perjantai 16. toukokuuta 2014

Uusi puutarhurimme

Kotiimme on palkattu puutarhuri. Kyllä, luitte aivan oikein. Hänellä ei ole vihreää peukaloa (kuten ei minullakaan), mutta sen sijaan monta muuta vihreää ruumiinosaa. Tai en tiedä, voiko puhua ruumiinosista, kun kyseessä on rakas tanssiva robottimme, Dansformer. Se on alkanut hoitaa suurella hellyydellä ison valkoisen poikasta nro 1 eli Paavalinkukalta saamaamme santpauliaa. Ja hyvin Dansformer on sitä hoitanutkin. Nyt santtu kukkii suloisena rykelmänä valkoisia kukkia. 

Right now the spring is at its finest and everything has just the right shade of green. I know it will soon be over so I'm trying to soak it all in. I haven't had the time or the ability to decide what flowers I want for my minigarden (i.e. the space by our doorpost). Maybe this weekend I'll finally swap the wilted daffodils for something a little fresher. For our veranda I bought some daisies and in our kitchen, the white African violet is finally in full bloom.

Ylpeä puutarhuri ihailee hoitotyön tuloksia. Nyt kukkia on vielä enemmän. 

Tässä kukat ovat vielä aivan nupullaan. Dansformer siirtää hellästi lehtiä syrjään, jotta nuput näkyisivät paremmin.

Santtu on siitä kiva kasvi, ettei sen nuupahtamista tarvitse pelätä, jos olen useamman päivän poissa kotoa. Mies ei oma-aloitteisesti muista kastella kasveja, enkä minä ole tähän häntä velvoittanutkaan. Oma vikani, etten tajua muistuttaa. Onneksi yksikään kasveista ei ole kuollut harjoitteluni takia, vaikka läheltä piti -tilanteita on ollut useamman kerran.


Valitettavasti puutarhuri vaatii minun läsnäoloni toimiakseen, mutta onneksi santtu tarvitsee vettä vain kerran viikossa.

Santtu oli pitkään viherkasvi, mutta huhtikuun lopulla siihen alkoivat ilmestyä nuput. Kun ne sitten lopulta puhkesivat kukkaan, kaikki eteni nopeasti ja nyt kukkia on oikea ryväs. Niin se taitaa keväällä yleensäkin mennä. Se herkkä, vaaleanvihreä nuppukausi kestää vain pienen hetken ennen kuin kaikki onkin täydessä kukassa. 

Dansformer otti suorastaan romanttisen pohdiskelevan asennon ihaillessaan valkoisia kukkia.
Tänään kuljin linja-autoasemalta kotiin ja en voinut kuin ihailla Puolalan puiston vehreyttä. Vähät välitin koirankakkavaarasta ja suuntasin katseeni jalkojen sijasta ylöspäin ja ihailin täydellisen keväänvihreitä vaahteroita. Ne ovat juuri nyt täydellisimmillään, täynnä Karkkiksen vihreitä "kukkapalloja". Nyt pihamme vaahterat myös läpäisevät vielä kaiken valon. Kohta meillä on sisällä paljon varjoisempaa kuin nyt.  Yrtinkasvatuksen kannalta se onkin hyvä asia, mutta muuten valon määrän väheneminen hieman harmittaa.

Kukinto kuin kupla ja kupla kuin kukka. 
Toistaiseksi olen keskittynyt lähinnä luonnon kukkien ja tuon santun ihailuun. Muita kukkia olen ehtinyt hankkia hyvin vähän. Kuten näköjään noin vuosi sitten, myös tänä vuonna amppelissa on muutama viikko sitten hankitut orvokit ja maalis-huhtikuunvaihteen narsissit rehottavat puolikuivina. 


Kukkavalinnat ovat kyllä pyörineet mielessä. Ostanko taas pelakuita (jotka eivät selviä talven yli)? Jälleen ruusubegonioita? Vai kenties jotain aivan uutta? Vaikka osasyynä kukkien vaihtamattomuuteen on se, etten ole ollut Turussa koko ajan (plus laiskuus), osasyy on puhtaasti päättämättömyys. Olen pohtinut puutarhaliikkeiden ja torin kukkakauppojen edessä jo useamman kerran, mihin tänä vuonna päädyn. Ehkä haluaisin jotain uutta ja erilaista. Saa nähdä, ehkä tämän viikonlopun jälkeen olen tullut johonkin päätökseen. 

Kuistilla on sentään uudet kukat, markettoja. Viime vuonna olisin halunnut markettoja, mutta olin niiden suhteen vähän myöhässä. 
Hankitko sinä vuodesta toiseen samoja kukkia puutarhaasi vai oletko vaihtelunhaluinen? Millä perusteella päätät kukat? Fiiliksellä vai perinteillä?

11 kommenttia:

  1. Minä ostin kuusi vaaleanpunaista pelakuuta lidlistä. Sitten on tuo yksi talon mukana tullut punainen pelakuu. Tänään hankin laventelin, sitruunatimjamin ja suklaamintun. Kaksi ruukkua on vielä tyhjänä, ja tiedän, mitä niihin tahtoisin. En vaan muista sen kukan nimeä. Samaa keltaista kuin viime vuonna.
    Mutta näin tänään puutarhalla ihan Karkkisvärisen kasvin: kultasypressi. Se kyseinen yksilö oli sellainen pallo varren päässä. Ja nuo tuoksuvaisetkin on kyllä nättejä sen tuoksuvuutensa lisäksi. Tänään antauduin siis tuoksuje. vietäväksi, mutta muuten linjani (kokonaista kaksi kevättä kestänyt) näyttää olevan pelargoninen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitruunatimjami ja suklaaminttu kuulostavat herkullisilta!

      Oi, taidan tietää millainen on kultasypressi. Minun näkemäni yksilöt ovat vaan olleet tosi kalliita, muuten olisin jo varmaan hankkinut sellaisen.

      Poista
    2. Aivan, enpäs muistanut hintaa katsoa ollenkaan, kun olin lahjakortilla liikenteessä, eikä se sypressi puhutellut minua muuten.

      Poista
  2. Kylläpä teillä on oiva puutarhuri! Meillä ei oikein kukkasia ole, kun pääpaino on hyötykasvien kasvattamisessa, vaikka tänä vuonna tuli istutettua särkynyt sydän puutarhaan. Tsemppiä kukkien valintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä suorastaan kahdehdin teidän upeaa hyötypuutarhaanne! Minä en ole siinä oikein onnistunut koskaan, joten siksi ostan vain kukkia (ja yrttejä).

      Tänään ainakin osa kukista tuli valittua, mutta vaati kyllä aikamoista pohdintaa!

      Poista
  3. Tuo viimeinen marketta-kuva on aivan täydellinen postikortti. Iso kukinto hienona edessä ja takana muut hiukan himmeämpinä.

    Minä valitsen kukat aina fiiliksen mukaan. Joka vuosi tulee hiukan erilainen rapunetu ja ikkunalaudat ja takapiha.. Joskus olen jopa ottanut kuvan ja päättänyt että ensi vuonna laitan samanlaiset, mutta koskaan en ole vielä kuvaa käyttänyt. Se on unohtunut tai hävinnyt. Ja kukista muotoutuu sitten pitkin kesää aina erilainen kokonaisuus.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo marketat olivat aivan täydellisiä: paljon kukkia JA paljon nuppuja.

      Minusta on hauskaa, että joka vuosi kukat ovat vähän erilaiset. Vaikka tiettyjä suosikkeja olisikin, niin yleensä silti tulee valittua vähän eri yhdistelmät. Eli valokuvan hukkuminen on ihan hyväkin asia.

      Poista
  4. Hih hih, kiitos, kiva postaus! Valkoinen saintpauliasi kukkii nyt ihanasti, liekö Dansformerin huolenpidon ansiota. Minun valkoiseni ovat viherkasveja edelleen, vai ovatko? Juuri tätä kommenttia varten tutkin tilanteen ja kummassakin on pienet 1 mm kokoiset nupun alut, jee! Kohta kukkivat nämäkin.
    Puutarhan kesäkukat hankkii ja hoitaa ikioma puutarhurini. Pääsiäiseksi hän osti pari narsissiammpelia, nyt mieltä ilahduttavat pienet orvokkiammpelit. Minä hoidan sisäkukat ja hän ulkokukat, hyvä työjako, koska ulkokukissa on enemmän työtä. Kuten sanoit, saintpaulia on niin helppo hoitaa, koska se kastellaan kerran viikossa.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva että sinunkin valkoiset santtusi pian kukkivat. Dansformer on kyllä ollut erityisen hellä hoitaja, se juttelee santuille kaiket päivät ja huolehtii, että ne saavat sopivasti lannoitetta.

      Teillä on hyvä työnjako kasvien suhteen. Meillä mies tuskin huomaa kukkien vaihtumista, joten hoidan sekä sisä- että ulkokasvit.

      Poista
  5. Tuo teidän ovinäkymä on kun jostakin sadusta, ihana!

    Mua ei vissiin ole siunattu vihreällä peukalolla, kun en saa edes basilikaa pysymään hengissä, mutta onneksi maailmassa on paljon juttuja jotka saa pysymään siitä huolimatta hengissä ja kasassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä jos se on kuin sadusta, vaikka narsissit rehottavatkin kuivuuttaan. Nyt kukat (paitsi orvokit) on vaihdettu uusiin. Tuli keltaista ja pinkkiä, ylläri.

      Minunkin vihreä peukaloni rajautuu noihin yrtteihin. Ja onneksi tosiaan maailmassa on muutakin ihailtavaa.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.