torstai 28. maaliskuuta 2013

Karkkiksen galleriassa

Ennen kuin aloitin pitämään blogia, mietin miten voi keksiä jatkuvasti uusia aiheita. Näemmä sangen helposti, sillä olen saanut aikaan keskimäärin kaksi postausta viikossa! Usein ideat kumpuavat jostain hauskasta tapahtumasta, muutoksesta sisustuksessa tai hyvästä reseptistä. Pidän kuitenkin mielessä myös "vara-aiheita", joihin voi turvautua kun mitään uutta ei tapahdu. Nämä vara-aiheet eivät välttämättä ole sen tylsempiä kuin muutkaan, joskus jopa niin herkullisia että haluan säästellä niitä. Ne vaan ovat tavallaan ajasta riippumattomia ja liittyvät ehkä johonkin pysyvämpään asiaan kuin sen hetkisiin tapahtumiin. Tällä kertaa ajattelin esitellä meidän kotimme taulut. Ne ovat pysyneet samoina jo pitkään, mutta niitä ei ole koskaan kootusti esitelty. Ja kyllähän nyt taulujen pitää blogiin päästä!

Pidän kuvataiteesta ja museoissa käymisestä. Haluaisin, että seinilläni olisi paitsi valokuvia rakkaistani, myös taidetta. Taiteenkeräilijäksi minua ei kyllä (vielä) voi kutsua, mutta ehkä pikkuhiljaa elämän aikana seinille kertyy. On seinille jo muutama "ihan oikeakin" taideteos päätynyt. Vaikka se taitaakin olla melkoinen filosofinen dilemma, että mikä on taidetta ja kuka sen voi määritellä.  Aika moni seinillämme olevista tauluista ovat minun itseni tekemiä. Ovatko ne sitten oikeaa taidetta vai eivät, en osaa sanoa. Eräs taiteilijaystäväni tosin alkoi arvailla allaolevasta lukioaikoijen työstäni, että kenen taitelijan tekemä te oikein on!

Karkkis Tyttönimi vuodelta 2005, aihe rajattu postikortista. Tämä on muuten yksi suosikkinäkymiäni kodissamme.

Suurin osa tekemistäni tauluista on syntynyt lukiossa ja OKL-aikoina, jolloin minulla oli sivuaineena kuvataidekasvatus. Poikkeuksena on keltainen nalletaulu, joka on aivan ensimmäine öljyvärityöni. Tein sen muistaakseni 13- tai 14-vuotiaana. Aloin vain sutia raakaa öljyväriä valmiille pohjalle. Työ on edelleen mielestäni onnistunut, vaikka olenkin sittemmin oppinut tekniikasta vähän enemmän.Viime vuosina en ole piirtämistä, maalaamista tai grafiikkaa juuri harrastanut, mutta välillä tekisi kyllä mieli. Erityisesti grafiikka oli minusta koukuttavan kivaa. Ehkä täytyy ilmoittautua jollekin kansalaisopiston kurssille.

Karkkiksen varhaiskauden (ns. nallekauden) tuotantoa,(2001) ja taitelijan omakuva (2013).
Omien töiden lisäksi minusta on tärkeä laittaa esille valokuvia. Eteisessä on vaihtuva valokuvanäyttely, johon saamme aina välillä täydennystä anopilta. Hän harrastaa valokuvausta, joten saamme aina laadukkaita kuvia rakkaista ihmisistä ja hauskoista tapahtumista. Hääkuvia on tietysti myös esillä, mutta vain makuuhuoneessa. Siellä niitä sitten riittääkin... Esillä olevista matkakuvista voi lukea täältä.

Muutama hääkuva ja krimplene-mekko koristavat makuuhuoneen seiniä.

Valokuvanäyttely saa pian täydennystä parin viikon takaisista konserttikuvista.
Asiallisten taideteosten ja valokuvien rinnalla seinillä riippuu pari huumoripläjäystä. Toinen niistä on Pluto-taulu, jonka esittelin Akkari-postauksen yhteydessä. Toinen on miehen rumpujen yläpuolella roikkuva juliste, jossa on vanhojen "kahvipaketti-autojen" kuvia. Juliste itsessään ei ole kovin vanha, mutta se on mielestäni hauskan näköinen ja tietysti värikäs. Hauskuutta julisteeseen tuo se, että autojen alla lukee oikein kunnon tankeroenglannin ääntämisohjeita autojen nimistä!
Väriä rumpujen rinnalle.
Rakkaat vanhempani, tässä ratkaisu ikuiseen pulmaanne: se on "shevrolee", eikä servoletti. Äiti voitti.
Mainitsin alussa, että massiiviseen taidekokoelmaamme on eksynyt omien töitteni lisäksi jo ihan oikeitakin teoksia. Niistä kaikki tosin ovat mieheni saamia! Vanhempani ovat hankkineet hänelle pari taulua valmistujaislahjoiksi. Yksi tauluistamme on hänen kummisetänsä maalaama. Hetkinen, se on meidän "yhteinen", sillä se oli kihlajaislahja! Yksi tauluista, hassua kyllä, on miehen entiseltä vuokranantajalta. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä saan ihan oman taulun! (Vaikka yhteisiähän nämä oikeasti ovat.)

Yläkulmassa oleva hiiri on Karkkis Karkkisen (2008). Värisommitelma on entisen kuvataideopettajamme työ ja talvimaisema on Pentti Koivikon grafiikaa (2000). Kaksi jälkimmäistä ovat miehen valmistujaislahjoja. 

Seppo Polamerin grafiikanlehti on minun valmistujaislahjani, eli sohvan takana. 

Miehen kummisedän maalaama kihlajaistaulu. Sopii meille meren äärellä kasvaneille, mutta rannalla pysyville. 
 Niin joo, ja tähän loppuun voin vaatimattomasti kehuskella, että on meillä tällä hetkellä muutama Degas, Seurat ja Kandinsky esillä. Da Vinci, Velazques ja Renoir ovat varastossa. Sain anopilta pari viikoa sitten yllätyslahjana vanhan 80-luvun muistipelin, jonka kortit ovat kuuluisia taideteoksia. Muutama kortti pääsi koristamaan värikästä ilmoitustaulua.


Maalauksille voisi laittaa pienet paspikset, että erottuisivat vielä paremmin. 
Mitä sinun seinilläsi roikkuu? Entä mitä haluaisit siellä roikkuvan? 

12 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen postaus! Erityisesti tykkään Karkkis Tyttönimen vuoden 2005 teoksesta sekä teidän ilmoitustaulusta!

    Meidän seinillä on aika samantapaista tyyliä, eli valokuvia häistä, muutama oma tuotos MB:n, silloisen ME:n varhaiskaudelta, muutama kehystetty juliste ja pari ihan "oikeaa" taideteosta. Nämä taiteilijat ovat Paavo Niva, sama kuvataideopettaja kuin teilläkin ja E. Kavuma. Tämä viimeinen lienee Suomessa suhteellisen tuntematon suuruus, sillä hänen teoksensa toimme mieheni kotimaasta. Ei hän kyllä sielläkään taida mikään tunnettu taiteilija olla, mutta maalaus on ihana. Yksi oman galleriani suosikeista on pienten maalausten koostetaulu. Joskus ennen minulla oli tapana ostaa matkoilta pieni maalaus tai grafiikkatyö, joita ainakin isommissa kaupungeissa taiteilijat kaupittelevat kaduilla ja toreilla. Äiti keksi sitten sommitella pikkukuvat yhdeksi kokonaisuudeksi ja kehystyttää sen. Hieno tuli! Näiden lisäksi meilläkin on vaihtuva näyttely valokuvia ja pikkuvieraiden taideteoksia, joka löytyy jääkaapin ovesta ja sen viereisestä kaapinovesta. Haluaisin joskus asua asunnossa jossa olisi oikein paljon seinätilaa, että saisin kaikki rakkaat teokset esille. Nykyisessä kodissamme nimittäin osa tauluista on joutunut varastoon odottamaan vuoroaan.

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kollaasi matkamuistoista onkin hieno idea kuten myös teos miehesi kotimaasta. Se on kyllä harmi, etteivät kaikki taulut mahdu yhtä aikaa seinälle! Minäkin vähän joudun rajoittamaan, koska haluan että seinillä on tyhjääkin.

      Poista
  2. Haluaisin seinälläni roikkuvan yhden Helene Schjerfbeckin, mutta valitettavasti se on mahdotonta. Jokainen tietää miksi. Mahdollisuuksien rajoissa olisi, että seinälläni joskus roikkuu yksi Göran Augustson. Katsotaan mitä tulee hankituksi esim joskus synttärilahjaksi.

    Et tosiaankaan ole saanut yhtään taulua lahjaksi. Se asia voidaan kyllä joskus korjata.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, eikö sinulla nyt ole muka varaa yhteen Schjerfbeckiin kun meilläkin on varastossa Mona Lisa? ;) Onneksi tuo Augustson on ehkä ihan oikeasti toteutettavissa joskus.

      Poista
  3. Teidän kodissa saisi kyllä kulumaan tuntitolkulla aikaa, kun olisi ihan pakko pysähtyä ihastelemaan jokaista taulua ja pikkuesinettä, ihanan näköistä ja värikästä. :)

    Meidän seinillä roikkuu miun maalaamia tauluja pari kappaletta (joskus niitä on kyllä ollut paljon enemmän), makuuhuoneessa seinällinen valokuvia, rajavyöhykekyltti, miehen RUK-kurssijuliste ja itseasiassa pari ihan ostettua sisustustauluakin, jotka ovat kulkeneet mukana useammassa kodissa. Yhtään hääkuvaa ei kyllä ole seinällä eikä edes pöydällä pidettävissä kehyksissä! Ajattelin yläkerran aulan laittelun yhteydessä korjata tämän puutteen, olisi kiva saada esille pari potrettia siitäkin päivästä.

    Aurinkoista pääsiäistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, tulikin hyvä mieli! Ja aurinkoista pääsiäistä sinullekin!

      Se rajavyöhykekyltti on kyllä hieno ja käy ihan taideteoksesta!

      Poista
  4. Kauniita tauluja! Meillä on tässä uudessa kodissa seinällä vasta yksi taulu, joka on mieheni edesmenneen isän maalama. Se oli hänen pääsykoetyönsä taideteolliseen korkeakouluun. Silloinen oppilaitoksen taiteellinen johtaja Kaj Franck olisi halunnut ostaa maalauksen, mutta appipa ei sitä myynyt. Hyvä niin, nyt se koristaa meidän seinäämme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa taululla hieno tarina! Sitä varmasti kelpaa pitää seinällä, kun sillä on myös tunnearvoa.

      Poista
  5. Ihana postaus ja kauniita kuvia :)
    Naurahtelin kovasti nallekaudelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nallekausi, sininen kausi, mitä näitä nyt on.

      Poista
  6. ihana koti , naisellinen ja asiallinen samalla , kiva ruutulattia ... i h a i l e n

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.