sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Piuhoja, pussukoita ja murheenkryyni

Turun Tilda kirjoitti blogissaan oman kotinsa murheenkryynistä ja siitä, miten sai portaiden alla olevaan nurkkaukseen uutta ilmettä pienillä jutuilla. Tämä sai minut tarttumaan meidän kotimme yhteen ikuisuusmurheenkryyniin, jota säännöllisin väliajoin olen täällä blogissakin siivonnut, uudistanut ja parannellut. Kyse on tietenkin miehen työpisteestä ja rumpunurkasta. Täydellisen silmiähivelevää nurkkauksesta tuskin saa, sillä sähkörumpuja ei kaunista mikään. Aina voi kuitenkin yrittää siistiä paikkoja ja tuoda esiin sen parhaita puolia. 

The murheenkryyni. Sen aiemmista vaihteista voi lukea ainakin täällä, täällä ja täällä
Ongelma nurkkauksessa on valtavan kauniiden piuhojen ja vempeleiden lisäksi se, että niitä tulee koko ajan lisää. Vanhat ja vanhentuneet kamat jäävät aika usein pölyttymään uusien alle. Nyt mies oli taas hankkinut jotain nauhoitusvehkeitä, joille piti saada uusi paikka. Hän alkoi kaavailla niille jonkinlaista hyllyä työpöytänsä päälle. Voin vain kuvitella, kuinka eräänä kauniina päivänä meille olisi kotiutunut jokin Bilteman designluomus kuten tämä tai tämä. Siinä ne mustanpuhuvat pussukat ja nyssykät, johdot ja äänikortit olisivat sitten tönöttäneet makuuhuoneen nurkassa.

Edellisellä kerralla ratkaisun toivat nätit vihreät laatikot. Nyt niiden päälle on pesiytynyt epämääräinen kasa mustia laukkuja. 
(sivuhuomiona haluan sanoa, etten nalkuta miehellä näistä ostoksista tai muista ja hänelläkin on sanottavansa sisustusasioissa)

Lopputulos kokonaisuudessaan. Valo ei ole paras mahdollinen, sillä ilta ehti hämärtyä projektini aikana.

Pienen suostuttelun jälkeen sain luvan etsiä uusille esineille sopivaa säilytysratkaisua, joka olisi sekä kaunis että käytännöllinen. Asia jäi joksikin aikaa sikseen, sillä en heti keksinyt, miten tavarat järjestäisin ja en ollut aivan varma paljonko kamaa piti saada mahtumaan uusiin säilytysratkaisuihin. Perjantaina päätin lopulta lähteä Hansaan kiertelemään kauppoja ja löysinkin tarkoituksiini sopivia juttuja. Akateemisessa oli kivoja ja värikkäitä työpöydän säilytyslaatikoita ja Stockan puolelta löysin hauskat liitutaululaatikot. 

Olin joskus aiemmin katsellut Akateemisessa noita värikkäitä säilytysjuttuja, mutta niille ei ollut silloin sopivaa paikkaa.

En ole ihan varma, mitä kaikkea nuo laatikot sisältävät, mutta tämän nimisiä asioita ainakin. Tai no, perkat tarkoittavat siis erinäisiä lyömäsoittimia eli perkussioita. 
Tänään miehen ollessa treeneissä pääsin järjestelemään nurkkaa jälleen uuteen uskoon. Yllättävän kauan siinä menikin, sillä projekti tietenkin laajeni vähän muuallekin ja lopulta järjestelin hiukan myös olkkarin kirjahyllyä. Mielestäni lopputulos on selkeä, vaikka erilaisia säilytyslaatikoita onkin nurkassa paljon. Mitään kaappia tai vastaavaa tavaroille ei kuitenkaan olisi mahtunut ja osa tavaroista pitää olla nopeasti saatavilla ja esilläkin. Värit tuovat huoneeseen yhtenäisyyttä. Luovuin vihreistä raitalaatikoista (ne päätyivät sinne kirjahyllyyn) ja tungin osan omasta mielestäni turhista tavaroista minun kirjoituspöytäni laatikoihin, joista osa oli vain puolillaan. Joskus täytyy varmaan käydä läpi, mitä niistäkin kamoista oikeasti edelleen tarvitaan. 

Ah, sängynalusta! Se nielee monenlaista matkalaukuista paperileikkuriin ja laminointikoneesta rumpukapuloihin. Rumpukapulat olivat ennen tuolla yöpöydän alla levällään. 

Nyt olen taas hetken tyytyväinen rumpunurkkaukseen, vaikka varmaan jossain kohtaa tarvitaan taas uudistusta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Bonbon alkaa liian innokkaasti tutkia, mitä iskän kivoissa liitutaululaatikoissa oikein on. "Hei, nämä johdothan on ihan ku lakupötköjä!" Onneksi siihen menee vielä melkoinen tovi. Mutta koska tulevaa perheenjäsentä ei tule unohtaa tässäkään vaiheessa, sai Bonbonkin shoppailureissullani jotain: suloistakin suloisemmat säilytysrasiat! Rasiat löytyivät Lahjatavaraliike Rusetista ja ovat JaBaDaBaDo-merkkiset. Vielä toistaiseksi ne jäävät kyllä minun käyttööni. 

Niin söpöt laatikot! Värityksestä ei voi päätellä mitään Bonbonin sukupuolesta, jota siis emme itsekään tiedä. Otin vain kauneimman väriset, sillä Bonbonilla ei kuitenkaan ole asiasta sanottavaa vielä pitkään aikaan. 

Mikä on sinun kotisi murheenkryyni? Yritätkö parantaa sitä vai oletko vain hyväksynyt sen olemassaolon?

18 kommenttia:

  1. Meilä murheenkryyni löytyy makkarin nurkasta kaapin takaa... Sinne tungetaan kaikki, jolle ei löydy säilytyspaikkaa ja sitten kun kaaos alkaa haitata kulkemista, yritetään uudelleensijoitella kamaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, on meilläkin tuollaisia murheenkryynejä. Minä tungen tavaraa aina eteisen nojatuolin taakse. Sinne ne tavarat mukavasti unohtuvat.

      Poista
  2. Meidän huushollin murheenkryyni on - yllätys, yllätys - myös miehen valtakuntaa. Takkahuoneen nurkkaus, joka on hänen työhuoneensa. En kauheasti puutu nurkkauksen kuntoon, mutta joskus yritän vihjailla järjestelemisen suuntaan. Onneksi nurkka on aika piilossa eikä esim. näy olohuoneeseen. Mutta onhan se niin ,että työnurkkauksen täytyy saada olla sellainen, että se sopii omalle työskentelytavalle.

    Säilytyslaatikot ovat aivan huippusuloiset!! Kelpaisivat mullekin.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, vähän arvasin että näin saattaisi olla! Onneksi tosiaan nurkkaus jää aika lailla piiloon, eikä ole nykyisin niin paha kuin joskus.

      Poista
  3. Samoin meillä, miehen työpiste on aina ollut se murheenkryyni. Meillä se ei ole täynnä rumpuja vaan kirjoja ja papereita. Onneksi meillä on ollut aivan ensimmäisiä asuntoja lukuunottamatta aina miehelle oma työhuone. Oven kun laittaa kiinni niin vieraat voivat saapua. Mutta säälittää miesparka, kun joutuu siellä kaaoksessa ja pölyssä työskentelemään. Pari kertaa vuodessa hän tekee suursiivouksen ja se kestää yleensä pari viikkoa! Mutta siitä mikä minusta näyttää täydelliseltä kaaokselta, hän löytää tarvitsemansa paperin tai kirjan hetkessä. Mikäli kukaan ei ole siivonnut ja siirrellyt kasoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kummasti miehiä ei tunnu niin haittaavan se kaaos. Tai on sekin varmaan yksilöllistä, mutta tällainen tendenssi viakuttaisi olevan. Ja tietysti millaiseksi itse kukin sen kaaoksen mieltää.

      Poista
  4. Hienoja laatikkoratkaisuja. Rasioita ja laatikoita ei voi koskaan olla liikaa! Ja jos on, voi varastoida koska kuitenkin jatkossa tulee tarvetta koska maailma pyrkii kohti kaaosta! Hehe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatikoita ei tosiaan ole koskaan liikaa! Maailman pyrkimisen kohti kaaosta olen minäkin empiirisesti havainnut ihan omissakin säilytysratkaisuissa, vaikka niin yritän taistella sitä vastaan.

      Poista
  5. Uusi murheenkryyni löytyy kyllä, kun on edellisen saanut setvittyä, kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos ei olisi ollenkaan muutoshalukas, jos haluaisi kaiken olevan aina samalla tavalla. Meillä tuppaa tulemaan uudistuksia ainakin kuukausittain, on kiva kokeilla kaikenlaista, mutta usein muutoksiin on kyllä syynä jokin käytännön ongelma. Eilen käännettiin salongissa pöytä toiseen asentoon ja oltiin ihan, että wau tuntuupa erilaiselta. Yleensä joku niinkin pieni juttu riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, totta tuokin, että uusi murheenkryyni vaanii jonkun oven takana varmasti! Jotenkin se, että edellisen saa pois, korostaa toisia murheenkryynejä, jotka siihen mennessä eivät tuntuneet niin pahoilta. Onneksi minäkin olen huomannut, että pienet jutut riittävät ja inspiraation iskiessä murheenkryynien selvittely on itseasiassa aika palkitsevaa.

      Poista
  6. Kyllä se pahin murheenkryyni on miehen työnurkkaus täälläkin! Tähän mennessä sitä on pitänyt sietää olohuoneen nurkassa, mutta nyt mies on saamassa ainakin hetkeksi oman työhuoneen, ennen kuin se muuttuu lastenhuoneeksi. En ole itse asiassa koskaan edes kysynyt mieheltä, voisinko puuttua nurkkauksen sisustukseen. Ainakin epäilen vahvasti, että vaikka saisin luvan säilytyssysteemien hankintaan, mies ei jaksaisi niitä käyttää vaan tavarat pyörisivät näkyvillä kuitenkin... Bonbonin laatikot on ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet aiheuttavat siis melko usein murheenkryynejä kodeissa. Voi olla, että heidän mielestään asia on toisinpäin. Meillä tuo sisustuksen uudistus lähti miehen aloitteesta, joka toivoi lisää säilytystilaa. Minä vaan keplottelin projektin itselleni. Se, miten tavarat pysyvät laatikoissa, jää nähtäväksi. Ehkä ne pysyvät niissä visusti ja uutta roinaa... tai siis tavaraa tulee tilalle!

      Poista
  7. Heh, ensimmäisenä tuli Bonbon mieleeni, kun aloin lukea johdoista ja rumpukapuloista. Voin vain kuvitella, miten paljon pieni ihminen saa niistä iloa irti.. :D Meilläkin Itu on aika moneen otteeseen käynyt isin kitaralla soittelemassa.

    Nuo säilytyslaatikot ovat kyllä vallan ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niitä piuhoja ja kapuloita voi sitten pikkuhiljaa siirrellä piiloon, kun uhkaavia kiinnostuksen merkkejä on ilmassa. Saa nähdä onko Bonbon yhtä kiinnostunut "johtotehtävistä" kuin serkkunsa, joka bongasi jok'ikisen johdon, vaikka kuinka piilotteli.

      Poista
  8. Bonbonin tulevat laatikot ovat ihania!! Hauska yhtäläisyys näissä kommenteissa, että miehen työnurkkaus on se sisustuksen murheenkryyni :) before-after kuvissa on selkeä ero, kannatti nähdä vaiva! Meillä on valitettavan monta murheenkryyniä kun ei olla varmoja kuinka kauan halutaan asua tässä... mutta nyt on jo yli vuosi kuitenkin asuttu ja kryynit kukoistavat. Karkkis, tee joskus tästä sisustuspohdiskelupostaus: muuttoystävällisiä sisustusvinkkejä (siis ilman porausta, maalausta yms.) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan selvästi miehet aiheuttavat kryynejä, mutta onneksi myös paljon iloa.

      Täytyykin oikein miettiä, mitä vinkkejä antaisi, kun meidän on loppujen lopuksi aika vähän tarvinnut tehdä mitään. Tai no, olihan meillä tuo "keittiöremontti" syksyllä ja eteisenkin kaappien vetimet vaihdoin uusiin taannoin.

      Poista
  9. Oijoi, jos meillä olisi tuollainen rumpuhäsdäkkä, varmaan rakentaisim sen ympärille seinät. :D

    Meillä ongelmallisin on eteinen. Rumuus, jatkojohdot, työvaatteet, kaikki roskiin matkalla oleva ryönä ja sekalainen saapasarmeija iskevät tulijaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että sinä osaisit keksiä jonkun luovan ja toimivan ratkaisun rumpujen peittämiseksi! Meilläkin nuo onneksi jäävät olohuoneesta ja keittiöstä katsottuna kokonaan piiloon ja niin karua kuin se onkin, silmä tottuu.

      Eteinen on haastava huone. Se ei vaan millään voi pysyä siistinä ja kauniina! Minäkin teen säännöllisin väliajoin kuistin raivausoperaation, sillä sinnekin pesiytyy kaikenlaista.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.