torstai 20. joulukuuta 2012

Saapuihan hän, lailla ystävän

Äidyin hieman runolliseksi otsikon kanssa, sillä olenhan jo aivan ensimmäisessä postauksessani riemuinnut, että joulukuusi saapuu meille taas jo tänä vuonna! Toki melkein vuosi piti odottaa, mutta nyt meillä on taas kuusi. Toinen yhteinen, minulle ehkä kahdeskymmenes. Pienenä minulla oli aina oma pieni kuusi huoneessani, joka haettiin usein isovanhempieni luota. Edellisessä asunnossa kuusta ei ollut ja aivan pienenä minulla ei ollut omaa kuusta, siksi "vasta" kahdeskymmenes kuusi. 

Kuusi on hiukan vinossa, mutta olen kovin laista sitä suoristamaan. Nätti se kuitenkin on!
Halusin kuusen siitä huolimatta, että vietämme joulun kotikaupungissamme. Paljon vaan vettä jalkaan, niin kyllä se ainakin viime vuonna kesti. Tosin silloin miehellä ei ollut yhtä pitkää lomaa, joten saa nähdä. Tämän viikon olen kuusesta kuitenkin jo kovasti nauttinut. Taisimme ostaa sen samalta myyjältä kuin viime vuonna, Puutorilta tietenkin. 

"Kuusenalusmatto". 
Ylläoleva hehkeä kuva kertoo siitä, että huomasin edellispäivänä, että vanha ja luotettava kuusenjalkamme vuotaa! Pelastin tilanteen ja laitoin kuusen alle jätesäkin ja ihanan Nalle Puh -pyyhkeen. Meillä ei ollut yhtään nättiä joululiinaakaan kuusen alle. Keksin kuitenkin koristella kuusen alustan keittiöpyyhkeillä. Hyvä tyttylöinti vai mitä?

Tämän veikeän ukkelin sain jo joskus ala-asteella. Siinä on vetonaru ja sen kädet sätkivät. Minulla on myös vastaava joulupukki. 
Ajattelin kertoa myös jotain suosikkikoristeistani. Otin lähikuvia joistain vanhoista ja uudemmistakin suosikeista. Pidän siitä, että kuusi on kirjava kuin... no, joulukuusi! Tänä vuonna laitoin paljon erivärisiä pieniä palloja. Koristeet pysyvät melko samoina vuodesta toiseen, mutta aina jotkut jäävät välillä pois ja palaavat taas jonain vuonna uudestaan. 

Tämä kaveri onkin tuttu joulukorttipostauksesta. Tiernapojat on siroteltu ympäri kuusta, Herodes ihan alas. Raidallinen pallo on muistaakseni viime vuonna ostettu. 
Näitä enkeleitä ihailin aina kotona kuusessamme ja kinuin äidiltä niistä muutaman. Nuo läpikuultavat siivet ovat edelleen todella kauniit. Kuva on epätarkka, koska enkeli heilui aina kun hengitin.
Marimekon joulunpinkit pallot ostin siihen aikaan, kun minulla ei ollut omaa kuusta. Pidin niitä kyllä muuten esillä, mutta nyt nostan nämä erityisen iloisena kuusen oksille, kun jouduin odottamana pari vuotta. 

Tämän kuvan päätähti on tuo monenkirjava nauha. Se on isovanhemmiltani ja ihailin sitä kovasti pienenä. Tanssin sen kanssa "Joulunauha-rockia" mamman ja pappan keittiössä niin innokkaasti, että taisin saada sen siksi itselleni. 
Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä muitakin jouluvalmisteluja. Leipominen on tältä vuodelta jäänyt näkkäreihin, mutta olenkin keskittynyt muihin mieluisiin asioihin. Eilen pidin perinteiset paketointitalkoot. Jouluperinteisiini kuuluu, että paketoinnin aikana katsotaan ainakin Mutta mitä tapahtui joulupukille? (eli The Santa Clause, mikä on paljon hauskempi nimi, kun sen tajuaa). Lisäksi katson joko Beethovenin tai kuten eilen, Mrs.Doubtfiren. Taattua ysärilaatua siis. Kaikki kolme ovat sopivan aivottomia. Totesin, että Joulupukki-elokuvan ja Mrs. Doubtfiren juoniasetelmat muistuttavat jonkin verran toisiaan, joten tällaista analyysiakin ehdin paketoinnin aikana tehdä. 

Joululahjoja en tietenkään täällä blogissa paljasta, mutta jos ei halua nähdä edes millaisia paketteja tein, niin nyt seuraa spoilereita. Te, jotka odotatte minulta lahjoja, tämä on varoitus!


Miehen perheellä on tapana kirjoittaa paketteihin pieniä runoja, joista voi saada vihiä paketin sisällöstä. Minä en ole niin hyvä runoniekka, että olisin jaksanut tähän perinteeseen osallistua, vaikka siitä pidänkin. Panostan mieluummin visuaalisuuteen. Käytän usein edellisiltä jouluilta säästämiäni lahjapapereita (voi liittyä pihiyteen, mutta selitän tämän ekologisuudella). En toki (yleensä) käytä niitä paketoimiseen sinänsä, vaan teen niistä koristeita. 

Nimet piti peittää, joten kurkkijoille ei  selviä edes lahjan malli. 
Viime vuonna löysin Ruohonjuuresta kauniin värisiä kierrätyspaperista tehtyjä lahjapapereita ja niitä käytin tänäkin vuonna. Ne ovat tosin aika tummia, mutta ainakin koristeet erottuvat hyvin. Tarkoitukseni oli tehdä tällaisia, mutta aika ei riittänyt. Niinpä keksin, että teen paperilumihiutaleita, noita lapsuuden suosikkikoristeita. Ne olivat paljon nopeampia tehdä ja minusta lopputulos on hauska ja yksinkertaisen tyylikäs. 

Koska joululahjoja ei tietenkään voi paljastaa etukäteen, laitan tänne pari häälahjaa. Toinen on viime viikolta ja toinen on jo pian viiden vuoden takaa. Vuonna 2008 ostimme miehen veljelle ja kälylle häälahjaksi kalalautasen, jolle laitoimme pehmoleluhauen huovasta tehdylle salaattipedille. Viime viikon hääpari pyysi lahjaksi kalavuokaa uuniin, joten en voinut vastustaa vanhan lahjaidean kierrättämistä. Koska kyse oli uunivuuasta, luonnollisesti kalan kanssa piti tarjota uunijuureksia, kas näin: 

Kirjolohta uunijuureksilla. "Punasipulit" tekivät annoksesta valmiin. Ja peitin kyllä nuo pakkausmuovit paremmin. 

Hauki salaattipedillä.
Eli jos joululahjaidea uupuu vielä niin, olkaa hyvät ja matkikaa. Kalapehmot ovat aika lystikkäitä, vaikkei niitä kyllä oikein tohdi syödä. 

15 kommenttia:

  1. Eikä, aivan ihania nuo kalalahjat. :D Mistä löysitte pehmokalat?

    Kaunis kuusi. :) Oli kiva lukea joulukoristeiden historiaa!

    VastaaPoista
  2. Eikä, aivan ihania nuo kalalahjat. :D Mistä löysitte pehmokalat?

    Kaunis kuusi. :) Oli kiva lukea joulukoristeiden historiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen pehmokala on muistaakseni Helsingistä ja tuo lohi on täältä Turusta leluliike Casagrandesta. Niitä myydään kyllä netissäkin, mutten muista missä. Pehmo(lelu)kala vaan googleen!

      Oli kiva myös muistella, mistä mikäkin koriste onkaan tullut. :)

      Poista
  3. Jee, joku muukin on Santa Clausen fani! Se on ihan huippu. Mulla on parina viime vuonna ollut pakko katsoa sen lisäksi myös Yksin kotona. Ja ihan ylitse muiden ihanuudessaan on sentimentaalinen One Magic Christmas, joka tuli joskus vuosia sitten telkusta nimellä Joulukuun kaksi päivää. Se oli pitkään lapsuudenkotona nauhalla, kunnes joku (todnäk isäni) nauhoitti siihen vahdingossa (?) päälle jotain (todnäk hiihtoa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä, etten ole ainoa kyseisen laatuelokuvan ystävä! Yksin kotona sopisi tuohon hyvin jatkoksi.

      Et ole myöskään ainoa, jonka isä on nauhoittanut tärkeiden elokuvien päälle. Minä menetin Kolme miestä ja pikkuneiti -elokuvan samalla tavalla. Nyt sitä tosin ei enää pystyisi kuitenkaan katsomaan, kun ei ole VHS:ää. Pitääkin metsästää DVD!

      Poista
  4. tulipa muutama typo... niin olin tohkeissani :D

    VastaaPoista
  5. Tuo taulu, joka on suloisen pikku kuusenne takana näyttää niin tutulta! Piti ihan mennä omaa taulua katsomaan. Kyllä se on ihan melkein sama! Mutta meidän taulussamme nainen ripustaa pyykkejä, kun teillä ei, mutta potkuri on sama. Teillä on taivaalla kuu, meillä päivä. Teidän työtä luonnostellessaan taiteija on seisonut 5 m enemmän vasemmalla kuin meidän työssä, mutta paikka on sama. Pentti Koivikko -84 on meidän taulun tekijä, entä teidän?

    Hee, meillä on melkein samanlaiset kaapit ja melkein samat taulut !!

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteilija ei ole ilmeisesti löytänyt samaa kohtaa kuin vuonna -84, koska taulu on vuodelta 2000. Se on tosiaan myös Pentti Koivikon ja miehen valmistujaislahja vanhemmiltani. Se näyttää vähän heidän kotiportiltaan.

      Poista
    2. Siis miehen kotiportilta kotikotona.

      Poista
  6. Joulukoristeet joilla on perinteitä ovat parhaita! Pehmokalat kasviksilla ovat mainio idea, meilläkin on tuollainen hauki mutta kovassa käytössä ekaluokkalaisen rakkaana pehmoleluna - meillä asustava hauki on nimeltään Liisa :-).

    VastaaPoista
  7. Perinteet on tärkeitä, vaikka noista koristeista ei mikään ole ihan "perinteinen" muoveineen kaikkineen.

    Liisa-hauki ei ole onneksi joutunut salaattipedille! Tämä kyseinenkin hauki on ilmeisesti pelastunut, sillä olen nähnyt sen polskimassa sängyllä tyynyjen joukossa.

    VastaaPoista
  8. Kauniita paketteja ja ihana kirjava kuusi, jollaisesta pidän. Nuo kaloilla somistetut vuuat ovat huippuja.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattona saat sitten tuhota noita paketteja!

      Poista
  9. Ihiii! Joulujoulujoulu! Ihania paketteja! Hauskat koristeet. Minäkin paketoin sanomalehteen (sillon kun paperi loppuu)tai kerään koululta kopiokoneen paperinkeräyksestä pieleenkopioituja nuotteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeejeejee! Kiitos, kiitos! Sinun blogissa oli myös ihania paketteja. Nuo pieleen kopioidut nuotit kuulostavat hyvältä tavalta paketoida ja on myös kierrätystä!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.