maanantai 18. elokuuta 2014

Keittiövälttämättömyyksiä

Hankin tai saan lahjaksi aina silloin tällöin niin kutsuttuja (keittiö)turhakkeita. Tarkoitan niillä välineitä, joista on iloa, kuten vaikkapa jäätelökone, mutta jotka eivät suinkaan kuulu keittiöni välttämättömään varustukseen. Toisaalta turhakkeet saattavat olla ihan äärettömän käteviä, esimerkiksi mansikankannanpoistaja, mutta joiden kättö on melko rajattua. Nämä turhakkeet ovat kuitenkin niin tärkeässä roolissa keittiössäni, että niille on täällä blogissa varattu ihan oma tunnisteensakin. Välillä on kuitenkin nostettava esiin niitä kaikkein tärkeimpiä ja tarpeellisimpia keittiövälineitä, sillä vinkeistä saattaa olla oikeaa hyötyäkin jollekin. 

I love cooking and good utensils are very important to me. Here I have listed some of my favorite kitchen tools from knives to bowls. The orange Fiskars-scissors  are classic here in Finland and they are also very sturdy and durable. A couple of good knives are a must in my kitchen and the two knives I use the most are the small Victorinox tomato knife with a wavy edge and the Santoku knife from the same brand. The award for the most versatile bowl ever goes to the large steel bowl from Ikea. Steel is a good material in many ways. A few years ago I bought a carbon steel  frying pan and have not regretted it. The worse it looks, the better it gets!

Perinteikkään oranssia.
Keksin postauksen aiheen muistaakseni silloin, kun toiset keittiösaksemme, sellaiset Ikean siniset, hajosivat aivan yllättäen. Vanhat kunnon Fiskarsin keittiösakset sen kun porskuttivat ilman ainuttakaan kulumisen merkkiä, vaikka sakset olivat vähintään yhtä vanhat, elleivät vanhemmat. Käytän keittiösaksia päivittäin, ainakin ne ovat yhtä mittaa tiskikoneessa. Fiskarsin oransseilla saa leikattua niin yrtit kuin kanankoivetkin. Juuri kun Ikean sakset hajosivat, sattui perhetuttu kyselemään sopivaa valmistujaislahjaa. Minäpä keksin heti oikein täsmälahjan, toiset Fiskarsin sakset vanhojen pariksi! 

En tied onko tämä virallisesti tomaattiveitsi, mutta siinä tehtävässä tämä veitsi ainakin loistaa. 

Kun keksin postausidean, tiesin myös heti toisen keittiövälttämättömyyslistalleni nousevan välineen: Victorinoxin pieni (tomaatti)veitsi. Se pienestä koostaan huolimatta yllättävän monikäyttöinen veitsi, mutta nimensä mukaan se on vertaansa vailla nimenomaan tomaattien kuoren lävistäjänä. Käytän paljon tomaatteja ja inhoan sitä, kun tylsä veitsi ei rikokaan tomaatin kiiltävää pintaa ja tomaatti rutistuu, kun veistä pitää painaa väkivalloin alas. Victorinoxin veitsen terävyys on aivan omaa luokkaansa, eikä se tunnu koskaan tylsyvän.

Taas Victorinoxia! Kuten kuvista näkee, myös erilaiset leikkuulaudat ovat oleellisen tärkeitä keittiössä. 

Tämä ei todellakaan ole maksettu mainos (hah, ei näin pientä blogia mikään iso victorinox alkaisikaan sponssata) ja huomasin vasta kuvan otettuani, että toinenkin suosikkiveitseni on saman merkkinen. Tämä veitsi on iso, mutta erittäin kevyt. Minulla on myös muita vastaavia veitsiä (mm. Ikean ja fiskarsin), mutta tämä on selvästi paras. Kahdella tässä esitellyllä veitsellä pärjää keittiössä jo aika pitkälle.

Monikäyttöinen kulko. Perunankuorimishanskat menevät ehkä sinne turhakeosastolle, mutta uusien perunoiden kuorimisessa (tai siis pesemisessä) ne ovat loistavat. 

Nyt kun parjasin Ikean keittiövälineitä jo kahdesti, pitää vähän kehuakin. Ehdottomasti monikäyttöisin ruoanlaittokulhoni on Ikean keskikokoinen mettallikulho. En löytänyt kulhoa enää netistä, muistaakseni kyseessä oli Blanda-niminen kulho. On suuri harmi, jos näitä ei enää saa. Kulho oli sopivan kokoinen leivontaan ja se oli helppo puhdistaa. Metalliin ei jää yhtä helposti tahroja kuin muoviin. Olen käyttänyt kulhoa mm. kakkutaikinan vatkaamiseen, leipätaikinan tekemiseen, salaattiastiana ja perunanpesuun. 

Erityisesti valkoinen kala saattaa hieman tarttua pannuun, mutta ei kovin pahasti.
Viimeinen keittiövälttämättömyys on hiiliteräspannu. Kun muutin omilleni, minulle hankittiin keraamisella pinnoitteella varustettu Hackmanin Matador -paistinpannu. En halunnut teflonia, joten pannu vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Aluksi se sitä olikin, mutta vähitellen ruoka alkoi tarttua pannuun aina pahemmin ja pahemmin. Lopulta sitä ei voinut enää käyttää. Harmissani katsoin netistä erilaisia pannuvaihtoehtoja ja lopulta hiiliteräspannu alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Tilasin pannun muistaakseni Chez Mariuksen verkkokaupasta. Pannun idea on siinä, että vähitellen sen pintaan muodostuu hiilen ja rasvan muodostama tarttumaton pinta. Ja toden totta: mitä rumemman väriseksi pannu on sisältä muuttunut, sitä vähemmän siihen tarkkuu mikään. Pannua voi myös vapaasti sörkkiä metallilastoilla ja haarukoilla, sillä sen pintaa ei tarvitse varoa. Sitä pitää hieman hoitaa, mutta ei kyllä ole suuri vaiva minusta. Pannu painaa myös jonkun verran, mutta vähemmän kuin valurauta. 

Muun muassa näillä välineillä valmistui viikonloppuna muun muassa siikafileet perunoilla ja pensaspavuilla sekä fetasalaatti värikkäillä tomaateilla. Mitkä välineet ovat sinulle välttämättömiä keittiössä vai onko välineillä niin väliä?

5 kommenttia:

  1. Meillä on myös tomaattien leikkaamiseen tietyt veitset, Ne ovat kyllä Fiskarsin, mutta muuten melko samanlaiset kuin sinun Viktorinoxisi. Oleellistahan siinä on veitsen ohuus ja pieni sahateräsisyys. Meidän veitsissämme on vielä pieni terävä käyrä kärki. Niitä veitsiä meillä on kaksi ja ne tunnetaan jo vuosien ajan nimellä "videoveitset". Nimi johtuu siitä, että kun vhs-kasetti juuttui soittimeen, näiden ohuiden veisten terävien kärkien avulla kasetti saatiin ujutettua ulos kasettipesästä. Ainoa hankaluus oli se, että kun piti leikata tomaatteja, videoveitset olivat takuuvarmasti yläkerrassa television luona. Ja kun pitki saada video ulos koneesta videoveitset olivat takuulla alakerran keittössä ja tietenkin tiskikoneessa. VHS-kasettien aika on mennyt, mutta Fiskarsin videoveitset senkun leikkaavat tomaatteja edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että tuon kirjoitettuani menin keittiöön ruokaa tekemään ja siinä tomaattia leikatesdsa vilkaisn videoveistä. Ei se olekaan Fiskarsin! Veitsessä lukee Marob Italy. Kiinnostuin niin paljon, että googlasin Marobin ja siellähän veitseni on edelleen myytävänä kauniin keltaisen värisenä (minulla on musta). Ja se myydään juustoveitsenä!

      Poista
    2. Hauska videoveitsi tarina! Ei varmaan heti vieras arvaisi, jos keittiössä keskustelisitte, että "annatkos minulle tuon videoveitsen"!

      Minäkin huomasin, että noita meidän tomaattiveitsiä saa kaikissa kivoissa väreissä. Pitääpä harkita, sillä nuo ovat olleet ylivoimaisia verrattuna muihin ohuisiin sahalaitaveitsiin. Ehkä täytyy kokeilla vielä Marob-merkkistäkin juusto/tomaattiveistä.

      Poista
  2. Aloin oikein miettiä mitkä keittiövälineet ovat niitä, joista ei millään luopuisi ja kyllä minullakin sakset ovat aivan kärkisijoilla. Minulla on kolmet: yhdet Ikean, toiset Fiskarsin ja kolmannet jonkun muun merkkiset. Fiskarsin ovat parhaat ehdottomasti Niillä saa kanankoivetkin helposti irrotettua reisipalasta.

    Joistakin keittiövälineistä ei voi luopua tunnearvon vuoksi. Häälahjaksi kauan sitten saatu kattila on yhä priimaa ruuanlaittomielessä, vaikka ulkomuoto on hiukan voinut kärsiä.

    Sahalaitaveitsi on minullekin aivan korvaamaton ja niitä on aika monta, koska aina osa on tiskarissa.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän on tärkeintä, että kattila edelleen toimii JA sillä on tunnearvoa. Minullakin on joitan häälahjana saatuja keittövälineitä, joilla on lisäksi tunnearvoa. Tähän listaan olisi esimerkiksi voinut lisätä Koko-uunivuoan, jonka saimme miehen veljen perheeltä. Harmi, ettei kyseistä vuokaa enää saa, sillä se on loistava.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.