perjantai 10. heinäkuuta 2015

Värit kotona: Pinkki ja lime ne yhteen soppii

Makuuhuoneen sisustus parin kuukauden takaa. Nyt sisustus on hieman muuttunut Bonbonin sängyn tultua oikeaan nurkkaan yöpöytäni tilalle. Siitä myöhemmin lisää. 

Yksi suosikki-väriparini on räiskyvä pinkki ja kirkkaan raikas vaalean vihreä. Ne ovat lemppariväreissäkin top kakkosena molemmat, heti keltaisen jälkeen. Ehkä siksi makuuhuoneemme on jämähtänyt pinkillä ja limellä somistetuksi jo vuosikausiksi. Vähän tyynyt välillä muuttuvat, mutta väriskaala on pysynyt samana pitkään. 


Syksyllä värisävyt olivat hieman tummempia, mutta pinkki ja lime säilyivät mukana.
Vaaleanvihreä raikastaa mielestäni värin kuin värin. Se sopii melkeinpä minkä vaan värin pariksi ja näyttää hyvältä. Suosikki sävyjäni ovat tietysti ne kirkkaat, ei niin murretut limen, lehmuksen, omenan ja kevään vihreät. Yleensä kutsun näitä vaan helpolla "limen vihreä"-termillä ja kuittaan sillä valikoiman muitakin kauniita vihreän sävyjä. No, ehkä aina ei tarvitse olla niin tarkka sävyjen nimien suhteen. 

Insuliinilaatikko ja omaseurantavihko ovat osa arkea - on siis hyvä, että nekin ovat kauniit!

Pinkki on joidenkin mielestä ehkä jotenkin halpa, muovinen ja "barbiväri". Ehkä se yhdistyy lapsuuden "tyttöjen leluhyllyyn" ja vääränlaiseen sukupuolierotteluun. Minä taas koen sen hyvinkin reippaana, voimakkaana ja räiskyvänä värinä, joka sopii moneen, eikä ole lainkaan imelä. Pinkki on lisäksi ehdottomasti eri asia kuin vaaleanpunainen, vaikka enlanniksi pink tarkoittaakin molempia. Vaaleanpunainen on myös kaunis väri, mutta ei yllä aivan suosikikseni. Vaikka pidänkin pinkistä myös sellaisenaan, kaipaa se rinnalleen raikastajan, ja vaaleanvihreä sopii yähän tehtävään loistavasti. Pinkin sävyistä suosikkejani ovat hieman enemmän punaiseen kuin lilaan kallustuvat sävyt, mutta toisaalta syvä vadelman punainenkin on kaunis.


Jumppapallossa on tuttu väripari. 

Sattumalta myös muut kuntoiluvälineet sopivat väreihin! Meillä on toisetkin vaalean vihreät painot, mutta ne eivät ole käytössä... Ja nuo toisetkin ovat ovistoppareina!

Eipä ihme, että aikoinaan valitsin juuri tämän väriparin jumppapallon päällistä tehdessäni. Palloa säilytetäänkin makuuhuoneessa, jonka väreihin se sopii mainiosti. Pallon päällisen vaiheista voi lukea täällä. Nykyisin mies on kokeillut käyttää palloa työtuolina ja pallohan sointuu hienosti myös hänen työpöytänsä sisustukseen (jota hän tosin ei ole suunnitellut itse kuin elektroniikan osalta). 

"Man cave" ei ole ehkä kaikkein miehekkäin, mutta sähkörummut (rajattu ulos kuvasta) pelastavat tilanteen.
Bonbonin omassa nurkassa on muitakin värejä kuin pinkkiä ja limen virheää, mutta näitäkin sieltä löytyy. Pinnasängyn "sisustus" on vielä hieman kesken (pinnasuojus olisi valmistunut sinä päivänä, kun hän päätti syntyä). Siitä tulee postausta vähän myöhemmin eli sitten kun se on valmis ja minä ehdin siitä postaamaan. Kohtuullisesti tämä yhdellä kädellä ja yhdellä sormellakin kirjoittelu onnistuu, joten ehkä ehdin piankin esitellä Bonskun sängyn (jossa hän nukkuu vaihtelevia määriä yöstä). Onneksi myös kantoliina toimii yleensä. 

Pallovalot sopivat erityisen hyvin makkarin värimaailmaan. 

Tällä kertaa en haasta ketään yksittäistä bloggaajaa, vaan haastan lukijat pohtimaan kommenteissa suhdettaan pinkkiin väriin. Aihe kiinnostaa minua, sillä olen huomannut, että siitä on paljon erilaisia mielipiteitä! Suhdetta vaalean vihreään ja limen vihreään saa toki myös ruotia. 

8 kommenttia:

  1. Tykkään aika monenlaisista pinkeistä ja vaaleanpunaisista. En ihan sellaisesta "pikkupossunpunaisesta" niinkään, mutta kyllä sekin on jossain ihan ok. Syreeninpunainen on ikisuosikkini ja toinen on vadelmanpunainen, jonka vaaleimpia sävyjä voisi sanoa pinkeiksi.

    Joskus en ole yhtään tykännyt vihreästä, mutta nykyään vaaleanvihreä on yksi suosikeistani. Tosin ei niin suuri suosikki kuin punainen. Limenvihreää taisin käyttää liikaa 80-luvulla. Se ei ole ainakaan vielä palautunut suosikikseni ainakaan vaatteissa.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdestä väristä löytyy niin monta sävyä, että voi sanoa pitävänsä tietyistä värisävyistä, muttei toisista! Minulle oranssi on värinä erityisen herkkä sävyjen suhteen.

      Poista
  2. Ihania värimaailmoita, kun itsekin tykkään, että kodissa ON väriä. Tuo jumppapallo sai hykertelemään. AIVAN MIELETTÖMÄN IHANA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän kodista väriä löytyy paljon ainakin yksityiskohdissa, vaikka puitteet ovat neutraalit. Jumppapallo on minunkin mielestäni onnistunut. Ei ollenkaan haittaa, että se pyörii huushollissa, vaikkei sitä juuri sillä hetkellä aktiivisesti käytettäisikään. Se on myös lapsivieraiden suosiossa!

      Poista
  3. On kyllä pirteä yhdistelmä!

    Mä olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä pinkille. En ole oikein koskaan tykännyt vaaleanpunaisesta missään sävyssä, mutta nyt silmää on alkanut miellyttää vanha roosa ja pinkki - tai ehkä ennemminkin fuksia. Mitään vaaleanpunaista tai pinkkiä en vieläkään pukisi itselleni päälle sellaisenaan, mutta kuvioissa tms. väri menettelee ja fuksianväriset verhot ovat syyslempparini olohuoneessa. Tyttöjen myötä olen myös alkanut ymmärtää, miksi pikkutyttöjä niin paljon puetaan vaaleanpunaiseen - kieltämättä he ovat vaaleanpunaisessa hyvin söpöjä ja juurikin sellaisia herkkiä hellyyttäviä ruusunnuppuja. :D

    Olipas mielenkiintoista pohtia suhtautumista pinkkiin! Tää varmaan jää vielä mieleen kaivelemaan, sillä mä olen tainnut aina ennen mieltää pinkin juurikin Barbie-väriksi ja sellaiseksi oikein prinsessatyttömäiseksi väriksi. Ehkä suurin muutos mun mieltymyksissä tapahtui, kun hoksasin, kuinka kivalta pinkki / fuksia näyttää yhdistettynä oranssiin tai violettiin - ihan kuin jossain tuolla idässä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös uusista väreistä voi oppia tykkäämään, kuten pohdit! Ja värien yhdistely on isossa osassa tässä, sillä usein värien kauneus tulee parhaiten esiin toisten sävyjen rinnalla. Minulle kävi niin tässä taannoin, kun ajattelin, ettei ristiäisiin ainakaan sitten mitään vaaleansinistä. Sitten kuitenkin hoksasin niin kauniin väriyhdistelmän, että nyt sitä on kuitenin tulossa! Siitä lisää myöhemmin!

      Muistaakseni Hesarin kuukausiliitteessäkin oli juttu pinkistä väristä ja sen aiheuttamista mielleyhtymistä jokin vuosi takaperin. Saattaa siitä kyllä olla jo kymmenenkin vuotta aikaa!

      Poista
  4. Sain yliannostuksen barbivaaleanpunaisesta (joka minun sanavarastossani ei ole sama kuin pinkki) lapsena 80-luvulla, mutta sellainen raikas pinkki kuten kuvissasi on ainakin minulle ihan eri asia kuin purkkamainen barbiväri. Minulle värit ovat tosi tärkeitä ja sävyt samoin, sanoin on usein vaikea kuvailla juuri sitä sävyä mitä tarkoittaa mikä hankaloittaa samasta väri(sävy)stä puhumista. Se mitä minä tarkoitan pinkillä on siis mielestäni juuri kuvailemasi reipas ja raikas väri, kun taas barbivärit ällöjä. Loogista? Ei välttämättä :-) Yhteenvetona väittäisin siis että mielepide-erot väreissä saattavat usein johtua semantiikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan 80-luvulla barbien väri oli enemmän sellainen imelän vaaleanpunainen, eikä niinkään pinkki. 90-luvulla "barbipinkki" oli tummempi ja voimakkaampi. Mutta on totta, että värisävyistä on aika vaikea puhua, kun eri ihmiset mieltävät värit hieman erilaisiksi.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.