keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ensimmäinen virallinen joulupostaus!

Jee! Olen odottanut koko marraskuun, että pääsen touhottamaan täällä blogissakin joulujuttuja. En vaan ole hirveän aikaisin viitsinyt alkaa, koska aikuisen ihmisen "kuuluu" kauhistella sitä, miten joulu tulee joka vuosi vain aikaisemmin ja aikaisemmin kauppoihin... Minua tämä ei haittaa lainkaan! Joulutunnelmaan tosin alan päästä vasta lähempänä joulua enkä minäkään niitä joulujuttuja lokakuussa osta, mutta minusta joulua voi ihan hyvin odottaa vaikka sen kolme kuukautta. 

Koska joulukorttien tekeminen on tällä hetkellä ajankohtaista, ajattelin esitellä joulukortteja viime vuosilta. Olen aina askarrellut kovasti ja varmaan nuorempanakin tein joka joulu kortteja. Varsinaisen joulukorttiuraputkeni katson kuitenkin alkaneen abivuonna, jolloin tein ensimmäisen "jujullisen" joulukorttini. Valitettavasti tätä korttia minulla ei ole jostain syystä tallella, mutta sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa. 

Katsastin silloin tällöin erään kahvilan ilmaiskorttivalikoimaa, jos sieltä löytyisi jotain, jota voisi hyödyntää askarteluissa. Joulun alla vastaani tulivat mielestäni aivan järkyttävän rumat Timo Soinin vaalimainoskortit. Keltainen kortti, jossa oli muistaakseni mustavalkoisena Timon pärstä. Mietin ihmeissäni, että kuka tuollaisia haluaa. Siispä päätin ottaa niitä itselleni! Silloin olivat kovasti muodissa erilaiset muuttumisleikki-tositv-ohjelmat ja keksin, että sopiva teema olisikin X-mas-makeover extremen sijaan. Tonttulakin laitoin Timon päähän valmiiksi ja kiinnitin korttiin pienen pussin erilaisia tuunaustarvikkeita, kuten paljetteja, kangassuikaleita ja sen sellaista. Kääntöpuolelle lisäsin vielä tekstin: "Tämä ei ole poliittinen kannanotto, tämä on huumoria."

Jean-Jacques Louis Davidin Madame Recamier lakkeineen päätyi aikoinaan anoppilaan. Tämä ei ole alkuperäinen kortti, vaan uudelleen muokkaus. 
Kahden seuraavankaan vuoden kortista minulla ei ole muita kuin muistikuvia. Vuonna 2006 hyödynsin taas ilmaiskortteja, kun löysin kortteja, joissa oli tyhjä taulunkehys. Tulostin kuvia kuuluisista taideteoksista ja laitoin kuvien henkilöille, ja joskus myös abstrakteille kuvioille, tonttulakit päähän. Jokainen kortti oli uniikki ja mietin minkä teoksen kellekin antaisin. Vuonna 2007 ideoin kortin, jossa kuudenoksissa roikkui joulupallot, joista heijastui minun ja miehen päät. 

Life in plastic, it's fantastic! Voi ei, nyt lukijat näkevät meidän kasvomme! 
Seuraavista korteista alkaakin olla jo todistuskappaleita, joskaan vuoden 2008  alkuperäistä korttia ei ole tallella. Sen sijaan on valokuva, josta kortti on tehty. Kuvassa olemme minä ja mies barbie-maailmassa. Korttia varten tosin muokkasin Kenin hiuksia photoshopilla vaaleiksi. Eikä miehellä ole partaa. Kortin toivotus kuului "Todellisempaa joulua!". Minä ideoin kortin, mies toivotuksen kuten usein muutenkin.

Olen leikannut kortin kuusenkoristeeksi, mutta alunperin korttipohja oli tuollainen isompi.
Osa pullista vähän paloi...
Seuraavan vuoden kortissa ei ollut mitään suurta 
jujua, mutta se oli taas visuaalisesti hauska. Sitä oli myös hauska tehdä, sillä cernitistä näprääminen oli mukavaa vaihtelua uusien opintojen lomassa. Taisin innostua siitä, kun Noora oli tehnyt blogissaan lussekatter-pullia. Osassa korteista oli myös piparkakkuja, mutta tässä minulle säästyneessä ei sattunut olemaan. Toivotus kuuluis yksinkertaisesti: "Makoisaa joulua! Terveisin tuareimma Karkkiset". Tuoreus tietysti viittasi pulliin ja siihen, että olimme vastikään menneet naimisiin. 

Kahden vuoden takainen kortti taitaa edelleen olla suosikkini vuosien varrella tekemistäni joulukorteista. 2010 esiinnyimme tiernapoikina eli nykyisin tiernahenkilöitä ja siitä inspiroiduin tekemään aiheeseen liittyvän kortin. Toisena lähtökohtana olivat lakupötköjen kääreet, jotka olin säästänyt lakupekan poistuttua niistä. Siitä idea lähti liikkeelle ja lopulta Knihtinä, Herodeksena, Muriaanien kuninkaana ja Mänkkinä oli koko joukko mainoksista tuttuja kasvoja. Nyttemmin nekin ovat päätyneet kuusenkoristeiksi. 

"Ja me toivotamm'..." Tunnistatko kaikki? Mustaa seuraava teksti:: Jenkkipurkka-poika, Kari Grandi, Laku-Pekka ja Elovena-tyttö



























Kuten monet muistakin kortti-ideoista, viimevuotinenkaan idea ei syntynyt väkisin vaan sattumalta. Olin pyöritellyt mielessäni jonkun vanhan mainoksen hyödyntämistä, mutten ollut keksinyt mitään ihmeellistä. Kun olimme erään kaverin luona kylässä, heillä oli tarjolla jonkun ikivanhan keittokirjan mukaan tehtyä kaljavelliä. Puserresyltylläkin uhkailtiin, mutta sitä ei ollut. Äitini puolestaan on aina puhunut lapsuutensa joulujen herkusta, prässyltystä. Ajattelin, että puserresyltty on varmaan sama asia ja hankin kirjan ja reseptin käsiini. Näin koko suku voi kokeilla tätä herkullisen kuuloista reseptiä jouluna!

Kuinkahan helpolla sian pään saisi ostettua? Tekstinä: "On äiti laittanut kystä kyllä..."
Mieltä on lämmittänyt kovasti, kun olen nähnyt ystävien jääkapinovissa  parin vuoden takaisia kortteja! Koska yritän joka vuosi keksiä jonkun tuoreen idean ja koska muutamana vuonna olen onnistunut hyvin, koen pienen pientä painetta joulukorttien idean keksimisestä. Toisaiseksi ideat ovat aina putkahtaneet jostain suhteellisen helpolla. Tämän vuoden ideaa en tietenkään vielä paljasta, mutta varmasti lukijatkin näkevät sen sitten aikanaan. 

Mikä näistä oli sinun suosikkisi? Entä ,illaisista joulukorteista itse pidät?

16 kommenttia:

  1. Suosikkini on se, joka on tallessa jossain. Eli makoisa joulukortti leivonnaisin. Tiernahenkilöt ovat myös hauskoja!

    VastaaPoista
  2. Suosikkini on tiernapojat... eiku prässyltty...eiku Timo Soini-kortti... eiku leivonnaiset. Eli vaikea päättää. Ehkä tiernapojat, koska siitä sai neljä koristetta kuuseen.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hyvä, että tajusit tehdä tiernapojista kuusen koristeen! Minä olisin säilönyt vaan jossain laatikon pohjalla.

      Poista
  3. Upeita kaikki kortit! Ihanan idearikkaita ja erilaisia.

    Me ostimme kerran tilateurastamolta puoli sikaa paloiteltuna, siinä oli puolikas pää mukana. Pitkään se lojui pakkasessa, kunnes mies keitti sen kissanruuaksi. Olisi siitä tuoreempana voinut ihmisruuaksikin kelpaavaa hyytelöä yrittää valmistaa.

    Tulin jättämään kommentin suloiseen blogiisi, koska googletin täältä jo toista kertaa juustokakkureseptiä. En viitsinyt jättää sitä ko. postaukseen, koska se on niin vanha jo.
    Ensimmäinen kakkuni onnistui hyvin, vaikka luinkin turhan myöhään tekstiosaan kirjoittamasi huomautuksen siitä, että sokerin määrää on varaa vähentää... Cupilla siitä tuli varsin makea, mutta silti ihana, ja onpa jotain mitä viilata seuraavaan kertaan.

    Nyt yritän tehdä siitä muunnosta, jossa osa digestive-kekseistä on korvattu piparkakuilla ja kermaviili Valion valmiiksi maustetulla rommi-rusina-rahkalla. Resepti kirjoitin käsin omaan reseptikirjaani muistiin <3, koska tämä oli ensimmäinen löytämäni ohje uunissa paistettuun juustokakkuun. En pidä liivatekakkujen tekemisestä, vaikka syöminen kelpaakin.

    Loppukaneettina ylipitkään aiheenvierestä-kommenttiin: kiitos kivasta blogista! Eksyin siihen tänä syksynä sattumalta ja selailin arkistoja pitempäänkin, jotenkin tässä positiivisessa värikkyydessä vain viihtyi.

    - Kaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos ihanasta kommentistasi ja korttikehuista! Tervetuloa uudestaankin!

      Haha, hyvä että sain selville että sianpäitäkin on nykyäänkin mahdollisuus saada.

      Hienoa, että juustokakku maistui (vaikka olikin vähän makeaa)! Olen otettu, että se pääsi oikein reseptikirjaan. Reseptien muokkaaminen ja kokeileminen kannattaa aina. Rommi-rusina-rahka kuulostaa hyvältä.

      Poista
  4. Mahtavia kortteja! Suosikkini on Soinikortti joka osoitta ettei joulua tarvitse ottaa niin vakavasti tai hartaasti (kuten muutkín korttisi todistavat). Minäkin olen jonkin sorttinen joulufriikki ja vaikken supermarkettien joulurekutuksista välitä en myöskään oikein jaksa ainaista "voi ei kohta on joulu, stressi stressi" -valitusta. Joulusta(kin) voi tehdä omanlaisena eikä kaikesta stressata, vaikka kortit tekisikin itse - minä tosin olen pyrkinyt ulkoistamaan kortinteon lapsityövoiomalla :-). Lisää lakupekkatiernapoikia joulunodotukseen ihmiset! Kiitos inspiroivasta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei joulukorttien ole pakko olla hartaita, sillä joulu on iloinen asia! Vaikka tietyllä hartaudella jouluun suhtaudunkin, niin se ei tarkoita ryppyotsaisuutta.

      Joulustressin voi välttää juuri niin, että keskittyy vaan tekemään niitä asioita, joita oikeasti haluaa tehdä joulun eteen. Vaikka välillä kyllä joulukorttien väkertämisen lomassa alan haaveilla ajasta, jolloin minäkin ehkä voin ulkoistaa niiden tekemisen.

      Poista
  5. Kaikki korttisi ovat jänniä.

    Minusta on ihana saada kaikenalaisia kortteja. Meillä on sellainen tapa, että joulukorit luetaan ja sitten ne laitetaan tiettyyn pieneen siniseen kassiin. Kassi roikkuu minun työhuoneen ovessani koko vuoden. Sitten kun uusi joulu alkaa tulla, otamme kassin esiin ja luemme miehen kanssa yhdessä keittön pöydän ääressä kaikki viimejouluiset kortit läpi ja iloitsemme niistä ja ihailemme niitä ja muistelemme niiden lähettäjiä. Näin on tehty jo vuosikymmeniä, en enää muista miten tämä tapa alkoi. Kassi on koko ajan ollut sama! Nyt kun ikää alkaa olla niin meillä kuin ystävillämmekin, on sitten monta kertaa käynyt niin että kyynelsilmin luemme korttia, jonka lähettäjä onkin viime joulun jälkeen lähtenyt tästä elämästä. Kun kortit on luettu, muutamat kauneimmat ja koskettavimmat laitetaan säästöön, muut hävitetään ja niin kassi on taas valmiina vastaanottamaan uuden joulun tervehdyksiä.

    Kun odotin nuorimmaistamme, kävimme Eglannissa erään ystävämme vanhempien kotona vierailulla. Sen jälkeen saimme aina kortin ystävämme vanhemmilta. Ja kortti tuli aina ensimmäisenä. Ja se kortti oli aina samanlainen. Kortissa oli kyseisten ihmisten kirkon kuoron kuva. Vuosien mittaan se kortti muodostui ihanaksi traditioksi, josta tiesi joulun alkavan. Sitä kuorokorttia tuli ehkä 15-20 vuotta, sitten sitä ei enää tullut. Vieläkin kaipaan tuota joulun ensi airutta.

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas usein kortit on kiinnitetty takan etumukseen sinitarralla. Ja niitä vartioi takan päällä Kortinvartija-tonttu. Tonttu on ollut niin kauan, että en nyt tähän hätään muista onko se Karkkiksen tekemä vai jostain muualta tullut. Tässä seinäkiinnitysjutussa on se huono puoli, että ei ole helppo lukea kenelta kortti on vaan kortti pitää irrottaa sitä varten. Säilytän korttej ainakin seuraavaan jaouluun ja parhaat senkin jälkeen. Meilläkin on eräs vanha englantilainen rouva, jolta aina ensimmäiseksi tuli kortti jo joulukuun alussa, mutta nyt ei ole tullut muutamaan vuoteen.

      Ava

      Poista
    2. Hauska että teilläkin oli englantilainen vanha joulukorttiystävä! Mutta hän ei varmaan lähettänyt joka joulu samanalaista korttia? Onkohan kaikilla englantilaisilla tapana lähettää kortit joulukuun alussa? Se olisi mukava Suomessakin, silloin kortteja saisi ihailla jo koko adventtiajan eikä vasta jouluviikolla. Suomessa ei haluta lähetää kortteja "liian aikaisin". Postikin oikein vakuuttaa, että punaiseen kuoreen laitetut kortit jaetaan vasta jouluviikolla.
      t. VE

      Poista
    3. Hauskoja joulukorttimuisteloita! Minä olen jatkanut äidin perinnettä laittaa kortit sinitarralla seinään. Kortinvartijaa tosin ei ole. (Btw, se kortinvartija ei ole minun tekemäni).

      Me olemme saaneet jo yhden joulukortin, miehen mummilta nimittäin. Hän lähettää kortin usein todella aikaisin ja nyt saamme ihailla sitä muita kortteja odotellessa!

      Poista
  6. On kyllä aivan totta että joulua ei saisi hypettää liian aikaisin- toisaalta taas joulublogit räjähtää jos syysloman jälkeen täyteen kaikkea jouluista. Joku balanssi näitten välille on sitä mitä itse harrastan. Kauniita kortteja! Oon kans liimannu tonttuhattuja millon minkäkin päähän (esim Audrey Hepburnin. <3 ) Hienoimpia oli nuo tiernapojat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kultainen keskitie on hyvä asia tässäkin. Usein alan odottaa joulua pikkuhiljaa, joten kyllästymistä tai ähkyä ei ehdi tulla.

      Ja kiitos korttikehuista! Tiernapojat on näemmä suosittuja. Tonttu-Audrey kuulostaa hauskalta!

      Poista
  7. Hahahaa! Muistan melkein kaikki, ainoastaan barbikorttia en nyt hahmota. Luulisin, että nämäkin on mulla kaikki jossain tallella, en voi kuvitella tilannetta, että olisin heittämässä sun tekemää korttia roskiin... :O Jos mä ikinä tarvitsen jotain kortinkehittelyapua niin tiedän kenen puoleen kääntyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barbikortti oli vähän erinäköinen oikeasti. Siinä oli punainen pohja ja kuvaa oli tosiaan muokattu. Oliskohan sulla Timo Soinikin tallella?

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.