torstai 4. huhtikuuta 2013

Persoonallinen, ajaton ja trendikäs koti

Olen viimeaikoina pohtinut sitä, mikä oikein on persoonallinen koti ja onko meillä sellainen. Usein olen kuullut  ystäviltä ja tuttavilta kehuja persoonallisesta kodistamme ja joka kerta ne lämmittävät mieltä. Siihen tietysti liittyvät suuresti myös kotimme upeat puitteet, joissa melkein mikä vaan näyttää hyvältä. Sisustuslehtiä lukiessa minulla on usein vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta riemastun, kun näen jonkun toisen hienossa kodissa jotain samanlaista kuin meillä on. "Jee, me ollaan tyylikkäitä ja muodikkaita!" Samalla kuitenkin tajuan aina, että jos sisustuslehdet pullistelevat samanlaisia sisustusratkaisuja kuin meillä, niin ei meidän koti ole kyllä kovin persoonallinen.

Recently I've been pondering what makes a home unique. Many people have called our style unique and individual. However, as I browse through Finnish interior design magazines I see homes with very similar ideas and even furniture. Our home is very much like many hip and trendy homes of the 2010s. But maybe it's not worth mulling over whether our home is unique or not, as long as we love it and feel that it's just right for us. 

Tämäntapaisia kauniita sohvapöytiä näkee sisustuslehdissä pilvinpimein. Usein ovat tosin tanskalaisia, toisin kuin tämä meidän yksilö. 

Lähikuvaa persoonallisista pääsiäiskoristeista. Harva koristelee kaukosäädin-astiansa.
Usein ajattelen tekeväni juuri oman tyylisiäni sisustusraktaisuja. Kuvittelen keksiväni jokun jutun itse, kun näen sellaisen netissä tai jossain yksittäisessä sisustuslehdessä. Sitten yhtäkkiä huomaan, että lehdet ja netti pullistelevatkin vaikkapa erivärisiä pinnatuoleja keittiönpöydän ympärillä. Värit ovat ehkä se selkeästi persoonallisin juttu meidän kodissa. Vaikka sisustuslehdissä on alkanut näkyä yhä enemmän värejä, taitaa tämmöinen monivärinen koti olla silti vähemmistössä. Minä käytän aina omia lempivärejäni, enkä juuri mene muotivirtausten mukana. Tietysti omat mieltymyksetkin muuttuvat vuosien saatossa, mutta toistaiseksi en ole huomannut lempivärieni kulkevan trendien mukana. 

Karkkisvärejä kiteytettynä trendikkäisiin blogipalloihin.
Nykyään on suosittua yhdistellä uutta ja vanhaa luovasti. Sisustuslehdissä puhutaan usein kerroksellisuudesta ja siitä miten uuden ja vanhan yhdistäminen on persoonallista. Mutta onko se sitä, jos kaikki tekevät niin?Pidän kovasti tästä trendistä ja vanhat huonekalut miellyttävät omaakin silmää. Lisäksi mukana on myös kierrätys-ulottuvuus, mikä on tietysti nykymaailmassa aina suotavaa. En kyllä haluaisi että tämä trendi menisi ohi. Minusta on ihanaa, kaunista ja järkevää yhdistellä eri vuosikymmenten huonekaluja. Mutta tulevatko 80- ja 90-luvun heppoiset huonekalut ikinä muotiin?

Karkkiksen ja miehen kodissa yhdistetään vanhaa uuteen. Piuhat piristävät vanhan kirjoituspöydän ilmeen moderniksi.
On helppo naureskella vanhoille valokuville, miten kasarilta, ysäriltä, 70-luvulta jne. ne näyttävät. Miten joku on voinut tykätä tuollaisita huonekaluista tai väreistä? Tai vaihtoehtoisesti: miksei edelleen sisustettaisi noin tyylikkäästi? Vaikka edellisten vuosikymmenten ratkaisut tuntuisivat kuinka käsittämättömiltä, ne ovat olleet silloin hienoja ja tyylikkäitä," ajattomiakin" ehkä. Joskus haluaisin, että osaisin sisustaa kotini juuri siihen omaan tyyliini niin, että se näyttäisi vielä vuosikymmenten päästä hyvältä. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, vaan aina jokin asia huutaisi 2010-lukua (ja meidän kodissa aika monikin asia). Toisaalta, ehkä se ei ole edes tavoiteltavaa, sillä oikeastaan on hauska ihastella tai kauhistella vanhoja sisustutrendejä. 

Eriväriset pinnatuolit - NIIN 2010-lukua!
Joku voisi sanoa tähän, että ei sitten pidä seurata trendejä, jos haluaa ajattoman ja täysin persoonallisen kodin. Väitän, että se ei ole täysin mahdollista jos haluaa uudistaa sisustustaan. Uskon, että sisustutrendit näkyvät väistämättä jollain lailla kodeissamme, vaikkei niitä tietoisesti seuraisikaan. Silmä vaan tottuu tietynlaisiin asioihin. Osittain kyse on tietysti siitä, mitä kaupat meille tarjoavat. (Sisustamalla pelkällä antiikilla saa kyllä kodin, joka ei hetkahda trendeistä, mutta en taas itse tällaista kotia haluaisi.) 

Pupsu, Pörö, Purppis ja Hihu tuossa alareunassa tuovat persoonallista otetta makuuhuoneeseen. Huomatkaa uusi, muodikkaan neonpersikka jakku krimpelemekon yllä. 
Näiden pohdiskelujeni päätteeksi totean, että ehkä sillä ei oikeastaan ole väliä onko koti kuinka persoonallinen. Jos se on omasta mielestä viihtyisä ja kaunis, niin eikö se ole sittenkin tärkeintä? Ja eihän mikään koti ole toisen kopio. Jokaisessa kodissa on jotain persoonallista ja erilaisten tyylien kirjokin on valtava. Ehkä nyt vaan nautin tästä 2010-luvun persoonattoman persoonallisesta ajattoman trendikkäästä kodistamme ja lakkaan miettimästä liikoja.

Mikä tekee sinun mielestäsi persoonallisen kodin? 

13 kommenttia:

  1. Kaikki kodit, joissa olen käynyt henkivät jotenkin siinä asuvien ihmisten persoonaa. Voiko sitten edes vertailla, että toisen koti olisi enemmän persoonallinen kuin toisen? Jos vaikka jonkun persoonaan kuuluu, että hän haluaa samanlaisen kodin kuin senhetkiset muotilehdissä olevat kodit, niin silloin hänen niistä kopioitu kotinsa on juuri hänen persoonansa mukainen eli siis persoonallinen sekin! Huomaan siis miettiväni, että sana "persoonallinen" on vaikeasti määriteltävissä. Parempi kuin miettiä, onko kotini persoonallinen, on miettiä, onko se juuri sellainen, että minä itse viihdyn siinä. Jee, tämän keksin juuri nyt ja on aika hieno lause!
    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti! Ja tuo lopun lause.:)
      Niin, ehkä persoonallisuus on jopa aika helppoa: jonkun koti on sotkupesä, toisen kliinisen siisti. Toisella on klassikkohuonekaluja, toisella Ikeaa, toisella sekamelska kaikkea, toisella hillittyä ja hallittua. Kaikki kuvaavat jollain tasolla asukkaan persoonallisuutta.
      Oma sisustusmakuni muuttuu koko ajan. Vielä esim 5v sitten ihailin italialaista maalaistyylistä sisustusta, sittemmin ihastuin pohjoismaalaiseen, hieman romanttiseen sisustustyyliin vaaleine sävyineen. Nyttemmin pidän koko ajan yhä pelkistetymmästä tyylistä, avaruudesta, väljyydestä, maanläheisistä sävyistä väripisaroilla höystettynä. Puusta, nahasta, kuparista, itämaisista matoista, kulmikkaista muodoista.
      Onneksi kotia voi uudistaa pienilläkin hankinnoilla, tekstiilit ehkä tärkeimpänä.

      Poista
    2. VE, hyvin kiteytetty tuo loppu. Persoonallisuus ei ole todellakaan yksinkertainen asia, eikä tosiaan välttämättä edes sen kummemmin tavoiteltavaa. Ehkä tätä nykyä yritetään olla liikaakin yksilöllisiä, vaikka oikeastaan se ei ehkä olekaan tärkeää sinänsä.

      Alma, makukin voi tosiaan muuttua paljonkin! Minun makuni ei ole vielä kovin paljon muuttunut muutaman vuoden takaisesta, mutta ehkä maku muuttuu ihmisillä eri tahtiin. Tai toisilla ei ollenkaan! Ja tosiaan, pienetkin hankinnat piristävät kotia kivasti.

      Poista
  2. Minä ajattelen että koti on silloin persoonallinen kun se kuvastaa asujan/asujien persoonaa :) Semmoinen jota ei ole sisustettu (pelkästään?) ajatellen mitkä asiat ovat sisustuksessa in.

    Mielenkiintoinen aihe, nyt en vaan kipeänä ja nälkäisenä oikein osaa kirjoittaa kaikkea mitä haluaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, että persoonallisuus muodostuu oikeastaan aika luonnostaan, jos tosiaan ei orjallisesti seuraa muotia. Onkohan sellaisia ihmisiä edes olemassa, jotka muuttaisivat jatkuvasti sisustusta pelkkien trendien varassa? Kyllä varmaankin.

      Minustakin tätä oli kiva pohtia, vaikken ehkä päässyt sen kummempiin lopputuoloksiin.

      Paranemisia sinulle!

      Poista
  3. Hyvin monenlaiset kodit voivat olla kauniitä, tyylikkäitä ja persoonallisiakin. Vaikka itse pidän suht yksinkertaisesta tyylistä niin romanttinen puhvein koristettu kotikin voi olla mielestäni kaunis. Jokaisen täytyy vaan valita se oma tyyli missä parhaiten viihtyy, koska harvalla meistä on montaa kotia, jota sisustaa eri tyylisiksi.

    Ja sekin on ihan ok, jos ei välitä sisustuksen tyylistä ollenkaan vaan ostaa mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Niinsanottu "tyylitönkin" koti voi olla todella kodikas ja viihtyisä. Ja koskaan koti ei saisi olla niin hienoksi laitettu, että koko ajan pitää varoa. Vaikka olen melko siisti ihminen niin silti sanon näin.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuja on kyllä monenlaisia ja kyllä sentään sisustuslehdissäkin on aika monenlaisia koteja. Toiset ovat runsaampia ja toiset yksinkertaisempia. Jonkun mielestä vaikka liian yksinkertainen koti voi tuntua kliiniseltä tai persoonattomalta. Onko sillä kuitenkaan väliä, jos kodin asukki haluaa juuri sellaisen kodin?

      Niinpä, ei kaikkien tarvitse olla sisustajia vaan kodin voi laittaa ihan vaan mukavaksi ja kodikkaaksi.

      Poista
  4. Kaksi viimeistä kappaletta ovat niin totta, hienosti kiteytetty! Varsinkin Suomen kaltaisella pienellä markkina-alueella me kuluttajat joudumme tyytymään trendeihin, sillä tarjonta on trendien värittämää. Jos haluaa jotain mutta pitää nähdä vaivaa tai tehdä itse. Ja sittenkin meihin vaikuttaa lehdissä ym näkemämme kuten kirjoitit, joten ihan tyhjältä pohjalta ei kai kukaan pääse sisustamaan.

    Minusta persoonallista on ennen kaikkea se, että miettii mistä oikeasti itse pitää ja mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos rakastaa valkoisia seiniä niin kodin seinät ovat valkoiset, mutta jos oikeasti haluaisi vaikka kirkkaankeltaiset seinät niin antaa palaa ilman että miettii onko se järkevää/käytännöllistä/mitä muut ajattelee. Rohkeus seurata omaa näkemystään on minusta kaikkein persoonallisinta, ja että seisoo omien ratkaisujen takana. Tarvittaessa niitä muuttaen, itse olen iän myötä huomannut sisustusmakuni muuttuvan aika paljonkin. Ja jos se mikä miellyttää itseä löytyy muiltakin niin pitää kai vain ajatella että muillakin on yhtä hyvä maku kuin itsellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä "suuressa maailmassa" on tarjolla vähän enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Ja tietysti rahalla varmaan saa Suomessakin monenlaista, mutta ei kaikilla ole varaakaan sisustaa kotiaan ihan miten vain.

      Pitäisi tosiaan vaan uskaltaa tehdä oman makunsa mukaisia ratkaisuja, eikä miettiä liikoja (paitsi ehkä isoissa, hankalasti muutettavissa olevissa ratkaisuissa). Niin saa varmasti sellaisen kodin josta pitää.

      Tuo oli hyvä kommentti, että pitää ajatella muilla olevan yhtä hyvä maku kuin itsellä! :D

      Poista
  5. Hmm, meidän kotimme on varmaan samaan aikaan sekä persoonallinen että persoonaton. Värit ja huonekalut voisivat olla mistä tahansa sisustuslehdestä napattu. Persoonallisen kodista taitaa tehdä se, että kaikki esillä olevat tavarat kertovat kovastikin asunnossa asuvien omasta persoonasta. Meillä on kasapäin esillä cd-levyjä, elokuvia, kirjoja, valokuvia, lankoja, lautapelejä ja *kröhöm* alkoholia baarikaapissa, olemme siis melkoisia hima himppuja jotka lisäksi tykkäävät järjestää usein illanistujaisia ystäville. Ja keittiössämme asustaa lähes jatkuvasti pieni kaaos tiskipöydällä, sillä kokkaamme mielellämme ja usein. Niin että kai se kaikki paljastaa asukkaista enemmän mitä voisi kuvitellakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä pointti, että se mitä kodissa tehdään ja miten sitä kotia käytetään on ehkä tärkeämpää kuin pelkät puitteet! Kodista näkee aika usein helposti asujan mielenkiinnonkohteita ja sen mikä on tärkeää. Meillä esimerkiksi vaikkapa miehen rummut tai vaikka... noh, minun värini ja sisustusjuttuni!

      Poista
  6. Mielenkiintoista keskustelua täällä! Kommentoin vielä toisen kerran kun tuli mieleen yks juttu. Tapasin kerran erään todella viehättävän ja sivistyneen itseni ikäisen perheenäidin, joka kertoi iloisena, että he olivat juuri saaneet asuntonsa myytyä ja jatkoi sitten: "Ja ajattele, saimme samalla myytyä kaikki huonekalumme ostajille". Olin aika hölmistynyt ja ihmettelin tuota asiaa ja hän jatkoi: "No eiväthän johonkin asuntoon ostetut huonekalut voi millään sopia toisenlaiseen asuntoon. On tosi kätevää, jos asunnon ostaja ostaa huonekalut samalla, ettei niitä tarvitse erikseen laittaa myyntiin."

    Hänen mielestään se oli niin luonnollista ja normaalia, että ihan häpesin omaa kotiamme, jossa samat rakkaat huonekalut vaeltavat asunnosta toiseen meidän kanssamme.

    Kertomastani tapaamisesta on jo vuosia, mutta silloin tällöin sisustuksesa puhuttaessa tuo juttu tulee mieleen ja ajattelen, että olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä hänen vanha ja uusi kotinsa, jotka molemmat taisivat olla Helsingin Kaivopuistossa tai Eirassa.

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuo on todella vieras ajatus, että kaikki huonekalut voisi noin vain myydä koska eivät sovi seuraavaan asuntoon! Tietysti on poikkeustilanteita kuten vaikkapa oikein kauas muuttaminen tai naimisiinmeno/yhteen muutto. Minä en ainakaan ihan helpolla haluaisi luopua kaikista rakkaista huonekaluistani.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.