sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sotkemispäivät

Suhtautumiseni siivoamiseen on kovin ristiriitainen. Toisaalta nautin siitä, kun koti on oikein siisti, sillä silloin koti on kauneimmillaan ja sisustuskin näyttää hyvältä. Kuitenkaan siivoaminen ei ole minulle juuri koskaan prioriteetti numero yksi. Sen edelle menevät esimerkiksi tärkeät juoksevat asiat ja lepääminen. Kuitenkin lepääminen ja asioiden hoitaminen onnistuvat parhaiten siistissä kodissa. Ja tietysti siivoaminen voi mennä prioriteetti ykkösen edelle jos kyseistä prioriteettiä ei ole mukava hoitaa. 

Ei tämä nyt kovin pahalta tietysti näytä, mutta kaikki juuri sen verran vinksallaan, että ärsyttää.

Kotityöt ovat jakautuneet melko tasaisesti: minä järjestelen enemmän tavaroita, mies imuroi ja yleensä pyyhkii pölyt. Minä siivoan vessan ja huolehdin pyykkihuollosta, mutta mies huolehtii tiskeistä. Pyykkihuolto on enemmän minun heiniäni. Mies taas vaihtaa renkaat niin pyöriin kuin autoihin. Sängyn petaa se, joka nousee siitä viimeisenä (eli minä, mutta usein viikonloppuisin mies armahtaa minut hommasta).  Kotitöissä joustetaan tarpeen mukaan. 

Kirjoituspöytä ei kyllä normaalisti ole noin siisti, mutta vaatepinot kasaantuvat uhkaavasti joka tuolinselkämykselle.

Koska minulla on ollut viime aikoina kiire opiskeluissa ja erityisesti vapaa-ajalla (osallistuin erään suuren tapahtuman järjestelyihin), en ole myöskään hirveästi siivonnut. Mies on aina vielä kiireisempi, joten hänenkin hommansa ovat jääneet tekemättä. Niinpä meillä on meidän mittapuumme mukaan ollut sotkuista. Kummallakaan ei ole oikein ollut varaa joustaa. Eikä siivoaminen oikein ole huvittanutkaan. 

Vaikka kuinka olisi tiskikone, se ei auta jos se on täynnä eikä ole aikaa käyttää ohjelmaa. Käsitiskejä ei voi tiskata, kun allas on täynnä muuta ja tiskipöydällä konetiskejä. Pahvitölkkejäkin sen kun kertyy.

Toisaalta tiedän, että meillä on perussiistiä ja moni tuttu on ihaillut, miten siistiä meillä on aina kun meillä käy. Aina ei kuitenkaan tunnu siltä. Olen lapsuuden kodissa tottunut siistiin kotiin ja voin tunnustaa, etten ole yhtä siisti kuin äitini. Toisaalta haluaisin olla siistimpi ja pystyä siivoamaan vähän koko ajan kuten äiti. En tykkää niistä meille kertyvistä ryjäkasoista, joita en kuitenkaan viitsi korjata. Tavaroiden vieminen heti oikeaan paikkaan on ihan liian raskasta. Kuinka joulupukki aina tiesikään kertoa minulle, että lelut jäävät joskus siivoamatta? Toisaalta taas tiedän, että tämä on minun luonteeni, enkä haluakaan muuttaa sitä. Plääh. 


Pyykkikori pullistelee. Onneksi pyykkääminen on ehkä vaivattomimpia kotitöitä. Tosin on siinäkin se lajittelu ja levitys.

Pahinta siivoamisessa on se, ettei se lopu koskaan! Kun on hetkeksi saanut kaiken siistiksi, alkavat tavarat jälleen hiipiä koloistaan väärille paikoille ja pölyä sen kun kertyy. Eilen onneksi saimme hoidettua tiskit ja tavarat suunnilleen paikoilleen, mutta nyt alkaa taas olla siellä sun täällä kaikkea epämääräistä. Tällaista se elämä vaan on. Eikä varmaan helpota, jos joskus on lapsia!

Myös silityskori on jo rähäjtänyt. Onneksi vaatteita riittää silti! Silitän yleensä melkein kaikki vaatteet, mikä tietysti vie aikaa, mutta meidän kone ryppää ne niin totaalisesti. Lisäksi ovat sitten siistimpiä.

Aina kun siivoamaan lopulta ryhtyy, tulosta syntyy melko nopeasti ja helposti. Tietysti eri asia on tehdä perusteellisempaa puunausta, mutta perus arkisiivous on yleensä melko nopeaa ja vaivatonta. Sitten sitä ihmettelee, miten sitä ei ole tullut tehtyä aiemmin. Äidiltä olen kuullut vinkin (ja äiti oli kuullut sen jostain muualta), että jos aikaa ei ole paljon, kannattaa varata aikaa kymmenen minuuttia ja siivota sinä aikana niin paljon kuin ehtii. Olen havainnut tämän taktiikan toimivaksi. Silloin ajan käyttää tehokkaasti hyödykseen, kun haluaa saada siinä kymmenessä minuutissa mahdollisimman paljon aikaiseksi ja kuitenkin voi lopettaa sitten kun se on kulunut. Aina tosin ei malta lopettaa, jos vaikka tiskit ovat kesken. 

Onneksi meillä on kuitenkin kaunis koti, jonka saa suhteellisen vähällä vaivalla näyttämään ainakin kohtuullisen siistiltä. Eikä nyt sunnuntaina pidä liikaa murehtia siivoamisesta, huomenna sitten.

Millainen sinun suhteesi siivoamiseen on?

16 kommenttia:

  1. Se on kyllä aivan ok, että olet tässä siisteysasiassa hiukan erilainen kuin minä. Osaat priorisoida minua paremmin ja se on hyvä. Vaikka näissä kuvissa oli suht paljon sotkua niin kyllä teillä yleensä on itse asiassa varsin siistiä.

    Äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän, että olet tätä mieltä, mutta aina se silti joskus harmittaa.

      Poista
  2. Jooh tässä juuri bloggailen keittiössä, nenään haisee vanha kasvissosekeitto jostain tuolta tiskialtaan uumenissa likoamassa olevasta kattilasta ja tiskikone odottaa tyhjentämistään... mut jospa ei just nyt. Ei millään jaksaisi. Kyllä Jeeves hoitaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, joku Jeeves olisi kyllä aivan huippu! Tosin sitten ei olisi tekosyitä siivota, kun ei halua tehdä jotain muuta...

      Poista
  3. Hauskimmat ja villeimmät kuvat kodistasi tässä blogissa! Elämän jälkiä!

    Tosi on, että jos joku prioriteetilla 1 oleva juttu ei innosta, niin kyllä silloin tulee siivottua. Eräässä aikuiskoulutuskurssissa juttelimme siitä, mitä kaikkea sitä keksii, kun pitäisi lukea tenttiin. Parhaan jutun kertoi eräs, joka sanoi jynssänneensä kylpyhuoneen kaakelienvälit hammasharjalla "ettei vaan tarttis alkaa lukee tenttiin."

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, elämän jälkiin pyrkinkin. Yksikään kuva ei ole lavastettu.

      Haha, miten sitä saakaan itselleen uskoteltua, että se siivoaminen on just sillä hetkellä sitten tärkeää ja tärkeyslistan ykkösenä, kun se oikeasti tärkeä on jotain ikävää...

      Poista
  4. Voi ei. Meidän huusholli ei edes siisteimmillään pääse tuohon "sotkuun"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eihän meillä toki kovin sotuista olekaan, mutta meidän omalla mitta puulla. Jokaisella on omat siivoustottumukset ja yhtä onnellinen voi olla vähän vähemmänkin siistissä. Ellei onnellisempi! :)

      Poista
  5. Minä suhtaudun suurella varauksella ihmisiin, joiden koti on "liian" siisti ja jotka siivoavat "liian" usein. Jos elämässä tärkeintä on se, että kaikkialla on kliinistä, niin kyllä se mun mielestä on vähän epäilyttävää...

    Nämä sinun sotkukuvasi ovatkin aivan ihania. Jotenkin järjestelmällisen sotkuisia. :) Meillä ongelma on se, että on liikaa tavaraa asunnon neliöihin nähden ja se aiheuttaa joskus ahdistusta. Toisaalta olemme myös molemmat niin laiskoja, että ihan pienet pölypallerot eivät saa vielä mitään reaktiota aikaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ihan tervettä, ettei ole aina liian siistä. Jos alan joskus esittellä täällä, miten harjaan joka päivä maton nukat suoraan, niin saa alkaa huomautella epäterveestä siisteydestä.

      Ehkä järjestelmällinen sotku kuvaa tosiaan näitä kuvia! :D Pöly ei onneksi/valitettavasti näy kovin hyvin kuvissa, sillä sitä meillä riittää.

      Poista
  6. Joo ja se piti vielä tulla sanomaan, että tämähän on aivan ihana tämä sun blogisi! Onneksi löysin sen. :)

    VastaaPoista
  7. Tämä sotkujuttu oli tosi hauska, jokainen varmaan tunnistaa itsensä joko sotkijana tai siistijänä. Teillä on tosiaan aina siistiä, muttei mikään ihme, kun noin upeaa kotia on kiva pitää siistinä. Itse olen maailman vähiten sotkusta hermoileva ihminen. Tämä jostain syystä yllättää aina kaikki mua vähemmän tuntevat, ehkä siksi, että meikkaan ja laitan aina hiukset ja oon tarkka pukeutumisestani. Mutta eihän se olekaan sama asia, toinen on kivaa ja toinen ei! Keittiötä ja vessaa huollan, mutta muuten tavarat on missä sattuu. Aina pitää varoittaa, jos mun luo on tulossa kylään. Perustelen sotkujani niin, että mun yksiössäni on olohuoneen, ruokailutilan, työhuoneen ja makuuhuoneen sotkut samassa tilassa. Ja täällä Raumalla taas muuttokuorma aina jämähtäneenä ovensuuhun, mulla kun pitää olla "kaikki" aina mukana. Eli ehkä muutun siistimmäksi, kun tilaa on enemmän ja sisustus viimeisen päälle ja ylipäätään elämä yhdessä paikassa. Tai sit en. Oon muuten huomannut, että yleensä lääkäreillä on kaikki vähän hujan hajan. Ehkä tää onkin ammattitauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin yllättää tuo sinun sotuisuutesi, koska en ole koskaan nähnyt kotiasi sotkuisena! Sinun huoneesi lapsuudenkodissakin oli aina paljon siistimpi kuin minun.. En varmaan ole ollut kylässä riittävän spontaanisti.

      Se on totta, että pientä asuntoa voi olla vähän vaikeampi pitää siistinä, koska tavarat eivät sulaudu niin helposti asunnon sopukoihin. Yksi syy tämän kodin siisteyteen on myös se, että edellisessä asunnossa oli puolet vähemmän neliöitä ja tavaramäärä ei silti ole hirveästi lisääntynyt.

      Poista
  8. Viimeaikoina on paljon blogeissa puhistu sliipatuista ihmistä ja luonnonkauneudesta. Ihanaa nähdä joku koti luonnontilassa, arkitilassa. Tää on realismia! Eikä nuo sotkut näytä pahalta, vaan lähinnä normaalilta. Siivoaminen selkeyttää ajatuksia ja saa arjen sujumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sisustuslehdissäkin olisi aina välillä hyvä esitellä jonkun kodista myös se arkiversio. Ihan vaan vaihteen vuoksi, vaikka tietysti lehtien tarkoitus on esitellä ihanteita ja ideaalitilanteita.

      Näistä sotkuista eniten häiritsevää oli tuo keittiön tiskipöytä, kun mitään ei pysty tekemään kun se on tuon näköinen. Tasotilaa ei ole hirveän ruhtinaallisesti. Pyykeissä taas häiritsi se, että ne kivoimmat vaatteet alkoivat olla loppu. Olkkarin tavaroiden siivoaminen juuri selkeytti kivasti ajatuksia ja elämää!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.