lauantai 25. kesäkuuta 2016

Rymyäjästä rummuttajaksi: Bonbon 1-vuotta!

Huoh. No nyt on sen 1-vuotispostauksen aika. Voi että, vähän yllättävänkin haikeaa ja toisaalta helpottavaa. Enää ei tarvitse vauvan ikää kertoa kuukauden tarkkuudella koko ajan ja miettiä siten ajankulua. Kuluu se aika itsestäänkin hirveää vauhtia. On myös tavallaan helpottavaa, että kehitys tästä ehkä hieman tasaantuu.On niin hengästyttävää, kun koko ajan tulee uutta.

Näissä kuvissa Bonskun juhannustunnelmia kummiltaan saamassa uima-altaassa.
Nyt on meneillään taas ihan hirveän kiva vaihe Bonbonin kanssa. Tämmöinen yksivuotias on jo ihan superhauska tyyppi ja huumorin- ja tilannetajua löytyy vaikka muille jakaa. Naistennaurattajanakin hän on kunnostautunut. Tosin vieraassa tilanteessa hän on aina aluksi hieman keskimääräistä varautuneempi, mutta vapautuessaan näyttää todellisen luontonsa.

Aluksi varovainen varpaiden kastelu. Kohta jo vesi roiskui. 

Kun vertaa edelliseen kuulumispostaukseen, muutos ei ole touhuamisessa ja tutkimisessa yhtä silmäänpistävä. Toisaalta on tapahtunut paljon sisäistä kehitystä. Puheen ymmärtäminen yllättää joka päivä. "Ai sinä ymmärsit tuonkin?" Kun sanoo sanan "musiikki", alkaa välittömästi hytkyä ja saattaa kontata cd- tai levysoittimen luokse. "Annatko halin Vaaleansiniselle Hyypiölle (Bonskun lempilelu)?" Ja välittömästi hän halaa pehmoa ja sanoo "Aaaa". Nyt on alkanut myös osoittelu ja kaikki sanat kiinnostavat hurjasti. Muutamia sanoja hän sanoo jo itsekin. "Ätti" (= äiti) tuli ensimmäisen kerran sopivasti äitienpäivänä, joka päivä on juhlahetki, kun "tittä" (= iskä) tulee kotiin. "Ma(mmo)" oli myös yksi ensimmäisiä sanoja, eikä se suinkaan tarkoittanut maitoa vaan ykkösherkkua mangoa! Nyt sitä on kuultu kyllä harvemmin ja sen on korvannut joka ruokailun paras juttu: "tettä" (=vettä). 

Touhua riittää vaan...

Kovin vilkas ja touhuavainen hän on ja joka päivä kodin tavarat on käännetty vähintään kertaalleen ympäri. Pesupallo löytyy makuuhuoneesta, legoja vessasta ja uunipadan kahva olohuoneesta. Ehkäpä hän haluaisi kovasti aloittaa meillä konmari-projektin. Kodin soittimet ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän ja tällä hetkellä on projektina harjoitella sitä, ettei djembeä tai kitaraa soiteta legopoalikalla vaan kädellä. Myös iskän sähkörumpuja pitää päästä soittamaan säännöllisesti ja sitä Bonbon vaatii käskevällä äänellä. Toisaalta mikä tahansa tavara muuttuu tarvittaessa rummuksi, mikäli Bonbon niin haluaa. Isänsä on ihaillut Bonskun rentoa rumpukapulan ja marakassin heilutusliikettä.

Pieni rumpalipoika osaa jo vaatia päästä soittamaan rumpuja.

Touhuamisen lisäksi Bonbon tykkää kovasti kirjoista. Parhaita kirjoja ovat sellaiset, joista lähtee jokin ääni, mutta muutkin kelpaavat. Tosin aivan viime aikoina touhuaminen on mennyt lukemisen edelle ja kirjat ovat tupanneet jäämään kesken ennen kuin ovat alkaneetkaan. Sitten vaan uutta putkeen. 

Konttaaminen on edelleen pop, mutta tukea vasten kävelykin kivan jännittävää. 

Liikunnallisessa kehityksessä Bonsku ei ole edennyt kaikkein nopeiten, jos nyt ei mitenkään hitaastikaan. Jokin aika sitten hän oppi kävelemään tuettuna työntämällä meidän olohuoneen pöytää. Sitten asia ei kiinnostanutkaan vähään aikaan, mutta yhtäkkiä kaverilta lainaan saatu taaperokärry alkoikin kiinnostaa ja nyt sillä huristellaan edestakaisin suurella riemulla. Ilman tukea kävelemisestä ei ole vielä merkkejä, mutta ehkä tapansa mukaan Bonbon aloittaa sen aivan yhtäkkiä. 

Kooltaan Bonbon on pikkuinen, eikä ihme sillä on hän varsin pieniruokainenkin. Kahdeksan kiloa ei mennyt neuvolassa rikki. Pikku kulinaristi maistelee rohkeasti kaikkea ja nauttii syömisestä, mutta vain rajallisen ajan ja osan ruoista sylkäisee makustelun jälkeen ulos. Kai siinäkin jotain ravintoaineita sitten imeytyy. Tämä syöminen ja pienuus aiheuttavat vähän huolta, mutta ei mitenkään hirveänä ryöppynä kuitenkaan, kun Bonbon on muuten terve ja virkeä tapaus.

Smoothiekakkua oli kiva lähinnä mössätä.

Terveydestä puheen ollen. Koko ensimmäisen vuotensa Bonbon on minusta ollut melko terve, siis flunssien sun muiden puolesta. Muutama ärsyttävä nuha on ollut, mutta ei mitään sen pahempaa. Kunnes sitten tuossa pari viikkoa sitten hänellä oli vauvarokko, ripulia, oksentelua ja nuhaa sekä puhkesti neljä hammasta lähes yhtä aikaa. Oli aika tiukka viikko, mutta siitäkin selvittiin.

Leikkipuiston touhuvaapero.

Joidenkin määritelmien mukaan Bonbon on nyt kai sitten taapero, mutta minä en ihan vielä suostu tähän. Lapsuus kestää muutenkin liian vähänä aikaa, joten kyllä minä pidentäisin vauvuutta vielä puoleentoista vuoteen. Käytänkin mielelläni sanaa "vaapero", joka yhdistää kivasti vauvan ja taaperon. Minun vaaperoni! 








10 kommenttia:

  1. Ihana vaapero!:D

    Vauvavuosi menee kyllä kovin vauhdilla, ja tuo kasvun ja oppimisen vauhti on aivan uskomaton. Ja vaikka kasvun vauhti hivenen hiipuukin nyt, niin varoitan, että tahti pysyy edelleen kovana. :D

    Kaikkea ihanaa teidän kesään!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No epäilen, että kyllä tässä vielä vauhtia piisaa tulevissakin vuosissa. Ja kouluun mennessä se varsinainen fast-forward vasta alkaakin!

      Poista
  2. Vaapero on hieno uusi sana! Keksitkö itse? Kuvaa myös ensiaskeleita ottavan vaappuvaa menoa ennenkuin kulku muuttuu taaperon taapertamiseksi.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En keksinyt itse, valitettavasti. Olisi aina niin kiva ottaa hyvistä keksinnöistä kunnia itselleen.

      Poista
  3. Hauskaa miten Bonskun uikkarien värit sopivat täydellisesti hänen uuteen uima-allaslinnaansa!! Nykyään on uskomattoman hauskoja leluja ja leikkivälineitä.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bonskun uima-allas on kyllä ihan uskomaton! Tuollaisesta haaveilin pienenä. Oli meillä joku allas, mutta ei noin hieno kyllä.

      Poista
  4. Suloinen vaapero! Vuosi on kyllä mennyt hurjan nopeasti! Kiva kuulla, että teillä ja pikkukaverilla menee hyvin. Tuo uusien asioiden yht'äkkinen oppiminen on kyllä hämmentävää! Eikä se näköjään vieläkään lopu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurihan sinä toit meille Manducan ja Bonsku oli ihan nyytti! Ei varmasti lopu, asiat vaan vähän muuttuu. Ja mahtava alkaa ymmärtää, mitä tuon pikkuisne päässä liikkuu.

      Poista
  5. Onpa oivaltava termi: vaapero! Otan tämän myös käyttöön, sillä tuntuu hurjalta, että meidän 1v4kk poikanen muka olisi jo taapero, eikä vauva enää ollenkaan. Hän kyllä mennä juoksentelee jo vauhdilla ja kiipeilee melkein mihin vain, että pikkuhiljaa siihen taaperoon voisi kallistua. Mutta vaapero on pehmeä lasku, kun kyllä niitä varsin vauvaisia hetkiäkin vielä on paljon <3

    Ihania kesäpäiviä teille pikkuisen vaaperon kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä 1v4kk on kuitenkin vielä tosi pieni, vaapero varmasti. Jyrkkä raja on niin kovin armoton pikkuisia kohtaan, vaikka oikeastaan mikään ei muutukaan. No, ei nyt oikeasti armoton, mutta minusta ainakin vähintään 1,5-vuotiaaksi asti on vähän vielä vauva.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.