maanantai 7. lokakuuta 2013

Pihi pirttihirmu 50-luvulta päivää

Olen kuullut monen pitävän nyt lokakuussa lihattoman kuukauden, näin tekee esimerkiksi Minna.  Vaikka pyrin itsekin vähentämään lihaa (sille on muuten nykyään nimikin, fleksitarianismi), en halua olla koko kuukautta ilman, monestakin syystä. Niinpä päätin osallistua sen sijaan luomu-lokakuuhun eli organic octoberiin. Tai no, siihen vaikutti myös se, että joku facebookissa kutsui minut ko. "tapahtumaan". Tarkoitus on siis ostaa joka kauppareissulla vähintään yksi luomutuote. 


Sometimes I'm a real penny-pincher when it comes to food. I ration my husband's meatballs (although I hardly ever make meatballs because it's way cheaper to make vegetable patties instead). I count how much a portion of every dish costs and the cheaper the dish, the wider my grin. In other ways I'm not stingy at all. I tend to buy a lot of organic food, which is usually more expensive than regular food. Also, on weekends I like to splurge and buy whatever I want. 

Tässä torisatsissa ei kyllä taida olla luomua, mutta kaikki on lähiruokaa.

Totesin kyllä melko nopeasti, että luomukuuhun osallistuminen ei juuri muuta kulutustottumuksiani mitenkään.  Vähintään se yksi luomutuote on tullut jo aika pitkään otettua joka kauppareissulla. Lisäksi kuulun yliopiston luomupiiriin, josta ne kuuluisat jättikurpitsatkin on tilattu. Sen kummemmin en ala tässä pohtia luomun paremmuttaa, eikä se  varmastikaan ole kokonaisratkaisu maailman ruokatilanteeseen. Mielestäni se voi kuitenkin olla osa sitä. Luotan siihen, että luomutuottajat miettivät tuotteidensa ekologisuutta ja kestävyyttä. 

Viikonlopun panostusruoat. Näistä syntyi vaikka mitä herkkua.

No miten tämmöisellä opiskelijalla on varaa luomuun? No mies on tietysti töissä, joten täydellisessä opiskelijataloudessa emme elä. Olen kaupassa sekä nuuka että tuhlaavainen. Mietin tarkkaan, mitä ostan ja vertailen hintoja. Kun ostan jotain edullisesti, voin panostaa johonkin toiseen asiaan enemmän, esimerkiksi luomuun. Luomutuotteissakin katson kyllä hinta. Esimerkiksi nuo luomu-mozzarella maksoivat muutaman sentin tavallista enemmän, joten valinta oli helppo. 

Ostin ruusukaaleja vähän ex tempore. Niistä syntyy aivan loistava, yksinkertainen pasta: pekonia, saksanpähkinöitä (tai pekaani-) ja ruusukaaleja vain sekaisin. On hyvää seuraavanakin päivänä. 

Olen pihi myös jo ostettujen ruokien suhteen ja olen ihan hirveä säännöstelijä. Tiedättehän ne lounasruokaloiden "5 lihapullaa per annos"-laput? Meillä ei ole lappuja, mutta annostelen usein ruoan etukäteen, jotta saan sen riittämään seuraaviinkin päiviin. Pyrin ostamaan vain sen, minkä tarvitsemme ja suunnittelen aterioita mielessäni vähän etukäteen. En minäkään läheskään täydellinen ole. Aina välillä säästelen joitain ruokia vähän liiankin kauan, kuten erästä homeista kesäkurpitsan puolikasta, jonka heitin tänään pois. 

Kasviksiin panostamme, koska ne nyt vaan on niin terveellisiä. Huoh, pian torilta ei saa enää näitä ihania tomaatteja. 

Kuivaruokaa ja säilykkeitä tietysti hamstraan kaappiin. Viime viikon elimme Chocochilin ihanalla linssi-kesäkurpitsapastalla, joka syntyi melkein kokonaan kuivakaapin aineksista. Laitan kotona melko vähän liharuokia, mikä sekin on taloudellista. Punaiset linssit ovat taloutemme kulmakivi tällä hetkellä. Jos en keksi muuta ruokaa, niin teen tätä aivan loistavaa linssikeittoa. Laskeskelen aina päässäni minkä hintaiseksi yksi annos mitäkin ruokaa tulee. Jos päästään alle opiskelijaruoan hinnan, olen tyytyväinen. Voin sanoa, että tuon linssikeiton annoshinta on naurettavan pieni. 


Hiukan kynitty kana.
 Viikonloppuisin sitten syömmekin usein kerran ulkona, kotiinkin saatan ostaa lihaa ja vieläpä panostaa siihen. Tänä viikonloppuna päätin uteliaisuuttani ostaa luomukanan. Siis kanan, ei broileria. En ole koskaan valmistanut ihan oikeaa kanaa, mutta onneksi Pajuniemen sivuilta löytyi resepti uunikanan valmistukseen. Kanan maustaminen onnistui hyvin, mutta kana olisi kyllä kannattanut keittää. Liha kypsyi kyllä, mutta jäi vähän liian sitkeäksi. Ensi kerralla olen viisaampi. Aion kokeilla kanaa toistekin, sillä pidän sen mausta. Eikä haittaa, että lihaa oli ehkä vähän niukalti. Keitin ruhosta ja ylijäämäpaloista kanaliemen vaikka sienikeiton pohjaksi, kuten kunnon 50-luvun kotirouva ikään. 

Aika paljon kynitty kana. Blogiateria kauneimillaan, eikö totta?

Hah, edellisessä postauksessa kerroin juuri, miten täällä blogissa esitellään vain niitä elämän kohokohtia ja jätetään tylsä arki taustalle. Ja nyt minä horisen täällä meidän taloudenpidosta ja ruoka-annosten hinnoista! Noo, ehkä joskus näinkin. Ihan 50-luvun kotirouva tai pirttihirmu en sentään ole, mieskin tekee kotitöitä. Tänään esimerkiksi oli ihana tulla kotiin, kun kaupassa oli käyty JA astiat tiskattu, vaikka oli sovittu, että minä voin hoitaa jomman kumman. Nyt voin jättää pirttihirmuilut sikseen ja katsoa vähän Simpsoneita.

13 kommenttia:

  1. Olet sinä tarkka taloudenpitäjä, mutta opiskelijan on syytä ollakin. Silti syötte kuvista päätellen hyvin terveellisesti ja monipuolisesti. Tuo viimeinen kuva kyllä kirvoitti naurut!

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kyllä toivon, että joskus ei tarvitsisi olla ihan niin tarkka sen suhteen, mitä ostaa.

      Mitä, eikö tuo kana-annos olekaan herkullisen ja täydellisen gurmeen näköistä?

      Poista
  2. Ruokakauppaan saa kyllä menemään niin paljon rahaa kun sinne on vaan varaa. Ehkä se on sen järjen, suunnitelmallisuuden ja mielitekojen balanssi joka pitäisi olla joka taloudessa, oli opiskelija tai ei. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä sitä varmaan sitten palkkaa saadessakin pitää miettiä, ettei ihan hullumaisuuksiin mene. Järjen, suunnitelmallisuuden ja mielitekojen balanssi tosiaan. Välillä pitää antaa tuolle viimeisellekin vähän valtaa.

      Poista
    2. Apua, meijän bloggausaiheet näyttää kulkevan samoja ratoja, mullakin puhetta ruuasta. Pahoittelut, ei ole tarkoitus apinoida!

      Poista
    3. Ei todellakaan haittaa! Minusta on vain hauskaa, kun blogimaailmassa huomaa, että samat aiheet kiinnostaa monia. Jokaisella on kuitenkin oma näkökulma.

      Poista
  3. Luomuruoka on hankala asia, jonka paremmuudesta on vaikea tietää. Joskus olin kovasti luomun käyttäjä ja kannattaja, mutta sittemmin olen päätynyt vain suosimaan suomalaista. Jotenkin tuntuu, että suomalainen tavallinen ruoka on jo eurooppalaisittain luomua.

    Nyt on sitten tullut geenimanipuloitu rehu Suomeen, joten lihan ja lihajalosteet ostain nykyisin vain Snellmannilta tai Kivikylältä (jos mahd.), koska nämä ovat ilmoittaneet, että ostavat lihaa vain sellaisilta tiloilta, joissa ei käytetä gm-soijaa. Oli aika ihme aamu-uutisissa kun Snellmanin johtaja siinä sanoi, että gm-soija on kyllä halvempaa, mutta sen merkitys lopputuotteelle on vain joitakin SENTTEJÄ! Ihmettelee, miksi gm-soijaa sitten kuitenkin toiset käyttävät.

    Toisaalta gm-asia on sekin kyllä tosi vaikea. Miksi vastustaisin gm-riisiä, joka on saatu tuottamaan D-vitamiinia, jonka saanti suojelisi riisinsyöjien, köyhien äitien ja lasten terveyttä? Sitä on ihan päästä pyörällä kaiken informaation ja erilaisten tilastojen edessä tavallinen akka.

    Pekoni-ruuskukaali-pasta näytti niin ihanalta! Ja niin suuri harmi, että mieheni ei voi sietää pekonia, minulle se olisi ihan yksi lempiruoista, mutta teen sitä siis tosi harvoin jos koskaan.

    Mikä IHME tuo kanalautanen on? Unohtuiko se uuniin vai räjähti mikrossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luomun paremmuus ei tosiaan ole yksinkertaista ja siksi tämä minun osa-luomuiluni onkin ihan riittävä ratkaisu.

      Minä en ole edes viitsinyt tätä gm-keskustelua seurata. Kaikkea ei vaan jaksa miettiä liikaa.

      Sinun täytyy joskus tuota pastaa kokeilla itsellesi valmistaa!

      Tuo kanalautanen on uunissa mustunut uunivuoka, jonka pohjalle kippasin keitettyjä kaurasuurimoita ja kaiken, mitä sain kanasta irti.

      Poista
  4. Miusta on hienoa, että siekin otit esille rahan ja säästäväisyyden. Suomalainen kun ei puhu uskonnosta eikä rahasta, ja jälkimmäisestä olisi ihan tärkeää puhua, koska monella on aika vääristynyt ajatus rahasta, kuluttamisesta ja toisten rahankäyttötavoista.

    Mekin voitaisiin seuraavaksi ottaa tuo organic october ja ryhdistäytyä luomun ostossa. Jos jostain muusta säästää, niin voisi sitten ostaa jotain vähän hinnakkaampana luomuna. Nyt olen ottanut sentään ottanut pieniä askeleita ympäristöystävällisempään suuntaan ja päivitän meidän pesuaineita ja muita sellaisia vähän luontoa ajattelevammiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pieniä askeleita minäkin olen ottanut. Ehkä suurin haaste on vähentää kulutusta sen lisäksi, että vaihtaa tuotteita ympäristöystävällisempiin.

      Minusta on myös ihan hyvä puhua säästäväisyydestä. Meillä mies oli alunperin nuukempi, mutta nykyään se taitaa olla toisinpäin.

      Poista
  5. Onkos tuo linssikeitto kovin tulista? Koitan keksiä jotain hyvää sairasteluruokaa kun hengaan himassa. Mä en oo ikinä tehnyt mitään linsseistä ja se vähän jännittää :)

    T:Armi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä saa just niin tulista tai mietoa kuin haluaa. Minä olen yleensä käyttänyt ihan tavallista tomaattimurskaa ja laittanut chiliä sitten fiiliksen mukaan. Chilin voi jättää poiskin. Punaiset linssit on maailman helpoimpia, koska niitä ei tarvii liottaa. Ne menee helposti mössöksi, mutta keitossa sekään ei haittaa.

      Poista
  6. Kiitti! Kyllä mä taidan uskaltaa kokeilla :)

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.