Hyvää ja kaunista

Kun kokaan, etenkin arkiruokia, en piiperrä annosten tai ruokien kauneuden eteen kovin paljon. Maun täytyy olla kohdallaan, mutta muuten olen aika suurpiirteinen. Sen vuoksi blogiin päätyy aika harvoin arkiruokia. Niiden kuvaaminen kauniisti olisi aika haastavaa, eikä sitä yleensä edes muista siinä kohtaa, kun pötyä on saatava pöytään. Viime viikonloppuna onnistuin kokkaamaan kuitenkin kerrankin oikein kaunista ja näyttävää ruokaa. Se oli niin kaunista, että kuva siitä päätyi tuohon uuteen banneriinkin. 

Syksyn satoa. Miten kauniita juureksia sitä onkaan olemassa!

Syksy on ruoanlaiton suhteen inspiroivaa aikaa. Torilla tekisi mieli ostaa maalaisten pöydät tyhjiksi ja usein teenkin torilla heräteostoksen tai pari ja päätän vasta siellä, mitä ruokaa tarjoan. Viikko sitten heräteostoksena ostin raita- ja keltajuuria. Kun kuuluin luomupiiriin, niitä oli usein tilattavissa, mutta jostain syystä en koskaan tilannut niitä. Nyt kuitenkin houkutteli kokeilla. Punajuuren maku ei ole suosikkini, mutta olin utelias kokeilemaan, kuinka paljon maku eroaa. Olin törmännyt Hannan soppa -blogissa ihanan kuuloiseen punajuurirataouillen reseptiin. Se näytti herkulliselta, joten päätin korvata punajuuret kelta- ja raitajuurilla ja sovelsin vähän muutenkin. Alkuperäisessä reseptissä oli myös fenkolia, jonka jätin pois. 

Kotona totesin sen, minkä olin arvannutkin: raitajuuri on maailman kaunein juures. Keltajuuri taas tietysti on minun lempiväriäni, mutta kuvionti tulee niin upeasti esiin raitajuuressa, että se on selkeä voittaja. Ratatouilleen kesäkurpitsa toi näiden juuresten rinnalle raikkautta niin maun kuin värinkin puolesta. Miten kaunis voikaan olla yksinkertainen ruoka!

Tämä ruoka on mielestäni kuin taideteos. 

Raitakeltaratatouille

• 3 pientä raitajuurta 
• 3 pientä keltajuurta 
• 2 pientä kesäkurpitsaa
• 2 isoa tomaattia (ens kerralla laitan enemmän)
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl voisulaa
• tuoretta timjamia
• suolaa & mustapippuria

Kuutioi tomaatit. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja sipulit. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja freesaa sipulisilppua, kunnes pehmenee. Lisää sekaan tomaatit ja paista vielä muutama minuutti. Mausta tuoreilla timjaminlehdillä, suolalla ja mustapippurilla. Levitä seos uunivuoan (n. 15 x 25 cm) pohjalle tasaisesti.

Kuori kelta- ja raitajuuret ja pese kesäkurpitsat. Siivuta kaikki ohuiksi viipaleiksi. Asettele juurekset ja kesäkurpitsat vuorotellen kauniisti lomittain. Kaada päälle voisula ja mausta suolalla, mustapippurilla ja reilulla määrällä tuoretta timjamia.

Paista 200 asteessa n. 45 minuuttia, ensimmäinen puoli tuntia foliolla peitettynä ja sitten ilman. Tarjoile heti.

Kauneuden lisäksi raitakeltaratatouille oli myös hyvää. Raitajuuri oli kuin olikin hieman erimakuinen kuin punajuuri, miedompi ja minusta miellyttävämpi. Joskin uudelleen lämmitettynä siinäkin alkoi maistua se punajuuren maku, mistä minä en pidä. Punajuurikin on ihan hyvää juuri kypsennettynä, mutta ei uudelleen lämmitettynä. Keltajuuren maku oli vielä tätäkin miedompi ja ehkä enemmän omaan makuuni. Ensi kerralla laitan vielä enemmän tomaattia, sillä sen maku taittoi juuresten makua kivasti. 

Eikä ruoka näin paistettunakaan huonolta näytä. Keltajuurten raidat tulivat paistettaessa hauskasti esiin. 

Tarjosin ratatouillea ahvenfileiden kaverina ja oikein hyvin ne sopivatkin yhteen. Valitettavasti tästä annoksesta ei ole kuvaa, sillä ateriointi olikin varsinaista hulinaa, kun mukana oli Bonbonin lisäksi Bonbonin yksi kummitädeistä sekä kahdeksankuinen kummiveli. Eikä se juureskasa nopsasti kasattujen ahvenfileidenvieressä enää niin kaunista olisikaan ollut, vaikka hyvää olikin!

Räpsy vilkkaista jaloista. 

Panostatko sinä ruoan ulkonäköön vai riittääkö, että ruoka maistuu?