torstai 25. helmikuuta 2016

Pyöriäisestä ryömiäiseksi: Bonbon 8kk!

Mitä vitsiä, taas on kulunut pari kuukautta edellisestä kuulumispostauksesta! Voi apua, Bonbon on elänyt ensimmäisestä vuodestaan jo kaksi kolmasosaa. Onneksi on sentään vielä kokonainen kolmannes edessä! Taas on tapahtunut vaikka mitä, kun vertaa edelliseen postaukseen, jossa Bonbon oli kehittynyt päristelijästä pyöriäiseksi. No nytpä ei enää pyöritä, vaan painellaan joka paikkaan vauhdilla! Nytkin hän tuolla tutkii paikkoja muutaman metrin päässä ja äiti saa "rauhassa" kirjoittaa postausta. 

Anopilta eli mummulta on saatu läjäpäin ihania kuvia. Postauksen kuvat ovat suurin osa hänen ottamiaan. 

Bonsku oppi ryömimään vajaa kuukausi sitten ollessaan seitsemän kuukautta ja viikon. Innoittajana uudelle taidolle toimi rintapumpun teline, joka oli tippunut lattialle. Kaikki muu siis on paljon jännempää kuin lelut. Uudesta taidosta on riemastunut sekä äiti että vauva, sillä Bonbon rakastaa tutkia maailmaa, mikä tarkoittaa sitä, että ihan koko ajan ei tarvitse kanniskella mielenkiintoisesta paikasta toiseen, vaan sinne pääsee itse. Tämä tarkoittaa sitä, että kotityöt ynnä muut sujuvat huomattavasti helpommin kuin vielä jokin aika sitten, jolloin Bonbon ei oikein viihtynyt lattialla eikä pitkää aikaa kantoliinassakaan ja paikallaan istuvassa sylissä oli ihan tylsää. Konttaaminenkin on työn alla, mutta vielä Bonbon ei ole hoksannut, miten jalkoja tulisi liikuttaa. Hän yrittää raukka hypätä molemmilla jaloilla yhtä aikaa ja pääsee eteenpäin noin viisi senttiä! 


Äidin saappaat kiinnostavat aina! Mitä likaisemmat, sen parempi. 

Kodin child prooffaus on myös siis alkanut, mutta toistaiseksi suuria toimenpiteitä ei ole jouduttu tekemään. Yksi oviaukko on blokattu ja sähköjohtoja täytyy seurata, mutta onneksi Bonsku on toistaiseksi ollut melko harkitseva tutkija, eikä suinpäin ryntää paikasta toiseen. Paitsi sängyltä alas ja myös eteisen portaat kiehtovat kovin. Onneksi siinä on vain pari askelmaa ja kuistille ei pääse. Mielelläni kuitenkin seuraan ja siirtelen Bonskua paikasta toiseen, sillä turhautuminen eteenpäin pääsemättömyydestä oli välillä melkoista. Lisäksi Bonbon viihtyy nyt myös kantoliinassa paremmin myös sisällä, joten jos pitää hoitaa jokin homma ilman keskeytyksiä, niin liinassa se hoituu kohtuullisen kätevästi. 

"Gooooooaaaaal! Maaaaali!" Näin valtaisat huudot kirvoitti kiehuva pastakattila.

Viimeksi kirjoitin, että Bonbon on huikean hauskaa seuraa. No nyt hän on sitä vieläkin enemmän! Ääntelty on monipuolistunut ja nyt sitä alkaa olla aika vaikea kuvaillakin. Myös huumoria on tullut jatkuvasti enemmän ja Bonbon on aika kujeilija. Perusilme on silmät lautasina ja sitten yhtäkkiä hän väläyttääkin valtavam hymyn. Hän on oppinut myös aiempaa selvemmin ilmaisemaan, kun haluaa syliin tai maitoa. Muutamia sanojakin hän vähitellen alkaa ymmärtää ja tunnistaa oman nimensä. 

Uskaltanen laittaa kuvan myös silmien perusilmeestä, mallia "lautaset".

Eniten Bonskua kiinnostavat luonnollisesti ihan muut jutut kuin lelut. Kokosinkin jokin aika sitten instagramiin Bonbonin suosikkiasioita meiltä kotoan. Koneiden äänet kiinnostavat näiden lisäksi suuresti ja joka aamuinen hupi on, kun äiti keittää kahvit kovaa pörinää pitävällä espressokeittimellä. "Pörinäkahvit"-sanan Bonsku taitaa jo tunnistaakin. Lisäksi mm. imuri ja kiehuva kattila saavat aikaan innostunutta kiljuntaa. Ja kaikkea pitää hakata, jotta selviää millainen ääni kuuluu, rumpalin poika. 

Ensikohtaaminen lumen kanssa oli vakava paikka. Raukkaparka painoi naamansa kiinni lumeen hetkeä myöhemmin.

Bonbon on nyt syönyt kiinteitä pari kuukautta. Hän on edelleen melko pieniruokainen, mutta maistelee kyllä rohkeasti monia eri makuja, etenkin sormiruokana. Lusikasta menevät parhaiten suurimmat herkut, kuten Bonnen mangosose ja banaani-mustikkasmoothie. Muita suosikkimakuja ovat melkein kaikki hedelmät, avokado, paprika, punainen liha (on tullut äitiinsä) ja spagetti tomaattikastikkeella. Kasvu on ollut tasaisen hidasta, mutta nyt painoa oli tullut taas riittävästi. Bonbon on siro ja pikkuinen, mutta oikein reipas miehenalku. Painoa on nyt 7260 g ja pituutta 69 cm.

Mummun kanssa vintage-lastenkirjaa lukemassa. Kirjassa on jo monet hampaan jäljet. "Kotieläimet katselevat sinua" ja sen jatko-osa "Lelut katselevat sinua" tyhjine silmäaukkoineen on minusta aavistuksen creepy. Vauvoja ei onneksi haittaa äidin rajoittuneisuus!
  
Unet ovat menneet suunnilleen samaa rataa jo pitkään, välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta keskiarvo on hyvä. Nyt on ollut taas vähän levottomia öitä, mahdollisesti konttausharjoitusten vuoksi, mutta pääsääntöisesti Bonsku nukkuu yönsä parilla kolmella syötöllä. Iltahuudot ovat helpottaneet, mutta edelleen Bonsku simahtaa varsin pitkällisen prosessin päätteeksi noin kymmenen maissa ja herää aamulla yhdeksän maissa. Päiväunia Bonsku nukkuu 2-3, ensimmäiset noin kello 11, toiset kahden-kolmen aikaan ja ehkä kolmannet kuuden maissa. Päiväunien kesto voi olla mitä vaan vartista puoleentoistatuntiin, yleensä n. 40 min. Moni on ihmetellyt, että Bonbon nukkuu suhteellisen vähän, mutta hän on kuitenkin hereillä ihan virkeä, joten kaipa se vaan on hänelle luonollinen unentarve.

Vaarin sylissä naurattaa. Isovanhemmat ovat tulleet tutuiksi, mikä on tosi ihanaa. 
Kaiken kaikkiaan menee kivasti ja meillä kasvaa aivan mahtava tyyppi, joka on edelleen puolueettoman mielipiteeni mukaan maailman söpöin vauva! Toisaalta aika saisi pysähtyä nyt, mutta toisaalta sitten taitaisi jäädä aika monta ihanaa juttua kokematta. 

maanantai 22. helmikuuta 2016

Operaatio Karkkikääre

No niin! Vihdoin saan istahtaa kirjoittamaan postausta aiheesta, joka on haitannut muiden postausten kirjoittamista tässä viime viikkoina (eikä se ole Bonbon tai flunssa). Osallistuin kudontakrussille tavoitteenani kutoa kangaspuilla oma kantoliina. Instagramin puolella minua seuraavat ovatkin jo saaneet melko kattavan kuvan tekemisistäni, mutta nyt aion paneutua koko prosessiin vähän tarkemmin. Tuntuu hassulta, että vasta noin kuukausi sitten istuin taitokeskuksessa vähän epävarmana siitä, onko kantoliinan kutominen minulle edes mahdollista ja nyt se on tuolla hyllyssä. Tosin vielä viimeistelemättä, mutta sitä ei pinossa huomaa. 

Toiseksi ylin on itse kudottu. Kaksi alinta on konekudottuja ja rengasliina on kotimainen käsinkudottu Chunky slings -rengasliina.
Olen edellisen kantamispostauksen jälkeen hurahtanut totaalisesti kantoliinoihin ja kuulin, että jotkut olivat osallistuneet Taitokeskuksen kudontakurssille ja tehneet yhteisloimena kantoliinoja. Minuun iski aivan valtava kudontakuume ja kurssille piti päästä mahdollisimman pian. Minäkin haluan! En millään malttanut odottaa toukokuussa alkavaa kantoliinakurssia. Olinkin vähän hermostunut ensimmäisellä kurssikerralla, että voiko tämmöinen edes onnistua, varsinkin kun olin liikkeellä yksin. Edelliselle kurssille osallistui useampi kantoliinan tekijä. Minulla oli kuitenkin sellainen kutina, että pystyisin siihen, sillä olen kuitenkin kohtuullisen kätevä käsistäni.

Tuolla karkkipurkin sivuissa hämärästi näkyy persikkakarkkeja, joista liinan väritys sai inspiraationsa. Aika lähelle onnistui, kun katsoo lopputulosta.
Ensimmäisellä kerralla käytiin vähän läpi kudontaa ja kangaspuita ylipäätään. Silloin olin kyllä aivan pyörällä päästäni. En ollut hirveästi miettinyt värejä tai materiaaleja etukäteen, kun ajattelin, että niitä saisi miettiä kurssilla. Siellä päätös piti tehdäkin nopsaan, joten päädyin puuvillaan. Onneksi valitsin hätäisesti kuitenkin värit, jotka miellyttivät loppuun saakka. 
Luomapuut ja valmis loimi. Tässä oppi kaikkia hauskoja sanoja, kuten tiuhta eli lankojen järjestys. 
Oli mahtavaa, että jo heti seuraavalla kerralla päästiin luomaan loimea. Se olikin hauskaa hommaa ja oli kiva päästä tekemään jo jotain konkreettista. Suuria luomapuita pyörittämällä lankaa kuljetettiin edes takaisin ja oli hauska nähdä, miten värit alkoivat pelata yhteen. Jo tässä vaiheessa mieleeni tulivat sellaiset tietyt kirpeät persikkakarkit, joita oli tarjolla myös Bonbonin ristiäisissä. Niinpä nimesin loimen persikkakarkiksi. Lopuksi loimi solmittiin loimiletiksi,

Loimiletti, kaavinpirta, tukille vedetty loimi ja niisintä aloitettu. 
Kolmannella kerralla päästiin jo kangaspuihin käsiksiksi: loimi vedettiin tukille ja langat pisteltiin käärinpirtaan. Tältä kerralta jäi varsin hatarat mielikuvat, etenkin loimen vetämisestä tukille eli siitä, miten loimi kierretään kangaspuihin kiiinni. Minun olisi ehkä pitänyt pyytää enemmän saada tehdä itse, sillä kaikki mitä ohjaaja näytti tekemällä jäi paljon huonommin mieleen kuin kaikki, minkä teki itse. Jotenkin sitä vaan ensikertalaisena katsoi vaan suu ammollaan, eikä hoksannut sanoa, että minä haluan kokeilla itse. 
Ylimmässä kuvassa olin jo niisimisen loppusuoralla. Keskimmäisessä loimi on pistelty pirtaan ja viimeisessä tehty melkein kaikki aloitussolmut. 

Seuraavaksi alkoikin se kauhulla odottamani osio: niisiminen. Minulla oli hatara käsitys siitä, mitä niisiminen on ja tiesin, että minun on pujotettava kaikki loimen 640 lankaa yksitellen niin sanottujen niisien läpi. Huh! Muut kurssilaiset säälivät minua. Aluksi homma oli hidasta ja tahmeaa, mutta nopeutui vähitellen. Ja niin vaan sain kaikki langat niisittyä ihan hyvässä ajassa. Mutta kyllä se kärsivällisyyttä vaati ja etenkin niisimisessä tuli syvä kunnioitus kaikkia työkseen kutovia kohtaan. Oikeaa puurtamista! Käsinkudottujen kantoliinojen hinnat ymmärtää paljon paremmin, kun on itse kutonut sellaisen. Eikä siinä silti varmaankaan kovin hyvälle tuntipalkalle pääse.

Polkusimet, puolattuja lankoja ja sukkula. Esitän filosofisen kysymyksen: mitä käytettiin tuollaisena tukkikankaana ennen ensimmäisiä kangaspuita?
Niisimisen jälkeen langat pisteltiin vielä pirtaan. Yksi tämän prosessin anti oli näiden ikivanhojen sanojen oppiminen ja moni sanonta sai aivan uuden merkityksen. Sopia pirtaan, hyvä vire jne. ja luha tarkoittaa muutakin kuin lusikkahaarukkaa. Sitten tehtiinkin alkusolmut ja kiinnitettiin polkuset. Minusta se oli ihan hauskaa hommaa, vaikka joidenkin mielestä polkusien kiinnityksen logiikka oli vaikea tajuta.
Erivärisiä osioita fiilispohjalta. Oli hauska vaihdella väriä ihan vaan sen mukaan, miltä tuntui. Tai sen mukaan, mitä oli vlamiina puolattuna.
Tässä vaiheessa minun oli tarkoitus päästä jo kutomaan, mutta pirtaan pistellessä tai niisiessä olin tehnyt muutamia virheitä, joita ohjaaja sitten joutui korjailemaan. Plääh! No, puolasin sitten kudelankaa ja pääsin seuraavana päivänä aloittamaan. Minun kantoliinaani tuli helpoin mahdollinen sidos eli pebble- eli raesidos, jota kudottiin 12341234 eli järjestyksessä polkusimia painaen. Aluksi kutominen oli hidasta, mutta nopeutui loppua kohden. Ja sitten kun se alkoi oikein sujua, niin sitten loppu jo häämöttikin! Pieniä virheitä sattui matkan varrella, mutta minusta kutominen oli kuitenkin oikein mukavaa ja itselleni sopivaa hommaa. Siinä pääsi samanlaiseen flow-tilaan kuin uidessa tai hiihtäessä ja kaikki vauva-arjen harmit unohtuivat hetkessä.

Ja valmiina kotona! Näissä kuvissa vielä pesemättä ja päärmäämättä. Edelleen viimeistely on hieman kesken, sillä odotan että pääsen äidin ompelukoneen ääreen. 

Niinpä siis sain kuin sainkin kantoliinani, noin kolmemetrisen "lyhärin" eli lyhyen liinan, kudottua kurssiajan puitteissa. Ilman isovanhempien apua se ei olisi onnistunut, sillä kurssiaikataulut osuivat huonosti miehen töiden ja harjoitusten kanssa. Bonbon pääsi samalla tutustumaan lähemmin isovanhempiin ja taisivat tulla kurssin aikana aika tutuiksi. Oli myös aika ihana saada aina kunnolla "omaa aikaa", etenkin kun päivisin Bonsku ei hirveästi päiväunia vetele.

Kantokuva, jossa näkyvät hyvin kaikki liinan värit. Sidonta on sanahirviö Wiggleproof Half Jordan's backcarry. Eli tuttavallisemmin puolijooseppi suoristelijoille. 

Pariin otteeseen olen liinaa jo testannutkin ja hyvin tuntuu toimivan. Liina on tosiaan noin kolme metrinen eli lyhyt liina, kantoliinamitoin reilu 2 eli niin kutsuttu lyhäri. Se on juuri sopivan mittainen otettavaksi mukaan vaikka kaulaliinana. Lyhärisidonnat ovat vielä harjoitusasteella, sillä yleensä tykkään käyttää pitkiä liinoja, mutta tällä on ehdottomasti paikkansa pinossa. Tuskin tästä koskaan luovun, ihan jo siksikin, että muutamat virheet tekevät liinasta epätäydellisen. Minua virheet eivät kuitenkaan suuremmin harmita.

Oli se urakka, mutta nautinnollinen sellainen! Koska pääsee kutomaan lisää...


tiistai 16. helmikuuta 2016

Kuinka saisin rikki kookospähkinän.. eli flunssa- ja satokauden suosikit

Flunssakausi ehti tännekin, onneksi ei toistaiseksi kovin pahana.Eilen ja tänään meillä oli mummu yökylässä ja sen ansiosta ehdin toteuttaa suunnittelemani satokausipostauksen reseptikokeiluosuuden.
Eli asiaan! Kuinka monella alkoi soida päässä korvamato otsikon luettuaan? Uskoisin, että ainakin kaltaisillani ysärilapsilla on vähintään hämärä käsitys Gommin ja Pommin klassikkorenkutuksesta, jossa yritetään saada otsikon mukaisesti rikki kookospähkinä. Heviosastolta päätyi heräteostoksena koriini kyseinen hedelmä ja koska sekin on satokausikalenterin mukaan tällä hetkellä sesongissa, niin piti siitä keksiä jokin resepti. 

Passionhedelmää, kiiviä ja kookosta.


Kookospähkinän olisi voinut käyttää ihan ruokaankin, mutta tällä kertaa päätin hyödyntää sen flunssapäivän piristysjuomaan, appelsiinicocadaan, jonka ohjeen löysin etsiessäni kookospähkinän avaamisvinkkejä. Löysin paljon hyviä vinkkejä ja monessa paikassa sanottiin, ettei kookospähkinän avaaminen ole ollenkaan niin vaikeaa kuin joskus on kuviteltu. Muistan lapsuudesta, että joskus halusin sellaista kokeilla ja sen avaamiseen tarvittiin vähintään kirves ja tuloksena oli hiukan pahaa kookosmaitoa sekä valkoista töhnää. Mutta silloin ei ollutkaan googlea ja blogeja! Keittiökameleontin blogista löysin hyvät ja selkeät ohjeet. Kookospähkinän avaaminen ei kuulostanutkaan enää niin vaikealta. 

Ei näytä yhtään pelottavalta, vaan aika sympaattiselta. Vähän kuin oikein pullea hiiri! Yksi noista "silmistä" on pehmeä ja siitä saa valutettua nesteen ulos.
Nooh, miten sen nyt ottaa. Tein ensimmäisen virheen jo kaupassa, enkä testannut hölskyykö pähkinä. Kotona testasin ja hölskyihän se vähän, mutta ei ehkä tarpeeksi. Seuraavaksi etsin ruuvimeisselillä, mikä kookoksen kolmesta täplästä oli pehmeä. Sen läpi pääsikin helposti ja sain valutettua pähkinästä säälittävä vähän nestettä. Helppo homma. 

Aseiksi piti ottaa esiin työkalupakki.
Sen jälkeen alkoikin itse avaaminen. Kookospähkinää pitää naputella leveyssuunnassa reippain napautuksin tylpällä esineellä, mutta ylimääräistä voimaa ei tarvitse kuulemma käyttää. Valitsin edelleen ruuvimeisselin, mutta tällä kertaa toisen pään. Ensin ymmärsin ohjeen väärin ja naputtelin väärässä suunnassa, eikä tietenkään mitään tapahtunut. Jossain vaiheessa tarkistin ohjeen ja tajusin alkaa naputella leveyssuuntaan. Mitään ei tapahtunut vieläkään. Lopulta vaihdoin kovempiin aseisiin ja etsin käsiini vasaran. Ja alustaksi lattian. Johan alkoi tapahtua! Ei ihan niin kauniisti kuin ohjepostauksessa, mutta kuitenkin. 

Vasaraan on hyvä turvautua, varsinkin jos se on pinkki. 

Seesam aukene!

Hedelmälihan irrottaminen oli oma operaationsa. Lopulta erinäisten yritysten jälkeen (joita en ala tähän toistaa) parhaaksi taktiikaksi osoittautui palojen irrottaminen kiertävällä liikkeellä vahvateräisen veitsen kärjellä. Niin, ja ensin tein muutamia viiltoja hedelmälihaan. Huh! Itse juoman tein lopulta vähän oman pääni mukaan ja koska juoma näytti valmiina vähän liikaa puklulle (anteeksi mielikuvasta) koristelin sitä hieman hedelmillä. 

Kaikki liha irrotettu kookoksesta! Mutta tuota ruskeaa ohutta kuorta en kyllä enää viitsinyt irrottaa. Ei vaikuttanut ainakaan makuun. 

Appelsiini-kookospuklu -juoma

1 Kookospähkinän hedelmäliha ja kookosmaito
n. 1 dl maitoa
n. 1,5 dl appelsiinimehua
2 appelsiinia
Ripaus vaniljaa
(hedelmiä koristeeksi)

Laita ensin kookospähkinän liha ja maito tehotekoittimeen. Lisää mukaan vähän nestettä. Jauha raasteeksi (älä koita sekoittaa kookosmassaa haarukalla, kun tehosekoitin on päällä). Lisää joukkoon loppu neste ja sekoita. Lisää appelsiinit kokonaisina ja sekoita. Mausta juoma ja koristele halutessasi hedelmillä. 


Aika herkullisen näköiset näin, mutta valmistusastiassa ei näyttänyt näin hyvältä. Onneksi maku on tärkein ja hedelmät pelastivat tilanteen. 
No en nyt kyllä tiedä oliko tämä nyt satokauden suosikki vai satokauden hullu projekti,mutta ehdottomasti raportoimisen arvoinen kokeilu joka tapauksessa! Ja juoma maistui kyllä erinomaiselta, etenkin hedelmien kera. 


Paprikaa, ohueksi pilkottua perunaa ja sipulia harsossa, niistä saa hyvän pikalounaan. Niin, ja munia tietysti!

Toinen vinkki sekä sato- että flunssakauteen liittyen on sipuli! Sipulit ovat varastokasviksina talven kotimaisia "sesonkikasviksia". Pilkottu sipuli harson sisällä helpottaa tunntetusti myös vauvan nenän tukkoisuutta yöaikaan. Ja sen jälkeen kun sipuli on palvellut yön ajan nenän avaajana, voi sipulisilpun käyttää vaikkapa herkulliseen espanjalaistyylisen perunamunakkaan (peruna tietysti myös on "sesonkiruokaa" näin talvisin. 

Tortillan puolikas. Maistui aika autenttiselta. 

Oletko sinä joutunut flunssakauden syövereihin? Entäpä kookospähkinät, oletko saanut sellaisen rikki ja miten?

torstai 11. helmikuuta 2016

Mysteeriturhakkeidenpaljastus

Huhheijaa, kiirettä pitää! Näin kotona vauvan kanssa muutamakin ylimääräinen ohjelmanumero viikossa tuntuu pistävän pakan sekaisin ja huomaan, etten ole ollenkaan niin järjestelmällinen ihminen kuin olen kuvitellut olevani. No, ei se mitään, onneksi kaikki menot ovat olleet mukavia, mutta koneen äärelle en ole ehtinyt istahtaa. Osa onkin seurannut Instragramin puolella Operaatio karkkikäärettä (joka ei ole uusi vauva, vaikka näin äkkiseltään siltä kuulostaakin), joka on yksi osasyyllinen blogihiljaisuuteen. Siitä lisää ensi viikolla. Nyt sen sijaan on aika paljastaa blogiarvonnan mysteeriturhakkeet, jotka ovat tällä viikolla ehtineet koteihinsa. 

Halusin ostaa kummallekin voittajalle erilaiset turhakkeet. Marssin siis pariin keittiötarvikeliikkeiseen ja etsin käsiini jotain mahdolismman turhaa, muttei kuitenkaan liian turhaa. En esittele turhakkeita sen tarkemmin, vaan saatte itse pohtia niiden käyttötarkoitusta. Oikeat vastaukset laitan kuvien alle niin, että ne tulevat näkyviin, kun maalaa tekstin hiirellä. 

Oikeasta lusikan voi asettaa vaikka oliivi- tai hillosipulipurkin reunalle ja kun oliiveja nostelee purkista pois, neste valuu kätevästi purkkiin. 

Ensimmäinen turhake on reiällinen, vääntynyt lusikka. Mitä ihmettä, kirppikseltäkö minä tämän hommasin? Vai ehtikö Bonbon jo vääntää varren mutkalle? Ainakin hän kohtelee lusikoita yleensä melko kaltoin. Hieman pitkävartista teelusikkaa suuremman lusikan avulla voi tietenkin vaikka yrittää laihduttaa, sillä puolet keitosta valuu pois. 

Kyseessä on tietenkin kirsikan- tai oliivinkivenpoistaja. Varmistin myyjältä, että tämän pitäisi oikeasti toimia. Toivotaan!

Toinen turhake on vielä edellistäkin käsittämättömämpi. Nitojan ja rei'ittimen yhdistelmä?  Minikokoinen spagettimitta? Tai minidonitsin rei'itin? Jonkinlaiset epäonnistuneet pihdit? En kyllä ole varma, tunnistaisinko oikeasti mikä tämä laite on, ellen tietäisi. Ehkä sentään. Vaikka ei tämä ole mikään uusi keksintö, muistan elävästi että tällainen oli esillä eräässä museossa lapsuudessani. Vanhojen tavaroiden näyttelystä piti etsiä tämä nimenomainen laite ja kun sen löysi, sai palkinnon. 

Myyjän mukaan vispilöillä voi vispata jotain hienoa kastiketta tai sitten poistaa kuplat shampanjasta. Miten ylevää!


Sujautin paketteihin myös minikokoiset vispilät. Niiden ulkomuoto lienee niin tuttu, ettei haittaa vaikka sen spoilasinkin. Sitä en sen sijaan aio tässä kertoa, mitä myyjä ehdotti niiden käyttötarkoitukseksi. Sen saatte keksiä itse! Bonbon keksi jo, että niillä voi soittaa, sillä soittaahan iskäkin vispilöillä (eräänlaisilla rumpukapuloilla). Taitaisivat vaan rumpukalvot paukahtaa ihan rikki näillä vempeleillä!

Bonskun käsistä voi tarkistaa kokoluokan. 


Onnea vielä voittajille ja toivottavasti molemmat paketit pääsivät perille asti!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Bonskun garderoobi ja vastauksia avoimiin kysymyksiin

Vajaa vuosi sitten esitin muutamia avoimia kysymyksiä äitiys- ja vauvanvaatteisiin liittyen. Silloin kysymyksistä osa sai vastauksen, osa jäi vaille vastausta. Nyt sentän olen saanut vastauksen myös muutamiin uusiin kysymyksiin. Kyllä tämä on oppimista tämä vauvaelämä! Tässä alla esittämäni kysymykset ja vastauksia niihin:

Miksi niin monet äitiysvaatteet ovat niin ankean värisiä?

En edelleenkään tiedä, mutta onneksi kivojakin löytyy ja luovuudella ja hyvällä tuurilla kovin montaa äitiysvaatetta ei tarvitse edes ostaa. Henkkamaukan osasto on kyllä edelleen superankeaa, joskaan en ole siellä viimeaikoina käynyt. 

Miksi silti olen nähnyt kaupungilla ihmisillä päällä kivoja äitiysvaatteita?

Koska ihmiset ovat luovia ja osaavat hyödyntää ihan tavallisia vaatteita, ja koska kivojakin äitiysvaatteita löytyy. 

Miksi kaikki kivannäköiset löytämäni äitiysvaatteet ovat niin kalliita?

Toki osa hinnasta ehkä selittyy rajallisella kuluttajaryhmällä, mutta ainakin Boobin-paidat ovat olleet hintansa väärttejä ja lisäksi luomupuuvillaa. Suurimman san tosin olen bongannut alesta ja käytettynä ja olen säästänyt pitkän pennin. 

Miksi kaikki imetysvaatteet ovat raidallisia? 

Koska raidat ovat aina tyylikkäitä ja raidoissa luukkua tai muuta imetyssysteemiä ei huomaa yhtä selvästi kuin yksivärisestä. Suosikki-imetyspaitani on Boobin raitapaita.

Mihin tarvitaan ÄITIYSboleroa, joka muutoinkin ulottuisi vain rintojen alle?

NO EN EDELLEENKÄÄN TIEDÄ!

 Entä mihin tarvitaan ÄITIYSvillatakkia, jossa ei ole edes nappeja? 

Se ei ole tyhmä hormonihöyryissä joka myy, vaan se joka ostaa...

Miksi vauvoille on vain hyvin stereotyyppisiä tyttö- ja poikavaatteita, vaikka nykyään niin kohkataan sukupuolisensitiivisyydestä? 

Tähän en ole vielä saanut aivan selvää vastausta, mutta liittyisiköhän se siihen, että koska vauvat näyttävät niin kovin samanlaisilta, ainoa ero tehdään vaatteiden välillä. 

Missä ovat kaikki karkkisväriset vauvanvaatteet?

Tähän onnekseni voin vastata, että Bonbonin vaatekaapissa!

Bonskulla on koko ikänsä ollut minusta aivan ihania vaatteita ja suurimmasta osasta on kiittäminen isovanhempia ja muita läheisiä. Jonkin verran kirppisvaatteita ja muutamia uusia olin hankkinut itsekin, mutta kyllä suurin osa Bonskun vaatteista on kerääntynyt pikkuhiljaa lahjoina. 

En osaa sanoa, miten olisin pukenut tyttölapsen, olisinko käyttänyt hempeämpiä sävyjä? Mutta nyt ainakin olen monen ihanan vaatteen kohdalla huokaissut, että onneksi saatiin poika, kun tätäkään ei olisi tullut tytölle hankittua! (Vaikka oikeasti sillä nyt ei ole yhtään mitään väliä.) Vaikka välillä sitä haaveilee mekoista, ja symppasin mielessäni taannoin Turun Tildaa, niin sitä on kyllä oppinut näkemään ja bongaamaan ne helmet pojille. 

Muut vaatteet ovat Polarn o Pyretin, mutta oikeanpuoleinen villapaita on mummun löytö Kappahlista. Keskimmäinen haalariasu on ollut pitkään suosikkini ja taitettavien hihojen ja lahkeiden ansiosta on mennyt pitkään.

Vähän yllättäen suosikkimerkiksi on noussut Polarn o pyret. Merkki oli jonkin verran tuttu jo etukäteen ja yhdet housut Bonbonille hankittiinkin jo ennen syntymää. Po.pin tyyli vaan iskee ja sieltä löytyy paljon hauskoja ja laadukkaita vaatteita jujulla. Ne klassiset puna- ja sinivalkoraidalliset eivät ehkä niinkään ole meidän tyyliä, mutta monet muut kyllä. 

Riemunkirjavaa riemulista. Sukkahousut ovat maailman kätevin vaate! Näin talvella olemme kyllä niiden sijaan käyttäneet Bonskulla villahousuja. Body ja sukkikset Villervallan ja haalari Maxomorron.

Taisi olla MB, joka vinkkasi minulle Riemuli-kaupasta, joka löytyy Skanssista ja nettikauppakin heillä on. Se kauppa on aivan pullollaan väriä ja merkkejä, joita ei joka kaupassa myydä. Olen ihastunut ainakin Villervallan ja Maxomorron vaatteisiin, joita olen sieltä ostanut. Villervallan värikkäät sukkikset ovat kestäneet Bonskulla monta kuukautta ja Maxomorron söpö haalariasu on ollut pelastus pakkasen kylmettämillä lattioilla. Haalareissa vaan kannattaa katsoa, että vetoketju yltää riittävän pitkälle lahkeeseen. Ystäviltä lainassa oleva toinen Maxomorron haalari on jäänyt käyttämättä, kun vetskari on liian lyhyt ja vaipanvaihto siksi hankalaa.

Marketti voittaa Marimekon! Reunimmaiset ovat Marimekon 68-kokoa ja Hilla-merkkinen body on myös 68. Mallin eron huomannee jo kuvasta. Plyysiraitapaita on Lotta&Lassi -merkkinen. Hillassa bonusta on kotimaisuus ja luomupuuvilla. 

Vielä enemmän yllättäen markettikama eli ihan Ciraf, Lotta&Lassi sekä Hilla-merkkiset vaatteet ovat olleet kauniita, värikkäitä ja laadukkaitakin. Huomasin äsken, että Emonen oli näistä merkeistä vinkannut tuolla alkuperäisessä kysymyspostauksessa. Nämä ovat hyviä ja kivoja perusvaatteita, jotka sopivat niin tytöille kuin pojille. Nämä merkit ovat toimineet paljon paremmin kuin Marimekko, josta joku varoittelikin. Trikoobodyjen värit ovat haalistuneet ja bodyt ovat olleet aivan väärän mallisia, lyhyitä ja leveitä ja jääneet siksi pieniksi ennen aikojaan.

Ylhäällä Slugs & Snails-sukkikset, oranssit housut Cirafin, viereiset kirppis-henkkamaukka, siniset Lotta&Lassi, Omppuhousut Me&I:n joustofroteeta ja vaaleanvihreät kirppis-Maurikunnakset.

Jotenkin olin ajatellut käyttäväni vauvalla enemmän "oikeita vaatteita", kuten pieniä söpöjä farkkuja sun muita. Vauvaisat lököhousut eivät etukäteen iskeneet. No, kaikki vähänkään slimmimmät housut eivät meidän kestopepulle ole istuneet, vaikka muuten Bonsku onkin hoikkeliini. Ja aika nopsaan huomasin, että sellaiset lökö-plyysihousut pukevat vauvoja erinomaisesti. Plyysi pysyy siistinä ja on materiaalina kaunis. Myös muutamat onnistuneet joustofroteehousut meillä on ollut käytössä. Sen sijaan potkuhousuja, varsinkaan terällisiä, en oppinut käyttämään. Hankalia kuin mitkä! 

Bonbonin juhlalookia. Farkkuhaalarit ovat kyllä arkikäytössäkin. Kaikki muut paitsi keltaiset sammarit ovat isovanhempien Puolan tuliaisia, Cool club ja Baby club -merkkisiä. Keltaiset housut ovat Bogin Stockalta. 

Vaikka arkena puenkin Bonskun käytänöllisesti, niin juhlissa en ole voinut vastustaa kiusausta pukea Bonbon pikkumieheksi. Äitini löysi Puolan matkalta muutaman söpön kauluspaidan ja pikkuisen slipoverin. Niitä olemme sitten yhdistelleet sinapinkeltaisiin sammareihin, jotka ovat nyt jonkin aikaa toimineet Bonsku pyhähousuina.


Täytyy myöntää, että on Bonbonille tainnut kertyä vaatteita yli tarpeen, vaikka tosiaan en edes muista koska olisin viimeksi itse ostanut hänelle jotakin. "Onneksi" tällä hetkellä lähes kaikki vaatteet pääsevät kyllä aktiivikäyttön, kun kiinteät ruoat teettävät enemmän sotkua. Vaikka äitiydessä hienoimmat jutut liittyvät ihan muihin juttuihin kuin vaatteisiin, niin onhan se aika ihanaa, että joka päivä saa pukea maailman suloisinta vauvaa! Iloitsen joka kerta, kun saan miettiä, että mitkä ihanat vaatteet tällä kertaa Bonskulle laitan. Ja vaikka vaatteita olisi syystä tai toisesta vähemmän, niin iloitsisin niistäkin. Ei se määrä, vaan ne värit!

Onko sinulla vielä uusia lastenvaatevinkkejä?

P.S. Arvontavoittajat: pahoittelen, etten ole vieläkään saanut palkintoja lähtemään. Laitan postiin pian!