maanantai 6. kesäkuuta 2016

Leluelämää

Äidin vanhat palikat. Vähän niissä oli koiran (ja hiiren) puremia, mutta pesun jälkeen toimivat hyvin. Kaikki oleelliset kirjaimet löytyivät.
Elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti Bonbonin ympärillä, kuten arvata saattaa. Aina ei aivoista pysty repimän kovin syvällistä bloggauksen aihetta. Siispä on pakko antautua ja blogata vaikkapa leluista. Sillä välin kun isä ja poika olivat kylvyssä (tai poika lähinnä), aloin katsella ympärilleni, että meillä on oikeastaan aika hauskan näköisiä leluja. Vietin siinä sitten hetken leluja kuvaten ja leikkejä pohdiskellen. 

Vintage-legoukkoja. Pidän enemmän näiden vanhojen muotoilusta. Uudet ovat liian hoikkia. 

Bonbon on aikamoinen leikkijä. Tai oikeastana olen ottanut käyttöön Harmaa ja muut iloiset värit -blogin Minnalta oppimani "puljata"-sanan. Bonsku jaksaa puljata lelujensa kanssa pitkät pätkät. Hän tutkii niitä ja pistää suuhunsa, mutta nykyään myös jo vähän leikkii. Tyhjentää ja täyttää astioita, rullailee autoja edes takaisin ja yrittää laittaa legoja kiinni toisiinsa, tässä kuitenkaan onnistumatta. On jännittävä seurata, milloin hän hoksaa että lelut esittävät jotakin: on autoja, ukkeleita, nukkeja, eläimiä... 

Uutta ja vanhaa sekaisin. Traktori on uudempaa tuotantoa, mutta peräkärryt ja eläimet minun vanhojani. 

Meillä on ollut onnea, sillä olemme saaneet valtavan paljon Duplo-legoja sekä omista varastoista että eräältä tuttavalta. Ne ovat mielestäni oikein oivia leluja jo vauvoille, kun ihan pienimmät osat on korjattu pois. Eläinhahmot ja ukkelit ovat minun vanhojani ja ne eivät ole menneet miksikään. Iloisen värikkäät Duplot ovat oikeastaan kivoja katsoakin, vaikka mielelläni  minä kyllä korjaan ne joka ilta hetkeksi piiloon. Kunnes aamulla ne taas yhdessä rysäyksessä levitetään uudestaan. 

Eläintarhasettejä myydään nykyäänkin. En tosin tiedä, ovatko eläimet vaihtuneet tai muuttuneet. 

On ollut hauska ottaa käyttöön muitakin "vintageleluja". Eipä sitä mitään moderneja härpäkkeitä tarvita, kun kasarilelut toimivat edelleen! Voi olla, että minun ponini ja barbieni jäävät Bonskulta sivuun (vaikka eihän sitä tiedä), mutta onneksi isänkin varastoista löytyy kaikkea hienoa. Oikein odotan innolla, mahtaako Bonbon innostua isänsä vanhasta pikkaraisten kodista. Nykyisin pikkaraiset taidetaan tuntea paremmin Sylvanian families -nimellä. Minun suosikkejani lapsuudessa olivat myös pehmolelut, joita kohtaan Bonbon ei ole osoittanut erityistä kiinnostusta toistaiseksi. Niitä odottaa kyllä varastossa monta laatikollista, jos kiinnostusta riittää. 


Aurinko-palikka on hävinnyt ja heppa-kuva vaihtuu toiseen joskus ja jouluna, mutta muuten kelpo peli tämä viihdekeskus. 

Missäköhän vaiheessa lelut muuttuvat kiinnostavammiksi kuin "oikeat esineet"? Yhdessä vaiheessa kaikki lelut olivat ihan tylsiä ja kaikki muu kiinnosti kovasti. Nyt taas lelutkin ovat saaneet suosiota, vaikka tietysti myös muiden asioiden tutkiskelu kiinnostaa. Etenkin se, mllainen ääni niistä lähtee. Yksi suosikkipuuha on kolistella rytmikapulaa metallipurkissa. Samalla voi vaikka soittaa marakassia. 

Musisointi on lähellä Bonbonin sydäntä- 

Meidän lelumäärämme ovat toistaiseksi pydyneet kohtuullisissa rajoissa. Toivotaan, että pysyy jatkossakin, vaikka tietysti määrä varmasti todellisuudessa kasvaa eksponentiaalisesti seuraavien vuosien aikana. Varsinaisia huteja ei ole vielä tullut juuri hankittua. Kurkkumopo kiinnostaa Bonbonia kovasti, vaikka sillä ajeleminen on vielä hieman jännittävää. Taaperokärry on kokeilulainassa, sillä eräänä kauniina päivänä Bonbon alkoi käyttää meidän kahvipöytäämme taaperokärrynä ja työnteli sitä ympäri olohuonetta. Nyt kun taaperokärry nököttää nurkassa, se homma ei kiinnosta enää ollenkaan. No, ehkä sellainen kuitenkin hankitaan omaksikin jahka hän innostuu kävelemisestä enemmän. 

Brion taaperokärry ei ole kiinnostanut, mutta Pötsi-kurkkumopo on kiva. 

Vaikka leikkien sisältöön ei aivan vielä pääse sisälle (esimerkiksi miksi on olennaista ensin lastata palikoita purkkiin ja sitten yhtäkkiä ottaa palikat pois ja laittaa tilalle Hello Kitty -legot), niin joitain Bonskun aivotuksia voi jo seurata. Erimerkiksi hänellä on selvästi tiettyjä suosikkileluja, jotka hän valitsee. Kylpyleluistaan hän valitsee aina oranssin "Funk-ankan" eli Fankan, vaikka tarjolla olisi myös Punkkariankka-Ankkaripunkka sekä Balladiankka Eero S., vinkuva pingviini, pikkuankka ja kelluva sammakko. Sängynkoristeena olevista pehmoleluista hän pitää hauskimpana kummisedältä saatua Ikean hassua kyklooppihahmoa. 

Saanko esitellä: Fankka.
Vielä toistaiseksi me vanhemmat olemme saaneet päättää lelujen laadusta ja määrästä. Minä esimerkiksi kaavailen Bonbonille Brion junarataa (vinkvink) ja tyylikästä polkuautoa, vaikken tiedä olisivatko ne hittejä vai huteja. Kauhulla ja innolla odotan, millaisia leluja hän tulevaisuudessa toivoo. Pysytäänkö klassikkolinjalla vai onko saatava muodinmukaan vaihtuvat sesonkilelut? Varmaankin sekä että. Nyt täytyy nauttia siitä, että vintage-legot ja kurkkumopot kelpaavat mukisematta - kunhan kaiken saa leivittää mahdollisimman laajalle alalle.  

Siellä se puljaa. 

Millaisista leluista sinä pidit pienenä? Entä sinun lapsesti tai tuttujen lapset, kiinnostavatko vanhat lelut enää seuraavaa sukupolvea?

14 kommenttia:

  1. Legot ja barbit olivat minun suosikkejani. Legoja olen hommannut myös "vierasvaraksi". Yhdelle kummilapselle etsin Duplo Primoja (sellaisia isoja legoja, niitä ei tehdä enää) joululahjaksi ja ostin itsekin sitten pikkuvieraille leikittäväksi niitä. Veljen lapset ja yksi Leena jo tietävätkin, missä kaapissa Heidi-tädin lelut säilytetään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Primot kulostavat kivoilta, harmi ettei enää tehdä! Heh, on hauskaa, kun lapset alkavat muistaa, missä lelut säilytetään. Meilläkin on laatikollinen leluja jemmassa, joita ei ole vielä Bonskulle uskottu, mutta joilla isommat lapsivieraat saavat leikkiä.

      Poista
  2. Legot olivat niin uusi juttu minun lapsuudessani, että minulla niitä ei ehtinyt olla. Naapurissa kävi kesäisin lapsia, joilla oli legoja ja heidän kanssaan niistä jotain rakentelin. Barbie-nukke oli myös uusi juttu. Paras kaverini sai sellaisen (siis yhden), mutta minulla ei ollut. Nukeilla muistan leikkineeni aika paljon. Minulla oli puiset nukenvaunut, joita seuraavakin sukupolvi jonkin verran taisi käyttää.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Legoillakin on kyllä hurjan pitkä historia jo! Ihan klassikkolelu. Muistan myös nuo nukenvaunut, joilla jonkin verran leikin. Taisivat modernimmat rattaat viedä kuitenkin voiton. Nyt ihmettelen miksi.

      Poista
  3. Oi, teillä on kurkkumopo! Se on muuten päässyt esille Lelumuseo Hevosenkenkäänkin. Minun suosikkilelujani lapsena olivat Fabulandit sekä Lundby-nukkekoti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ostin Kurkkumopo Pötsin blogituttaviltani. Minulla ei sellaista ollut, mutta olen kyllä tietoinen sen klassikkostatuksesta.

      Minullakin oli Lundby-nukkekoti. On hauskaa, miten niiden sisustus on vaihtunut vuosien saatossa. Niistä näkee hauskasti muodin. Minun nukkekotini oli pastelli-ysäritapetein sisustettu.

      Poista
  4. Itse tykkäsin lapsena Brion junaradasta ja Duploista (pikkulegojen makuun taas en ole koskaan päässyt). Tykkäsin myös Barbieista, ja kavereiden kanssa rakennettiin Duploista Barbieille taloja.
    Omat lapseni leikkivät pääosin roolileikkejä, mutta juuri tänään 9-vuotias kuopukseni rakenteli minun ja veljeni vanhalla junaradalla. Myös minun vanhat Duploni ovat omilla lapsillani käytössä, samoin kuin vanhat Barbieni. 11-vuotiaan suosikkilelu on Lundbyn nukkekoti, jollaisen dyykkasin hänelle joskus roskalavalta ja jota olemme yhdessä tuunanneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duploista on siis moneksi, jos kerran Barbien taloiksikin ovat muuntuneet. Hauskaa, että teilläkin vanhat lelut ovat päässeet käyttöön. Myös nukkekodin tuunaaminen kuulostaa kivalta yhteiseltä jutulta.

      Poista
  5. Ei, mä en kestä tuota kurkkumopoa! Se on ihan liikkis :D:D Mä en lapsena leikkinyt lainkaan barbeilla tai nukeilla; olin siinä mielessä outo tyttö :O Ehkäpä siksi poikein lelut viehättävät nytkin minua vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkumopo oli kyllä ehdottomasti kannattava hankinta. Se on todettu myös hyväksi huristelutarkoituksessa, kun kavereiden lapset ovat sillä painelleet.

      Minä pääsin Barbien makuun vasta vähän isompana, jolloin leikeissä pääpaino oli ihmissuhteissa, sisustuksessa ja muotiluomuksissa. Muilla nukeilla en sen sijaan minäkään leikkinyt, kotileikeissä perheeni koostui aina pehmoleluista.

      Poista
  6. Niiiiin kade tuosta kurkkumoposta!

    Ja aika samoilla leluilla lapset tuntuvat ensimmäiset vuodet leikkivän sukupolvesta toiseen! Kotileikki, muoviautot, palikat ja duplot. Ellu sai nyt kolmevuotiaana ekat My Little Ponynsa (joilla kyllä itsekin leikin lapsena), ja hän kyllä leikkii niillä, mutta vielä enemmän esimerkiksi peukaloillaan, joilla on usein automatkoilla huimat seikkailut käynnissä. :D

    Mie rakastin lapsena barbeja. Oi että niillä oli ihana leikkiä. Ellu bongasi juuri eilen neuvolassa pari alastonta barbia ja leikkikin niillä melkein koko ajan, jättitukkaiset hoikkeliinit olivat tuttuun tapaan äiti ja lapsi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kurkkumopo on kyllä mahtava!

      Niinpä, moni asia o omasta lapsuudesta muuttunut, mutta ainakin nämä varhaisvuosien lelut ovat pysyneet samoina.

      Lapsen mielikuvitusleikkejä on varmasti hauska seurata! Toivottavasti Bonskukin niistä innostuu.

      Poista
  7. Ihania tuttuja juttuja ja monet muistot tulvi mieleen. Nuo palikat ostettiin Tallinnasta lapsille tuliaisiksi, nuo legoukot ja nuo eläimet heillä oli ja vanha rakas Pötsi! Hauska että käytit myös Pötsi-nimeä, mitään kurkkumopo-nimeä ei meidän perheessä edes tiedetty. Kun itse olin lapsi, ei isoja logoja eikä erikoislegoja ollut. Meillä oli niitä perusteluja mielestäni valtavasti ja niistä ja veljien junaradasta rakennettiin koko lastenhuoneen kokoinen maailma. Veljien kanssa on aikuisena ihmetelty, että miksi sen rakentamisleikin nimi oli "Eilinen". Nimen syntyhistorian olemme unohtaneet mutta päätelleet että ehkä kun olimme tämän hauskan rakentamisleikin keksineet, niin seuraavana päivänä joku meistä ehdotti, että leikitäänkö sitä eilistä. Ja niin leikki oli nimeltään "eilinen" monta vuotta.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pötsi oli nimiehdotuksista ehdottomasti sopivin tuolle kaverille. Bonsku saattaa nimetä sen tietysti vielä uudelleen, mutta toistaiseksi se on Pötsi. Heh, miten hauskasti lasten aivoitukset menevätkään, kun eilinen on jäänyt kestämään vuosia!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.