sunnuntai 30. lokakuuta 2016

No nyt se on taapero

Pakko se on myöntää. Kun Bonbon lähti jonkin verran edellisen kuulumispostauksen jälkeen kävelemään, on vaaperosta kuoriutunut pikku hiljaa pesunkestävä taapero, joka taapertaa ja vähän jo juokseekin ympäri kotia. Onnea on se, että asuntoa pääsee kulkemaan ympäri, jolloin äiti voi jahdata kiinni vaappuvaa taaperoa. Kun Bonsku jää kiinni, alkaa valtava naurun räkätys ja sitten pitääkin lähteä uudestaan karkuun.

Eräänä päivänä Bonsku hoksasi, että Pötsihän on mopo! Kurkkumopo!

Sanoja tulee ihan koko ajan lisää. Nyt on alkanut kuulua jo muutamia verbejä ja pronomineja. Tärkein pronomini on "tätä", jolla Bonsku ilmaisee mitä haluaa milloinkin. Vaativa "tätä tätä tätä" kuuluu niin kauan kunnes vanhemmat ymmärtävät, mikä "tätä" on kyseessä. Välillä vastauksena kysymykseen "Missä Bonbon on?" saa vaustauksen "tää(llä)". Verbeistä ensimmäiset ovat "anna" ja "mennä(än)", käskyjä tietysti. Bonbon on myös kova matkimaan ja saattaa toistaa uusia sanoja hämmästyttävän tarkasti. Nämä sanat eivät kyllä jää heti aktiiviseen sanavarastoon. Kerran sanoin Bonskulle näyttävästi "TADAA!" ja pian kuului perässä pieni "tadaa!". Diabeetikkoäitien lapsilla on tutkimusten mukaan tilastollisesti huonompi varhainen kuuloerottelu kuin verrokeilla. Onneksi yksilön kohdalla eivät kaikki tutkimustulokset aina päde. 

Vanhanaikaisen lankapuhelimenkin hän tunnistaa, ainakin leluversiona. "Käläkälä"

Leikkitaidot ovat tässä toisella vuodella kehittyneet huimasti. On niin suloista katsella, kun Bonskun puuhissa alkaa olla viitteitä mielikuvitusleikeistä. Pehmoleluja ja toisia ihmisiä syötetään ja välillä tehdään ruokaa pyörittelemällä lusikkaa leikkikattilassa. Liikuttavaa oli, kun Bonsku erään kerran alkoi syöttää Ikean käärmeen näköistä kenkälusikkaa, joka pitää keittiön laatikoston suljettuna. Muita suosikkileikkejä ovat pikkuautot, äidin sukkien ja muun tilpehöörin levitteleminen ympäri asuntoa, Pötsillä huristelu, erilaiset palikkaleikit (legot, puupalikat jne.) ja värikynillä riipustelu. Muita suosikkijuttuja ovat kirjojen lukeminen sekä erityisesti pappan kanssa youtuben katseleminen tabletilta. Bonbon ei vielä tiedä, että youtubeen pääsee myös äidin ja isän tableteilta.

Jos Bonskulta kysyttäisiin millainen on hyvä pappa, hän vastaisi "Et on tabletti"

Bonbon on myös varsinainen pikkuapina, sillä hän matkii aivan kaikkea! Sanojen lisäksi hän seuraa ja matkii meidän tekemisiämme pelottavan tarkasti. Kun hän näkee asian, joka edes etäisesti muistuttaa puhelinta, hän nostaa sen korvale ja kälättää kovaan ääneen. Hän myös "jumppaa" kovasti ja erään kerran hän itsekseen alkoi foamrollerilla vähän avata lihasjumejaan. Usein kun teen tiettyjä selälle tarkoitettuja jumppaliikkeitä, hän tulee viereen toistamaan samat liikkeet. Niin söpöä ja hauskaa!

Bonsku esittelee jumppaliikkeitään. Minun jumppaliikkeeni eivä tosin ole yhtä lennokkaita. Huomaa olohuoneeseen salakuljetettu sukkapari. 

Vaikka Bonsku on ihana ja täydellinen taapero, ja tässä kirjoitan lähinnä ylistystä ja hehkutusta, niin on arjessa tietysti myös omat haasteensa. Kasvua seurataan edelleen, vähän on ilmassa allergiaoireita (ei onneksi vakavia) ja yöt ovat olleet nyt jo pitkään umpisurkeita tuntemattomasta syystä. Maidottomasta dieetistä ei ollut apua. Usein sitä kuulee, että vauva vuonna joutuu valvomaan, mutta meillä asia on kyllä ollut toisin päin. Tai ei Bonsku nyt valvo, mutte heräilee. Päiväunet sen sijaan ovat olleet nyt paljon parempia kuin ennen. Ehkä kuitenkin juuri nyt ottaisin ne suhteellisen ehjät yöunet takaisin. Mitään suurta väsymystä ei onneksi vielä ole ilmassa, sillä välillä on ollut parempiakin öitä ja onneksi Bonsku edelleen nukkuu myöhään.

Hampaat tulee harjattua parhaiten itse. Ja katsokaa nyt noita kiehkuroita! Hyvä alku. 

Ai niin, eräs merkittävä taito on myös opittu: "Eieieieiei" ja teatraalinen päänpyöritys. Se yleensä ole mitenkään dramaattinen ei, mutta kuitenkin Bonbon on oppinut kieltäytymisen merkityksen entistä paremmin. Välillä tosin "ei" tarkoittaa myös "Joo, haluan ulos, mutten halua pukeutua", jolloin on tehtävä omat tulkinnat Bonskun todellisesta tahdosta.

Sellainen taapero meillä nyt asuu. Mainio pieni veijari, joka toisaalta tajuaa jo niin paljon ja toisaalta vielä niin vähän. 





8 kommenttia:

  1. Hän on kyllä aikamoinen veijari. Hän tietää myös miten hurmata isovanhemmat milloin aidolla hyvmyllä milloin tekonaurulla sopivassa tilanteessa. Kaikkein parasta hänessä taitaa olla hyväntuulisuus. Tosi harvoin ollaan kuultu mitään kunnon itkua.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä itkujakin tietysti tulee, mutta aika hyväntuulinen hän on. Ja sosiaalista pelisilmää löytyy ainakin tekonaurun muodossa.

      Poista
  2. Ihanaa tuo kenkälusikan syöttäminen <3 Lapset saa kyllä leikin aikaiseksi vaikka mistä!

    Toivottavasti yöt paranevat ja allergia juttuihin löytyy selvyyttä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, mielikuvituksen kehitystä on kiehtova seurata!

      Yöt ovat postauksen jälkeen aavistuksen rauhoittuneet eli se ainakin on positiiviseen suuntaan.

      Poista
  3. Useammassakin kuvassa on jokin harja kädessä, peräti kahdessa se on hiusharja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja välillä myös minun kampani on teillä tietämättömillä. Usein päivän esineeksi valikoituu jokin tietty esine, jota sitten kuljetetaan ees taas.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.