keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Keltainen tammikuu (ja voittajan julistaminen)

Tattadadaa-da-daa! Heti kärkeen julistan arvonnan voittajaksi Lauran! Onnea hänelle ja kiitos kaikille osallistujille! Teitä tulikin lopulta aika paljon. Olin tylsä ja käytin tämmöistä arvonta-automaattia enkä lappusia ja nättiä pussukkaa, kuten olin ajatellut. Ehkä tämä oli puolueettomampaa.   Palkintona on neljän setti Ai Karkkii -huopakonvehteja ja palkinnon voi lunastaa ottamalla minuun yhteyttä tuolta profiilin sähköpostilinkin kautta, niin sovitaan yksityiskohdista.


(Teko)taiteellinen kuva keltaisesta kaulakorustani.
Yellow is my all time favourite colour. Seasonal colours may come and go but yellow is the one colour that I always like. I don't want to use too much of it in my home because I'm afraid I'll to get bored of it. We recently got two yellow things for out home: a  vintage children's xylophone from my mother-in-law and then I painted an old peppermill yellow. I'm certain that I like yellow so much because my mother ate citrus fruit when she was expecting me!

Tammikuustani ei ole tehnyt keltaista paikoin kellertävä lumi, vaan pari uutta, tai oikeastaan melko vanhaa, sisustusjuttua. Keltainen on ollut minulle sellainen all-time-favourite-väri, joka on pysynyt sesongista toiseen. Sen rinnalla olen aina pitänyt monista muistakin väreistä, kuten pinkistä, oranssista ja vaaleanvihreästä. Kuitenkin, jos joku kysyy vain yhtä absoluuttista lempiväriä, sanon että keltainen. Sitä ei saa olla liikaa, koska en halua kyllästyä siihen. Muutettuani pois kotoa en hetkeen halunnut keltaista ympärilleni. Nyt se on alkanut taas maistua ja huomaan valitsevani enemmän keltaisia juttuja kotiini.

Tällä oli oikein patenttikin. Varmaan tämä hieno neppareilla sulkeutuva rasia on ainoa laatuaan.

Ensimmäinen uusvanha sisustusjuttu on miehen äidiltään saama nimpparilahja. Se on vanha lasten xylofoni, joka löytyi ilmeisesti heräteostoksena vanhantavaran liikkeestä. Se saatiin kyllä jo joulukuussa, mutta kotiimme se ehti vasta kuun vaihteessa. No okei, värejä siinä on vaikka millä mitalla, mutta pohjaväri on kuitenkin keltainen. Minusta se on niin hieno! 

Sisältä paljastuvat hauskat eläinaiheiset kuvat. Tällä voi (melkein) soittaa Three blind mice ja Tuiki, tuiki tähtönen -kappaleet.

Xylofoni on nyt kirjahyllyssämme koristeena ja välillä sitä voi myös vähän soitella. Ääni tosin ei ole kovinkaan heleä ja kahdesta "kielestä" kuuluu sama ääni.Nyt kun aloin miettiä, niin tuo ei kyllä varmaa virallisesti oli xylofoni vaan metallofoni. Xylofonin pitäisi olla puuta. Täytyy tarkistaa mieheltä, kun hän tulee kotiin. Kaikenmaailman lyömäsoittimet sitä on tässä vuosien varrella oppinut erottamaan. 

Tällä on ilmeisesti leikkinyt joku suomalaislapsi, kun B on pitänyt korjata H:ksi.

Toinen keltainen sisustusjuttu on vanhan tuunausta. Meillä on käytössä vanhempieni vanha (70- tai 80-luvulta?) pippurimylly, joka oli ankean ruskea. Olin jo monesti meinannut maalata sen, mutta jotenkin kynnys maalata jotain "alkuperäisestä" pois on minulle naurettavan korkea. Kyse on kuitenkin vain pippurimyllystä! Viimein tartuin toimeen. Pyörittelin hetken muutamia väriyhdistelmiä, kunnes päädyin kirkkaaseen ja kiiltävään keltaiseen.

Tästä lähdettiin. Alunperin piti tuunata myös suolamylly, mutta se jäi vielä vaiheeseen.

Vihdoin valmis, kuuden kerroksen jälkeen.
Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, vaikka hiukan tuo tumma puu kuultaa kuuden (!) kerroksen jälkeen läpi. Olisi ehkä pitänyt laittaa vielä valkoinen pohjamaali. Kaukaa sitä ei juurikaan onneksi erota ja pippurimylly näyttää oikein kivalta

Pippurimylly kavereineen.
Olen varma, että pidän keltaisesta niin paljon siksi, että äitini söi appelssiineja odottaessaan minua. No, ne ovat oransseja, mutta mehu ainakin on aika keltaista. Sitrushedelmien tuoksut ja maut ovat myös suosikkejani. Tiedän ainakin yhden vastaavan tapauksen, joten pakko sen on olla näin, eikö niin?

14 kommenttia:

  1. Who, me??? Miten outoa. Tähän se pakollinen että enhän minä koskaan mitään voita. Grazie mille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes you! Ehkä näissä blogiarvonnoissa on vähän todennäköisempi voittaa kuin lotossa. :D

      Poista
  2. Hienosti uudistunut pippurimylly! Tunnistan kynnyksen maalata vanhaa, mutta kuten tästäkin esimerkistä näkee tavallisista esineistä voi tulla niin paljon kivempia maalilla uudistamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja kun ei tuo pippurimylly ollut kuitenkaan mikään antiikkiesine.

      Poista
  3. Pippurimyllystä tuli yllättävän hieno. Tuo pippurimylly kavereineen-kuva on kirkkaudessaan tosi hauska. Ihanat värit taas kerran.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pippurimylly kavereineen tosiaan, minäkin nimittäin näyn origo-kipon lisäksi, kun tarkasti katsoo.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen tuo "äitini söi appelsiineja miua odottaessaan -> pidän keltaisesta" -teoria. Oma äitini söi salmiakkia ja liitulakuja, mie tykkään harmaasta, joten kelpaanko nyt vahvistamaan tuota teoriaa? :D

    Tuo pippurimylly on hieno! Aina välillä pyörittelen kaupoissa noita hienoja puisia myllyjä, mutta ainakaan vielä en ole ostanut: säälin nimittäin meidän keittiön tasojen vapaana olevaa pinta-alaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai tuo vahvistaa teoriani! Värisävyn ei tarvitse olla juuri oikea, kuten tuosta oranssista appelsiinista huomataan, mutta tilastollisesti merkitsevästi ihan varmasti lempiväreihin vaikuttaa äidin raskausaikainen ruokavalio.

      Poista
  5. Ja lisää todistetta! Vanhin tyttäreni ei pidä keltaisesta väristä lainkaan. Toisaalta hän ei voi sietää minkään sitrushedelmän makua missään leivonnaisessa. En ole koskaan älynnyt yhdistää näitä asioita, mutta nyt silmäni aukenivat!

    Ymmärrän pippurimyllyn maalaamiskynnyksen. Aika korkea kynnys minullakin oli ennenkuin maalasin keittiöni nupit, jotka olet nähnyt. Sain itseni lopulta maalaamaan ne kun päätin, että ne ovat vain väliaikaisia. Mutta niistä tuli niin kivat, että uskon tämän väliajan kestävän monta vuotta.

    Harmi kun konvehdit menivät sivu suun. Täytyy lohduttautua kaupasta ostetuilla. Onnea voittajalle! Oli muuten aika hauska kun mieheni voitti vähän aikaa sitten jossain ihme kaupan keksikyselyssä oikein mukavan punaisen repun ja punaisen termoskannun. Siis eihän kukaan koskaan voita sellaisissa mitään, en ole ainakaan koskaan kuullut! Ja tuo voitto oli ihan kiva!

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, asiasta pitäisi tehdä oikein tutkimus! Harmi, ettei sitä saa oikein liittymään logopediaan. Muuten voisin vaihtaa gradun aihetta.

      Onneksi maalasit nupit, ne ovat niin hienot! Harmittaa edelleen, että kamera unohtui kotiin, niin en saanut kunnon kuvaa. Joku toinen kerta sitten.

      Poista
  6. Olin ensin kauhuissani että maalaat vanhan hienon pippurimyllyn, mutta siitä tulikin oikein kiva!

    Psst, käys kurkkaamassa, olen pääsemässä vauhtiin...
    http://sinduscherryjam.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ei tämä sentään niin vanha ollutkaan. Äiti arveli sen olevan jostain kasikytluvun lopusta. Eli ei siis todellakaan vanha vai mit? ;)

      Poista
  7. Toi tuunattu pippurimylly oli todella makea!
    Rakastan keltaista ja juuri tuolla tavalla mausteena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen on ehkä parhaimmillaan juuri mausteena, koska se on värinä jotenkin niin "tehokas". Sitä ei tarvitse olla paljoa ja silti sen huomaa.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.