perjantai 19. syyskuuta 2014

Silkki, sametti, säkki, vaippa...

Pehmeä tunne sormien alla. Ylellisyys. Yltäkylläisyys. Läikehtivät pinta. Vastakarvaan ei kuitenkaan kannata silittää. Ah, sametti! Sametti yltäisi tällä hetkellä tuon hyppynaruvuosien "hääpukulorun" ykköseksi, ainakin sisustuksessa. (Olen kuullut muitakin versioita tuosta rallatuksesta, miten te muut muistatte tuon?) Olen nykyisin niin huumaantunut sametista, että ihan yllyn käyttämään sisustuskieltä (jonka oppitunnin voi löytää tämän blogin alkuajoilta). Ennen halusin silkkityynyjä, mutta nyt vain sametti kelpaa. Kuulostanpa nyt kovin materialistiselta... Mutta minkäs sille voi, kun kyse on materiaalista!

Ennen oli suklaarasiat samettia... ja konvehdit huopaa? Hellaksen kaunis suklaarasio oli löytö Alles gute vintagesta.

Velvet, velvet everywhere! I just love velver right now and I've bought some lovely new velvet cushions in vivid colours. I can't help sounding a little materialistic but after all, velvet is a material. 

Samettiverhot meillä on ollut jo pitkään, lähes koko ajan kun olemme tässä asunnossa asuneet. Alunperin hullulta tuntunut idea toteutui aikoinaan vähän yllättäen. Ehkä joku blogin lukija muistaakin tarinan. Ensin katselin samettia Eurokankaasta, mutta hinnat huitelivat viidessä kympissä per metri. Ja metarvitsimme aika monta metriä! Yllättäen äiti löysikin Tallinnasta jonkun kangaskaupan uumenista seitsemisen metriä samettia, jonka sai pilkkahintaan, 35 eurolla. Värikin oli juuri passeli. Siitä lähtien olemme aina iltaisin vetäneet makuuhuoneen suuren ikkunan eteen samettiverhot. Ja ne ovat paitsi ylelliset, myös erittäin käytännölliset. Verhot toimivat loistavasti pimennysverhoina ja talvella eristävät lämpöä.

Ikkuna ja villiviinit suorastaan vaativat samettia ympärilleen. Villiviinin rypäleet sointuvat verhoihin täydellisesti. (Voiko tämän sisustuskielisempi enää olla?)

Syksyn tultua aloin kaivata taas vaihtelua sisustustyynyihin. Kaivoin esiin äidin vanhoja tyynyjä, mutta ne ovat jo sata kertaa nähtyjä.  Edellisessä postauksessa kerroin huomanneeni haavailevani ruskeista tyynyistä ja hämmästelen sitä edelleen. Jotenkin vaan makuuhuone kaipasi vihreän ja pinkin rinnalle jotain syksyistä. Omat tyynyvarantoni ovat vielä toistaiseksi melko vaatimattomat, joten lähdin tyynykaupoille. Olin jo pitkään ihaillut yksiä Casa Stockmannin samettityynyjä ja ne sattuivat sopivasti olemaan tarjouksessakin.

Vihreät samettityynyt tein alkuvuodesta, ruskea on uusi lisä kokoelmiini.
Vaikka kuinka olin haaveillut ruskeista tyynyistä, kaupassa minuun iski epävarmuus. En sitten ostanutkaan kuin yhden ruskean tyynyliinan, toiseksi tyynyliinaksi ostin vadelman punaisen. Kotona vadelman punainen ei kuitenkaan sopinut vanhoihin tyynyihin, joten ei auttanut kuin hipsiä takaisin Stockmannille ostamaan vielä toinen ruskea... ja yksi vaaleansininen tyynyliina. Olisin kyllä voinut ostaa vielä vaikka keltaisia ja tummansinisiä, niin kauniita värejä noissa tyynyissä oli. En kuitenkaan millään raaskinnut. Voi olla, että viikonloppuna vielä pimahdan ja käyn hakemassa lisää tyynyliinoja itselleni. On paljon vaikeampi olla ekologinen, kun on enemmän ostovoimaa...

Samettia sametilla ja puuvillalla. Piskett- ja Pollar-koirien sävy innoitti ruskeiden tyynyjen hankkimiseen. Koiratkin tuntuvat melkein sametilta, mutta ovat vain froteeta.
Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen ostoksiini. Ruskeat tyynyt ovat kauniin viininpunaruskean sävyiset ja läikehtivät lähes violetteina. Ne sointuvat niin pinkkiin kuin lehmuksen vihreään. Myös vaaleansininen ja vadelman punainen tyyny pääsivät jo käyttöön olohuoneeseen. Ne tuovat mukavasti pehmeyttä pimenevään syksyyn.

Olkkari on vielä kesäisen värikäs, mutta sellainen se saa ollakin. Ruuturouva-tyynystä löytyvät molempien samettityynyjen sävyt. Kortteli-kuosistakin melkein.
 Tyynyt ovat toiselta puolelta vaalean harmaata pellavaa. En varmaan koskaan laita sitä puolta esille, mutta minusta se on kaunis yksityiskohta. Toisaalta, ostinhan ruskeat tyynytkin, ei sitä tiedä jos joskus hurahdan luonnonläheisiin sävyihin. Sametissa erityisesti siitä, miten väri näyttää vähän erilaiselta eri kuvakulmista. Samettia on kuitenkin äärimmäisen vaikea valokuvata kauniisti. Värit eivät millään toistu kuvissa niin kuin haluaisin. Erityisesti tuo punainen tyyny ei ole ollenkaan tuollainen, vaan paljon vaaleampi. Ehkä se on osa sametin salaperäistä charmia ja eleganssia.

Vaaleasininen näyttää tässä melkeins siltä kuin oikeastikin. 

Mitä pidät sametista? Entä mikä on sinun syksyn sisustusvillityksesi?

6 kommenttia:

  1. Minulla oli lapsena mummulassa oma samettityyny. Se oli juuri tuollaisen ruskean värinen ja ihan älyttömän tärkeä minulle. Sain sen kummiltani, joka silloin vielä asui mummulassa, eli lapsuudenkotonaan. Tuon tyynyn avulla koin erityyisyyttä ja pystyin jäämään yökylään. Molemmat hankalia tunteita. Meitä lapsia oli mummulassa aina paljon (ei pohjalaisen paljon, mutta paljon kuitenkin). Ikioma tyyny siellä odottamassa juuri minua oli erityisintä erityyisyyttä, mitä tiesin.

    Muutoin olen enemmän vakosametti-ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana samettityynytarina! Uskon, että lapsena oli kiva tietää, että juuri tämä asia tekee minut erityiseksi kutsuvieraaksi täällä!

      Poista
  2. Meillä tuo loru meni näin: "Silkki, sametti, ryysy, rääsy". Laskettiin esim. villatakin napeista niin paljon kuin niitä riitti ja se kangas mikä sanottiin viimeiseksi oli tulevaisuuden vaatteiden materiaali sillä henkilöllä. Mutta lorutkin muuttavat muotoaan vuosien mittaan.

    Tosi kaunis tuo ruskea samettityyny. En ole yhtään ruskea ihminen mutta sametissa oikeastaan kaikki värit ovat herkullisia. Niin kuin jotenkin ilmaisitkin, siinä on sellainen hohto, joka saa kaikki värit hehkumaan.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin muistelinkin, että loru meni teillä. Meillä loru liittyi aina hyppynarulla hyppimiseen. Kun hyppiminen katkesi, selvisi millaisesta materiaalista tuleva hääpuku on tehty. Sitä ennen oli tietenkin selvitettu tulevan puolison nimi ja sormuksen materiaali.

      Ehkä klassinen ruskea sopi erityisen hyvin klassiseen materiaaliin, kuten sametti. Toisaalta moderni kirkas keltainenkin toimi sametissa, mutta ehkä toisella tavalla.

      Poista
  3. Tuollaista lorua en ole kuullutkaan, sitä ei varmaan tunnettu minun lapsuuden asuinseudulla Keski-Suomessa.
    Muistan lapsuudesta ihanan äidin minulle tekemän punaisen samettiasun. Siinä oli puolihame ja takki eli kai se oli kävelypuku, vaikka sitä nimeä ei käytetä lasten vaatteista.
    Kysyn ihan käytännön kysymyksen: eivätkö samettiverhot pölyynny kovasti?
    Sinun taannoinen suunnistusjuttusi innosti minutkin kirjoittamaan suunnistamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä loru ei olekaan siis koko suomen kansanperinnettä! Punainen samettiasu kuulostaa täydelliseltä "kävelypuvulta"!

      Eivät nuo verhot erityisesti pölyynny. Tai voi olla, että pöly lentäisi, jos niitä pudistelisi, mutta ainakaan silloin ei pöllyä, kun verhot vetää ikkunan eteen. Jonkin verran niistä lähtee kyllä pölyä ja säännöllisesti ikkunalauta pitää puhdistaa siniharmaasta pölystä.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.