keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Uusia tuulia ja tuoleja

Aurinko paistaa ihanasti ja ankean harmaan ruskea nurmikkokin alkaa jo pikkuisen vihertämää. Kevät alkaa vihdoin edetä ja minä vihdoin täysillä innostua siitä. (Pitkään minua harmitti hiihtokelien loppuminen.) Kevät näkyy myös kuistilla, sillä päätin vähän uudistaa sitä muutenkin kuin kukkien osalta. 

Myös eteinen sai "uudistusta". Sydäntuolin olen ostanut 300 markalla joskus ennen kuin sydäntuolit olivat varsinaisesti muodissa.
Viime vuonna, kun esittelin tampuurimme kodin grand tourillahaaveilin metallituolista. En kuitenkaan löytänyt sopivaa, sillä ne olivat joko liian simppeleitä, liian kalliita tai liian isoja. Mielessäni kuvittelin sinne jonkun hieman liian koristeellisen tuolin, joka toisi kuistille vähän romantiikkaa. Muuten pidän suhteellisen yksinkertaisista huonekaluista, mutta kuistille romantiikka sopii. 

Juuri sopivan koristeellinen tuoli.
Muutama viikko sitten bongasin Pentikin kesäkuvastosta juuri oikeanlaisen tuolin, joka mahtui budjettiinkin. Ongelmaksi tulikin se, että sitä oli vain rajoitetusti saatavilla. Turun liikkeen kaksi tuolia olivat jo menneet. Myllyssä olisi ollut pari vihreää, mutta sopivasti Raumalla oli vielä yksi valkoinen. En ollut nähnyt tuoleja livenä, mutta ajattelin, että jos tuolissa on sellaista "tekokulutusta" tai "ruostetta", niin se haittaa valkoisessa vähemmän. Niinpä varasin Rauman tuolin ja äitini pääsi sen sieltä hakemaan. Yllätyksekseni hän olikin hakenut sen jo aikaisemmin kuin luulin, joten sain tuolin mukaani jo viime viikonloppuna. 


Lisää kuvakulmia.
Kuisti on vielä hieman tyhjän näköinen, kun kukkia ei ole yhtä paljon kuin kesällä. Tuoli on kuitenkin oikein söpö lisäys. Haaveilen jo juovani kesällä aamukahvit tuossa metallituolilla ihaillen vaahteroiden vehreyttä. Ehkä voisin virkata jonkun ällöromanttisen pitsiliinan tuon rottinlaatikon koristeeksi. Tuoli saattaa kaivata myös istuintyynyn. Silloin tuo kaunis istuinosa kyllä peittyy.

Koristesydänten tilalle tuli sydäntä lämmittäviä asioita.
Muutakin pientä uudistusta kuistilla on tapahtunut. Kyllästyin seinällä olleeseen sydänrivistöön (ks. ylläolevat linkit). Onneksi kaapeista löytyi pieni taulu ja kehys, jotka eivät olleet esillä. Kehykseen sujautin yhden kuplamme virallisista 40-vuotiskuvista. Pieni metallikehyksinen taulu on ylioppilaslahja tokaluokan opettajaltani. Siihen on skannattu kuva, jonka olen piirtänyt opettajalle kiitokseksi kuluneesta vuodesta. 

Aika söpö, vaikka itse sanonkin. Hieno nenä, eikö totta?

Kaipasin kuistille myös vähän väriä. Päätin kääräistä toiset Pauli-serkun blogipalloista kaiteen ympärille. Toimenpide vaati hieman maalarinteippiä, eikä palloja saa päälle, koska töpseli on niin kaukana. Vaan minä en välitä, ne ovat hauskat noinkin! 

Näitä rappusia kelpaa astella! Olen edelleen rakastunut noihin räsymattoihin.
 Valopallojen lisäksi keväästä kertovat vähän toisenlaiset pallot kuistilla. Vaaleansininen entinen torikori on saanut uuden tehtävän: säilytämme siinä pingismailoja ja -palloja. Läheisen koulun pihalla on mahtava metallinen pingispöytä, jota käymme välillä hyödyntämässä. Monet muutkin ovat tosin huomanneet tämän mahdollisuuden (eikä tämän kertominen blogissa auta asiaa). Onneksi vapaita peliaikoja löytyy aina silloin tällöin. Me tosin emme pelaa pisteistä. Mies on minua rutkasi parempi pingiksessä ja lisäksi minä olen huono häviäjä JA ns. pelin polttajan sukua. Taisi olla isoisoisäni (?) joka poltti pelikortit, kun vaimo rupesi voittamaan. Turun kaupunki ei ehkä arvostaisi näitä geenejäni, jos pelaisimme liian vakavasti. 

Ping-pong!

9 kommenttia:

  1. Tuo teidän kuisti on niin kiva, ja tuo uusi tuoli sopii sinne kuin nenä päähän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuoli tosiaan on aivan piste i:n päälle.

      Poista
  2. Tuoli sopii mainiosti tambuuriinne. Joku tyyny on kyllä varmaan istuessa tarpeen.

    Pelinpolttaja oli oikein, mutta peli väärin. Se oli myllymatti eikä kortit. Hih.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sekö se peli oli! Yritän painaa mieleen.

      Poista
  3. Onpa muuten kiva tuo tuoli, sopii juuri täydellisesti kuistille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olin tosi tyytyväinen tästä löydöstä! En hirveän usein käy Pentikissä, joten kävi hyvä tuuri.

      Poista
  4. Ehdin jo ajatella, että hauska kertomus esi-isästäsi on pelkkä legenda, koska isoisoisäsi tuskin olisi pelannut korttia. Mutta jos oli kyse Myllymatista niin juttu saa ihan toisen todellisen luonteen. On tosi hauskaa, että esi-isistä on joku tuollainen erikoinen anekdootti. Minulla ei ole sellaisia omista esi-vanhemmista, mutta mieheni isoisän isästä on useampiakin. Esimerkiksi eräässä saaristopitäjässä jos joutui nostamaan ja heittämään jotain painavaa tavattiin sanoa: "Huh hei, sanoi M. ja heitti muijansa mereen" Ja tämä sanonta siis sisältää mieheni isoisän isän nimen. No, pojasta on polvi parantunut kun minua ei kuitenkaan mieheni ole mereen heittänyt.
    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä, ettei sinua ole sentään heitetty mereen. Minäkään en ole vielä yhtään peliä polttanut. Scrabble tosin olisi voinut joutua kakluuniin, jos meillä sellainen olisi.

      Miksi muuten isoisoisäni ei olisi pelannut korttia? Senkö takia, että korttipelejä pidettiin paheellisina vai miksi? :)

      Poista
    2. Isoisoisäsi nuoruus oli kaiketikin 1900-luvun alussa. Jos silloin Suomessa vielä pelikortteja oli, ei niitä ainakaan kovin monessa perheessä pelattu hauskasti kotipiirissä aviopuolisoiden kesken.
      VE

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.