lauantai 10. tammikuuta 2015

Ikuisuusprojekteja

Miten monesti olenkaan aloittanut innolla jonkun käsityöprojektin vain huomatakseni jonkin ajan kuluttua kyllästyneeni siihen totaalisesti. Osa tällaisista aloitetuista projekteista jää ikiajoiksi virumaan kaapin perukoille, mutta aika monta käsityötä olen sittemmin kaivanut kuvitteellisesta naftaliinista jonain tylsänä tai muuten käsitöitä vaativana hetkenä ja saanut valmiiksi. Olen erittäin iloinen, että näin kävi myös mustavalkoiselle pussukalle, jota aloin virkata kesällä. 

I finally finished a crochet pouch I started last summer. My inspiration to do crafts comes and goes and before last week, I haven't been really crafting this fall (Christmas stuff aside). But now I got my second wind for this particular project. I now keep it in my handbag to store my insulin and bg-meter. For years I've used Marimekko's little pouches for that purpose and even now, the lining is made of a Marimekko fabric. 

Kesäinen kuva käsityön epätoivoisesta alusta. Tässä vaiheessa olin jo varmaan hoksannut virheeni, mutten jaksanut purkaa. 
Ihastuin kesällä Virkkuri-kirjan ohjeisiin, joissa on mielestäni aivan uutta otetta virkkaamiseen. Sain anopilta lainaksi "ykkösosan" (on muuten lainassa edelleen) ja synttärilahjaksi "kakkososan". Innosta puhkuen aloin toteuttaa kolmiokuvioista mustavalkoista pussukkaa. Aikamoisen väännön takana oli oppia virkkaamaan intarsia-virkkausta, mutta vähitellen se alkoi sujua. Siis sen jälkeen, kun olin huomannut tehneeni ensimmäisen mallikerran päin mäntyä eli virkannut vasenkätisen suuntaan, mutta tehnyt lisäykset kuten oikeakätinen. Mallikerran virkkaaminen keski kuitenkin sen verran kauan ja inhoan virkkaustöiden ensimmäisiä rivejä, joten päätin jättää virheellisen mallikerran paikalleen. 

Tässä vaiheessa projekti oli loman jälkeen. Tein tuon jälkeen vielä pari mallikertaa. 

Lankalomalla eli työpaikkojen väliin jääneiden kahden viikon aikana pussukka edistyikin mukavasti. Suunnittelin kovasti jatkavani virkkaamista myös syksyllä, mutta sitten iskikin totaalistoppi, eivätkä mitkään käsityöt kiinnostaneet. Minusta tuntuu, että käsityöinto on usein kausittaista. Välillä sitä oikein ahmii käsitöitä ja puikoilla ja koukuilla on monta eri työtä, joita sormet syyhyävät päästä tekemään. Sitten välillä mikään käsityö ei innosta ollenkaan ja ajatus kaikista niistä intokautena keskenjääneistä töistä ahdistaa (ei onneksi kovin paljon). Olen varmaankin osa-aika käsityöihminen. 


Valmis! Alkuperäisessä ohjeessa mallikertoja olisi tullut vielä kaksi lisää, mutta minulle tämä koko riitti. 
Sain pitää vielä pienen loppiaisloman eli otin loppiaista edeltävän maanantain vapaaksi. Silloin yhtäkkiä tartuin uudestaan virkkuutyöhön ja virkkasin pikavauhtia pussukan valmiiksi Sherlockin siivittämänä. Halusin tehdä pussista insuliinipussin eli pussin, jossa kuljetan verensokerimittaria ja insuliineja käsilaukussa. Minulla on siihen tarkoitukseen aina ollut sellainen marimekon klipsipussi. Nyt päätin repäistä ja tehdä jotain uutta, kun edellinen pussi alkoi olla jo vähän nuhjaantunut. 

Edellinen "inskapussi". Musta verkkopussikin on jo vaihtunut. Se olikin jonkun lehden kylkiäinen ysärin lopusta. 

Pussukka taittuu kauniisti hieman pienemmäksi. 

Halusin mustavalkoiseen pussiin jotain väriä ja pirteänkeltainen vetoketju tuntui kivalta ajatukselta. Etsiskelin sopivan keltaista kangasta myös pussin vuoriksi, mutta en löytänyt. Sitten muistin erään kankaan, joka on ollut kaapissani jo vuosia, mutta jolle ei vielä ollut löytynyt sopivaa käyttöä. Joten...

Nurjapuoli on vähintään yhtä kaunis. Tosin ei  yhtä sileä, en vaan viitsinyt silittää kangasta. 

Pussukasta löytyy monta pienempää pussukkaa, mm. tämä Joensuun taitokeskuksesta hankittu karjis. 

Vaikka pussi ei ole marimekon klipsipussi, niin ainakin vuori muistuttaa täsä perinteestä. Kangas on kelta-oranssia Tantsua, jonka kuvio oli juuri sopivan levyinen pussukkaan. Vaikka kangas ei ehkä täysin mätsää graafisen ulkokuoren kanssa, kontrasti on mielestäni hauska. Lisäksi kangas tuo kaivattua väriä. On mielenkiintoista nähdä, miten totun tähän vetoketjulliseen pussiin. Pussin saa taitettua kauniisti käsilaukun sisälle ja koska siinä ei ole klipsiä, se on ehkä helpompi tunkea hieman naftiin, mutta ah niin kauniiseen uuteen käsilaukkuuni. 


Pussi vielä leijonanosan laukusta, mutta toisaalta muovautuu hyvin muun sisällön mukana. Laukku on ostettu valmistujaislahjaksi saaduilla lahjakorteilla Stockalta. 

Noin! Yksi keskeneräinen projekti on saatettu valmiiksi. Minkähän kaivan seuraavaksi esiin? Oletko sinä kokoaikainen vai osa-aikainen käsityöihminen? Vai kenties et ollenkaan? 

12 kommenttia:

  1. Hei,
    Upea virkattu laukku! ja ihana vuorikangas. Taidan edustaa kokousneulootikkoa parhaimmillaan, lähinnä kokouksissa neulon :)
    t katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoukset ovatkin varmasti hyvä paikka neuloa! Harmi, ettei minulla ole mitään sopivia kokouksia!

      Poista
  2. En ole käsityöihminen mutta silti olen tehnyt niin paljon käsitöitä että kansakoulun opettaja hämmästyisi. Lähinnä ompelua. Mutta lähiaikoina aion kokeilla virkkausta eka kertaa sitten kouluaikojen. Katsotaan syntyykö mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen virkkaamisen kokeilemista! Pienten (tai suurten) alkuvaikeuksien jälkeen se lähti minullakin sujumaan. Vielä lto-opiskelujen alkuvaiheessa se oli täyttä tuskaa, mutta sitten vaan päätin opetella.

      Poista
  3. Oon kokoaikaisesti osa-aikainen käsityöihminen. :)
    Tällä hetkellä kesken on ainakin pipo, villatakki itselle sekä vauvalle, kameran kantohihnan päällys, villasukat, villahousut ja ja ja mitähän vielä... :P Oikeastaan tulin vaan huutelemaan, että mullakin on tommoinen karjalanpiirakkapussukka ja se on aivan mahottoman ihana. Niin kuin tuo sun mustavalkopussukkasikin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että muillakin on monta projektia kesken! Minulla ei ole tällä hetkellä kuin muutama keskeneräinen projekti, mutta välillä niitä kyllä tulee vastaan kaapeista, että ai tämmöinenkin oli kesken.

      Karjanlanpiirakkapussukka on tosiaan ihana! Miten joku onkaan saanut noin hyvän idean.

      Poista
  4. Hauska kontrasti pussukan sisä- ja ulko-osalla!

    Mä olen osa-aikainen käsityöntekijä, ehdottomasti. Välillä en muuta tekisikään kuin käsitöitä ja välillä työt (kaikki lukuisat keskeneräiset) jäävät laatikkoon odottamaan seuraavaa innostumispuuskaa. Nyt en ole kahteen vuoteen tehnyt juuri mitään, mutta pikkuhiljaa alkaa neulomis- ja virkkausinnostus taas heräillä. Ehkäpä keväällä tartun pitkästä aikaa koukkuun tai puikkoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostumispuuskista se käsitöiden tekeminen taitaa monesti olla kiinni. Se innostus tulee usein ihan puun takaa, mutta välillä sitä pitää vähän herätellä. Joskus siihen ajaa tylsä hetki ja joskus pakko tai halu saada jokin työ valmiiksi. Sitten yhtäkkiä siitä saattaakin innostua.

      Poista
  5. Aivan ihana pussukka! Kelpuuttaisin tuon heti omaankin laukkuun. Ikuisuusprojektit on vähän liiankin tuttuja mulle... Yksikin puulaatikko on ollut jo vuoden puoliksi maalattuna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On jännä, miten projektit saattavat jäädä kesken, vaikka ne olisivat jo melkein valmiita. Jotenkin vaan joskus tulee totaalinen stoppi. Eihän tuo minunkaan pussukkani ollut enää paljonkaan kesken, kun into loppui.

      Poista
  6. Hieno pussukka siitä tuli. Jos joku projekti jää kesken, niin se on sitten kesken vaikka kuinka kauan. Ja sitten kun siihen taas tarttuu ja tekee loppuun niin ihmettelee usein, miten helpolla sen sai loppuun ja miksi ei tehnyt sitä loppuun jo aikoja sitten. Ei vain ollut sen aika aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, usein keskeneräiset projektit jäävät kesken ihan loppumetreillä ja sitten ne saakin loppuun todella nopeasti. Juuri tänään törmäsin kaapissa puolikkaaseen virkattuun sitruunaan ja päärynään sekä erinäiseen kasaan isoäidinneiliöitä. En kuitenkaan kaivanut niitä esiin vaan aloitin uuden projektin!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.