perjantai 6. syyskuuta 2013

Syksyn perinneherkku

Ah, syksy ja kotimaiset omenat! Eräänä kauniina päivänä mieheni toi töistä kotiin muovisäkillisen omenoita. Jollain hänen työkaverillaan oli "vähän" ylimääräisiä, josta mekin sitten saimme osamme. Hiphei! Mukana oli jotain punaista ja kirpeää lajiketta sekä suosikkejani, valkeakuulaita. Omenat ovat herkkua tuoreenakin, mutta sen lisäksi joka syksy on saatava omenahyvettä eli siis omena-kaurapaistosta, millä nimellä tätä herkkua haluaakaan kutsua. 

Meille tuli torstaina vieraita, joten halusin tehdä jotain hyvää. Ensin ajattelin, että onko omenahyve sittenkin liian tavanomaista. Sitten äiti ehdotti, että voisin tehdä itse vaniljakastiketta, mikä nostaisi tämän perinteikkään syysherkun uudelle tasolle, kuten kokkiohjelmissa tavataan sanoa. 

Onnen, onnen omenoita

Aivan putkeen näinkin yksinkertaisen reseptin toteuttaminen ei mennyt. Säilytin omenia jääkaapissa, jotta ne säilyisivät paremmin. Kun yritin käyttää kätevää omenanlohkojaa, se ei solahtanutkaan omenan läpi kuten ennen. Epäilen syyn olevan joko tylsistyneessä vekottimessa tai sitten siinä, että omenat olivat tavallista "jähmeämpiä" ja raaempia, koska ne tulivat suoraan jääkaapista. Harmi, tuo vempele olisi ollut niin kätevä!


Tuli niitä lohkoja veitselläkin.

Omenahyveen teen nykyisin vähän summamutikassa. Netistä löytyy monenlaisia ohjeita, joten tarkkoja määriä en aio kirjoittaa tähän. Kuvasta voi laskea montako omenaa käytin. Kaurahiutaleita tykkään laittaa aika paljon, koska ne ovat parasta koko omenahyveessä. Tällä kertaa laitoin ehkä 50-100 grammaa voita, pari ruokalusikallista fariinisokeria ja 4-5 dl kaurahiutaleita ja sekoitin. Olennainen osa minun omenahyvettäni on kaneli, jonka laitan suoraan omenanlohkoihin. Kokkikaverini ehdotti myös sitruunankuoren lisäämistä mausteeksi.


Tästä voi vähän arvioida kaurahiutaleiden määrää. Jätin seoksen aika kuivaksi.

Sitten vaniljakastikkeeseen. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sitä alusta asti itse, vaikka vaniljatangot ovatkin tuttuja raaka-aineita keittiössäni. Päätin käyttää Rahcel Khoon kastikereseptin sekä Michel Rouxin munakirjan reseptin yhdistelmää. 

Vaniljakastikkeen valmistusprosessi meneillään. Sekoitin pohjasta asti aivan maanisesti, jotta se ei vaan pala pohjaan.

Vaniljakastike


  • 4 munankeltuaista
  • 80 g 2-3 rkl sokeria (kannattaa laittaa vähemmän, tuolla määrällä tuli tosi makeaa)
  • ½ l täysmaitoa
  • vaniljatanko
  • (muskottipähkinää tai mustapippuria)


Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet maidon joukkoon. Voit laittaa myös tangon maidon joukkoon ja poimia sen sieltä pois myöhemmin. Voit halutessasi lisätä myös hieman muskottipähkinää tai pippuria. Kuumenna maito kiehuvaksi kohtalaisella lämmöllä. 

Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita keltuaiset sokerin kanssa. Voit halutessasi säästää valkuaiset vaikkapa marenkia varten.

Kun maito on kiehahtanut, sekoita sitä pieni määrä kerrallaan keltuais-sokerimassaan koko ajan sekoittaen. Siirrä seos takaisin kattilaan ja lämmitä matalalla lämmöllä, kunnes kastike paksuuntuu. (Tarvittaessa voit käyttää esimerkiksi Maizenaa suurustimena.)
 
Muokkaus. Äitini kokeili paljon parempaa tapaa tehdä kastiketta. Sekoita vaan keltuaiset, maito ja mausteet yhteen. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä koko ajan vispaten, jolloin kastike sakeutuu. Kastike on valmista, kun se alkaa kiehua.

Minä laitoin joukkoon ihan pienen pienen hyppysellisen muskottipähkinää, koska minulla sattui olemaan ihan kokonaisia. Maku on tosi voimakas, joten pieni määrä riittää.

 Pöh, aivan täydellisesti ei mennyt vaniljakastikkeen tekeminenkään. Mielestäni se ei paksuuntunut tarpeeksi, vaikka lisäsin sitten lopulta Maizenaakin. Ehkä en vain ollut tarpeeksi kärsivällinen tai sitten sen kuuluukin olla todella juoksevaa. Ensi kerralla laitan myös kuusi munankeltuaista, kuten Michel Rouxin ohjeessa. Ensin piheilin ja laitoin neljä kuten Rachel Khoo. (Oletteko muuten sattuneet katsomaan Pieni keittiö Pariisissa ohjelmaa? Se on ihana!) Hyvältä kastike kuitenkin maistui, paljon paremmalta kuin kaupan floravanillat. Tarjosin kastikkeen lämpimänä, mikä sopi pimenevään syysiltaan.



Sitäpaitsi näin söpöstä kannusta mikä tahansa kastike maistuu hyvälle!
Tervetuloa pöytään! Laitoin ihanat värikuppini taas esille. Lisäherkkuna olu Ukrainasta tuotuja karkkeja.

Hyvin näytti omenahyve uppoavan sekä vieraisiin että isäntäväkeen. Tuhosimme neljään pekkaan koko tuon uunivuoallisen. Oli kyllä hvyää! Ihan turhaan mietin, onko tämä herkku liian tavanomainen. Ei se ole tavanomainen, vaan perinteinen kuten otsikossakin sanotaan. Helppoa ja hyvää, mikäs sen parempaa. Vaniljakastikkeenkin aion tästä lähtien tähdä useammin itse. Ja mikä parasta, lopusta kastikkeesta voi tehdä jäätelöä!



Lähikuva hyveestä. Yritän aina kaivaa mahdollisimman paljon tuota kauraa mukaan.

13 kommenttia:

  1. Omenahyve on meidänkin syysherkku ja tarjoan sitä usein työtovereille nimpparina koska sitä on helppo tehdä suurempikin määrä.

    En muista tehneeni itse vaniljakastiketta ja kun kävin netissä katsomassa niin reseptejä oli tosi paljon joten on vaikea valita mikä on hyvä. Varmaan kokeilemalla löytyy. Olen kyllästynyt kaupan liian makeisiin kastikkeisiin, joten ehkä kannattaisi tehdä itse.

    Tuossa pöytäkuvassa on jo syksyn hämäryyttä. Hieno tunnelma.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt olet kokeillut tehdä vaniljakastiketta ja onnistuit heti paremmin kuin minä! Eli kannatti siis kokeilla.

      Poista
  2. Sinullakin on omenaleikkuri! Mutta minulla on parempi, Fiskarsin mahtava kekseliäs upea niiiin hyvä leikkuri. Eilen tein omenasosetta, joka normaalisti on raivostuttavaa kun muovikassillisen omenoita perkaamiseen menee tuntikausia. Nyt vain pesin omenat ja lävistin ne leikkurilla. Omenalohkot laitoin mahumaijaan 40 minuutiksi ja sitten otin ne toiseen astiaan ja laitoin sokeria mukaan ja soseutin sauvasekoittajalla ja valmista tuli. Oli helppoa. Olen "mainostanut" Fiskarsin omenaleikkuria kaikille työtovereilleni ja kaikille vieraillemme, mutta aika turhaa se on, koska en tiedä missä niitä myydään! Mieheni osti sen kerran matkalla jostain.

    Kaurahiutaleomenahyvää teimme mekin ennen joka syksy. Sitten sain ST:lta melkein saman reseptin, jossa kanelilla maustettujen omenien päälle laitetaan taikina jossa on 100 g sultatettua voita, johon sekoitetaan 100 g jauhoja ja 50 g sokeria. Niin, sitten kun söimme sitä, se OLI parempaa ja niin on käynyt, että kaurahiutaleita ei ole käytetty sen koommin. Ehkä vanha resepti voisi olla taas vaihteen vuoksi kiva kokeilla.

    Vaniljakastiketta en ole koskaan tehnyt itse. Tuli mieleen kysymys, että VOIKO sitä tehdä itse. Näköjään voi. Ava on oikeassa, että valmiit ovat liian makeita. Mielummin käytämme vaniljajäätelöä tai pelkkää kermavaahtoa. Vaikutti vaikealta tuo itse tekeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin ehkä harkita tuollaista Fiskarsin omenanlohkojaa. Tuo toimi lämpimillä ja kypsillä omenoilla kyllä oikein hyvin. Ja täytyy myös kokeilla tuota sinun ehdottamaasi vaihtoehtoa kaurahiutaleille. Tosin keksin tässä juuri myös hyvän omenapiirakkareseptin, joka taitaa korvata vaihteeksi omenahyveen.

      Poista
    2. ST oli lukenut kommenttini ja täsmensi, että voita ei ihan sulateta vaan pehmennetään mikrossa. No kerronpa vielä tarkemmin, miten se tehdään, koska sitten se on niin vaivatonta. Siis se voi pehmennetään mikrossa ja sokeri ja jauhot kaadetaan joukkoon. Sitten sekoitetaan se tasaiseksi. Ja sitten käsiin otetaan pienehkö taikinapala kerrallaan ja LITISTETÄÄN se pala käsien välissä littanaksi ja asetetaan omenien päälle. Ei siis tule mitään kaulimisvaivaa, taikina varmaan tarttuisikin leivinpöytään helposti. Tämä selitys on vähän pitkä, mutta kun kerran näin ST:n tekevän tätä, tajusin siitä heti miten kätevä systeemi. Isoon annokseen laitan taikinaa enemmän, säilytän vain nuo suhteet: 1:1:0,5. Tosin aina ei muista minkä suhde mihin. On jouduttu ulkomailtakin soittamaan ST:lle että mites ne suheet meni.

      Poista
    3. Minä taas tein aina ennen tuollaisen jauhojutun ja sitten kun sain tämän kaurareseptin niin tykästyin siihen enemmän. Olen joskus myös laittanut molempiakin ja jos minulla on mantelirouhetta niin se sopii myös hyvin sekaan. Sekä jauhojen että kauraryynien.

      Ava

      Poista
  3. Oi, näyttääpä hyvältä:) Minä olen juuri parasta aikaa omppuhillonkeittopuuhissa:) Ehkäpä huomenna omenahyvettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kannattaa kokeilla! Tämä on huippuhelppoa.

      Poista
  4. Ja sitten itse asiassa vatkasin sitä kastiketta vielä pitäen kattilaa kylmässä vedessä. Se vatkaaminen teki siitä vielä vähän paksumpaa.

    Äiti

    VastaaPoista
  5. ^ Äideiltä tulee aina ne parhaat vinkit!

    Mie tajusin tänä syksynä, etten ole koskaan tehnyt itse vaniljakastiketta. Pitäisi kyllä varmaan kokeilla.

    Ja kaurahiutaleet tosiaan on kaurapaistoksen paras osa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, äideiltä tulee parhaat neuvot! Ja ajattele, sinä olet se, joka antaa ne parhaat vinkit Ellulle!

      Poista
  6. Taisi meidän äiti mainita, jotta turha niiden munien kanssa on niuhottaa. Kokonaisina vaan, siis keltuaiset ja valkuaiset, molemmat samaan soppaan. Ainakaan minun suuni ei paheksunut.

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ensi kerralla jättää hifistelyt sikseen ja pistää koko kananmuna. Näin olen tehnyt jätskinkin kanssa ja hyvää on tullut.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.