sunnuntai 21. joulukuuta 2014

It's beginning to look a lot like...


Kaikkialla alkaa näyttää jo ihan joululta! Luntakin on vähäsen näkynyt (vaikkei se yksin joulua tee) ja joulukoristeet on saatu paikalleen. Joululahjat on paketeissa ja melkein kaikkien sukulaisten lahjat ovat jo oikeissa osoitteissaan. Haluan jakaa täällä blogissa hiukan joulutunnelmakuvia meiltä kotoa. Valitettavasti minulla on hieman haasteita teknisten laitteiden kanssa, enkä saanut kuvia tuon isommiksi. Ehkä saan ongelman korjattua jossain vaiheessa.

Christmas has taken over our home and everywhere you look you can see little elves or maybe you'll spot the three kings on their way to Bethlehem. All the presents have been wrapped up and it's time to kick back and enjoy! I hope I can concentrate on the big things such as the message of Christmas and being around my love ones instead of stressing about petty little details.





Joulukoristeluissa suosin kitchiä ja huumoria. Toki tyyliäkin on joukossa, mutta koristelusa on hirveästi välitä tyylisäännöistä. Hauskimmat koristeet löytyvät tällä kertaa keittiöstä ja Dansformer sai kainaloonsa kaksi tonttutyttöä. 




Joululahjojen hankinnat sujuivat tänä vuonna yllättävän sujuvasti, kun ottaa huomioon kaiken kiireen ja hässäkän, mitä tässä syksyllä on ollut. Ehkä en yrittänyt tehdä liikaa itse ja moni sopiva lahja käveli ihan vahingossa vastaan. Toki tein myös itse, esimerkiksi ylläolevat sukat pienelle sukulaispojalle. Voi olla, että postaan vielä ennen joulua yhden joululahjaspoilauspostauksenkin.

Lahjat käärin tänäkin vuonna osittain kierrätyshenkisesti käyttäen edellisten vuosien kääreitä koristeina. Tästäkään en ottanut stressiä, vaan osa paketeista on kääritty upouusiin kääreisiin. En vaan voi vastustaa Tigerin lahjapapereita! Suosikkejani ovat myös yksiväriset, mattapintaiset kierrätyspaperit, joita löysin parina vuonna Ruohonjuuresta. Osaako joku sanoa, saako tuollaisia enää mistään? Tuo tummansininen paketti on kyseistä paperia. Ne olivat yksivärisiä ja värit olivat kauniita ja kirkkaita.




Koska joulu taianomaisuudestaan huolimatta on osa ihan tavallista elämää, siihen kuuluvat myös harmit ja ikävät tunteet. Tätä symboloi kuva rikki menneestä suosikkikuusenkoristeesta. Onneksi minulla on noita pinkkejä marimekon palloja vielä kaksi jäljellä. Jouluna tunnelma on usein odotuksia täynnä ja siksi varsin latautunut. Oikeastaan on kuitenkin turha murehtia ykstyiskohdista ja keskittyä siihen, mitä on. Näin on myös meidän ihmisten elämässä, jatkaisi appiukko.





... Ja ehkä tonttujenkin. Tontut elävät joulun alla kovissa työpaineissa, vaikka muut jo lomailevat.

Asiasta joulukuuseen. Hankimme jälleen kuusen samalta myyjältä puutorin laidalta heti kuin kuuset tulivat myyntiin. Näin pääsemme nauttimaan puusta maksimaalisen pitkään. Myyjä muisti meidät jo edellisiltä vuosilta ja juttelimmekin hyvä tovin. Hauskaa, että meillä on jo tällainen yhteinen jouluperinne! Se jatkuu toivottavasti vielä pitkään.




Kuusi on aavistuksen toispuoleinen, kuten luonnonkuuset tuppaavat olemaan. Etupuolelta se on kuitenkin aivan täydellinen. Koristeet ovat melkein samoja kuin viime vuonna, mutta muutama unkarilainen yksilö tuli lisää. 




Ja loppuun vielä vähän tonttuilua! Nämä tontut saavat herätä Ateenan aamuun.



Tältä näyttävät meidän joulutunnelmoinnit. Miltä teillä näyttää? Aiheuttaako joulu stressiä vai pystytkö nauttimaan odottavasta tunnelmasta?


8 kommenttia:

  1. Tuo pieni kuusenne on kuin koru hohtaessaan olkarissanne. Meillä kuusi seisoo jo keskellä olohuonetta, mutta kynttilät ja koristeet se saa vasta huomenna. Kuusi on kauneimpia mitä meillä on ollut mutta niin se taitaa olla joka vuosi.

    Olen aika kova hankkimaan joululahjoja, mutta en stressaa, koska en jätä asioita viime tippaan. Tänä vuonna olin erityisen aikaisin liikkeellä jostain syystä. Inhoan kiirettä, joten yritän tehdä kaikki ajoissa. Kalkkunan paistaminen ja ensin sen sulattaminen on joka vuosi pieni jännityksen aihe varsinkin kun kalkkunat ovat joka vuosi hiukan eri kokoisia. Toistaiseksi paisto on aina onnistunut hyvin.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että melkein joka vuosi on ollut se kaikkein kaunein kuusi. Myös meillä. Ehkä vaihtelu virkistää ja hieman edellisvuosista poikkeava kuusi näyttää eri lailla kauniilta.

      Minulle hyvät joulahjaideat tulevat usein vähän liian lähellä joulua. Tosin saatan myös säilöä lahjoja koko vuoden, joten olen sekä ajoissa että viime tipassa.

      Poista
  2. Minäkin halusin kuusen jo aikaisin. Se ostettiin vakkarimyyjältä pari päivää sitten ja on nyt jo puoliksi koristeltuna olohuoneessa. Aikaisemmin kuusi on tuotu sisään vasta aatonaattona, mutta nyt erään työkaverin kuusesta sain idean, että miksi ihmeessä kuusesta ei nauttisi niin pitkään kuin mahdollista! Alaoksat piti vielä jättää lapsenlapsien koristeltavaksi.
    Nautin jouluvaloista ja niitä meillä on paljon ulkona ja sisällä.
    Katsoin kuvasi niinkuin usein teen siten että klikkaan kuvan päällä ja sitten ne voi katsella kaikki peräkkäin suurikokoisina. Ainakin minun selaimessani se on mahdollista. Silloin näkyvät kaikki kauniit yksityiskohdat selvemmin. Vaikka kuvasi ovat tällä sivulla pienempiä niin kyllä ne kuitenkin sitten ovat kuvaruudun kokoisia kun klikkaa ne auki.
    Kuusenne on tosi söpö ja näyttää mukavan pikkuiselta, mutta onkohan teillä kuitenkin aika korkeat huoneet, joten ei se kuitenkaan taida ihan pieni olla. Minä haluaisin aina pienen kuusen, mies niin ison kuin taloon mahtuu, joten siinä kompromississä sitten aina ollaan. Tänä vuonna tilasimme kuusenkasvattajaltamme ihan teitynlaisen kuusen enkä ollut mukana sitten kun mies haki sen. Ja näin taitaa kompromissi taas olla vähän sinne suurempaan puoleen ajautunut. Mutta kaunis se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusi on ehdottomasti yksi joulun ihanimmista asioista! Se luo tunnelman välittömästi. Tuo lmeidän kuusi on ehkä sellainen keskikokoinen. Meille mahtuisi isompikin, mutta tuo on kätevämpi. Korkeissa huoneissa kuusi saattaa tosiaan näyttää vielä pienemmältä kuin se on, ainakin kuvissa.

      Poista
  3. Onpa ihana kuusi! Meillä on miehen vaatimuksesta ikuisesti vihanta kuusi, eli tekokuusi. Ekan kerran nikottelun jälkeen olen itsekin jo tottunut siihen, ja yllättävän hyvältä se kyllä näyttää. Osaan täysin samaistua suruun ja ärtymykseen, jonka suosikkikoristeen rikkoutuminen aiheuttaa. Äidilläni oli omasta lapsuudenkodistaan jäljellä kolme isoa ja eriväristä lasipalloa. Minä ja siskot saimme kukin yhden, ja viime jouluna oma yksilöni oli ensimmäistä kertaa koristamassa omaa kuustani. Vaan kuinkas sitten kävikään... kuusi kaatui ja tietysti iso lasipallo meni sirpaleiksi. Nyyh! Onneksi sain toiselta siskolta uusia hienoja lasipalloja joululahjaksi, mutta silti vieläkin kirpaisee, kun muistan vanhan palloraukan kohtalon.

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tekokuusi ei tietenkään ole ihan yhtä noh, aito, mutta onneksi koristeet tekevät kuusen! Voi ei, voin hyvin ymmärtää tuskasi tuon pallon hajottua! Palloon liittyi vielä tunnearvoakin.

      Poista
  4. Minä rakastan tätä joulua edeltävää aikaa. Juuri eilen tajusin aaton olevan jo liian lähellä. Jatkaisin odottelua mielelläni vielä ainakin viikon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin ottaa sellaisen joulunalusfiilistely viikon lomaksi. Melkein sainkin sellaisen, kun sairaslomalla ja makasin pari päivää sohvalla fiilistelemässä joulua. Flunssa hieman latisti kyllä tunnelmaa,

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.