainakin tuota keittoa, mutta täytyy katsoa jos keksisi jotain muutakin.

      Poista
  2. Hihii! Tää oli hauska postaus. Ja kyllä "vähän" vaivaa kannattikin nähdä, sen verran hienon kurpitsalyhdyn sait!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mun piti tehdä jotain ihan muuta illalla, mutta kurpitsan kovertamiseenhan se aika meni. Mutta kyllä kannatti!

      Poista
  3. Minulla on siis NIIIN ihanan kurpitsapiirakan resepti, se on täällä:
    http://sotaosaltiga.blogspot.fi/2011/09/kurpitsapiirakka.html

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että Nooralla on joku kurpitsaresepti blogissaan. Kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Täällä yksi väsynyt remontoija hihittelee tuolle että kukkakimppu on miehesi. Joo ehkä kantsis mennä nukkumaan. Aion ehkä ottaa vinkeistä vaarin ja tehdä Laululan portaille kurpitsalyhdyn irvistämään! Se oliskii eka kerta kun moiseen hommaan ryhtyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on miehen. Minulle nimittäin erikseen sanottiin, että ne eivät ole minulle. Saan kuitenkin silti ihailla niitä!

      Ei tuon lyhdyn tekeminen niin vaikeaa ollut, aikaa vievää vaan. Ja kannattaa tosiaan irrottaa vähän isompi hattu ainakin jos kurpitsa on iso.

      Poista
  5. Kyllä hyvä anekdootti on aina 18 euron arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja saihan siitä kaupanpäällisiksi vähän ruokaa ja lyhdynkin.

      Poista
  6. Let me rephrase that. Hihittelin mielikuvalle siitä että olisit naimisissa (tai uskoisit olevasi) kukkakimpun kanssa. (Olen näemmä edelleen väsynyt kun tuo jaksaa naurattaa. Anteeksi yksinkertaisuuteni).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, sen voi tosiaan tajuta noinkin! :D

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.