sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Korruptiota ja lahjontaa

Jatkan vielä hetken joulusta, näin loppiaisen kynnyksellä. Välillä minusta tuntuu, ettei näin aikuisena oikeastaan kuuluisi odottaa joululahjoja. Onneksi olen viime vuosina päässyt yli moisista ajatuksista ja nauttinut sekä lahjojen saamisesta että antamisesta täysin rinnoin. Sitäpaitsi, joulussahan on oikeastaan kyse lahjoista: "... kun sä tulit vieraaksemme/ paras joululahjamme" ja niin edelleen. Ainakin minun tapauksessani olisi tekopyhää väittää, etten odottaisi myös joululahjahetken jännitystä. Mitä paketteihin kätkeytyy? Miten lahjan saaja reagoi omaan pakettiini? 

Vaikka saimme melko paljon lahjoja, ne sujahtivat yllättäen kotiimme aivan itsestään. Iso syy tähän oli se, että saimme paljon sukkia, sukkahousuja ja muuta arkista ja järkevää. Toinen syy on se, että läheiset osasivat hankkia juuri meidän kotiimme sopivia ja tarpeellisia asioita. Kiitos niistä! Ostin kuvat muutamista lahjoista, jotka vielä löysin enkä kuvitellut niiden olleen meillä aina. 

I can't help it and I don't want to lie about i. I love Christmas presents, both giving and receiving. The excitement of opening a present or  watching the reaction when someone else opens what you've given them. But after all, isn't Christmas about giving and our presents to each other reflect God's gift(s) to us. We got many wonderful presents that fit our home perfectly and here are some of them.

Tämä lahja saattaa aiheuttaa kotonamme dominoefektin

Tuota ylläolevaa lahjaa osasin odottaa. Ostimme sen yhdessä äidin kanssa, kun bongasin eräästä vanhan Rauman näyteikkunasta Annastiina Mäkitalon suunnitteleman hauskan posliinikoira kankaan. Yhdessä palassa on kaksi koiraa ja niistä on siis tarkoitus tehdä tyynyt, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Kangasta myydään näemmä Verson puodissa, mutta tyynypaketin sai myös Rauman taidemuseosta, aika paljon kalliimmalla. 

Tämän "pöydän" päällä on ehdottomasti käytettävä lasinalusia.

Tätä seuraavaa lahjaa taas en osannut odottaa ollenkaan. Vanhempani olivat yllärinä ostaneet meille Artekin E60-jakkaran kauniin turkoosina. Vanha jakkara sai väistyä, kuun uusi uljas jakkara pääsi kiikkustuolin viereen "jakkarapöydäksi". 

Tontut pääsivät jouluajelulle kuplalla. Takana lahjakirjoja. 

Miehen käly onnistui huijaamaan sekä meitä tehokkaasti. Hän oli käynyt paketoimassa lahjat aivan eri puodeissa kuin mistä lahjat oli ostettu, joten lahjojen sisältö oli todellinen yllätys! Minä vähän mietinkin, että mitä hän on miehelleni löytänyt Kodinonnesta. Paperin alta paljastui lasikulhon pahvipakkaus. Minä jo ehdin miettiä lasikulholle käyttöä, kun mies nostikin laatikosta pirteän sinisen kuplan! Yllätystä kerrakseen!

Padan taustalla värikkäitä kartoita kummeilta, ystävältäni saatua herkkumysliä ja lupauslahja miehelle. Noista padan takana häämöttävistä italialaisista jauhoista tulee pizzaa ja/tai pastaa jonain viikonloppuna.

Joskus toivaa jotain joululahjaksi oikein kovasti, mutta silti onnekseen ehtii unohtaa toiveensa ennen jouluaattoa. Kun tutkin isoa, painavaa laatikkoa, pelkäsin saavani toisen pastakoneen tai kenties toisen valurautaisen kuusenjalan. Heti kun avasin paperit, muistin toiveeni. Sarpenevan pata on ollut pitkään haaveissani ja sopivasti se olikin Hullareilla tarjouksessa. Valitettavasti ne padat menivät alta aikayksikön, mutta onneksi pata oli jossain muuallakin alennuksessa ja minä sain toivelahjani. 

Katsokaa, miten ihanan värikkäitä lautasliinoja! Minun on pakko pitää kynttiläillalliset. 

Yhtä sun toista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista ilmestyi joulun jälkeen kotiimme. Kaikkien lahjojen ei tarvitsekaan olla "järkilahjoja". Ne voivat olla myös niin sanottuja keittiörturhakkeita, jotka saattavat oikeastaan paljastua tarpeellisiksi. Yksi hauskimmista lahjoista olivat värikkäät lautasliinat, jotka äitini oli löytänyt Saksasta. Niille on aivan pakko järjestää käyttöä! Enkä ole varma, voiko lautasliinoille edes myöntää keittiöturhakkeen arvonimeä.

Myös joulukoristevarantomme karttuivat. Saimem anopilta "pikkujoulukuusen". Kohta meillä on kokonainen metsä!
Mitä sinä sait tänävuonna lahjaksi? Tai annoitko kenties jonkun erityisen onnistuneen lahjan toiselle?

8 kommenttia:

  1. Tuo pikkujoulukuusi on ihana. Minulla pikkujoulukuusena toimii kolme hopeanväriseksi maalattua peikonpähkinän oksaa. Niihin ripustan ensimmäisenä adventtina hopean- ja vähän muunkinvärisiä koristeita. Muun ajan vuodesta ne makaavat työhuoneen katonrajassa olevalla hyllyllä odottaen seuraavaa adventtiaikaa.

    Jouluun liittyy monenlaista hauskaa ja lahjojen avaaminen on tietysti yksi kohokohdista minunkin mielestäni.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kivaa, että nyt meilläkin on "kuusi", jonka voi ottaa esille adventtina.

      Poista
  2. Kivoja lahjoja! Rakkaudella annettuja lahjoja on ihana saada ja avata!

    Kun seuraavan kerran menemme Saksaan, täytyy löytää samanlaiset lautasliinat. Onko ne ihan oikeaa kangasta?

    Hauska bongata pikkujoulukuusen vierestä voittamasi saintpaulia noin hyvissä voimissa. Pirteä kuin mikä! Saa ilmeisesti tarpeeksi valoa ja muutenkin hyvää hoitoa. Muutaman kuukauden päästä se varmasti alkaa taas kukkia. (Muuten sen multaa tai ruukkua ei kannata tänä vuonna vaihtaa.)
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sepä noista lahjoista tekeekin niin kivoja, että ne on rakkaudella mietitty ja annettu. Paljon kivempaa näin, kuin että lahjat tulisivat vain joltain tuntemattomalta partatyypiltä, jonka tapaa kerran vuodessa.

      Santtu voi tosiaan hienosti! Se on niin helppohoitoinen. Ja odotan jo kovasti kukkia.

      Poista
  3. Kiva jos oot saanu mieluisia ja käytännöllisiä lahjoja! Varsinkin tuo kangas on vitsikäs!

    Mun lahjasaaliissa oli selkeästi tänä vuonna joku muumimania ilman käytännölllisyysaspektia, sain muunmuassa kaksi muumikirjaa (enkä puhu alkuperäisistä tarinoista...), muumityynyliinoja, muumipurkkeja, muumikoristeita, muumihiirimaton, muumikynttilöitä. Naureskelin aattona että onko tämä edes mahdollista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangas on vitsikäs, vaikka se ei ehkä kuulu niihin käytänöllisiin lahjoihin.

      Oho, kuulostaa varsinaiselta muumivillitykseltä! Ehkäpä Hosulilla on näppinsä pelissä?

      Poista
  4. Minäkin rakastan lahjojen saamista - ja antamista! Siksi ostelenkin niitä pitkin vuotta sitä mukaa, kun jotain sopivaa sattuu löytymään. Ja sitä paitsi, itämaan tietäjäthän toivat Jeesukselle lahjoja, joten eikös se ole erittäin raamatullista antaa joululahjoja? Onneksi en kuitenkaan tapaa saada mirhamia. En tiedä mitä sillä tekisin. En oikeastaan edes tiedä, mitä se on. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on paras tapa hankkia lahjoja! Siis että ostelee etukäteen. Minun pitäisi opetella sitä.

      Minäkään en koskaan muista, mitä on mirhami. Näköjään hyväntuoksuista paksua öljyä. Pienenä tein huoneeseeni seimikuvaelman pehmoleluista ja mirhaa esitti muovailuvaha. Sinänsä aika hyvin arvattu, vaikka aika paksua öljyä taisi tosiaan sitten olla.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.