lauantai 2. heinäkuuta 2016

Konmarismi ei toimi

Viime vuosina eräs aate on levnnyt koteihin ja ihmisten mieliin. Minä olen jälleen kerran seurannut vain sivusta ja nyt myöhäisheränneenä aloin pohtia menetelmää tarkemmin. En tietenkään kirjoita poliittisista aatteista, vaan KonMari-metodista, jonka pitäisi mullistaa elämämme, karsia kodistamme kaikki turha ja saada aikaan elämään ikuisena säilyvän järjestyksen. Täältä voit lukea melko hyvän kuvauksen systeemistä. Itse kirjaa en ole lukenut, myönnettäköön, mutta luulen kuitenkin päässeeni kärryille menetelmästä sen verran, että voin hyvillä mielin sanoa sille "ei kiitos".


Joa nämä olisi joskus aikoinaan "konmaroitu" eikä varastoitu, olisi Bonskulla paljon tylsempiä leluja. 
Keväällä minuunkin iski raivausvimme ja aloin miettiä, pitäisikö minunkin tutustua konmariin. Perusidea tavaran karsimisessa on se, että jokainen tavara pitäisi ottaa käteen ja miettiä, tuottaako se minussa ilonpilkahduksen. Jos kyllä, se säästetään ja jos ei, niin se pistetään pois. Tämä pitäisi tehdä kaikille kodin esineille ja mielellään vielä kertarysäyksellä, eikä laatikko kerrallaan silloin tällöin. Vaatekaapista on helppo aloittaa. 
Kyllä minäkin sentään osaan: sängyn alla on Ikea-kassillinen vanhoja vaatteita.
Ja minähän aloitin. Vaatteiden kohdalla oli vielä melko helppoa. Suurin osa karsimistani vaatteista oli jo aika monta vuotta vanhoja. Ihan kaikista vanhoista ja nyt sopimattomista en kuitenkaan malttanut luopua, sillä ajattelin niiden olevan hauskoja tuleville sukupolville, vähintään naurumielessä. Näin ei varmaan kuuluisi konmarismissa tehdä ja ilon pilkahdus, joka syntyy muistosta, ei varmaankaan riitä ilonpilkahdukseksi. Tästä en pinnallisella perehtymisellä täysin päässyt kärryille. Minä taas ajattelin, että ehkä noista vaatteista tulee vielä jollekin toiselle ilonpilkahdus. Näitä en kuitenkaan säästänyt kovin montaa.

Toisaalta, jos joku olisi jättänyt kierrättämättä tämän senkin, meillä ei olisi tätä hienoa senkkiä. Tai oikeastaan se olisi päätynyt kaatopaikalle, ellen minä olisi sitä pelastanut, mutta se onkin toinen tarina. 

Aika nopeasti huomasin, ettei tällaiselle tavaroihin liittyviin muistoihin kiintyjälle oikein toimi tuo ilonpilkahduksen odottelu. Silloin nimittäin säästyisivät ainoastaan kaikkein turhimmat tavarat. Kauniit lasiesineet, vanhat pehmolelut, vintagemekot ja keittiöturhakkeet. Pois joutaisivat pölyrätit, urheilukerrastot, vessaharja ja kastelukannu. Kuitenkin tarvitsen niitä kaikkia. Ja toisaalta, minä kykenen kyllä kokemaan ilonpilkahduksen IHAN MINKÄ VAAN esineen kohdalla, vähintään kiertoteitse. Otetaan esimerkkinä tuo urheilukerrasto. Se on käsissä liukas, hieman tuoksahtaa hieltä ja se on pesussa hieman värjääntynyt. Se itsessään ei aiheuta ilonpilkahdusta ollenkaan. Mutta jos mietin, että se päällä voin mennä hiihtämään talvella tai vaikkapa vaeltamaan Islantiin, ilonpilkahdus syntyy välittömästi. Ja saan kyllä ilonpilkahduksen niistä paljon parjaamistani miehen piuhakasoista, koska ne liittyvät hänen työhönsä ja harrastukseensa, ja hän saa niistä iloa.

Punaisesta koukusta roikkuu Exhibit A: joskus vuosienkin säilytys kannattaa!

Metodissa on myös puutteensa. Siinä pyritään kovasti luopumaan asioista ja jättämään jäljelle vain sillä hetkellä tarpeellinen. Mutta minä tykkään siitä, että minulla on tavaroita myös "resevissä", sillä minä olen ihan oikeasti sellaista ihmistyyppiä, että saatan kaivaa jonkun unohtuneen tavaran vuosien jälkeen naftaliinista ja ottaa sen uudelleen käyttöön. Jos olisin luopunut siitä, joutuisin metsästämään sen uudestaan. Olen monta kertaa käyttänyt tavaroita, joista olen joskus ajatellut "tätä voi vielä joskus tarvita", vaikka tästä hamstrausudenkuopasta nimenomaan varoitetaan. Viimeisenä esimerkkinä vyölaukun ja olkalaukun risteytys, joka kuului teiniaikojen takkiini. Satuin löytämään sen, kun etsin kantoliinailuun sopivaa pientä laukkua, jolla saan kädet kunnolla vapaaksi. Säästyi monta kymppiä ja sain heti käyttööni tarvitsemani laukun.

Joskus nämä olivat viikattuina nätisti. 

Olen siis enemminkin hamstraaja kuin luopuja, mutta en mitenkään toivoton tapaus. Myönnän, että on oikeasti esineitä ja asioita, joista kannattaa luopua, mieluiten kierrättämällä. Pyrin ennalta ehkäisemään kaaosta myös yrittämällä olla ostamatta turhaan. En minäkään halua, että kotini tavaramäärä lisääntyy holtittomasti ja siksi pistän myös tavaroita kiertoon. Minun kohdallani Konmari vaan ei ole se metodi, joka toimii. En ole riittävän kurinalainen myöskään pitämään yllä järjestystä, vaikka yritin taitella Bonskun vaatteet esille konmarin oppien mukaan. Parin päivän päästä ne ovat ihan sotkussa.

Joku luopui näistä mekoista jossain vaiheessa, jotta minä taas voisin hamstrata vintagemekkoja. Papukaija-mekko tosin ei ole vintagea.
Toisaalta uskon, että varmasti moni saa kotinsa järjestykseen ja pääsee eroon turhasta tavarastaan metodin avulla. Se vaan ei sovi kaikille, eikä kaikkien tarvitse laittaa tavaraa kiertoon yhtään enempää kuin tahtoo. Kaikkien ei tarvitse elää minimalistisesti (jos nyt jätetään keskustelun ulkopuolelle se tosiasia, että joku joutuu elämään minimalistisesti). Ja vaikka välillä itseänikin houkuttaisi minimalistinen, niukka koti, tiedän, etten kuitenkaan osaisi elää sellaisessa.

Oletko sinä perehtynyt konmarin oppeihin? Oletko hurahtanut järjestelyyn vai tipahteleeko kaapeistasi tavaroita, joita voi joskus vielä tarvita?




18 kommenttia:

  1. Olen kyllä pikemminkin säilyttäjä kuin luopuja. Tänä kesänä tosin luovuin monesta vaatteesta kuin sain aikaiseksi vuokrata kirppisloosin.

    Sisustuksessa minulla on käytössä tuo ilonpilkahdusmenetelmä jollain tavalla. Varsinkin olohuoneessa on yleensä näkyvillä vain kauniita esineitä eli harrastan rumuuden minimointia niin paljon kuin se on mahdollista. Täysin se ei tietenkään onnistu, koska täällä asuu toinenkin henkilö.

    Kyllä siinä konmarissa tietysti ideaa on, mutta systeemi ei sovi kaikille.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietynlaisesta rumuuden minimoinnista konMarissakin varmasi on kyse. Se menee ehkä vielä pintaa syvemmälle eli sen lisäksi, että esillä on vain kauneutta, myös säilöstä on karsittu kaikki epäoleellinen. Tuo on totta, että useampi henkilö taloudessa vaikeuttaa metodin toteuttmista. Toiminee parhaiten citysinkuilla!

      Poista
  2. Luin (tosin melko vikkelästi, en paneutuen) Konmari-kirjan ja ymmärrän kyllä, mikä siinä vetoaa moniin. Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse toimia samalla tavoin, itselleni se ei vaan sovi.
    En pitänyt siitä, miten ainakin alkuosan tavarankarsimisessa tavaraa kuskattiin (käsittääkseni) jätesäkeissä kaatopaikalle. Ehkä kirjassa sittemmin ohjattiin laittamaan tavaraa muuallekin, mutta tämä jäi mieleeni. Soosoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ymmärtäny, että kirjassa ylijääneille tavaroille ehdotetaan lähinnä kaatopaikkaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. Onneksi harva kai toteuttaa metodia ihan näin ja kierrättää tavarat.

      Poista
  3. Minäkin olen hamstraukseen taipuvainen ja luulen, että konmari ei ehkä sopisi minulle, vaikka vähän enemmän voisin kyllä karsia tavaraa kotoa.

    Tuo papukaijamekko on ihana!

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavaran karsiminen on han terveellistä, vaikka ei ihan yhtä radikaalisti sitä toteuttaisikaan kuin mitä konMari ehdottaa. Onneksi ei ole pakko!

      Kiitos, mekko löytyi sattumalta Raumalaisesta Candida-putiikista.

      Poista
  4. Hauska blogi sulla. :) Eksyin tänne instagram-päivityksestäsi.

    Luin KonMari-kirjan hetki sitten ja mun mielestä sen 2 pääajatusta oli mainioita ja oikeastaan aika lailla maalaisjärjellä ymmärrettävissä.
    1. Karsi turha./Omista vain iloa tuottavia tavaroita.
    2. Sen jälkeen kaikilla tavaroilla kuuluu olla oma paikkansa.

    Nämä siis ohjeena niille, jotka kärsivät sotkuisesta kodista. Mut jos ei ole sotkuista tai ei siitä kärsi, niin ei kai KonMari-metodiakaan tarvitse. En ole itse ruvennut seuraamaan KonMarin yksityiskohtaisia ohjeita, vaan lähinnä niin, että mietin tarkemmin mitä tavaroita hankkii/haluaa säilyttää ja sit koitan palauttaa käytön jälkeen omaan paikkaansa. Vaikka en lähdekään karsimaan tavaroitani ihan minimiin niin viimeistään seuraavassa muutossa taas on oiva tilaisuus kierrättää/heittää pois moni tavara, mitä huomaa kaapeissa turhaan säilyttäneen. :)

    -Mirjami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit!

      Hyvä kiteytys, tässä varmaan onkin ihan maalaisjärjellä tosiaan kaikki tarpeellinen. Tuo kaikella on paikkansa onkin se haastavin juttu. Vaikka teoriassa kaikella olisi paikkansa, niin eipä se tavara aina paikalleen päädy. Tässä varmaan se minimalismi auttaisi.

      Muutot ovatkin hyviä tavarankarsintahetkiä! Silloin tavara tulee väkisin käytyä läpi ihan eri tavalla. Eikä jää aikaa liikaan tunteiluun, jos aikataulu sattuu olemaan tiukka.

      Poista
  5. En ole perehtynyt konmariin. Yritän pitää periaatetta että jokaisella tavaralla täytyy olla oma paikka. Jos paikkoja ei riitä niin tavaroita on vähennettävä! Kun muutimme pienempään taloon oli siis pakko pitää suuri pihakirppis. Tosi paljon olen sittemmin kaivannut silloin kirppiksellä myymääni TYLSÄÄ keittiöveistä!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuonoikeastaan onkin konMarin ajatus: tavaraa saa olla vain niin paljon, että kaikelle on oma paikkansa. No meillä periaatteessa onkin näin, mutta tavarat eivät millään pysy omilla paikoillaan, kun tarvitsee jotain toista tavaraa.

      Minäkin ehkä vien appivanhempieni pihakirppikselle jotain tavaraa myytäväksi kesällä, jos vain heille mahtuu ja sopii. Pihakirppiksissä on tunnelmaa!

      Poista
  6. KonMaria on tupsahdellut ulos vähän joka puolelta viimeisen puolen vuoden aikana. Jossain määrin se toimii hyvin: siivoan nopeasti sotkut ja muruset pöydiltä; ne eivät tuota iloa. Hankin mieluummin kauniita käyttöesineitä; ne tuovat iloa (kun rättejä ja siivousainepulloja yms. on pakko omistaa). Kannattaa silloin tällöin kerätä kaikki samantyyliset asiat samaan paikkaan (kuten kosmetiikka eri laatikoista ja kaapeista) ja tehdä inventaario ja säilyttää vain säilyttämisen arvoiset. Näkee kerralla koko komeuden ja/tai kauheuden. Ostan mieluummin kauniimman ja kalliimman, jos se on järkevää, koska kauniimpi tuottaa enemmän iloa.
    Menetelmän haaste visualisteille on, että niin moni rakas esine tuottaa iloa... Ja toisaalta moni arkinen ei sitä suoraan tuota, kuten monet ruoka-ainepakkaukset, jääkaappi, muovimatto ja niin edelleen, mutta niin kuin kirjoitit, ne tuovat välillisesti iloa. Lisäksi "jos et ole vuoteen/puoleen vuoteen käyttänyt, hankkiudu eroon" -menetelmä ei mulla toimi: en käyttänyt viime talvena laskettelulautaa, koska ei tullut sopivaa päivää lähteä rinteeseen, äitiys- ja vauvanvaatteet odottavat myös tulevaa tarvetta ja joskus on hyvä pitää vain jotain vähän aikaa jemmassa, niin sitten ne tuntuvat taas niin hyviltä ja kiehtovilta! Toimii muuten lasten lelujenkin kanssa! Osa vähäksi aikaa varastoon ja jossain vaiheessa vaihto! Ei kaikesta kannata hankkiutua eroon, mutta omien kulutustottumusten miettiminen on kyllä hyvästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa! Minäkin mielelläni ostan näkyvillä olevat rätit sun muut sillä silmällä, että on kiva katsella.

      Tarpeellisen ja tarpeettoman eroa on välillä tosiaan vaikea arvioida. Joka talvi suksia ei tule jäytettyä, mutta joinain talvina ne tuottavat valtavasi iloa! Varastoiminenkin on siis joskus poikaa. Lelujen "kierrättäminen" on esimerkiksi hyvä idea!

      Poista
  7. Oon varannut kirjastosta KonMari-kirjan, mutta saan sen varmaan joulukuussa ensi vuonna. Niin pitkä oli varausjono... En ole mikään minimalisti, mutta vähän vähän minimalistisempi tahtoisin olla. Ja yritänkin. Sillä liika tavarapaljous ahdistaa, mutta niin välillä ahdistaa tavarasta luopuminenkin. Toisaalta mulle ei tee heikkoa luopua tavarasta, jota oikeasti en tarvitse, vaikka sillä vähän saattaisi olla tunnearvoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuuttiin tavara-ahdistukseen KonMari voi toimia ihan hyvin, ainakin jos tuo tunnearvo ei vaikeuta prosessia.

      Poista
  8. Terveisiä yhdeltä KonMariin hurahtaneelta! :D

    Mulle kirjan paras anti oli se, että siinä perusteltiin, miksi joistain tavaroista oikeasti voi ja "saa" luopua - lahjoista, korteista, tavaroista joita ei oikeasti koskaan käytä yms. Mä oon raivannut nyt paljon tavaraa pois ja niistä valtaosa on sellaisia, jotka ovat automaattisesti aina kulkeneet muutoissa mukana enkä ole koskaan edes pysähtynyt miettimään, tykkäänkö siitä vai en. Tykkään myös tuosta iloa tuottavasta ajatuksesta ja sen takia olenkin huoletta säästänyt kaikki värikkäät verhoni ja muun sisustusmateriaalin. ;)

    Isoimmat pähkäilyt ovat olleet mun kohdalla juurikin nostalgisissa ja vanhoissa tavaroissa. Mietin, miten kävisi, jos kukaan ei säästäisi mitään vanhaa. Mun mielestä on kiva katsella vanhoja tavaroita ja kirjoja, mutta toisaalta en haluaisi niitä ihan hirveästi varastoon pyörimään... Varsinkaan sellaisia, joilla ei ole mulle mitään suurempaa tunnearvoa. Päädyin nyt siihen, että säästin esimerkiksi tyttöjen vauva-ajan leluista ne, joilla leikittiin eniten ja muut laitoin pois. Mun omat lapsuudenlelut ovat onneksi mummulassa, joten joudun konmarittamaan ne vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että meitä on erilaisia ja tämä toimii toisilla hyvin. Se on kyllä totta, että sellaisista muodon vuoksi säilytettävistä asioista on ehkä hyvä päästää irti. Vain tärkeimpien säilyttäminen on myös hyvä idea.

      Poista
  9. Minä en ole yhtään lämmennyt Konmarin opeille. Ihan parhautta on sellaiset jemmaan laitetut asiat ja esineet, jotka sitten aikojen päästä esille noustuaan aiheuttavat aivan uudenlaista iloa. Onneksi on tilaa pitää tavaroita reservissäkin, odottamassa kiinnostavaksi tai tarpeelliseksi muuttumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, allekirjoitan tuon uudenlaisen ilon! On mahtava löytää jollekin vanhalle asialle uusi käyttötarkoitus!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.