maanantai 9. toukokuuta 2016

Kevätkesän hurmos

Herkän kielon sain vappuna anopilta.

Oi miten tämä yllättäen päälle paukahtanut kevätkesä onkaan minut lumonnut! Vaikka toisaalta on olo, että tämä tuli niin äkkiä, niin toisaalta on tunne, että tätähän minä olen jo odottanutkin. Tiedän, että sääennusteen mukaan tämä varhaiskesä muuttuu vielä tavalliseksi kevääksi ehkä jo ylihuomenna, mutta vielä nautin. On ollut hauskaa, miten etenkin me perheen vilukissat, minä ja Bonsku olemme voineet keventää vaatetusta reippaasti. Ulkona piipahtaminen, puistoilu ja kantoliinailukin on vielä niin paljon helpompaa lämpimällä kelillä. Lisäksi + 20 astetta on aivan täydellinen lämpö, sillä silloin ei ole vielä liian kuuma. 


Epätoivoinen yritys kuvata vaahteran kukintoja. 

Luonnollisesti myös luonto ja kasvien henkiin herääminen on saanut minut pauloihinsa. Minä yritän oikein taas painaa mieleen tämän ohikiitävän hiirenkorvien ja vaahterankukintopalleroiden ajan, josta pidän niin kovasti. Kirsikankukkiakin varmasti jossain olisi, muttei meidän lähettyvillä. Joka vuosi yritän ikuistaa nämä hetket, mutta kuvaustaitoni eivät taida riittää. En tiedä riittävätkö kenenkään, ainakaan täysin. 

Ostan joka vuosi suloisia pikkuorvokkeja aina jokaista eri väriä, mitä löytyy. 

Kuistin ja rapunpielenkin kukatkin alkavat uudistua. Alkukevään narsissit vetelevät viimeisiään, mutta pienet suloiset orvokit sopivat vielä hyvin vastahankitun ruusun ja hortensian viereen. Violetin sävyt eivät kuulu aivan suosikkiväreihini, mutta jostain syystä tuo hortensian violetin sävy ja sen parina hennon vihreä sykähdyttävät ja olenkin tainnut useampana vuonna hankkia sen näissä väreissä. 
Kuivahtanut puksipuu sai väistyä heräteostoksen, tuoksuvan ruusun tieltä. 

Antaa narsissien vielä rehottaa, Hortensia tuo asetelmaan vähän ryhtiä. 
Sain minä eilen myös äitienpäiväkukkia. Ja se olikin oikein äitienpäiväihme, sillä kuulemma kukat olivat jo automatkalla nuupahtaneet, mutta vironneet seuraavana päivänä uudestaan! Ne näyttivät niin sympaattisilta pahvimukissa, etten ole raaskinut niitä siirtää toiseen astiaan. Tai oikeasti syynä on kyllä laiskuus, mutta tämä kuulosti paljon romanttisemmalta. 

Valkovuokot virkosivat mahdollisesti kahvin voimalla. 
Penkin ilmestyminen pihapiiriin tuo aina kesäfiiliksen. 

Juuri nyt minun suosikkivuodenaikani on tämä kevätkesä. Ja toivottavasti pian on myös ihan kesäkesä. Viime kesä oli ihana pikkuvauvakesä, mutta luulen, että tämä touhuavan pikkupojan kanssa tämä kesä on aivan erilailla huippu puistoineen ja ensimmäisinä uimareissuineen. Oijoi!



12 kommenttia:

  1. Itse asiassa onnistuit kuvien otossa oikein hyvin. Orvokkikuvaa tuijottelin vaikka kuinka kauan. Pitsipurkki sopii orvokkeihin todella hyvin. Minä tuijottelen vaahteran vihreitä palleroita joka aamu, kun juon aamukahvia.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taitavinkaan luontokuvaaja ei voi kyllä tätä vehreyttä tallentaa. Lähelle tosin voi päästä. Orvokkikuva toisaalta on kyllä kauniimpi kuin todellisuus.

      Poista
  2. Ihania kuvia, tunnelma välittyy hyvin, vaikka nyt ulkona vihmookin vettä... Toivotaan, että edessä on mukavia kesäkelejä. Minä odotin vuosi sitten innolla kesää, kun saa taapero kirmata vähissä vaatteissa eikä enää tarvinnut hiostavissa vaunuissa kuljetella, kuten edellisenä kesännä. Sitten tulikin kylmä ja ankea kesä ja pettymys oli suuri. Mutta tästä kesästä tulee varmasti ihana, eikös niin! Etenkin Bonbonille, kun hän pääsee tutustumaan maailmana jo ihan eri tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ensi kesä on lämmin ja ihana! On kyllä hurjan helppoa, kun ulos voi vaan lähteä!

      Poista
  3. Niin monenlaisia kukkasia! Pitsi ja orvokki ovat tosiaan hyvä pari. Minulla on ensimmäistä kesää haasteena täyttää vanha pyykkipata kukkasilla. Ajattelin kyllä käyttää sen roiman syvyyden hyväksi ja viljellä siinä perunaa. Mutta reunoille jotain kovasti pursuilevaa kukkaa on hakusessa.
    Vaahterankukat ovat kyllä ihania! Ja kielot! Tämä viikko on pakahduttavan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyykkipata perunoilla ja rönsyövillä kukkasilla kuulostaa ihanalta! Perunan kasvattaminen on ollut minullakin harkinnassa, mutta sitten muistan aiemmat kurpitsa ym. Kokeiluni. Jätän sen viherpeukaloisemmille.

      Poista
  4. Ihanat kuvat - ja tuo pihapenkki, tosi nätti! Mun ikkunan edessä kasvaa verivaahtera, joka kukkii muita vaahteroita hiukan myöhemmin. Ne vaahterankukat on kyllä kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyyh, meidän verivaahtera puskee jo lehtiä! Kukinnot menivät aivan liian nopeasti ohi.

      Poista
  5. Kiva lukea blogiasi , vappujuhla oli huikea ja kevään ihmettely ihanaa
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että tunnelma välittyi molemmista postauksista!

      Poista
  6. Ihania kuvia ja kukkasia!!

    Mie olen kevät- ja hormonipöllyissäni ihan hurahtanut kukkiin ja kasveihin, melkein joka päivä olen ollut istuttamassa jotain johonkin nurkalle. :D On tämä ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
  7. Haha, hirmonipöllyt varmasti yllyttävät istutuksiin! Minä en muista, istutinko viime vuonna normaalia enempää, mutta sen muistan, että loppukesästä kaikki kukat jäivät vaille hoitoa. Tänä kesänä paremmalla menestyksellä.

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.