tiistai 20. toukokuuta 2014

Vanhassa vara parempi

Vanhat sananlaskut ovat hauskoja ja usein niissä on ainakin totuuden siemen. Viime aikoina "vanhassa vara parempi"on jälleen puhutellut, noin niin kuin sisustusmielessä. Pelkäsin jo, että joudun pyörtämään sisustusfilosofiani heti kun olin siitä kirjoittanut, sillä alkoi näyttää siltä, että kotimme vaatisi useamman uuden sisustushankinnan kevään aikana. No, tietysti tuo ihan sama -sisustusfilosofiani päätee oikeasti lähinnä somisteisiin ja krääsään, ei niinkään siihen, jos nyt oikeasti sattuu tarvitsemaan uuden huonekalun epäsopivan tilalle. 

Laatikoita, joiden funktio selviää myöhemmin.
Tapaus 1

Ylellisessä spa-tunnelmaisessa kylpyhuoneessamme on pitkään ollut ongelmana säilytystilan puute. Lavuaarin yllä on peilikaappi ja toisella seinällä pieni puinen kaappi. Kyllähän kaikki meikkiarsenaalista aurinkovoiteisiin niihin mahtui, mutta melkoisen ahtaasti.  Mutta ongelmana ollut pelkästään säilytystilan puute vaan myös säilytystilan ärsyttävyys! Pienen valkoisen kaapin sivuseinämä ei ollut kiinni kaapissa kunnolla. Lisäksi kaapin hyllyjenpidikkeet olivat aivan olemattoman pienet. Tämä johti siihen, että säännöllisin väliajoin seinä lävähti irti kaapista juuri sen verran, että kaikki hyllyt tippuivat tavaroineen päivineen päälleni. Ja se oli ärsyttävää jos mikä. 

Ehdin jo ihailla erään ruåtsalaisen huonekalumyymälän nettisivuja, kun äitini muisti, että meillä on varastossa wc:n kaappi. Kaappi oli teetetty kuulemma Puustellissa syntymäni aikoihin. Sehän on jo oikeastaan vintagea! Kaappi säästettiin noin kymmenen vuoden takaisessa remontissa hyvän kunnon ansiosta. Kaapin asentamisessa oli pieniä pulmia, mutta selvisimme siitä miehen kanssa ihan kahdestaan. Hyvä me!

"Uusi" kylppärin kaappi. Pyykkikori on nyt sullottuna pytyn wc-istuimen ja pyykkikoneen väliin.

Kaappi on täydellinen! Se ei ehkä ole aivan moderni, mutta riittävän neutraali ja ajaton. Eikä meidän kylpyhuone/wc/kodinhoitohuone nyt muutenkaan ole niin viimeisen päälle sisustettu. Kaappiin mahtui helposti koko edellisen kaapin sisältö ja vähän päälle. Eteiseen puolestaan vapautui kaapin ansiosta lisätilaa hansoille ja pipoille. Jotta tavarat pysyisivät ojennuksessa kylppärin kaapissa, päällystin sinne nättejä laatikoita. Nyt ainoa ongelma on, että entinen pyykkikorimme ei meinaa mahtua uuteen paikkaansa. En vain ole millään löytänyt nättiä tilalle. Ne ovat yleensä isoja, rumia, epäkäytänöllisiä, muovisia ja/tai kalliita. Niinpä hullaannuin ja kävin ostamassa vähän trikookuteita, vaikka niin päätin, ettei enää ikinä trikookuteita. Osan ostin sentään valmiiksi kerittynä.

Kaikki nätisti kaapissa. Hauska lääkelaatikkokin pääsi eteisen lipastosta paremmin esiin. Kaapin takaseinään on kirjoitettu ohjeet siitä, mitä diabeetikon pitää ottaa matkalle mukaan. 

Lakana- ja pyyhepyykki vaatii oman pyykkikorinsa, joka siirtyi oven viereen. Lattialla on uusi pinkki matto. Roskiksen olen ostanut jo joskus lukioaikana.

Tapaus 2

Annoin miehelle synttärilahjaksi uuden midikiipparin, joka on paljon suurempi kuin edellinen minimidikiippari (tämä taitaakin olla siis midimidikiippari, ei kuitenkaan maxi-). Kiipparin ja näppäimistön saaminen työpöydälle kätevästi ja ergonomisesti osoittautui kuitenkin haasteelliseksi. Kun kissa on ollut poissa, hiiri on hyppinyt työpöydälle eli mies on välillä käyttänyt minun työpöytääni olohuoneessa. En kuitenkaan halua, että olohuone on jatkuvasti kotistudion näköinen ja minunkin on päästävä koneelle. Siispä aloimme etsiä haikein mielin miehelle uutta kirjoituspöytää., johon saisi alle liukuvan tason kiipparia varten.

Miehen kirjoituspöytä ja minimidikiippari. Seinään nojaileva kiippari ei liity tapaukseen.

Vanha kirjoituspöytähän on niin sympaattinen ja suloinen. Sen ääressä on kirjoitettu appiukon gradua ja/tai diplomityötä (en muista kumpaa) ja miehen diplomityötä. Alunperin se on jostain pappilasta ja sillä on varsin pitkä historia. Miehen niska ja selkä menevät kuitenkin kauniin kirjoituspöydän edelle. Aluksi kuolasin Muuramen pöytiä, sitten tyydyin Sotkaan. Myös irtojalat ja pöytälevy Ikeasta kävivät mielessä. Viikonloppuna kävimme tarkastamassa vaihtoehdot. Ikean jalat olivat aivan lerput. Mallipöytä kiikkui ja kaakkui niin, ettei jalkoja voinut edes harkita. Sotkan pöytä taas paljastui kennolevyksi, johon ei saa kiinni minkään valtakunnan tasoa.

Niinpä olimme taas lähtöpisteessä. Harmittelimme, että vanhan kirjoituspöydän laatikko estää minkään laisen kiipparitason kiinnittämisen, sillä muuten miehen jalat eivät mahdu pöydän alle. Sitten miehellä leikkasi. Hän otti koko laatikon pois, kiinnitti pari rimaa...ööö... niihin kohtiin, joissa laatikko oli kiinni ja tadaa: kirjoituspöydässä oli kiipparitaso. Enää täytyisi keksiä, miten hiiren saisi samalle tasolle kiipparin kanssa.

Lopputulos on varsin onnistunut ja huomaamaton. 

Piilossa katseilta lymyää todellisuus. Rimat on kiinnitetty niinkin teknisesti kuin ilmastointiteipillä. Nopeaa ja helppoa. 

Huh, selvisimme siis uusien huonekalujen hankkimiselta. Sen sijaan olenkin sitten viime aikoina löytänyt kaikenlaista kivaa pientä sisustusjuttua... Ups... Niistä myöhemmin.

Milloin sinä olet todennut, että vanhassa vara parempi?

6 kommenttia:

  1. Selvisitte nipin napin uuden ostolta ja kuitenkin tuli toimivaa ja kaunista. Rimotus on ihan huippu!

    Kirjoitan tätä kommenttia juuri uuden kauniin työpöytäni ääressä, mutta vanhassa on ollut vara tosi kauan. Vanhempani ostivat minulle työpöydän, kun olin koululainen, siitä lienee noin 50 vuotta ja sitä olen sitten käyttänyt sen jälkeen. Nyt minulla on siis juuri hankittu elämäni toinen kirjoituspöytäsysteemi menossa! Ja ensimmäinenkin on vielä käytössä, mutta se on siirtynyt ompelupöydäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan nipin napin selvisimme! Minäkin pidän kaapin rimotuksesta, se on ajaton ja klassinen.

      Oho, hauskaa, että sinulla on ollut sama pöytä noin pitkään ja että se on vieläkin käytössä, vaikka ompelupöytänä. Minunkin kirjoituspöytäni on jo yli 30 vuotta vanha, joten ehkä joskus pääsen samoihin lukemiin sinun kanssasi. Tosi pöytä on toki ollut minulla vasta noin 20 vuotta.

      Poista
  2. Kodin esineissä minulla pätee "vanhassa vara parempi" -sääntö. Sohva ja ruokapöydän tuolit on uudelleenverhoiltu. jne. Kiinnyn tavaroihin ja ostan yleensä tavaroita joiden tiedän olevan ajattomia. Nuorempana tein kyllä joskus virheostoksiakin kun en ehkä vielä ihan tarkkaan ollut löytänyt tyyliäni.

    Vaatteita sen sijaan ostan useammin. Pyrin ajattomuuteen mutta piristykseksi ostan kyllä kaikenlaista. En mielestäni tuhlaa, mutta kyllä vaatekaapista kaikenlaista löytyy.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan kunnostaminen on melkein aina fiksu ratkaisu jos muuten vanha on hyvä ja miellyttää. Joskus tulee väkisin tehtyä virheostoksia, mutta kun yleensä harkitsee, niitä ei tule niin paljon. Ja niistä on helpompi päästä eroon.

      Poista
  3. Oih, minimidikiippari... <3 investoin aikanaan maxiin ja se osoittautui aika turhaksi (ja hankalan tilaavieväksi) kun enimmäkseen kuitenkin tulee pimputeltua pianoa. Kunnon sähköpiano olkoon seuraava hankinta. Tai sit tuo minimidi. Mukavia hellepäiviä teille sinne entiseen kotikaupunkiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hellepäiviä sinnekin!

      Mies on ollut ilmeisen tyytyväinen tuohon kiippariinsa. Minä en sitä käytä, joten en osaa sanoa.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.