lauantai 13. kesäkuuta 2015

Turun suosikkini osa 2: Oodi Samppalinnan maauimallalle

Siellä siintää Samppis! Kuva on otettu vuoden ensimmäisenä uintikertana 21.5. Muut kuvat vähän myöhemmin.

Lapsuuden kotikaupungissani Raumalla oli maauimala, "makis", joka toimi paitsi maauimalana, myös teinien kännäys kokoontumispaikkana. Minä en koskaan ymmärtänyt maauimalan hohtoa sen kummassakaan roolissa. Maauimalan vieressä oli nimittäin hiekkaranta ja meri, jossa käydä uimassa. Ja maauimalan allas oli täytetty sillä samalla merivedellä! Miksi uida altaassa, kun voi uida luonnossa? Näin minä ihmettelin. (Rauman maauimala aiheuttaa muuten jatkuvaa debattia sen kunnostamisesta, purkamisesta ja suojelemisesta, mutta ei siitä sen enempää). Vuosia elelin ymmärtämättä, mikä merkitys maauimaloilla voi ihmisen elämässä olla. 


Samppiksen ovet ovat yleensä auki, mutta kuvauspäivä oli sen verran kylmä, että ovi oli ilmeisesti siksi kiinni. Sisälle pääsi kuitenkin! Pahoittelen kuvien laatua, mukana oli vain kännykkä.
Sitten vuonna 2012 aloitin kuntouinnin, kun etsin selälleni sopivaa kuntoilulajia. Opettelin uimaan paremmalla tekniikalla ja kävin usein uimassa piskuisessa, kloorisessa ja mummoisessa Turun uimahallissa. Sitten kesän alussa huomasin, että uimahalli olikin jo mennyt kiinni ennen kuin ehdin uimaan. Päätin sitten polkaista katsomaan, olisiko Samppalinnan maauimala vielä auki. Suhtauduin edelleen maauimalaan hieman varauksella, mutta koska kuntouintia on helpompi harrastaa altaassa ja radoilla kuin luonnossa (ja lisäksi luonnonvedet olivat vielä hyytäviä), päätin antaa Samppikselle mahdollisuuden. 

Naisten pukkarista noustaan portaat allastasolle. Vehreä maisema alkaa jo tässä vaiheessa. Syreenit ovat kauneimmillaan!

Kun sitten pääsin Samppalinnassa altaaseen, se oli rakkautta ensi pulahduksella. Kirkas, lämmin vesi, yläpuolella avoin taivas ja ympärillä vehreä maisema. Ah! Vaikka edelleen luontouinnissa on oma viehtätyksensä, on Samppiksessa tiettyjä etuja, joita ei voi kiistää. Se 26 asteinen vesi on yksi niistä ja toinen on tietysti se, että siellä on helppo kuntouimarin uida matkaa ilmaan vaaraa ajautua jonnekin järvenselälle ja liian kauas rannasta. 

Allas koko komeudessaan. Lisäksi hieman sivummalla on pieni lasten allas. Kuntouinti ratoja on viisi ja lisäksi on tilaa vesijuoksijoille, polskijoille ja hyppyponnu on aina auki. Torni aukeaa tiettyinä aikoina ja silloin pari rataa on poissa käytöstä.
Käyn kesäisin Samppiksessa uimassa useamman kerran viikossa. En ole auringonottaja, joten helteisilläkin säillä jätän auringonottopaikat suosiolla toisille. Mielelläni käyn uimassa melko lähellä sulkemisaikaa, jolloin väkeä on vähemmän. Myös kylmällä sadekelillä on ihana uida, sillä silloin kylmät pisarat osuvat hauskasti välillä iholle, mutta altaan vesi tuntuu sitäkin lämpimämmältä ja oikein höyryää. Toisaalta aurinkoisina päivinä maisema on parhaimmillaan. Samppalinnassa järjestestään myös kuutamouinteja muutaman kerran kesässä ja niissä on aivan oma tunnelmansa. 

Sateisena ja kylmänä päivänä auringonottopaikat ovat tyhjillään. Minua ei pieni sade haittaa!
Maauimala on rakennettu vuonna 1955 eli samana vuonna kuin Rauman maauimala. Samppiksen on suunnitellut Erik Bryggman ja mielestäni siinä onkin sellaista hillittyä 50-luvun modernia charmia. Myös Samppalinnan maauimalan kunnostamisesta on joka vuosi puhetta.Pukeutumis- ja suihkutilat ovat melko koruttomat, mutta mielestäni melko toimivat. Toki niiden kunnostaminenkaan ei olisi pahitteeksi. Suurin kunnostuskohde olisi kuitenkin ilmeisesti allas ja putkisto. Joka kesä olen uinut syyskuuhun asti ja jännittänyt, pääseekö seuraavana vuonna Samppikseen lainkaan vai onko se kunnostuksen alla. Toistaiseksi kaupungin rahat eivät ole kertaakaan riittäneet, mistä olen toisaalta ollut harmissani, mutta toisaalta helpottunut. Onneksi Turussa on toinenkin maauimala Kupittaalla, mutta se on suunnattu ilmeisesti enemmän polskimiseen ja lapsiperheille, ei niinkään kuntouintiin. 

Mukaan voi ottaa myös oman, kiinteän rantapallon. 

Tänäkin vuonna olen onneksi päässyt uimaan Samppikseen monta kertaa. Uiminen on sopinut minulle koko raskausen ajan ja luultavasti sen avulla olen saanut pidettyä myös selkäni hyvässä kunnossa. Bonskun syntymän jälkeen uimiseen tulee taukoa, varmaan monestakin syystä, mutta toivon pääseväni vielä loppukesästä uudestaan pulahtamaan Samppalinnan lämpöiseen veteen. Vielä muutaman kerran toivottavasti ainakin ehdin uida ja joka kerta "kuin viimeistä päivää". 

Mikä on sinun suhteesi uimiseen? Entä oletko luontouimari vai altaassa polskuttelija?

8 kommenttia:

  1. Kiva esittely Samppalinnasta! Sinne voisi jonakin kesäpäivänä ajella, täällä Tampereen seudulla kun ei maauimalaa vielä ole. Maauimalassa on sellainen oma hohtonsa, Porista löytyy myös uimala jossa on joskus tullut käytyä. Vesijuoksu on uusi suosikkini, sillä siinä ei niska jännity hieman virheellisen uintitekniikan seurauksena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ajelet Samppikseen, niin ilmoittele minullekin! Voi tosin olla, etten itse silloin pääse mukaan, mutta muuten voidaan nähdä.

      Vesijuoksullekin Samppiksessa on tilaa! Olen kokeillut sitäkin, mutta uinti on enemmän minun juttuni. Tosin vaatii sen, että pään pistää oikeasti pinnan alle ja katsoo alaspäin, ettei niska jännity.

      Poista
  2. Lapsena ja nuorena tykkäsin uimisesta ihan kauheasti. Olimme ystäväni kanssa valmiit pyöräilemään kesäisin aika monta kilometriä , että päästiin hyvälle uimarannalle. Läheinen jokikin kelpasi, mutta järvi vähän kauempana oli vielä parempi. Harvinaisilla Turku-reissuilla käytiin myös Samppiksessa ja kuva altaasta toi vanhat muistot mieleen. Allas näytti silloin ihan samalta.

    Nykyään en ui juuri missään. Vesi on kylmää tai sitten on joku muu tekosyy. Ehkä voisin harkita vesijuoksua joskus tulevaisuudessa kuntoilulajina.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että sinä Samppis on säilynyt samanlaisena, ainakin päällisin puolin!

      Monelle taitaa aikuisena käydä niin, ettei uiminen enää houkuttele ja vesi tuntuu kylmältä. Kyllä minullakin aina se kynnys on (paitsi Samppiksessa, kun vesi on niin lämmintä), mutta tiedän, että kynnyksen ylittäminen kannattaa!

      Poista
  3. Uiminen on kivaa! Lapsena kesällä vain uitiin, ei paljon muuta tehty. Pyöräiltiin rantaan pari kilometriä, uitiin kaksi tuntia, pyöräiltiin takaisin. Sitten lähdettiin uudestaan! Kaverini tykkäsi uida sellaisella rannnalla, missä ei ole muita, joten kävimme sellaisella rannalla enimmäkseen. Joskus ihan yleiselläkin rannalla.
    Aikuisena sitä tulee uitua vähemmän. Vesi on ihan kauhean kylmää nykyisin! Mutta esim. viime kesänä uin Ahvenanmaalla meressä ja altaassa monta kertaa päivässä, ja se oli ihan yhtä mukavaa kuin lapsenakin. Sukeltelin kyllä vähemmän.
    Aikuisuinteja on haitannut hiukan myös kloorin vahvuus uimahalleissa. Raumalla tosin tutustuin vähäkloorisempaan uimaveteen, ja löysin uimahallitkin uudestaan.
    Tänä kesänä en ole vielä uinut kertaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kylmän veden sieto tuntuukin heikentyvän aikuisiällä? Minäkin uin pienenä aina huulet ihan sinisenä, kun olin sellainen pieni kirppu. Kuten edellisessäkin kommentissa mainitsin, pyrin kuitenkin ylittämään ne kastautumisen kauhunhetket, sillä tiedän, että kun veteen tottuu, on uiminen yhtä kivaa kuin lapsena. Viime kesänä kävin usein uimassa lapsuuden maisemissa ja se oli hauskaa! Nyt uisin kevyesti pienen lammen päästä päähän, mutta ihan en sentään uskaltanut.

      Liiallinen kloori on kyllä ikävää, mutta onneksi monissa uimahalleissa nykyisin sitä on vähennetty. Turun uimahallin ja esimerkiksi Impivaaran välillä huomaa selkeän eron. Samppiksessakaan klooria ei juuri huomaa, kai sitä kuitenkin on.

      Poista
  4. Lapsena ja nuorena uiminen oli ihan parasta, sitten sen hohto jotenkin hiipui. Nyt taas on kiva uida, etenkin kesällä meressä (Ahvenanmaalla), mutta liian harvoin tulee käytyä talvisin uimahallissa.
    Vietin lapsuuden kesät Raumalla mummulassa ja muistan NIIIIn maauimalan! Oli ihan mahtavaa ajaa sinne pyörällä kaverin kanssa ja viettää kesäpäivää pulikoimalla. Eväänä varmaan Marie-keksejä ja mummun mansikkamehua :).
    Meinasin pyörtyä, kun muutama vuosi sitten vein perheen kesäretkelle Raumalle ja ajeltiin maauimalaakin katsomaan. Se kammottava musta mönjä (vesi?) siellä altaassa.... karmivaa :(.
    Voi kunpa se kunnostettaisiin taas käyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en käynyt uimahalleissa vuosikausiin, ennen kuin aloin uida kuntoilumielessä. Luontouinnissa, sekä meressä että järvessä on taas oma hohtonsa ja tunnelmansa.

      Rauman maauimalaa ei ole aika kohdellut kovin hyvin, eikä siitä oikein ole pidetty huolta. Varmasti siitä saisi vielä kunnollisen ja ihan arkkitehtonisista syistä se kannattaisi säilyttää. Kuitenkin minusta olisi parempi saada se oikeasti käyttöön kuin säilyttää pelkkänä muistona menneestä.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.