torstai 9. toukokuuta 2013

Karkkis ja pavunvarsi

Jokin aika sitten surin kuolleita pelakuitani ja mainitsin, että minulla oli kuitenkin kasvatusprojekti meneillään. Minulla on näköjään kova hinku todistaa itselleni ja blogin lukijoille, etten ole aivan toivoton viherpeukalo. Olen joskus aiemminkin menestyksekkäästi kasvattanut herneenversoja ja niitä pistin pitkästä aikaa itämään. Keksin myös laitaa härkäpavun versoja kasvamaan. Ostin joskus vahingossa kuivattuja härkäpapuja, joista en oikein pidä. Ajattelin, että ehkä pidän niistä versoista kuitenkin.


A few weeks ago I complained that all my geraniums had died during winter. In spite of this, I decided to prove myself and my readers that I do indeed have green fingers. I thought the easiest way to prove this would be to grow some pea sprouts. This turned out to be harder than I thought since I accidentally used peas that had been in the oven (because Michel Roux told me to put them on the pie crust so that it doesn't rise from the center). All that grew was mold. Well, finally I bought new peas and now the sprouts are growing nicely. I also bought some herb seedlings so that I wouldn't have to grow them from scratch. Maybe it's for the best...

Hernetaidetta.
Herneenversojen kasvattaminen on periaatteessa helppoa. Ensin kuivat herneet liotetaan noin kahdeksan tuntia vedessä ja sen jälkeen istutetaan ohuen multakerroksen tai talouspaperin päälle. Aluksi ruukut tai astiat kannattaa peittää jollain, sillä ilmeisesti herneet itävät paremmin varjossa. Ilman tulisi kuitenkin kulkea. Muutaman päivän kuluttua herneet tai pavut alkavat itämään ja siitä edelleen muutaman päivän päästä vihreät versot kasvaa. 

Sieltä niitä kasvaa koko ajan lisää! Kohta saamme salaatteihin vienoa herneen makua.
Aivan ongelmattomasti tämä kasvatusprojekti ei kuitenkaan edennyt. Härkäpavut alkoivat kyllä itää, mutta herneille ei tapahtunut mitään. Vähitellen ne alkoivat vain homehtua homehtumistaan. Aloitin kasvatuksen alusta uusilla herneillä ja taas sama juttu! Ihmettelin missä on vika, kunnes tajusin että olin käyttänyt herneitä, jotka olivat olleet uunissa piirakkapohjan painona esipaistamisen ajan (niiden oli siis tarkoitus estää taikinan kohoaminen keskeltä). Voihan Michel Roux, minkä ohjeen annoit!

Tätä pavunvartta pitkin ei kiivetä taivaaseen.
 Ostin sitten uusia herneitä ja vihdoin niistä on kasvanut sen verran suuria versoja, että niitä kehtaa esitellä blogissa. Kasvatin ne tällä kertaa talouspaperin päällä. Suosittelen kyllä multaa, sillä talouspaperi kuivuu liian nopeasti. Luulen, että ne myös kasvavat siinä vähän hitaammin. Se myös muuttuu ällön näköiseksi, kun se ruskistuu ajan myötä. 

Entä mitä härkäpavuille kävi? No niistä tuli tuo yksi pavuvarsi per ruukku! Eivät olleet mitä taikapapuja nämä. Luulen kyllä, että laakeampi astia olisi ollut parempi, että pavut voi asetella kauemmas toisistaan. Hyvältä tuo verso kyllä maistui, ei siinä mitään. 

Yriti olisi voinut jättää pahvilaatikkoon, ne näyttivät siellä niin herkullisilta!
Koska en ole puutarhuri taidokkaimmasta tai ainakaan viitseliäimmästä päästä, ostin tänä vuonna yrtit taimina. Niitä oli tarjolla Turun yliopiston luomupiirin kautta, joten tilasin sieltä basilikaa, sitruunamelissaa ja persiljaa. Erityisesti persiljaa en ole koskaan onnistunut kasvattamaan siemenestä, mutta en myöskään ole saanut kaupan persiljaa kasvamaan lisää. Ehkä tämä taimiversio onnistuisi tuottamaan hyvän sadon. Ja toivottavasti tänä vuonna eivät iske itikat!

Mitä sitä turhaan koko mattoa peittämään! Olen suurpiirteinen puutarhuri joka asiassa.

Vakkarilukijaltani VE:ltä saamani ruukut pääsivät jälleen käyttöön. Minusta basilika kuului ehdottomasti punaiseen ruukkuun, sitruunamelissa keltaiseen ja persiljalle jäi sininen. Vihreän säästin timjamia varten, jonka ostan ihan kaupasta. Sen olen yleensä saanut menestymään hyvin. 

Siellä ne kasvaa! Olen lopulta päätynyt siihen, etten maalaakaan kukkapöytää, vaikka aluksi suunnittelin.

Enää kukkapöytää ei tarvitse täyttää hedelmillä, vaan se alkaa olla jo melkein täynnä. Pari yrtti ruukkua vielä mahtuu ja uusi yritys kasvattaa härkäpavunversoja. Ehkä tämä riittää minun siirtolapuutarhakseni ja jätän suurempien kasvien viljelemisen muille. Syksyllä voin sitten taas harrastaa sadonkerjuuta

Villiviinin ensimmäiset silmut! 

Muukin kasvillisuus alkaa lisääntyä, mikä on ihanaa. Kevät on oikeastaan nyt parhaimmillaan. Ruoho on muuttunut vihreäksi ja ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet puihin. Myös rapunpielen minipuutarha on saanut jälleen uusia kasveja. Ensimmäiset narsissit piti jo heittää nuupahtaneina pois. Ostin tilalle orvokkeja. Eräs naapureistamme kysyi mieheltäni tässä eräänä päivänä, että olenko töissä kukkakaupassa, kun meillä on aina niin paljon kukkia! En valitettavasti saa viettää päiviäni kukkien keskellä, mutta olen kyllä erityisesti torin kukkakauppiaiden vakioasiakas. 

Amppelin asukit. Taustalla rehottavat viimeiset narsissit. 

12 kommenttia:

  1. Kauniita versoja ja kukkia sinulla jo kovasti kasvamassa! Nam herneet ovat hyviä omasta pensaasta! (vai onko se pensas...) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit ovat tosiaan kauniita. Versojakin on ilo ihailla. Näitä en ollut ajatellut kasvattaa herneiksi asti, mutta ehkä pitäisi kokeilla sitäkin.

      Poista
  2. Tuossa amppelissa on tosi kauniit kukat. Montaako väriä siinä on? Ja montako hernettä pistät suurinpiirtein kasvamaan yhteen ruukkuun, vai pistätkö vain summamutikassa?

    VE:n ruukut yrtteineen ovat taas tosi kivan näköiset!

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Värejä on viittä: oranssi, keltainen, violetti-keltainen, violetin sininen ja vaaleansininen.

      Herneitä pistän summmamutikassa. Aika paljon olen yleensä pistänyt, ihan vieriviereen siis. Toimii herneillä, muttei näköjään härkäpavuilla.

      Poista
  3. Ihana pikkuinen puutarha sinulla! Tuo näyttää juuri sellaiselta minkä itsekin tahtoisin, mutta mihin ei vaan mun kärsivällisyys riitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä on todellinen minipuutarha! Minun kärsivällisyyteni riittää juuri ja juuri tähän. :)

      Poista
  4. Piristävä postaus! Ja nauroin ääneen tuota herne-juttua X`D

    Annoit kimmokkeen tälläisen totaalisen anti-viherpeukolonkin yrittää jotakin kasvatusta: noi yrtit taitaa olla kuitenkin liian hard-core-osastoa tälläiselle vasta-alkajalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuni-herneet oli kyllä aika huvittava juttu jälkeenpäin.

      Versot on helppoja vasta-alkajalle. Ne tulee tosi nopeasti, jos vaan jaksaa kastella. Netistä voi katsella vähän tarkempiakin kasvatusohjeita, jos haluaa varmemman lopputuloksen. Helppoa se silti on!

      Poista
  5. Hip hei, hauska, että värikkäät purkit ovat päässeet taas palvelukseen. Absoluuttisesti oikeat värivalinnat kullekin yrtille!

    Tulin juuri värikaupasta ja citymarketista. Värikaupasata ostin värejä ja marketista saviruukkuja, jotka aion maalata. Kaikki viime vuonna maalaamani purkit ovat päässeet hyviin koteihin ja nyt kun pitäisi vaihtaa omille kukille uusia purkkeja, ei varastossa ollutkaan niitä enää. Mutta en pääse heti maalaamaan, kun lapsenlapset ovat kylässä. No tällä hetkellä he ovat papan kanssa tivolissa ja tulinkin tietokoneelle ja luin blogisi, jossa värikkäät ruukut ovat kuvassa! Tosi hauska yhteensattuma!

    Paistettujen härkäpapujen kasvatusyrityksesi olivat kunnioitettavan urhoollisia!
    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että yrttien ja värien valinnat olivat sinustakin oikeat! Väripurkit ovat selkeästi tämän hetken juttu.

      Haha, sitkeä puutarhuri ainakin olen, jos en muuta!

      Poista
  6. Sinulle on tunnustus blogissani... :)

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.