perjantai 13. maaliskuuta 2015

Makuasiota ja lämpimiä voileipiä

Lämpimät voileivät ovat kyllä sellainen arjen klassikkoruoka, joka on vähän unohtunut viime aikoina. Meillä on ihan voileipägrillikin, jota jossain vaiheessa käytettiin ahkerasti. Nyttemmin se on unohtunut kaapin perukoille, mutta keksin kaivaa sen tällä viikolla esiin, kun mietin seuraavaksi päiväksi jotain nopeaa ja hyvää syötävää. Oikeastaan kyseessä taisi olla monen asian summa, sillä muutama viikko sitten ystävä tarjosi lämpimiä voileipiä ja lisäksi siinä ruokalehdessä, jota olen usein täällä hehkuttanut, oli viimeksi erilaisten voileipien reseptejä.

Perinteikästä arkiruokaa uudella otteella. Enpä ole tämmöisiä lämpimiä voileipiä ennen kokeillut!
Lapsuuden perheessä klassikkoleipä oli ehdottomasti tonnikalaleipä, mutta myös kinkku-juusto ja mozzarella-tomaattiversioita tehtiin. Tällä kertaa päädyin vähän eksoottisempaan vaihtoehtoon. ja tein vege cubanos -leipiä. En kyllä yhtään tiennyt, että cubanos -leivät olisivat jotenkin suurta huutoa nyt, enkä ylipäätään tiennyt mitä ne olivat. Koska minusta on mielenkiintoista selvittää tekemieni ruokien taustoja, googlasin tietysti asian, ja selvisi että kuubalaiset leivät olivat lämpimiä voileipiä, joita 1900-luvun vaihteen kuubalaiset maahanmuuttajat söivät aikoinaan lounaaksi Floridassa. Alkuperäisessä reseptissä on kinkkua ja suolakurkkua, mutta tässä Naku-lehden versiossa kinkun korvaa munakoiso ja suolakurkun kesäkurpitsa. Ystäväni oli myös laittanut lämpimien voileipien väliin paahettua munakoisoa, joten tiesin yhdistelmän toimivaksi. 

Nykyisin olen oppinut valmistamaan munakoisoa paremmin. Ennen se jäi aina jotenkin kumimaiseksi. En itkettänyt munakoisoa, sillä ilmeisesti se ei ole nykyisissä lajikkeissa tarpeen. Maussa ei ainakana ollut eroa. 
Leipiä tehdessäni aloin miettiä makutottumuksieni muutosta vuosien varrella. Olen ollut pienenä varsin nirso valikoiva syöjä, mutta toisaalta nautin niistä ruoista, joista pidin. Vähitellen makutottumukseni ovat laajentuneet, joten sanoisin nirsoista  valikoivista lapsista huolestuneille vanhemmille, että kyllä se siitä vähitellen (ellei taustalla ole laajempaa sensoriikan pulmaa sanoo puheterapeutti-minä). Muistan pienenä, että monet voimakkaat maut  tuntuivat niin äärimmäisen epämiellyttäviltä, ettei niitä vaan pystynyt syömään. Olen tyytyväinen, etteivät vanhempani koskaan tehneet valikoivuudestani ongelmaa ja siksikin syömisestä ei tullut kirjaimellisesti pakkopullaa (en muuten tykännyt pullastakaan). Tiedän, että tarvittaisiin se 15 maistamiskertaa, jotta jostain oppii tykkäämään, mutta ei ole mielestäni hyvä, että kaikki ensimmäiset kerrat tapahtuvat pakottamalla. Tämä on oma kokemukseni nirsona valikoivana lapsena, vanhempana tilanteen voi toki nähdä eri tavalla.

Juuri pannulta tulleet ja mojolla voidellut kasvikset.
 Nykyisin pidän varsin monenlaisista mauista ja olen oppinut pitämään jopa korianterista ja juustokuminasta, joita on cubanos-leipiin tulevassa mojo-kastikkeessa. Vähitellen, kun on tullut vastaan ruokia, joissa aineksia on käytetty kyseisiä raaka-aineita oikeissa yhdistelmissä ja sopivina annoksina. Myös suuni kapsaisiini reseptorit ovat vähitellen adaptoituneet (kuten eräs tuttavani asian ilmaisi), sillä nykyään jopa nautin tulisista ruoista. Olen oppinut syömään jopa pitkään inhoamaani perunamuusia! Ehkä makuaisti on heikentynyt iän myötä, mutta toisaalta jos se laajentaa makutottumuksia, se ei välttämättä ole paha asia. Olen myös tietysti miettinyt, mitä kaikkea Bonbon maistaa lapsivedessä. Ainakin nyt korianteria, chiliä, valkosipulia, sitrushedelmiä, tomaatteja ja monenlaisia mausteita. Äidin ruokatottumuksethan vaikuttavat myös lapseen ja on jännä nähdä, miten Bonbon suhtautuu tulevaisuudessa esimerkiksi mausteisiin ruokiin. On hyvin mahdollista, että Bonbonkin on valikoiva syöjä, mutta yritän olla ottamatta asiasta paineita. Tällä hetkellä pyrin toki "syöttämään" hänelle mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ruokaa, myös makujen puolesta. 

Sitten vielä reseptiä leipiin. Tuolta Maku-lehden nettisivuilta löytyy resepti, mutta mielestäni siinä on vähän aukkoja, joten kirjoitan tähän oman, vähän tarkemman version. 

Voileipägrilli taitaa olla saatu miehen kummeilta joksikin lahjaksi. Sen käyttö on ollut vaihtelevaa, mutta aina säännöllisin väliajoin se kaivetaan esiin. 

Kuubalaiset kasvisleivät 

Mojo-kastike 
  • n. 1 dl oliiviöljyä
  • vajaa 1 dl appelsiinimehua (käytin purkkimehua, mutta ilmeisesti pitäisi olla tuoretta)
  • Yhden limetin mehu
  • Muutama valkosipulin kynsi
  • ½ dl tuoretta korianteria
  • ½ dl tuoretta minttua (koska kaupasta ei löytynyt, korvasin basilikalla)
  • 1 rkl tuoretta oreganoa (ei löytynyt tätäkään, joten jätin pois)
  • 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • ½ tl suolaa
  • mustapippuria


Leipien väliin:
  • 1 pieni munakoiso
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • 4-8 isoa herkkusientä tai useampi pienempi
  • sämpylöitä tai paahtoleipiä
  • voita
  • Karkeaa dijon-sinappia
  • emmentaljuustoa


1. Hienonna yrtit ja valkosipuli. Sekoita kastike yhdistämällä kaikki aineet keskenään. Tein kastikkeen jo edellisenä iltana, joten säästin aikaa seuraavana päivänä. Kastike säilyy kuulemma muutamia päiviä jääkaapissa.

2. Viipaloi munakoiso ja kesäkurpitsa pitkittäin (tai miten tykkäätkin). Ohuemmista siivuista tulee paahdettuna maukkaampia, mutta liian ohuet palavat pannuun kiinni. Alkuperäisessä reseptissä sienistä poistetaan kannat, mutta minä vaan leikkasin pienet herkkusienet puoliksi sivusuunnassa.

3. Paahda munakoiso ja kesäkurpitsaviipaleita kuivalla panulla. Sivele päälle kastiketta ja nosta sivuun odottamaan. Paahda myös sienet ja sivele niillekin kastiketta.

4. Halkaise sämpylät. Voitele leikkuupinnat sekä ylä- että alapuolelta voilla. Levitä sämpylöille sinappia ja juustoviipale. Nosta päälle munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleet sekä sieniä. Pirskottele päälle vielä kastiketta. Nosta päälle toinen juustoviipale ja aseta leivän kansi paikoilleen.

5. Paista leipiä voileipägrillissä tai vastaavssa noin 4-5 minuuttia. 

NAM!

Parasta voileivissä on se hiukan palanut juusto. Näiden olisi pitänyt antaa ehkä olla vielä hetken, mutten malttanut enää. 

Miten sinun makutottumuksesi ovat muuttuneet vuosien varrella? Oletko aina syönyt kaikkea vai oletko ollut tai oletko valikoiva ruoan suhteen?

6 kommenttia:

  1. Herkullisen näköiset ainekset ja herkullisen näköinen lopputulos myös.

    Lämpimät voileivät olivat joskus tosi muodikkaita, mutta aika harvoin niitä tulee nykyään tehdyksi.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännää, miten joku oikein herkullinen ruoka unohtuu, kun se "menee pois muodista", vaikka eihän sillä ole mitään väliä, onko joku ruoka muotia tai ei! Onneksi vanhat suosikit voi ottaa uudestaan kokeiluun tai tehdä vanhan tutun uudella tvistillä.

      Poista
  2. Siis nyt on sellainen resepti että pakko kokeilla!!!! Tykkään erityisesti sinapista, munakoisosta, sienistä ja mausteena korianterista eli tämä on unelmaleipäni.Miksei olekaan ennen tullut mieleen, voileivät ovat pitäytyneet aina niinä samoina: lämmin juustovoileipä. Nyt pian tämä uusi resepti kehiin, aavistan hyvää! :) Minä olin lapsena niin valikoiva ruoan suhteen että ihmettelen miten en ole saanut mitään puuteilmiöitä. Legendan mukaan suostuin syömään vain perunaa ja munakastiketta. Nykyään syön kaikkea paitsi rapuja tai simpukoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuulostaa kyllä sinulle aivan täydelliseltä leivältä! Kastiketta ei muuten ehkä tarvitse tehdä ihan noin paljon, sitä jäi kuudenkin leivän jälkeen aika paljon jäljelle, vaikka laitoin sitä reilulla kädellä.

      Poista
  3. Naku-lehdestä? Eksoottista lukumateriaalia sulla ;)

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, huomasit siis "kirjoitusvirheeni"! ;)

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.