sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joululahjaspoilaus

Otsikossa se jo tulikin. Jos epäilet saavasi minulta joululahjoja, etkä halua yllätyksen paljastuvan, suosittelen sinua skippaamaan tämän postauksen. Kaikki muut ja ne, jotka eivät halua yllättyä jatkakoot lukemista. 


Hämäyskuvaksi viime vuotisia lahjapaketteja.















KEN 




TÄSTÄ




KÄY



SAA











YLLÄTYSMOMENTIN




HEITTÄÄ









No niin, eiköhän nyt ole turvallista kirjoittaa postausta tämän vuotisesta joululahjaprojektistani. Olen viime päivien aikana pistänyt pystyyn makeispajan kotiimme. Kaikista maailman itsetehtävistä makeisista valitsin kinuskikarkit. Tai kolakarkit. Tai toffeekarkit. Millä nimellä kukin niitä nyt haluaakaan kutsuttavan. Muistelen, että joskus ylevällä 90-luvulla jouluisin tehtiin sellaisiin pieniin metallisiin makeisvuokiin jotain vastaavanlaista. 

Netistä löytyi jos jonkinlaista fudge- ja kolareseptiä ja minä yhdistelin niistä mahdollisimman yksinkertaisen version. Ameriikkalalisissa versioissa käytettiin "light corn syrupia", mutta vallan mainioita tulee ihan tavallisella tummallakin siirapilla. Käyttämäni kinuskikarkkien resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

Ai kinuskikarkit?

  • 2 dl sokeria
  • 2 dl kermaa
  • 1 dl siirappia
  • (suolakiteitä pinnalle)


1. Sekoita aineet kattilassa ja ala kuumentaa seosta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen.

2. Seos on tarkoitus saada 120 asteiseksi. Jollei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä "pallokokeen" eli tiputtaa pienen määrän seosta kylmään veteen. Kun veteen massa jähmettyy vedessä palloksi, seos on valmista. Tästä on netissä varmasti parempiakin kuvauksia.

3. Kun seos näyttää melkein valmiilta, jatka kuumentamista. Se ei ole vielä valmista, vaikka kuinka kiehuisi. (Tämä ohje on vain kaltaisilleni hätähousuille). 

Tämä seos on melkein valmista. Kuplat muuttuvat isommiksi ja koko seos sakenee.
4. Noin 45 minuutin päästä (ainakin meidän hellalla) seos alkaa sakeutua. Tästä voi aavistella, että lämpötila lähenee 120 astetta.

5. Kaada kuuma seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Halutessasi voit ripotella pinnalle sormisuolaa. Anna jäähtyä ja siirra jääkaappiin. Kun massa on jähmettynyt kokonaan, voit leikata siitä palasia ihan aterinveitsellä.

Hetken aikaa jähmettynyt appelsiinikinuski.
Peruskinuskin lisäksi tein kolmea eri maustattua versiota. Minttu-suklaaversioon laitoin puoli desiä minttulikööriä  ja 2 ruokalusikallista kaakaota sokeri-siirappi-kermaseoksen joukkoon. Appelsiiniversiossa laitoin 3 ruokalusikallista appelsiinimehua ja lopuksi pinnalle raastettua appelsiininkuorta. Mehua olisi voinut laittaa enemmänkin, sillä maku jäi miedoksi. Pähkinäversioon ripottelen päälle hasselpähkinärouhetta.

Vastaleikelty minttu-suklaakinuski. Vähän sai käyttää voimaa, että jääkaappijähmeä kinuski liekkaantui.

Voi että noista karkeista tuli hyviä! Niitä olisi voinut vedellä vaikka kuinka paljon putkeen. Siirappi tuo makuun tummuutta, joten maku ei ole liian sokerinen. Hassua, koska siirappihan on lähinnä sokeria. Minttu-suklaa versio oli erityisen onnistunut. Kehittelin sen itse, joten olen tästä ihan huippuylpeä. 

Minttu-suklaakarkkien kääröissä on tietysti minunvihreää.

Kinuskikarkit ovat tahmaavia ja tarttuvat toisiinsa. Siksi ne tietysti pitää pakata ja mielellään yksittäispakata. Päätin matkia Pärlans konfektyrin luomuksia ja pakata karkit valkoiseen voipaperiin. Lopputulos oli kuitenkin aavistuksen tylsä, eikä klassisen tyylikäs kuten olin ajatellut. Mietin myös, miten eri maut erottaisi toisistaan. Sitten keksin washiteipit! Niillä sai karkkipapereista vieläpä kauniin väriset. Olin myös kerrankin käytännön ihminen ja yrityksen ja erehdyksen kautta tajusin, että teippi kannattaa laittaa ensin koko matkalta voipaperiin ja sitten vasta leikellä karkkipaperit pienemmiksi. 

Tadaa! Kerrankin keksin käytännöllisen idean. 

Lopuksi pakkasin karkit kaupan paperisiin eväspusseihin ja merkkasin teipeillä, mitkä maut ovat mitäkin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt pitäisi enää tehdä suurin osa työstä, sillä nämä blogiin otetut kuvat olivat vain prototyyppejä. 

Valmis lahjapussukka.

Tänä jouluna siis ei lahjaksi tulekaan pelkästään silmänruokaa vaan karkit voi myös oikeasti syödä, toisin kuin nämä huopakonvehdit parin vuoden takaa. Siispä oletankin saavani jouluaattona yllättyneitä kommentteja "Ai nää on oikkest karkkii!"

Minkä näistä sinä valitsisit? Vai rohmuaisitko kaikki?

12 kommenttia:

  1. Kaikki! Ihan mahtavaa! Huomaa, että gradu on paketissa. Vaikka ainahan sinä oletkin väkästellyt kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yleensä on joku projekti työn alla, mutta on huomattavasti rennompaa tehdä tämmöisiäkin juttuja nyt. Vaikka illat olen kyllä muutenkin pyhittänyt harrastuksille ja sen sellaisille jutuille.

      Poista
  2. Kaikki kelpaisivat! Noissa on oikein sellaista vanhanaikaisen sekatavarakaupan meininkiä. Paperipussit ja paperikääreet ja kaikki.

    Sait karkeista tosi tasakokoisia. Minä aina hätäilen ja karkeista tulee mitä sattuu. En ole kyllä pitkään aikaan tehnyt. Pitäisi varmaan kokeilla ja katsoa onko ikä tuonut yhtään kärsivällisyyttä.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on vähän tämmöinen vanha kohtaa uuden -meininki.

      Tuossa kuvassa on ne kaikkein tasakokoisimmat. Joukkoon mahtuu monenlaisia, kärsivällisemmin ja kärsimättömämmin leikattuja.

      Poista
  3. Tuolla ohjeella tehtiin karkkeja meillä kotona kun olin pieni. Muistan tuon kuohuvan seoksenkin, on ihan tuttu näky kuvassasi. Nam.. ne oli hyviä. Mitään mausteita silloin ei käytetty, ehkä pähkinörouhetta joskus.
    Karkkipaperit ja pussi ovat piste iin päälle! Varmaan kaikki lahjansaajat ilahtuvat vaikka uskon, että kukaan ei malta jättää kurkkaamatta näin kivaa spoilausta.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että näitä on varmaan tehty jo kauan ennen 90-lukua. Hauskaa, että nämä toivat lapsuusmuistoja.

      Toivottavasti lahjansaajat ilahtuvat. Ei se karkkien makua vähennä, vaikka täällä kävisikin kurkkaamassa.

      Poista
  4. Mie niiiin rohmuaisin kaikki! :D

    Hieno varoitus! Miua inhottaa, kun ei voi esitellä tekemiäni joululahjoja - mahtaisikohan tuollainen varoitusesipuhe saada omat sukulaiseni oikeasti olemaan kurkkimatta, vaikkei haluaisikaan vielä ihan tietää?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen aika paljon noita rohmunnut... Kaikki jämä palat ja sitten maustamattomia niin paljon, että pitää tehdä toinen satsi.

      Minun oli pakko tehdä tämmöinen ratkaisu, kun oli vaan niin kova hinku päästä tekemään näistä karkeista postaus jo ennen joulua!

      Poista
  5. Mahtava idea ja niin herkullisen näköisiä juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Karkit oli vähän liian herkullisia, kun noita suolahipullisia piti tehdä toinen satsi. "Kun jos minä vielä yhden maistan, niin kyllä näitä silti lahjaksi riittää..."

      Poista
  6. Nämä oli kyllä ihan tajuttoman hyviä! Harvoin mulla on kauheaa himoa muihin karkkeihin kuin suklaaseen, mutta nämä oli ehdottomasti todellisia himotuskarkkeja. Kiitos! Täytyy tehdä pian itsekin. En kyllä osaa paperoida niin kauniisti, kuin sä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että näihin tuli himo! Ja kannattaa kokeilla, ei ole vaikeaa. Tosin äidin kanssa todettiin, että kannattaa olla lämpömittari. Kokeilimme kotikotona ilman ja ensin massa ei kovettunut. Laitoimme sen takaisin kuumenemaan ja sitten karkeista tulikin ihan kovia ja ne piti vasaroida paloiksi! Hyviä oli silti.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.