keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Rouva Roskalavalta

Olen löytänyt hengenheimolaiseni roskalavalta. Kyllä, luitte oikein. Oikeastaan olen löytänyt hänet vain kuvainnollisesti, mutta yhtä kaikki roskalavalta. Tämä postaus jatkaa sopivasti konMari-postauksessa aloittamaani pohdintaa tavaran säilyttämisestä ja poisheittämisestä.

Seinäntilkettä ja puutavaraa. Mitä kaikkea muuta bongaat?

Edellisviikolla pihallemme ilmestyi yhtäkkiä roskalava. Uteliaisuuteni tietysti heräsi, olenhan ennenkin tehnyt oikeita löytöjä roskalavalta. Heti bongasin lavalta kiinnostavia asioita, mm. kaksi vanhaa peiliovea ja kauniita puulaatikoita. Toisen oven ehdin menettää taloyhtiölle vauvanhoidollisten toimenpiteiden vuoksi, mutta toisen sain pitää. Katselin lavan täyttymistä edellen uteliaana. Lavalta löytyi myös muun muassa ikivanhoja, mahdollisesti 1. maailmansodan aikaisia, kaasunaamareita. Ne olivat kuitenkin sellaisessa kunnossa, ettei niihin iljennyt koskea. 

Nuotteja, joita ei enää soiteta.

Pitkään näytti siltä, ettei mitään uutta kiinnostavaa enää ilmestynyt. Tai no, paljon täysin kelvollista puutavaraa, mutta mihin sen varastoisi. Sitten alkoi ilmestyä kirjoja, kirjeitä, nuotteja ja piirroksia. Minua alkoi säälittää. Niin paljon kulttuuria, historiaa ja kauneutta menossa vaan roskiin. Eikä mitään mahdollisuutta säästää kaikkea itselle. Mietin, mitä kaikkia tarinoita roskalavan myötä meneekään pois. Toisaalta arvotonta, toisaalta arvokasta. Katselin roskalavan täyttymistä edelleen ristiriitaisin tuntein. Toisaalta tiedostaen, etten minä tee tuolla kaikella tavaralla mitään ja eikä kaikkea yksinkertaisesti vaan voi säästää. Toisaalta miettien, mitä kaikkea mielenkiinstoista historiasta jälleen painuu unhoon. Toisaalta ja toisaalta. 

Palan jugend-tapettia olisin voinut napata talteen.
Kuulin hieman myös yhdestä tavaroiden entisestä omistajasta. Hän oli rouva, joka oli ilmeisesti erittäin kiinnostnut historiasta. Talo oli hänen lapsuuden kotinsa, mutta hän asui siinä myös myöhemmällä iällä. Varmaankin esimerkiksi kaasunaamarit oli säilytetty puhtaasti siksi, että hän oli ne halunnut pelastaa. Hengenheimolainen! Olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisääkin, mutta juttutuokio naapurin kanssa katkesi johonkin ja ehdin saada vain nämä tiedonmuruset käsiini.

Kirjoja, jotka toivottavasti on jo aikoinaan luettu puhki.
Vaikka olen tässä itsekin luopunut turhasta roinasta (ilman konMaria), päätin silti napata talteen vielä muutamia kiinnostavia asoita. Yhden ikkunan, pari kaunista puulaatikkoa, postikortteja, yhden ruotsinkielisen Kalle Ankan, arkkitehdin piirroksia sekä hieman huonokuntoiset taulunkehykset. Ai niin, ja pienen pienen suloisen kirjasen, jossa on Raamatun lauseita ruotsiksi. Se oli niin suloinen, että piti ottaa talteen, vaikka se olikin aivan risa. Onkohan suuri häpeä korjata se erikeeperillä?

Vähän on turhan pramean talon arkkitehti meille suunnitellut.

En vielä päättänyt lopullista sijoituspaikkaa kaikille esineille, mutta otin vain sen verran, että saan nämä kyllä loppusijoitettua jonnekin. Miehen kanssa vitsailtiin, että nyt meillä on ovi ja ikkuna, josta rakentaa vaikka oma talo sitten joskus. Arkkitehdin piirroksetkin on, joskin johonkin vähän suurempaan lukaaliin kuin ikinä on halua tai varaa. Puulaatikoista toinen päätyi kukkaruukkusäilyttimeksi ja sai myös kukkia sisälleen. Toinenkin luultavasti tulee kukkalaatikoksi jossain vaiheessa. Mitään kovin arvokasta löytöä en ehkä tehnyt, mutta jotenkin minä olen iloinen siitä, että pelastin tämä tavarat. Nyt muut tavarat jo lienevät kaatopaikalla.

Jos katsoo tarkasti, huomaa, että tämä on "makaroonilaatikko". 

Sokerina pohjalla. Daaliat jo hieman nuupahtivat kyllä. 

Mitä sinä olisit säilyttänyt roskalavalta? 

5 kommenttia:

  1. Minä olisin säilyttänyt juuri nuo puulaatikot. Niitä näkee sisustuslehdissä nykyään milloin missäkin käyttötarkoituksessa. Aika usein esim. takkapuiden säilytyslaatikkoina. Ostimme takapihalle uuden vähän samantapaisen laatikon pieniä puutarhavälineitä varten ja maksoimme siitä 33 euroa. Eli voi sanoa, että laatikoilla on rahallistakin arvoa tunnearvosta puhumattakaan. Lisäksi nuo näyttävät olevan hyväkuntoiset.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makaronilaatikko on paremmassa kunnossa, tuon sokerilaatikon pohja on vähän huonossa jamassa, mutta säilyttämisen arvoinen. Olen tosiaan kurkkinut vastaavia puulaatikoita, sekä vanhoja että uusia, ja todennut, että kyllä näissä muutaman kympin säästin!

      Poista
  2. Samoin kuin Ava, juuri nuo puulaatikot olisin napsinut talteen. Itse en ole muistaakseni dyykannut ikinä mitään roskalavalta. Kirpullakin olen huono tekemään löytöjä. Kuitenkin olen "esineorientoitunut" ihminen, tavarat kiehtovat! Ihmettelen miksi alunperin aloin lukea yliopistolla aineetonta kulttuuriperinnettä (folkloristiikkaa), kun nimenomaan esineet kiinnostavat minua, tuohivirsusta designmaljakkoon. (No, vaihdoin aika pian oppiaineen kieleen, aineetonta kyllä sekin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiehtovat esineet, esineorientoitunut onkin hyvä sana. En pidä itseäni silti pahana materialistina, sillä esineiden haaliminen ja ostaminen ei ole tärkeää, vaan niiden esineiden tarinat ja merkitys.

      Poista
  3. Voi ei, tällaiset roskalavat ovat niin surullisia! Niin paljon historiaa ja asioita, jotka olivat joskus jollekulle tärkeitä, menossa vain roskiin. En kestä. Yleensä en pysty pysähtymään dyykkaushommiin, vaan painan vain pääni ja kävelen ohi. Allergia- ja yliherkkyysongelmieni takia en kuitenkaan voisi antaa uutta kotia paljon millekään tavaralle, eikä meille oikein mahdukaan enää mitään. :(

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.