keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pässinä Budapestissa

Tämä kesä on ollut oikein matkailukesä ja muutenkin olen matkaillut viimeisen vuoden sisällä ennätyksellisen määrän ja ollut neljästi ulkomailla. Huh! Tälle kesälle osui kaksi ulkomaanmatkaa, sillä jo vuosia suunnittelemamme Budapestin matka toteutui vihdoin. Eikä se ollut mikä tahansa matka, sillä mukana oli miehen lisäksi kummankin vanhemmat. Matkan taustoista sen verran, että mies on ollut ennen tapaamistamme vaihdossa Budapestissa ja anopilla taas on sinne muita yhteyksiä. Siispä minä olin haaveillut jo pitkään pääseväni Unkariin asiantuntevien oppaiden kanssa. Koska myös vanhemani innostuivat ajatuksesta, alettiin suunnitella yhteistä matkaa ja aikataulut loksahtivat kohdalleen nyt kesällä. Pääopas eli mies osasi asiansa ja me muut kuljimme perässä kuin pässit narussa (siitä siis otsikko).

The six of us went to Budapest a couple of weeks ago. And by the six of us I mean me, my hubby and our parents. We had a great guide because my husband has lived in Budapest for a semester. The trip was excellent, see for yourselves!

Näkymä hotellihuoneesta vilkkaalle kadulle. Melu ei haitannut, sillä ikkunat oli hyvin eristetty.

Matkasimme Budapestiin edellisviikon torstaina ja reissussa vierähti viisi päivää. Siinä ajassa ehdittiin tehdä ja nähdä vaikka mitä. Paljon jäi vielä kuitenkin seuraavaankin kertaan. Reissu oli jälleen kerran erittäin onnistunut. Etukäteen ihmiset kyselivät paljon, että miten reissu kuudestaan mahtaa sujua. Vakuutin, että hyvin se sujuu ja niinhän se sitten sujuikin. Yhdessä ja erillään vietetty aika jakaantui luontevasti ja ainakin minusta kaikki viihtyivät. Alkuhöpinöiden jälkeen hyppään suoraan asiaan ja matkakertomukseen. 

1. päivä

Saavuimme Budapestiin myöhään torstai iltana, joten silloin matkasimme vain hotellille nukkumaan. Ostimme heti korit, joilla saimme ajella koko viikon julkisella liikenteellä mielin määrin (minä vielä opiskelijastatuksella olisin saanut ajella kokonaisen kuukauden!). Hotelli oli oikein hyvä, Eurostar-ketjun moderni hotelli Pestin puolella.

Papparazzi kuvaa kuuluisan asunnon luota.
Seuraavana päivän päästiin jo vauhtiin ja aamiaisella päätettiin aamupäivän agenda. Tärkein nähtävyys oli vuorossa ensimmäisenä eli miehen entinen kotitalo! Oli jotenkin hassua ajatella, että juuri ennen kuin tapasimme kahdeksan vuotta sitten, mies asui ihan muilla mailla ja juuri tuossa talossa. Ykkösnähtävyydestä matka jatkui Margit saarelle, jossa vuokrasimme hauskat polkuautot. Kukin pariskunta kuljeskeli ympäriinsä autoilla ja aina välillä vilkuteltiin, kun tuttu auto tuli vastaan. Lounaan jälkeen menimme Budan puolelle vanhaan kaupunkiin. Siellä vaikuttavinta oli Matiaksen kirkko, jonka upeaa ornamentiikkaa olisi jaksanut ihailla vaikka kuinka pitkään. Budan linnan labyrintit sen sijaan eivät olleet forinttien arvoisia. Vaikka tiedänpä nyt, että Kreivi Dracula oli ihan oikea henkilö.

Polkuautot valittiin luonnollisesti värin perusteella. 

Matiaksen kirkon upeaa ornamentiikkaa.
Illalla menimme vielä yhdessä syömään ja suuntasimme sen jälkeen pariskunnittain eri teille. Me kävimme vielä kaupungin puistossa, vähän metsästämässä vintagea ja illan päätteeksi Budapest eye -maailmanpyörässä. Maailmanpyörät ovat aina hauskoja ja illalla sieltä oli upeat näkymät valaistuun kaupunkiin. 

Maailmanpyörä oli hienosti valaistu ja iltahämyssä kaikki kuvat näyttivät hyviltä. 

2. päivä

Lähdimme heti aamupäivällä kunnolla liikkeelle ja kiipesimme hikisen matkan Gellertinvuorelle Citadella linnakkeelle. Maisemat olivat aika huikaisevat ja kiipeäminen kannatti. Vaikka reissulla en saanut ketään muuta innostumaan kylpyläreissusta, kävimme sentään kuuluisan Gellertin kylpylän kahvilassa syömässä hienot jätskiannokset. Paikka oli juuri sellainen, jonne voisi kuvitella vaikkapa James Bondin takaa-ajojen välissä nauttimaan iltapäiväkahvit.


Asento kuvaa tuntoja helteessä kapuamisesta. Tässä ei olla vielä ihan ylätasanteella, mutta näkymät olivat itseasiassa paremmat, kun ei ollut puskia edessä. 
Taideteollisuusmuseossa. Alimman kerroksen näyttelyitä ei itseasiassa olisi saanut kuvata, mutta julisteita näkyy hieman näin kauempaakin.
Iltapäivällä arvoimme hetken, minkä museon valitsisimme kohteeksemme. Päädyimme taideteollisuusmuseoon ja valinta osoittautui erinomaiseksi! Esillä oli muun muassa mainosjulisteita 1920-1940-luvuilta, jugend ajan taide-esineitä sekä vanhoja astiastoja ja "keittiöturhakkeita" parsa-astioista jänisterriinivuokiin. Itse museokin oli nähtävyys sinänsä, onnistunut rakennus koristeellisuudessaan. Museon jälkeen päätimme lähteä vielä Tonava-risteilylle, joka lienee jonkinlainen Budapest must-do juttu. Ja tunnelmallistahan se oli katsella nähtävyyksiä veneestä käsin ja hyräillä Tonava kaunoista audio-guiden mukana.

Vapauden silta

Parlamenttitalo kuin postikortista. Pitääkin vielä selvittää tarkoittiko "eclectic style" kirkkotyyliä vai useiden tyylisuuntien yhdistelmää. 

Pyhän Tapanin kirkko oli massiivinen.

3. päivä

Vaikka kaikki tähän asti reissussa näkemämme oli todella hienoa, matkan 3. päivä oli kuitenkin aivan erityinen. Kuten aluksi kirjoitin, anopilla on tuttavia Unkarissa ja pääsimme vierailulle erään naisen luokse. Ensin kävimme paikallisessa luterilaisessa kirkossa (oli hassu laulaa virsiä, kun osasi suurinpiirtein ääntää kieltä ja sävel oli tuttu, mutta sanojen merkityksestä ei ollut hajuakaan). Sen jälkeen siirryimme lounaalle anopin unkarilaisen tuttavan kotiin. Mukana oli myös tuttavan tytär ja toisen tyttären miniä vauvoineen. Kaikilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta yllättävän sujuvasti siinä vaan keskusteltiin. Ruoka oli erinomaisen maittavaa: alkuruoaksi herkullista papukeittoa, pääruoaksi täytettyä kanaa ja jälkiruoaksi hienoin ja korkein jäätelökakku, jonka olen ikinä nähnyt. Sellaisen papukeiton reseptin aion jostain onkia itselleni. Juttu luisti ja saimme katsella 20 vuoden takaisia kuvia kyseisen rouvan reissusta Suomeen.

Ihailemassa upeaa puutarhaa Budapestin esikaupungissa.

Illalla meille jäi vielä aikaa, joten suuntasimme katsastamaan parlamenttitaloa ja etsimään erästä vintage-liikettä, josta yksi lounasseurueen vieras oli vinkannut. Vintageliikkeet olivat suhteellisen harvassa Budapestissä, eikä valikoima tuntunut olevan kovin kattava. Löysimme liikeen ja piipahdimme sinne myöhemmin reissulla. Koruja oli vaikka muille jakaa, mutta vaatteita ei ollut nimeksikään.

Erittäin Merkittävä Henkilö opiskeli täällä. Plakaatissa ei valitettavasti lukenut miehen nimeä.

4. päivä

Szentendressä oli hauskan värisiä kivitaloja. Se oli oikein sellainen postikorttikaupunki, kivinen vanha Rauma.
Edellisen päivän lounaalla joku sattui sanomaan, että Szentendre on erittäin kaunis pikkukaupunki Budapestin lähellä. Erityisesti isäni innostui tästä ja koska olimme kolunneet Budapestiä jo melkoisen perusteellisesti. Lisäksi maanantai on se masentava päivä, jolloin museot ovat kiinni. Niin ne olivat Szentendressäkin, mutta siellä oli kuitenkin nähtävää ihan ulkosallakin. Ja olihan siellä auki pari museotakin: aivan ihana joulukauppa, jonka yhteydessä oli joulukoristenäyttely 1800-luvun koristeista 80-luvulle. Aika monta koristetta tarttui mukavan viilentävästä kaupasta mukaankin. Toinen museo, tai pikemminkin galleria, esitteli miniatyyritaidetta. Siis veistoksia, jotka oli tehty esimerkiksi neulan silmään tai puolikkaaseen unikonsiemeneen! Ihan käsittämätöntä käsityötä!

Joulukoritse museosta. Äidillä on lapsuudenkodista säikynyt yksi tuollainen melkein samanlainen lintu.

Miniatyyritaidetta piti tietysti katsella mikroskoopilla. Oli hämmästyttävää verrata aidon kokoista ja suurennettua teosta. 

Palasimme Szentendrestä Budapestiin junalla, vaikka mies oli vähän haaveillut jokiristeisystä. Aikataulut eivät vain sopineet. Pääsimme kuitenkin vielä illalla sattumalta toiselle Tonava-risteilylle, sillä kävelyretkellä bongasimme vesibussin, jolla pääsi matkustamaan julkisenliikenteen korteilla! Suosittelen, jos haluaa halvalle  Tonava-risteilylle.

5. päivä

Sateenvarjot, kilpikonna ja kauppahalli. 

Koko reissun ajan aurinko oli paahtanut täydeltä taivaalta ja hiki oli virrannut (kuten nyt toki suomessakin). Viimeinen päivä oli kuitenkin sateinen, mikä nyt ei sinänsä haitannut. Agendassa oli vielä Budapestin suurin kauppahalli, kansallismuseo ja parit vintageliikkeet. Kauppahalli oli aivan uskomattoman hieno! Rakastan kauppahalleja, mutta vähään aikaan en ole nähnyt näin ylitsepursuavaa kauppahallia. Erityisesti hedelmäkojujen notkuvat hyllyt ja huumaava tuoksu ihastuttivat. Onneksi Turussa on sentään tori, vaikkei vihanneksia ja hedelmiä aivan samassa mittakaavassa olekaan.

Pieni pala kauppahallia. Toisella laidalla vihanneskojut olivat vielä uskomattomampia. 
Muutamassa vintage-liikkeessä käytyämme (löysin netin kautta yhteensä ehkä seitsemän kappaletta, joista kävin neljässä) totesimme valikoiman laihaksi. Vaatteista suurin osa oli 80-90-luvuilta. Muutamissa liikkeissä myytiin lisäksi uusia vaatteita ja Retrockista ostinkin pari hauskaa paitaa. Siellä myös vintage-valikoima oli kattavin. Szputnyikista ostin aurinkolasit, nekin uudet. Kun sitten myöhemmin päivällä menimme kansallismuseoon ja kiersimme Unkarin historiasta kertovien näyttelyhuoneiden läpi, tajusin, mistä laiha vintage-saldo saattaa osittain johtua. Viimeiset, kommunismin ajasta, kertoivat karua tarinaa. Ehkä hienoja vaatteita ole yksinkertaisesti ollut/säästynyt/haluttu säästää. Mielenkiintoista on pohtia, miten politiikka voi vaikuttaa mahdollisesti myös muotiin ja vaatetukseen, näin jälkijunassakin.

Mainitsemisen arvoinen ravintola Kiskakukk oli saanut tripadvisorissa hyvät arvostelut - eikä turhaan! Muun muassa einomaista hanhea hyvään hintaan. 

Museon jälkeen palasimme vielä hotellin lähellä olevaan kahvilaan viimeisille (kakku)kahveille. Palvelu oli hidasta, kuten monissa ravintoloissa, joten hieman jännitimme, ehtisimmekö juoda kahvit ennen kuin pitäisi lähteä lentokentälle. Ehdimmehän me ja oli hieno päättää reissu cappucinoilla upeassa Café Astoriassa.

Kliseisesti väsyneet, mutta onnelliset.
Reissun jälkeen teki hiukan tiukkaa palata saman tien arkeen ja täyteen työpäivään, mutta onneksi reissutunnelmien avulla jaksoi viikonloppuun asti. Matkustaminen porukalla onnistui loistavasta. Äiti heittikin ilmoille kotipihaan päästyään, että seuraavaksi sitten Kiinaan. Se jää nähtäväksi ja hetkeksi riittää vielä muisteltavaa tästäkin reissuta. 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Miten säilöä kesä?

Jotenkin kesällä on paljon vaikeampi istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan postauksia. Vaikka juuri kesällä tapahtuukin paljon postauksen arvoisia asioita, niitä ajatuksia ja tunnelmia on jotenkin vaikea saattaa postaukseksi asti. Nyt kuitenkin tuli olo, että haluan kirjoittaa joitain kesäisiä ajatuksia ylös ja kuvata kesäisiä asioita. 

It's summer, yay! It's actually quite hard to write about it. I just want to live and feel all the summery things I can do. Here in Finland you really need to enjoy summer while it lasts.

Kupla, villiviini ja rehevät yrtit tuovat kesän. Ja äidin kanssa yhdessä pestyt ikkunat. 

Niin se taitaa olla vähän muutenkin kesän kanssa, että sitä on aika vaikea säilöä purkkiin, vaikka kuinka yrittäisi. Ei ole vielä keksittyä sellaista hillosokeria, joka saisi mansikat maistumaan siltä, kuin ne maistuvat jäätelön tai kermavaahdon kera keskellä kuuminta helleaaltoa. 

Kesällä voi mennä ulos virkkaamaan ja rapunpielen kukkasia ihailemaan. Kesällä voi myös aloittaa hullun virkkausprojektin Virkkuri-kirjasta.

Minusta tuntuu, että tänä kesänä mediassa on pohdittu erityisen paljon suomalaisten intohimoista, odotuksia täynnä olevaa suhtautumista kesään.  Ehkä kylmä alkukesä on saanut ihmiset pohtimaan kesän merkitystä. Kesään liittyy niin paljon odotuksia, että ei se koskaan voi täysin niitä odotuksia lunastaa. 

Olohuoneeseen on tullut kesän myötä lisää väriä. Marimekon alennusmyynnistä löytyi ruuturouvalle kaveriksi Kortteli-kangas. Ja täälläkin, puhaat ikkunat!
Miehen mielestä tyynystä tulee mieleen Etelä-Arfikka. Ehkä, en osaa sanoa, mutta meille se ainakin sopii hyvin.

Minulla ei ole ennen elokuun loppua lomaa kuin parin matkan verran, mutta jotenkin silti olen päässyt miehen loman myötä mukavasti lomafiilikseen aina töistä tullessa. Säällä on tietenkin myös paljon merkitysta ja on ollut helppo tehdä ihania kesäisiä asioita, kuten istua iltamyöhään ulkona palelematta, uida lapsuuden maisemien pikkupikkujärvessä ja maauimalan kirkkaassa vedessä, kävellä sandaaleissa ja pukeutua niihin kaikkein keveimpiin kesävaatteisiin. 

Upeat kesäkukat tulivat perjantaina suoraan kesävieraiden puutarhasta.
Oikeastaan, kun kesään ei lomattomuuden myötä ole liittynyt mitään kovin kummoisia odotuksia ja paineita, kesää on ollut helppo viettää. Kesä taitaa olla parasta, kun unohtaa liian muistojen keräilyn ja säilömisen. Ei siis hillosokeria mansikoille, vaan ihan vaan pelkältään!

Myös kuistin ikkunat hohtavat puhtauttaan. Matot on pudisteltu ja hortensia kukkii. Ah!

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Ympäriämpäri Alankomaita

Taas meillä on takana matka, jota on erittäin vaikea tiivistää postaukseksi. Islannin suhteen en onnistunut tiivistämään asioita yhteen postaukseen, mutta Espanjan kohdalla onnistuin. Pyrin Espanjan malliin ja laitan jokaisesta yöpaikasta muutaman parhaan jutun. Lisäksi kerron kustakin pyöräilymatkasta, sillä tällä matkalla jos missä matka oli yhtä tärkeä kuin määränpää. 

We just came back from the Netherlands. We cycled approximately 450 kilometres in total and saw quite a few lovely cities and towns. Enjoy the pictures!

Minä, Amsterdam ja koko Alankomaiden hienoin pyöräilykypärä. Helppo sanoa, kun kellään muulla ei ollut!

Amterdam

Saavuimme Amsterdam-Schiphol-lentokentällä myöhään lauantaina ja poljimme suoraan leirintäalueelle. Matkaa oli vajaa parikymmentä kilometriä ja sen tuntui varmasti koko matkan pisimmältä, vaikka se ei ollut edes neljäsosaa todellisesta pisimmästä matkasta! Melko hyvin nukutun  yön jälkeen (saksalaiset juhlivat naapurimökissä jalkapallovoittoa) vietimme mukavan sunnuntaipäivän Amsterdamin keskustassa palloillen. Heti kärkeen suuntasimme Van Gogh -museoon. En ole suuri fani, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä hänen teoksiaan ja oppia hänen hyvin traagisesta elämästään. Nykyään hän ainakin saa arvostusta, vaikka en ole varma pitäisiköhän auringonkukka kuosilla varustetuista mukeista ja iPadkoteloista.

Tietysti suuntasimme myös vintage-liikkeisiin, joita Amsterdamissa on paljon. Löysin ehkä ihanimman vintage-liikkeen ikinä: Laura Dols! Oijoi sitä kauniiden mekkojen määrää! Hinta-laatusuhdekin oli varsin hyvä, mutta valitettavasti meidän oli mietittävä pyörälaukkujen tilavuutta ja mekot jäivät kauppaan. Nyyh! Toinen hyvä liike oli 1953 Retro en chic ja muitakin liikkeitä kannattaa googlailla. Pyörimme keskustassa muutenkin ympäri-ämpäri yli lukuisten siltojen ja kanaalien ja suhasimme paikallisten pyöräilijöiden joukossa. Kaupunki on kaunis. Talot ovat neutraalin värisiä, mutta ne ovat tasapainoisia ja niissä on kauniit isot ikkunat. Muinaisen julkisivuveron takia kaikki talot ovat kapeita edestä, mutta näimmepä me Amsterdamin pienimmänkin talon. 

Kun päivä kääntyi iltaa kohden huomasimme, että kaikki museot ja muun muassa kuninkaanlinna menivät kiinni jo viiden kuuden aikaan. Yksi "museo" oli auki muita pidempään: talo, jossa Anne Frank perheineen oli piilossa juutalaisvainoilta. Sinne sai jonottaa 30-45 minuuttia, mutta oli se aika sykähdyttävä kokemus. Miten talossa on oikeasti piilotellut ihmisiä, miten Anne on liimannut seinille kuvia filmitähdistä ja miten ahtaalle juutalaiset oli ajettu. Liian lähelle asiaa ei voinut päästää, ei sitä olisi kestänyt. Voin kuitenkin suositella museota, joka antaa ajattelemisen aihetta. 

Museoissa ei saanut kuvata, joten on tyydyttävä esitteisiin ja lippuun. Yläoikealla kuva murto-osasta Laura Dolsin mekkoja. Alhaalla asuntolaivoja, jotka olivat Hollannissa aivan tavallisia. Jännää! Alavasemmalla Amsterdamin pienin talo. 


Maanantaina oli ensimmäinen varsinainen pyöräilypäivä ja suuntasimme kohti Haagia. Matka kulki muun muassa Haarlemin ja Zandvoortin kautta. Pyöräreitti oli niin sanottu ykkösreitti, joka kulkee ilmeisesti koko Euroopan halki. Maisemat vaihtelivat puistosta pikkukaupunkiin ja hiekkaiseen "erämaahan". Pyöräilimme aivan rannikolla ja meri oli aivan hiekkadyynien takana. Vesipetona minun piti tietysti hieman pulahtaa aaltoihin, vaikka kukaa muu ei mennyt. Oli ihanaa! Matka taittui yllättävän kevyesti taukojen avulla ja vasta perillä kuulin, että olimme pyöräilleet yhteensä lähes 90 kilometriä... Ihan hyvä taktiikka kertoa se vasta perillä!

Ylhäälle kartan tutkimista Haarlemissa ja alhaalla tietysti Atlantti. 

Haag

Kaunis näkymä Haagin keskustassa. Pienen saaren taakse jää Mauritshuisin museo.

Haagissa löysimme onneksi heti hotellin ja lähdimme melkein siltä istumalta syömään. Päädyimme Pizza hutiin, jossa seurattiin tietysti Hollannin peliä. Oli hassua nähdä ihmiset oransseissa tamineissa ja seurata reaktioita. Minä keskityin tosin lähinnä syömiseen. 

Seuraavana päivänä kiertelimme Haagia. Tarkoituksenamme oli mennä Mauritshuisin museoon, jossa on muun muassa kuuluisia Vermeerin tauluja. Museo olikin kiinni remontin vuoksi (nyt on jo auki), mutta löysimme lopulta vielä paremman vaihtoehdon: museon, jossa oli paljon suosikkini Piet Mondrianin teoksia! Gemeentemuseum oli vähän tylsä ulkoapäin, mutta sisältä se oli kuin neoplastisistinen taideteos. Museossa oli esillä myös erittäin onnistunut nykytaiteen näyttely, johon oli osallistunut sekä ammattilaisia että harrastjia. Nykytaidetta oli näkyvillä myös kaupungilla, sillä erääseen puistoon oli koottu hauska näyttely nuorten taiteilijoiden veistoksista. 

Myös Haag oli kaupunkina erittäin kaunis, hieman jotenkin seesteisempi ja hillitympi kuin Amsterdam. Näimme paljon tärkeän näköisiä pukumiehiä- ja naisia kulkemassa aamulla töihin. Valitettavasti emme nähneet kuningatar Maximaa, kuningas Willem-Alexsanderia tai prinsessa Beatrixia, vaikka kävimmekin erään virallisen kuninkaallisen residenssin porteilla kolkuttelemassa. 

Kukaan ei tullut avaamaan, vaikka kävimme kuninkaallisen asunnon porteilla. Suruuni söin vähän kakkua. Oikealla Gemeentemuseum sisältä ja alla Piet Mondrianin viimeinen teos, Victory boogiewoogie.
Matka jatkui museoiden jälkeen kohti Rotterdamia, jonne oli vain noin 20 kilometriä - teoriassa. Käytännössä pyöräreiti kuitenkin kiemurtelivat maisemareittejä sen verran, että matkaa tulikin kymmenen kilometriä lisää... En ollut kovin iloinen, kun näin pitkältä tuntuneen matkan jälkeen kyltin "Rotterdam 10km". Siitäkin kuitenkin selvittiin, eikä päivämatkana tuo 30 km sinänsä ollut paha. 

Matkaa piristivät erilaiset eläimet, joita näkyi niin pelloilla kuin ihmisten pihoissakin. Oli lehmiä, lampaita, kanoja, kukkoja, kauriita, vuohia, hevosia, poneja... Ihan valtavasti ja vieläpä ihan lähellä kaupunkien keskustoja ja ihmisten pihoilla. Ei meillä Suomessa vaan!

Eläinten lisäksi matkalla jaksamistä edistivät mango- ja ananaspalat. 

Rotterdam

Saavuimme Rotterdamiin noin neljän ja viiden välillä ja totesimme, ettemme enää ehdi kuudelta kiinni menevään eläintarhaan. Päätimme sen sijaan lähteä kaupungille kävelemään ja syömään. Kun olimme saaneet tavarat hotelliin, kello oli noin kuusi. Lähdimme kaupungille vain todetaksemme, että koko kaupunki oli ravintoloita lukuunottamatta aivan kuollut! Kaupat menevät Hollannissa isoissakin kaupungeissa kiinni yleensä jo kuudelta, eikä sen jälkeen ole auki edes isot tavaratalot tai ruokakaupat (ainakaan keskustassa). Tuntui hullulta, kun täällä Suomessakin isot kaupat ovat viikolla auki sentään vähintään kahdeksaan ja ruokakaupat pidempäänkin. Kaduilla oli yhtä hiljaista kuin Raumalla! Ravintolat sentään olivat auki ja saimme syötävää ja yksi ruokakauppa oli auki kahdeksaan. 



Siirsimme eläintarhavisiitin seuraavaan aamuun ja se olikin ihan loistava aika ennen lapsiperheiden ja koululaisryhmien tulvaa. Eläintarha oli hieno ja näimme kirahvien ja jääkarhujen lisäksi mm. norsuja, gorilloja, leijonia, pikkupandan, tapiireja, sarvikuonoja, kääpiövirtahepoja ja komodon varaanin (hrrr... hirveä otus!). Kirahvit olivat ehkä upeimpia kaikista ylväine kauloineen ja sulavine liikkeineen. Toinen kohteemme Rotterdamissa olivat hauskat kuutiotalot. Yhteen niistä pääsi sisälle ja oli hauska nähdä, millaisia sisätilaratkaisuja niissä oli. Muutenkin Rotterdam oli täynnä mielenkiintoista modernia arkkitehtuuria.  

Breda

Bredassa keskityimme ruokaan ja majapaikan ihasteluun.

Breda oli kaunis pienehkö kaupunki, jossa on ilmeisen vilkas opiskelijaelämä ja paljon vaihto-opiskelijoita. Kuten aiemmin sanoin, Bredaan kannattaa matkustaa jo Het Scheepshuysin takia (no okei, ei ehkä ihan pelkästään). Kaupungissa ei tietenkään ollut mikään ravintoloita lukuunottamatta enää auki kun sinne saavuimme, joten söimme ja ihastelimme ihmisvilinää ravintoloiden ympärillä. Ja söimme jätskiä, ties kuinka monennen kerran. Kypärät kulkivat mukanamme. Minusta oli outoa, että Hollannissa juuri kellään ei ole pyörälykypärää, ei edes pienillä lapsilla! Kypäristä huolimatta menimme paikallisista ja meille puhuttiin aina ensin hollantia. 


Ihana sisustusliike, jonka nimeä en enää muista. Alla kaikkea tyypillistä hollantilaista: kunnon pyöräkaista, tuulimylly, kauniisti hoidettu piha hortensioineen ja jalkapalloviireineen.

Pyöräily matka kulki muun muassa Tillburgin halki. Siellä pistäydyimme aivan ihanaan sisustusliikkeeseen, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi. Onneksi sieltä löytyikin pieni matkamuisto, josta myöhemmin. Matkalla ihastelimme myös ihmisten pihoja. Kaikki olivat erittäin hyvin hoidettuja ja pihoilla kasvoi usein valtavia hortensiapensaita. Vastapainona olikin sitten oransseja lippunauhoja ja muuta jalkapalloon liittyvää! 

Den Bosch

Seuraava etappi oli 's-Hertogenbosch eli tuttavallisemmin Den Bosch. Sinne osuimme torstai-iltana, joka on monessa kaupungissa "shoppailuilta" eli kaupat ovat auki jopa yhdeksään. Vihdoinkin! Tarkoituksenani oli vähän kierrellä kaupoissa, mutta sitten huomasimme, että erääseen puistoon kerääntyi porukkaa. Kuulimme, että illalla puistossa esitettäisiin ilmaisesitys La Traviatasta! Sinne siis! Emme saaneet istumapaikkoja, mutta kuuntelimme noin puolet oopperasta. Aika huikea kokemus!


Ihmisiä suorastaan virtasi paikalla. Monella oli oma tuoli mukana!

Seuraavan päivän pyörämatkaa leimasivat pienet lautat, joiden kanssa ylitimme jokia neljä kertaa. Yksi oli ilmainen, mutta muut maksoivat noin euron per ylitys. Lautat antoivat pyöräilijälle ansaitun "pepputauon". Vaikka toisaalta pyöräily alkoi tuntua loppuviikosta helpommalta tottumisen vuoksi, niin toisaalta alkoi huomata, että kyllä sitä on pyöräilty jo muutama sata kilometriä. 

Sekä pyöräilijä että pyörä kestivät reissun hyvin, vaikka pientä matkaväsymystä alkoi jo olla ilmassa tässä vaiheessa.
Utrecht

Utrecht oli viimeinen kaupunkikohteemme. Siellä piipahdin parissa vintagekaupassa, mutta en löytänyt mitään. Emme oikein jaksaneet enää ajatella museoita eivätkä ne oikein enää olisikaan ollut auki kauaa. Kovin kiinnostavia paikkoja Utrechtista ei edes löytynyt nopealla Netherlands travel guide -appiin vilkaisulla. Aivan loistava sovellus muuten, toimii myös ilman nettiä. Utrehct tarjosi kuitenkin hauskan kokemuksen, sillä söimme hauskassa pannukakkuravintolassa kanaalin rannassa. Pannukakkuja oli eri täytteillä ja teemoilla. Minun lampaanlihalla täytetty pannukakkuni oli "egyptiläinen". 

Seuraavana päivänä kävimme vielä Utrechtin liepeillä olevan Kasteel de Haarin linnan puistossa. Puisto oli erittäin kaunis ja sieltä löytyi monenlaista katseltavaa ruusutahrasta pensaslabyrinttiin. Kauniissa miljöössä järjestetään myös häitä ja kappeli olikin suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Söimme myös romanttisen (kaupasta ostetun) salaattilounaan puiston penkillä linnaa katsellen.

Ylävasemmalla Utrechtin keskustaa. Ranskan ympäriajot starttaavat sieltä vuonna 2015 ja pyörä symboloi sitä. Oikealla kanalin rannan pannariravintola. Kanaalissa näki veneitä, joissa istui juhlaseurueita niin sivistyneistä cocktail partyista nuorten bileisiin. Alavasemmalla Kaastel de Haar.


Viimeinen pyörämatka Utrechtista lentokentälle oli sekä haikeaa että helpottavaa. Hauskasti lentokentällä meitä oli yllättäen vastassa KLM:n eli Hollannin kuninkaallisen lentoyhtiön puhallinorkesteri! Soittivat todella hyvin ja loistavaa musiikkia (mm. Simpsonien teeman, Jackson five ja Disney potpurit - voisiko parempaa olla?). Rentouttavan musiikkihetken jälkeen meitä odottikin matkan hermoja kiristävin osuus, sillä pyörien kuljetus Hollannista Suomeen ei käynytkään ihan yhtä sutjakasti kuin toiseen suuntaan. Muutaman vaiheen jälkeen pyörät olivat kuitenkin kirjaimellisesti paketissa ja pääsivät perille turvallisesti, kuten mekin. 


Minäkin haluan KLM:n puhallinorkesteriin! Hollantiin pyöränsä lennättäville suosittelen hankkimaan pahvilaatikon muualta kuin lentokentältä - saa varmaan halvemmalla. 

Matka onnistui yli odotusten. Etukäteen hieman jännitin pyöräilyä, mutta kaikki sujui loistavasti. Voin suositella pyöräilyloman kokeilemista Hollannissa. Lyhyemmälläkin matkalla voi kokea jo monenmoista. Mäettömyys tekee matkanteosta helppoa. 

Seuraavat matkaseikkailut tulevatkin jo aika pian. Sitä odotellessa!