tiistai 13. tammikuuta 2015

"... Paha Nuutti pois sen viepi"

Nyt se sitten on virallisesti ohi, joulu. Nuutinpäivänä pitää viimeistään myöntää, että pitää odottaa melkein vuosi, ennen kuin joulu on taas täällä. Muut koristeet pakkaan ihan mielellään pois, mutta sydäntä raastaa joka vuosi luopua kauniista kuusestamme. Nyyh!

Merkitseekö nuutinpäivä sinulle yhtään mitään? Satakunnassa oli ainakin vielä lapsuudessani vahva nuuttipukki-perinne, minkä vuoksi pidän edelleen nuutinpäivää joulun loppumisen päivänä. Moni on tässä vaiheessa varmaan jo unohtanut koko joulun. Nuuttipukkiperinne juontaa siis juurensa siitä, että nuoret miehet kiersivät talosta taloon joulun rääppeitä vaatien. Sittemmin nuutinpäivä on muuttunut Halloween-tyyppiseksi perinteeksi, jolloin lapset kiertävät ovelta ovelle keräämässä karkkia laulua vastaan. Minä pukeuduin milloin hiireksi, milloin kissaksi ja milloin noidaksi. Ensimmäisinä vuosina esitykset olivat varsin alkeellisia (siitä on videotodisteita), mutta vanhempana teimme oikein tarinamuotoisia pikku musikaaleja, joissa olimme kirjoittaneet uudet sanat tuttuihin lauluihin. 

Keijo-keiju ja Pikku Peikko tutustuvat.
Vaikka lapsuusvuosina tuli vietettyä monta ikimuistoista nuutinpäivää, täytyy sanoa, että kaikkein paras vuosi oli vuosi 2007. Kyllä, luitte oikein, 2007, jolloin olin 19-vuotias. Olimme puolisen vuotta takarepin tavanneet mieheni kanssa ja jossain siinä nuoruuden huumassa päähämme pälkähti, että mitäpä jos mekin menisimme nuuttipukeiksi! 

Näin raa'asti Keijo potkaistiin pois keijumaasta. 
Idea lähti paisumaan ja lopulta meillä oli käsissämme jälleen pienimuotoinen musikaali, joka kertoi itä-saksakalaisesta Keijo-keijusta, jota ei suuren kokonsa vuoksi hyväksytty keijujen maailmaan. Onneksi surun keskellä hän tapaa pienen peikkotytön, jonka hän auttaa pulasta (ts. suoristaa hänen muovikukkansa) ja he ystävystyvät. Ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta ei sen mikään Tony-voittaja ollut tarkoituskaan olla. Laulut olivat uudelleen sanoitettuja lastenlauluja. Ehkä paras kohta oli aivan alku, jossa kerrotaan, miten Keijosta tuli niin suuri.

Nytpä taidan doupata,
Pikku keijun pumpata
Vähän lissää lihasmassaa
kohta myöskin pituus kasvaa
hormoneita joka koloon
johtaa epäluonnolliseen kokoon             

(sävel: Mökin laittaja)

Viimein kaikki on hyvin!
Kiersimme älyttömät rooliasut päällämme useiden tuttujen (ei sentään vieraiden) luona. Lähes kaikki ottivat esityksemme vastaan juuri oikealla mielellä. Erään äidin tuttavan silloinen miesystävä, joka ei meitä yhtään tuntenut, näytti kyllä varsin tyrmistyneeltä. Miehen kummisetä sen sijaan mainitsi hääpuheessamme, että esityksen nähtyään hän tiesi, että minä ja mies päädymme vielä naimisiin. Ja ei kai siinä muukaan auta, kun kaksi tällaista hölmöä on toisensa löytänyt.

Eivätkä ne oudot esityksetkään siihen jääneet...

Tiernapojat kahdestaan vuonna 2010 (tai no, melkein kahdestaan, koska oli meillä tuo enkelikoriste Mänkkinä).

Little Drummerboy the Christmas musical 2013. 
... kohokohtia mainitakseni.

Tämän kirjoittaminen hieman piristi tässä joulun loppumainingeissa. Taidan mennä keräilemään koristeita pois hyllyiltä. Mutta kuusi... se taitaa vielä hetkeksi jäädä!

12 kommenttia:

  1. Ikimuistoinen tuo Keijo-keiju ja Pikku-peikko tarina. Samoin muut musikaalinne.

    Meillä on tänään käynyt ennätykselliset kolmet nuuttipukit laulamassa. Viime vuonna oli vain kahdet eli parannusta siihen verrattuna.Onneksi tuli varattua karkkia.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mahtavaa että perinne edelleen elää! Oli kyllä aina mahtava päästä kiertelemään ja ihan tuntemattomienkin ovia koputeltiin. Joskus saatiin kolikkoja, joskus niitä kamalia karkkeja, joissa on vihreä kääre ja musta plusmerkki päällä.

      Poista
  2. Näyttävät mahtavilta esityksiltä. Odotan kokoomakavalkaadia oikealla estradilla ja varaan lipun ensimmäiselle riville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, ainakin yksi lippu on siis myyty! Minun henkilökohtaiselta fb-sivultani muuten löytyy viime vuoden joulukuulta linkki tuohon joulumusikaaliin. Muista ei ole videotallenteita.

      Poista
  3. Nuutinpäivällä ei ole minulle mitään erityistä merkitystä, joten oli mielenkiintoista lukea, miten te olette sitä viettäneet. Teillä on ollut upeita pukuja ja iso panostus, vau! Näitä kuvia katsoessa tuli minullekin ensimmäisenä mieleen, että siinä on kaksi ihmistä löytäneet kyllä parinsa!

    Olen taas haasteellinen pikkuriesa, sillä Tipulassa olisi jälleen haaste sinulle! Olisi ihanaa, jos ehdit ja haluat osallistua siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puvut on haalittu kokoon milloin mistäkin ja suurin osa ihan omista nurkista. Olen aina tykännyt kyhätä kokoon rooliasuja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tiernapoika asut hienoine miekkoineen on lainattu miehen kavereilta, jotka joskus esittivät tiernapoikia. Paitsi Murjaanien kuninkaan lakunaamari on kyllä minun käsialaani!

      Käyn tsekkaamassa haasteen, kiitos!

      Poista
  4. Kyllähän Keijo-keijun ja pikku peikon on pakko tuon kaiken jälkeen mennä naimisiin! Jos Keijo ja peikko nimittäin olisivat jatkaneet matkaa eri suuntiin, olisi ollut riski että jätetty osapuoli vuotaa kuvat nettiin :)

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, noista saisi hyvät rahat kyllä! Tosin vuoto vaara on näköjään, vaikka naimisiin oltaisi päädyttykin. Kasvot peitettyinä sentään.

      Poista
  5. Ootte te kyllä ihania hulluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pakko myöntää että hullujahan tässä ollaan!

      Poista
  6. Mä vähän mainitsin sua viimeisimmässä päivityksessä linkin kanssa. Kerrothan, jos haittaa! :) Ja tähän tekstiin on pakko kommentoida, että ootte kyllä ihan mahtavia! :D Kaikki nämä tempaukset ja täällä esittelemäsi juhlanne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa ollenkaan!

      Lietsomme toisissamme hulluja ideoita ja niiden toteuttamista. Onneksi suurin osa ideoista on vielä ihan toteutettavissa.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.