maanantai 22. syyskuuta 2014

Hello hillo!

Taannoinen sadonkerjuureissumme anoppilaan tuotti yllättäen suorastaan yltäkylläisen omenavaraston. Saimme kotiin mukaan kaksi isoa korillista omenia. Omenapaljauden nähdessäni kodinhengetär minussa sai yliotteen laiskimuksesta ja päätin alkaa eilen hilloamaan.

Huh, mikä omenasato! Puuhun jäi vielä paljon punaista, mutta niihin ei ylettynyt tikkaillakaan.
Olen aikaisemmin kokeillut appelsiinimarmeladin tekemistä ja ollut tyytyväinen lopputulokseen. Ajattelin, ettei omenahillon tekeminen ainakaan vaikeampaa voi olla, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Hain Stockalta kaupan viimeisen Fiskarsin omenanlohkojan rikkimenneen tilalle ja etsiskelin hillosokeria kahdesta Salesta vain todetakseni sen loppuneen kummatakin. Onneksi kaapin pohjalta löytyi vajaa pussillinen, joten pääsin aloittamaan hilloamisen.

Edellinen omenanlohkoja hajosi kovassa käytössä. Paavalinkukalta taisin saada vinkin Fiskarsin vastaavasta ja ainakin kahden kilon käyttökokemuksella olen tyytyväinen.

Hillon tekeminen alkoi tietysti siitä, että istahdin koneen ääreen ja kirjoitin googleen "omenahillo". Pian ystävällinen google kertoi, että myös hakusanat "omenahillo uunissa" on kovin suosittu. Niinpä päätin klikata ja kappas vain, löysin älyttömän helponkuuloisen ohjeen uunissa tehtävästä omenahillosta, muun muassa täältä ja täältä. Kun hillon makua kuvailtiin vielä toffeemaiseksi, tapaus oli selvä: hilloamaan!

600 grammaa lohkottu, vielä 1400 jäljellä. 

Yksinkertaisuudessaan omenat siis lohkotaan uunivuokaan, laitetaan perään hillosokeria ja mausteita ja sitten 150 asteiseen uuniin puoleksitoista tunniksi. Sitten soseutetaan itselle sopivalla menetelmällä. Laitoin 250 grammaa sokeria per kilo omenoita eli tein suhteellisen vähäsokerista hilloa. Jos haluaa hillon säilyvän varmemmin, kannattaa sokeria laittaa tuplasti. Mausteeksi laitoin toiseen satsiin pari kanelitankoa ja toiseen vaniljatangon. 

Sinne ne menivät paistumaan. Muutamaan otteeseen sekoittelin paistumisen aikana.

Hillon valmistumisen aikana voi vaikka laiskotella, mikä sopii minulle. (Tosin en kyllä ehtinyt laiskotella, kun tein viikonloppu-jälkkäriä varten vaniljakastiketta.) Purkittamisessa piti hieman nähdä vaivaa, kun purkit piti keittää ensin, mutta siinä ne kiehuivat sivussa. 


Suunnittelin kaikkia söpöjä kankaisia kannensuojuksia, mutta lopulta päädyin pikaratkaisuna pelkkiin nauhoihin. Samettia, tietysti. 

Ja se maku! En ole ollenkaan omenahillon ystävä, mutta ajattelin, että tällä uudenlaisella reseptillä voisin saada aikaan tavallista parempaa hilloa. Tämä uuniomenahillo oli kuitenkin niin hyvää, että päätin ottaa uudestaan käyttöön hillopaahdon syömisen aamulla. Pidän erityisesti vaniljalla maustetusta hillosta, mutta myös kaneli on hyvää. Yleensä omenahillo on jotenkin pliisun makuista, mutta tämä hillo on sopivan kirpeää ja hapanta. Kuitenkin uunissa paistuminen antaa hillolle mukavan paahteisen, jopa toffeisen maun, kuten mainostettiinkin. Suosittelen kokeilemaan!

Aiotko sinä hillota vai jätätkö puuhan suosiolla martoille ja kotoilijoille?

11 kommenttia:

  1. Minä tein elämäni ekan kerran omenahilloa juuri tänä viikonloppuna. Ja sekin oli uunissa tehtyä ja aidolla vaniljalla maustettua. Paljon parempaa kuin tavallinen omenahillo. Ja uuni hoiti homman ei tarvinnut vahtia palaako kattila pohjaan.

    Minä en kyllä älynnyt koristella purkkeja hienoilla samettinauhoilla. Mutta eihän se ole vieläkään myöhäistä.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en minäkään varmaan muuten olisi koristellut, mutta blogia varten oli kiva vähän kaunistaa purkkeja. Lisäksi ainakin yksi purkeista menee lahjaksi, joten laitoin samantien kolmeen purkkiin rusetit. Jääkaapissa on vielä koristelemattomia purkkeja.

      Poista
  2. Fiskarsin omenanlohkoja on kyllä yliveto tuossa hommassa! Kuten muutenkin omenan lohkomisessa. Olen lahjoittanut lukuisia lohkojia sukulaisille ja ystäville, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen jonkun tajunneen sen idean! Esim. tyttärelleni viime jouluna lahjaksi antamani Fiskarsin lohkoja oli vielä avaamattomassa paketissa kun kävin heillä viimeksi! Kun eräs työtoverini viime viikolla kertoi saaneensa pari ämpärillistä omenia ja kertoi odottavasta hilloamisurakasta, tarjouduin lainaamaan hänelle oman Fiskarsin lohkojani. Mutta hän sanoi, ettei halua, sillä "kyllä veitsellä' pärjää".

    Meillä ei ole omenapuita, mutta jos saamme omenia, kuten juuri tänään tapahtui (mies tuli kotiin mukanaan muovipussillinen omenoita, jotka hän oli saanut lahjaksi), teen omenasosetta, jota sitten pakastan pienissä rasioissa. Tuo uunissa valmistaminen kuulostaa mielenkiintoiselta, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hetkonen! Olen Fiskarsin omenanlohkojan ylin ystävä! Keittiöhyödyke ei totisesti pölyynny pakkauksessaan, olen ymmärtänyt idean. (Vaikka nolo myöntää, en ensin tajunnut miten se toimii! Yritin puskea omenaa laitteesta "väärinpäin". Hih!)

      Tuo uunihillo kuulostaa herkulliselta!

      MB

      Poista
    2. Paavalinkukka: Kyllä lohkoja tekee homman paaaaaljon helpommaksi! Ja fiskarsin lohkoja tuntui jämäkämmältä kuin edellinen, joka sekin oli ihan hyvä. Vain silloin,kun haluan oikein ohuita siivuja käytän tavallista omenaporaa ja veistä.

      MB: Omenanlohkojaa tulee käytettyä ehkä enemmän syksyllä, kun tulee tehtyä omenoista kaikenlaista. Vaikka sitten uunihilloa, joka on kyllä parasta omenahilloa, jota olen syönyt, vaikka itse sanonkin.

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Pitäisihän sitä hillota kun kerran omppuja paljon olisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, sillä uunihillon tekeminen oli helppoa kuin heinän teko! Ei sitä tarvitse vahtiakaan.

      Poista
  5. Suloisia purnukoita! Mun sisäinen kotoilijamartta on vasta heräämässä - ehkä ensi vuonna minäkin innostun säilömään satoa talteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun sisäinen kotoilijamartta nukahtelee ja heräilee vaihtelevasti. Näin syksyllä ja etenkin joulun alla se on virkeimmillään.

      Poista
  6. Why thank you! I'm impressed by your ability to read Finnish. Menenkin tästä laittamaan sanavahvistuksen päälle...

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.