Lost in Turku

Turun kaupungilla on mielestäni eräs loistava konsepti - kulttuurikuntoilu. Ilmeisesti se on kulttuuripääkaupunkivuoden peruja viiden vuoden takaa, mutta toimii edelleen. Kulttuurikuntoilua varten on jaossa ilmaisia karttoja erilaisille kävelyreiteille, joiden varrella voi tutustua Turkuun eri näkövinkkeleistä. On olemassa esimerkiksi Porrastelua-kartta, jossa voi valita reittejä, jotka kulkevat kaupungista löytyvien portaiden kautta. Patsastelu-reitti taas kiertää keskustan patsasvalikoiman. Nappasin kerran mukaani kolme tällaista paikallista kiinnostavaa karttaa ja valitsin niistä tässä eräänä päivänä houkuttelevimman - kartan, joka lupaa näyttää Turkua uudesta näkövinkkelistä ja jopa vähän eksyttää. Mukaan nappasin alkumatkalle miehen ja Bonsku keikkui selässä liinakyydissä paritkin päikkärit.

Uusi paikka kolmelle turkulaiselle.

Reitti alkoi virallisesti Turun linnalta, mutta koska kävelimme sinne juuri päinvastaisesta suunnasta, jätimme osan reitistä kulkematta enää uudestaan. Jätän siis teille osan arvoitukseksi, etten spoilaa koko reittiä. Ensimmäiseksi satuimme törmäämään reittipisteeseen numero viisi, Kallio kolmen kadun risteyksessä lähellä museokeskuksen rakennusta. Heti aivan uusi paikka meille turkulaistuneille! Kipusimme korkealle, mutta näköala ei ehkä ollut kaikkein huikaisevin, mutta ainakin uusi. Satamaa ja linna eri näkökulmasta.

Päivällä radanvarren polkua oli turvallista kulkea, mutta illalla hirvittäisi. 

Seuraavaksi metsästimme reitiltä kohdan kolme, polun rautatien vieressä. Tämäkin oli aivan uusi paikka meille ja pohdimme, onkohan polku oikeastaan edes ihan sallittu paikka. Kartassa pohditaan ihan samaa - varsinkin ilta-aikaan tuo polku voisi olla ikävä paikka. Törmäsimme kuitenkin myös erääseen viehättävään pihapiiriin. Turussa on paljon kauniita taloja myös piilossa. Kartan toinen reittipiste oli omavalintainen löytö. Minä voisin valita löydökseni tämän kauniin pihapiirin, jonka olemassa olo jää piiloon. Mies taas huomasi vanhat makasiinit Turun linnan vieressä. Hän ei ollut koskaan kiinnittänyt niihin huomiota, vaikka satamassa onkin liikkunut lenkkeillessään.

Kaunis puutalo keskellä satamaa. Rautatien ja sataman äänet kuuluvat varmasti kovaa, mutta eiköhän niihin totu. 

Turun linnan pihalla sai taiteilla omia linnoja. Tämä linna ei ole oma luomuksemme. 

Vihdoin olimme kartan virallisessa ensimmäisessä pisteessä, Turun linnassa. Se on minulle tuttu paikka vuosien varrelta, mutta varmasti siellä saisi itsensä eksymään, jos valmiilta reitiltä poikkeaminen olisi mahdollista. Tällä kertaa jätimme linnan tarkemman tutkiskelun väliin ja poikkesimme jälleen reitiltä. Kävimme välillä kahvittelemassa konservatorion vieressä olevassa pienessä Cafe Manuelassa. Minulle uusi paikka, joten uutta näkökulmaa sai näinkin. Tässä kohtaa poikkesin reitiltä totaalisesti ja kävimme Bonskun kanssa vähän leikkipuistossa ja föriajelulla, kuten kunnon turkulaiset. Sen jälkeen jatkoimme matkaamme yhteen Turun mielenkiinsoisimmista paikoista eli...

Eksyin ja muistin reitin väärin. Portaat alkavatkin oikeanpuoleisen talon vierestä. No tulipa vähän eksyttyä!

Yhdet suosikkiportaistani. Täällä on ihan viidakkotunnelma. 

... Kakolanmäelle. Olen niin nössö, että minulle riittää jännitykseksi entisen vankilan mailla käppäily. Kartan reitti kulkee sairashuoneen kadulta mäelle, mutta minä suosittelen poikkeamaan sinne Linnankadulta. Kauniiden 50-luvun kerrostalojen takaa lähtevät rappuset, joissa pääsee salamyhkäiseen tunnelmaan. Kakolanmäellä olen kuljeskellut ennenkin, mutta tällä kertaa minua kiinnosti erityisesti vankien entisen uimapaikan eli Kakolan rivieran löytäminen. Hämärästi muistan, että olen sen ennenkin bongannut, mutta en ollut varma. Pienen löytöretken päätteeksi löysin paikan. Ennen se on kuulemma ollut kirkas lähde, nyt täysin rehevöitynyt. 

Käytiin Rivieralla... Kakolan Rivieralla. 

Seuraavana rastipisteenä oli poliisiasema ja löytötavaratoimisto. Kartalla oli ohjeita, joissa pyydettiin välillä pohtimaan syvällisiäkin kysymyksiä. Esimerkiksi mitä on elämästään kadottanut ja mitä taas löytänyt, mitä on löytynyt Turusta. Minä halusin tällä kertaa löytää yhden suosikki-taloistani jälleen, suloisen kissatalon. En viitsinyt kuvata tylsää poliisiasemaa, vaan saatte nyt ihailla vähän turkulaista jugendia. Seuraavaksi matka jatkui kohti toria. Sinne piti kulkea vähiten käyttämiään katuja. Kyllä sellaisiakin sentään löytyy, sillä usein reitit ovat vakiintuneita. Nyt bongasin paljon uusia rakennuksia ja paikkoja.

Tämän kissatalon olen joskus etsinyt käsiini. Nyt löysin sen taas uudestaan. Bongaatko kissat?

Käsityöläiskadun kulmauksen näyttävä jugend-rakennus oli yksi reitin pisteistä. Kartan mukaan rakennuksessa pidettiin juhlia, joihin kutsuttiin ihmisiä kirjaston kirjojen väliin laitetuilla kutsuilla. Aivan mahtava idea, mutta melkoisen rohkea! Kartan ohjeissa piti seuraavaksi suunnata johonkin kortteja myyvään puotiin ja hankkimaan kortti, joka kuvaa päivän tunnelmia. Minä olin tylsä ja ostin vain kortin eräälle 1-vuotiaalle. Toisaalta kortti tuli kuitenkin ihmiselle ja perheelle, jonka olen "löytänyt" oikeastaan viimeisen vuoden aikana, joten siinä mielessä toteutin kyllä tehtävän.

Tämä krumeluurinen jugend-talo on jo melkein liiallinen.

Kierroksen viimeinen ohjattu piste olisi ollut Wiklundin kahvila, mutta minä suuntaisin sen sijaan jonnekin itselleni uuteen paikkaan. Etsin instagramista bongaamani pienen Li'ldecor-nimisen lastensisustusliikkeen, joka on aivan vastikään avannut putiikin Turkuun. Tähän uuteen tuttavuuteen oli hyvä päättää kierros.

Jotain ihan uutta reitin päätteeksi.

En sentään eksynyt, mutta oli mukava kulkea ja löytää uusia reittejä. Oletko sinä joskus tusustunut kotikaupunkiisi uusin silmin? Entä oletko kokeillut kulttuurikuntoilua Turussa? Suosittelen kokeilemaan, jos tällä päin liikut!