lauantai 18. huhtikuuta 2015

Järki ja tunne

Tervepä terve! Olen pitäny tässä parin viikon blogitaukoa, ensin tahattomasti ja sitten vähän tahallisestikin. Joskus irtautuminen blogista tekee hyvää ja ehtii kerrytellä postausideoita ja kypsytellä niitä kunnolla. Nyt oli sopiva ajankohta palata blogin ääreen, sillä eilen meille kotiutui eräs merkittävä sisustuksellinen hankinta. Ei, en tarkoita pinnasänkyä, vaikka sekin toki pistää etenkin makuuhuoneen sisustuksen aikanaan uusiksi. Ei, vaan ostin tuossa noin kuukausi sitten "heräteostoksena" taulun.

Tästä tuli ylivalotuksineen niin blogikuva, että oli pakko aloittaa tällä. Rajaus on kyllä vähän hassu. 

Taulu heräteostoksena kuulostaa kovin porvarilliselta, mutta todellinen heräteostos se ei tietenkään ollut. Sain valmistujaislahjaksi isän siskolta ja tämän mieheltä sekä heidän lapsiltaan perheineen oikein perinteisen sekin, jonka olin päättänyt sijoittaa mahdollisesti taiteeseen, mikäli sopiva taidehankinta tulee vastaan. Ja jos ei ole varsinainen taidekeräilijä tai -sijoittaja, on taiteen ostaminen ainakin jossain määrin aina heräteostelua, sillä sopivan taulun on vain tultava vastaan. Väkisin ostaminen ei olisi järkevää, koska silloinhan suhteellisen iso sijoitus menisi hukkaan kun tauluun mahdollisesti kyllästyisi. 

Värit ovat todellisuudessa pehmeämmät, mutta kuvaan piti lisätä kontrastia, jotta hiejastus ei haittaisi niin paljon. Mitäs pidätte?

Ostamani taulu on raumalaisen Salme Kaupin akvarelli nimeltä Kevät. Kiertelimme taannoin äitini kanssa Turkulaisia gallerioita etsiessämme taulua lahjaksi eräällä aivan toiselle henkilölle. Galleria Galileissa oli meneillään Salme Kaupin näyttely. Taiteilija ei ollut minulle entuudestaan erityisen tuttu vaikka tiedänkin hänen galleriansa Raumalla. Yksi teoksista pysähdytti eteensä pidemmäksi aikaa. Se erosi muista vaaleudellaan, keveydellään ja romanttisuudellaan. Värit olivat kauniin heleät, keväiset, kuten teoksen nimikin kertoo. Muistin lahjasekin ja jäin pohtimaan, voisinko hankkia teoksen itselleni. Väliä piti kyllä maksaa yli puolet itse. Tunne kuitenkin sanoi, että tämä taulu oli juuri minun tauluni. Äiti puolsi teoksen ostamista ja niin kaupat sitten tehtiin. Enää piti odottaa kuukausi, että näyttely päättyisi. 

Kuvaan oli selvästi piilotettu Bonbonin kasvot.

Eilen sitten vihdoin ehdimme hakemaan taulun kotiin. Se oli juuri niin kaunis kuin muistinkin. Siinä vaiheessa, kun taulun hinta hävisi tililtä, tietysti kirpaisi. Melko harvoin sitä kuitenkin tauluja ostelee. Ehdinkin usein miettiä taidehankintojen järkevyyttä viimeisen kuukauden aikana. Taiteen arvo on mielenkiintoinen aihe sinänsä ja siitä voisi kirjoittaa varmasti paljonkin.  Mikä on taidetta? Mistä taiteen arvo syntyy? Onko (kalliin) taideteoksen ostaminen järkevää? Kuka on taiteilija? Kerran olin Joensuussa kehitysvammaisten taiteilijoiden näyttelyssä ja teokset olivat todella sykähdyttäviä. Näyttely sai miettimään taiteilijuutta uusin silmin. Ihailin erityisesti yhtä Tikka-taulua (no pun intended), mutta valitettavasti se oli liian kallis. 

Taulun sinisen sävyt toistuvat makkarin samettiverhoissa. Vaidoin syksyllä hankittujen tummien samettityynyjen tilalle keväisen vihreät. 

Kun sain uuden tauluni kotiin, en enää jaksanut miettiä hankinnan järkevyyttä. Tuli heti tunne, että tämä oli hyvä päätös. Tänään asetin taulun aiotulle paikalleen sängyn yläpuolelle. Paikalla oli aiemmin hääkuvia, jotka siirrän toisaalle. Taulu ei ole ihan keskellä sänkyä, mutta koska Bonbonin pinniksen myötä sängyn paikka saattaa muuttua, en alkanut siirtää taulukoukkuja tähän hätään. Taulu näyttää oikeasti vielä paremmalta kuin kuvissa ja se antaa makuuhuoneelle lisää kauneutta ja pehmeyttä. Ainakin minun silmissäni taulu on arvokas ja hyvä hankinta ja sehän on tärkeintä!

Ja vielä yksi! Yksi ylimääräinen taulukoukku jäi vielä seinään. 

Miten sinä suhtaudut taidehankintoihin? Oletko koskaan edes harkinnut vai oletko kenties oikein keräilijä?

18 kommenttia:

  1. En tunne Salme Kauppia minäkään, mutta tuo on kyllä varsin kaunis taulu.

    Meillä on aina ollut taidetta seinillä ja itse asiassa sitä on kertynyt niin paljon, että seinät eivät riitä. Lapsuudenkodissa suurin osa teoksista on minun ja isäni aikaansaannoksia, mutta omassa kodissa on myös "oikeaakin" taidetta. Hirveän paljon ei ole taidetta tullut ostettua, mutta pari grafiikan työtä olen hankkinut. Olen ajatellut, että ne saattavat toimia investointeinakin, mutta vaikka eivät semmoisia olisikaan, niin onpahan seinällä jotain kaunista katseltavaa. Minulla on myös ilokseni taiteellisesti lahjakkaita ystäviä, jotka ovat antaneet töitään lahjaksi. Eli pikkuhiljaa alkaa seinäpinta-ala loppua... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on suurin osa taideteoksista alkuperäisiä Karkkis Tyttönimiä, mutta valmistujaislahjaksi olemme molemmat saaneet vanhemmiltani ihan "oikeaakin" taidetta ja lisäksi tutuilta taiteilijoilta on pari teosta. Meillekään ei ihan hirveän monta teosta mahtuisi, mutta jonain päivänä haaveilen jostain kauniista, suuresta abstraktista öljyvärityöstä.

      Poista
  2. On todellakin tärkeää, että aidosti itse pitää taulusta. Ei kannata niinkään ajatella onko taiteilija nimekäs vai ei, ellei sitten aio myydä taulua eteenpäin.

    Taulu sopii makkariinne todella hyvin ja siinä on karkkismaisia värejä onnistuneessa muodostelmassa. Pidän erityisesti siitä, että kuva ei ole symmetrinen vaan "etenee" hauskasti vinosti ylhäältä alas. Se on kukkapuro ja sekä kukat että purot liittyvät kiinteästi kevääseen.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, taulun arvo itselle on tärkein asia. Toisaalta, kyllä sitä vähän kannattaa miettiä, mistä maksaa, sillä muuten riittäisivät julisteet.

      Heh, kukkapuro tosiaan! Pitäisikö ostaa yrjöä kaveriksi?

      Poista
  3. Hieno hankinta. On kiva kun lahjarahat ovat kiinni tuollaisessa kauniissa teoksessa, siitä muistaa sitten aina lahjan antanjan.

    Värit ovat kuin varta vasten teidän makuuhuoneeseenne valitut.

    Itse en ole oikeastaan harkiten ostanut juuri yhtään teosta, vaikka niitä seinillä paljon onkin. Jokainen teos on jotenkin tullut meille omia aikojaan ja jäänyt jos on viihtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minustakin kivaa, että taulu on nyt aina muistona valmistujaislahjasta. Taulu ei edes kulu käytössä, kuten vaikka astiat tai muut käytännön hankinnat.

      Noin se taitaa parhaimmillaan mennäkin, ettei tarvitse etsiä vaan taulu löytää sinut. Yksi miehen valmistujaistaulu on ihan etsimällä valittu, mutta jos sopivaa ei olisi tullut vastaan, teos olisi kuitenkin varmaan jäänyt hankkimatta sillä kertaa.

      Poista
  4. Pidän hankkimastasi taulusta! Hienot värit ja diagonaali :) opin just viimeksi valokuvauskurssilla, että kuvissa on hyvä olla diagonaali. Minä en ole hankinnut taidetta koskaan, mutta ihailen kyllä gallerioitten ikkunoita. Hinta on yleensä ollut esteenä kun pidän etenkin pronssipatsaista ja veistoksista :) iloitsen kyllä yhtä paljon euron postikorteista jos löytyy joku hieno, joka päätyy seinälle. Unelmani olisi, jos saisin seinille ystävien töitä tai tekisi vaikka itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, diagonaali!

      Taidetta ostaessa pitää kyllä miettiä hintaa. Siitä syystä meillä on lähinnä grafiikkaa ja nyt tuo akvarelli (plus muutama tutun akvarelli). Öljyvärityöt ja varsinkin pronssipatsaat ovatkin sitten hintavampia.

      Poista
  5. Kaunis taulu! Akvarellimaalauksissa on se hyvä puoli että niistä varmasti löytää uusia ja uusia sävyjä pitkänkin katselemisen jälkeen. Ja kun hankkii taidetta omalle seinälle eikä sijoitusmielessä on minusta ainoa kriteeri se että teos miellyttää itseä. Eli saa olla subjektiivinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihailen aina akvarelleja, vaikken niissä itse oikein koskaan onnistunut. Minusta on hienoa, miten joku saa kesytettyä leviävät värit ja osaa hyödyntää sen sattumanvaraisuuden, mikä värin leviämisestä väkisin syntyy. Se tuo myös teoksiin syvyyttä ja tosiaan niistä voi löytää aina uusia sävyjä.

      Poista
  6. Kauniit värit taulussa! Minusta olisi ihana ostaa taidetta, mutta olen huono pitämään tauluja seinillä. Tyhjää tilaa olisi kyllä vähän siellä sun täällä, mutten oikein osaa nähdä missään kohtaa taulua.

    En ole juurikaan ehtinyt kommentoida postauksia, mutta ainakin piti sanoa, että hienoa, kun rairuoho kasvoi! :) Ja kuorrutuksessa on vähän sama juttu kuin tauluissa - tykkäisin kovasti, mutta lopulta tykkään enemmän tyhjästä tai avarasta tilasta (ihan niin kuin sellaisia löytyisi täältä tavarakaaoksen keskeltä paljonkin...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en halua tukkia seiniä liioilla tauluilla, mutta pidän kuitenkin siitä, että seinillä on myös tauluja.

      Minäkään en ole nyt ehtinyt niin paljon kierrellä blogeissa, mutta enköhän tästä taas vetreydy tälläkin saralla!

      Poista
  7. Oikein hienosti näyttää taulu sopivan sisustukseen ja värimaailmaltaan! :)

    Löysin sattumalta tämän blogin, tunnen taiteilijan hyvin ja voin kyllä suositella lämpimästi käymään hänen galleriassaan Raumalla katselemassa jos siellä päin liikkuu. Ilmainen sisäänpääsy ja hänellä on myös taidetarvikkeita sekä ammattitaitoista kehystyspalvelua. Hänellä on omat kotisivut, josta löytyy lisätietoa taiteilijasta:

    http://www.salmekauppi.fi/taiteilija.html

    -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelinkin noita sivuja taulun ostettuani. Ehkä voisin jollain kesäisellä raumavisiitillä vierailla galleriassakin.

      Poista
  8. Hieno taulu, ihanan herkkä ja valoisa!

    Mullakin on taidekuume, toistaiseksi oon selaillut vain tori.fi:n maalausvalikoimaa. Haluaisin myös ennen kaikkea sellaisen, mikä miellyttää silmää. Arvolla sinänsä ei ole merkitystä. Tosin kuvittelen tietenkin tekeväni jonkun löydön muutamalla kympillä, ja myöhemmin teos paljastuisi sitten tosi arvokkaaksi. ;D Tähän asti olen haaveillut oikein perinteisestä öljyvärimaisemateoksesta, mutta tätä katsoessa akvarellikin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.

    Odottelen myös, että Se Oikea osuu kohdalle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taulun myötä huomasin, miten paljon makuuhuoneen olemus pehmeni. Vaihtelua mustiin kehyksiin!

      Se on todellakin tärkein kriteeri, että taulu miellyttää silmää. Toivottavasti sinäkin löydät Sen Oikean pian! ;)

      Poista
  9. Se vie mukanaan, tuo taidekeräily. Kannattaa myös käydä taidekoulujen myyjäisissä ja teosvälityksissä, niistä löytää aarteita. On pitänyt lukuisat kerrat kirjoittaa tästä aiheesta blogiin, mutten oikein ole osannut, taiteeseen kun liittyy aina hinta ja rahasta on kauhean hankala puhua blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, epäilen, että vähitellen taidekokoelmamme vielä karttuu, jos vain seinät ja rahatilanne sallivat. Ja raha on tosiaan hankala aihe blogissa ja taide maksaa. (Ja tietysti kuuluukin maksaa, koska se on taiteilijan työtä.)

      Hyvä vinkki nuo taidekoulujen myyjäiset!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.