torstai 14. tammikuuta 2016

Hymyn hyydyttämisen taito

Legopään hymy ei hyydy. 

Olen monesti sivunnut blogissani sitä, että yritän suhtautua asioihin positiivisesti ja pyrin jättämään turhan valittamisen sikseen. Blogissa myös näkyy tietysti vain elämäni pintasilaus ja ehkä raapaisu inhorealismia silloin tällöin. Mitään kovin negatiivisia juttuja ei täältä löydy. Se tietysti johtuu siitä, että haluan pitää tämän blogin hyvän mielen paikkana. 

Pötsin hymy ei hyydy.

Haluan kuitenkin myös kertoa sen, että välillä hymy hyytyy täälläkin. Tulee hetkiä ja aikoja, jolloin ei asioita ei jaksa kääntää pelkästään positiivisiksi ja kultareuna pilvestä häipyy näkymättömiin. Olen huomannut, että välillä yritän silloin liikaakin hampaat irveessä pyrkiä optimismiin ja sanoa itselleni, ettei ole mitään hätää, koska niin moni asia on hyvin, eivätkä ongelmat (aina) ole isoja. 

Nallesäkkien hymyt eivät hyydy. 

Välillä olisi kuitenkin parempi myöntää itselleen, että juuri nyt tuntuu kurjalta, väsyneeltä ja valittavaiselta. Tätä olen opetellut viimeisen vuoden aikana, mutta vielä on harjoittelu vähän kesken. Koska jos joskus tuntuu kurjalta, niin se ei tarkoita sitä, että suhtautuisi kaikkeen negatiivisesti tai valittaisi koko ajan. Valittaminenkin on ihan ok, kunhan se ei valtaa koko elämää. Valittaminen voi parhaimmillaan ajaa muutokseen parempaa kohti. Ei toki aina, vaan välillä on hyvä ihan vaan rehellisesti purkaa tuntojaan. 

Liikerin hymy ei hyydy. 

Ehkä joku lukeekin rivien välistä, että Bonbonilla on menossa vähän hankalampi vaihe, mutta on tässä kaikkea muutakin pientä. Ei suurta, onneksi, mutta harmittavaista. En silti halua liittyä ootappa vaan -kuoroon, koska se olisi vain omien vaikeuksien siirtämistä toisen turhiksi murheiksi. Ei tietenkään voi olla aina ihanaa, sillä ei mikään tässä elämässä ole aina ihanaa. Ei edes jäätelö tai suklaa, jota kohta aion nauttia. 

Kyklooppipehmon hymy ei hyydy, 

Haluan sanoa tällä kirjoituksella, että vaikka pyrinkin tuomaan elämään ja ehkä toistenkin elämään positiivista ajattelua, niin välillä on ihan hyvä antaa hymyn hyytyä pakkaslukemiin. Onneksi luminen sää sentään tuo hymyn takaisin huulille!

Ipana osaa hymyn hyydyttämisen jalon taidon. (Kai nyt, jos on joutunut monta kertaa koiran syömäksi.)

9 kommenttia:

  1. Se on hyvä taito, oppia purkamaan niitä kurjia tunteita rakentavasti. Koska ei niille tunteille mitään voi, ilmaisutapaan vaan voi vaikuttaa. Tsemppiä vaiheeseen ja haasteisiin, ja "ootappa vaan", kyllä se jossain vaiheessa taas tuntuu iisimmältä, uskoisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakentava on avainsana! Koska on niin monta tapaa purkaa tuntojaan ei-rakentavasti. Keksin heti monta, johon saatan haksahtaa.

      Ja kyllä se varmasti muuttuu helpommaksi. Sellaista aaltoliikettä tämä vähän on.

      Poista
  2. Kyllä elämään kuuluu tunteiden koko kirjo. Kun sen tiedostaa ja hyväksyy niin ei yritä liikaa. Rehellisyys itselle ja muille on hyvä asia. Ja sen sanan mainitsitkin.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, positiivisuudessakaan ei pidä yrittää liikaa. Eikä positiivisuus edes olisi mahdollista, jos ei olisi mihin verrata!

      Poista
  3. Hei, on ollut niin paljon joulupuuhaa, että blogien lukeminen kuten myös oman blogin päivtys on kokonaan jäänyt. Nyt luin postauksesi pitkältä ajalta ja kaikkea kivaa oletkin kirjoittanut keittiön tärkeistä turhakkeista ym. Ja tämä viimeisin kirjoitus on puhutteleva. Kenenkään elämä ei ole (pelkkää) ruusuilla tanssimista mutta on ihanaa kuinka usein näet asioiden ruusuiset puolet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hyvä aina välillä täällä blogin puolellakin tuoda esiin, ettei kenenkään, ei edes bloggaajien, elämä suinkaan ole ruusuilla tanssimista aina. Helposti se lukiessa unohtuu.

      Poista
  4. Tsemppiä Karkkis!

    Kyllä ne kaikenlaiset tunteet ja fiilikset saavat kuulua elämään. Positiivisestikin ajatteleva ihminen saa olla ärtynyt, väsynyt, turhaantunut, peloissaan jne, se on ihan oikein! Jostain sieltä ikävien fiilisten takaa ehkä pilkottaa, että asiat ovat nyt huonommin ja ärsyttää, mutta ne voivat taas kohta olla paremmin. ♡ Ja suklaa auttaa kyllä miua aina, toivottavasti auttoi siuakin! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se positiivisuus on tosiaan sitä, ettei menetä kokonaan toivoa ja vaivu täysin negatiivisten tunteiden valtaan. Hyväksyy ne, mutta uskoo myös parempaan. Ja suklaa auttoi kyllä!

      Poista
  5. Tuttuja mietteitä! Mä olen tosi huono valittamaan ja siinä kyllä pitäisi tsempata - ei arki kuitenkaan ole pelkkää iloa ja hymyä, vaan kuten sanoit olo on toisinaan kurja ja väsynyt. Tsemppiä asioihin ja juttuihin! :)

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.