tiistai 22. marraskuuta 2016

Apukokin apukeittiö

Äidin ja pojan yhteinen taide- ja askarteluhetki. 

Aika useasti olemme vitsailleet, että Bonbonista tulee isona varmaankin kokki tai keittiömestari, sillä hän on aina nauttinut hyvistä mauista (ja pienistä annoksista), tykännyt puljata keittiövälineillä ja nyt uusimpana hän usein heiluttaa lusikkaa ja kattilaa tehden leikisti ruokaa. Ruokaa tarjoillaan vanhemmille, leluille, Ikean käärme-kenkälusikalle ja Jamie Oliverille (kyseisen tyypin kuva oli eräässä lehdessä ja Bonsku juotti Jamielle kahvia). Ruoka ja ruoanlaitto on siis lähellä Bonskun sydäntä ja leikkiastioita hänellä on ollut jo jonkin aikaa. Nyt vihdoin sain myös askarreltua hänelle oman DYI-leikkikeittiön! 

Keittiöremontti vaati hieman purkutöitä. 

Ostin Tallinnan reissulta ihanan kirjasen, joka sisälsi valmiit tarrat pahvilaatikosta tehtävää leikkihellaa varten. Projekti oli jäissä pitkään, sillä sopivaa laatikkoa ei ollut. Kun lopulta sellaisen sain käsiini, pistin töpinäksi ja eilen kyhäsin kasaan Bonskulle oman pienen hellan. 

Väritin uunin ympäristön vahaliiduilla, ettei lopputulos olisi liian tasapaksu. 

Hella oli todella yksinkertainen tehdä. Ensin vähän madalsin laatikkoa ja sommittelin uuninluukun paikan. Tein uunin kahvan ylijäämä pahvista ja liimasin kiinni. Kiinnitin uuninluukku-tarran ja leikkasin mattoveitsellä luukun. Ruskea pahvilaatikko oli niin ankea, että päätin vähän DC-fixata laatikkoa parin vuoden takaisen keittiöremontin jämäpaloista. Valkoista kontaktimuovia ei riittänyt ihan laatikon joka sivulle, mutta tärkeimmät sain päällystettyä ja pienet kauneusvirheet peitin mustilla yksityiskohdilla, jotka toivat kivasti särmää. 

Vähän tulee tietysti remonttijätettä. 

Erityisen tyytyväinen olen hellan toiseen sivuun, johon ohjeen mukaan oli tarkoitus liimata keittiövälineiden kuvia. Valkoista kontaktimuovia ei olisi riittänyt peittämään koko sivua, joten hyödynsin kirjasesta löytyneet "kaakelit", jotka oli tarkoitettu hellan taakse kiinnitettävään seinämään. Kaakeileiden kohdistus onnistui lähes täydellisesti! Harmi vaan hellan sivu jää lähes kokonaan piiloon kukkapöydän varjossa. 

Lähes täydellinen kohdistus. Huomaa (ainakin) yksi virhe. 


Hellassa on pieniä kauneusvirheitä, sillä olen aina vähän suurpiirteinen askarteluissani. En esimerkiksi katsonut hellan levyille tarkkoja paikkoja ja liimasin ensimmäisen levyn liian sivuun. Onneksi Bonbon ei ole kriittinen käyttäjä. Projekti on vähän vielä vaiheessa, sillä hellan nupit pitäisi vielä kiinnittää haaraniitein, jotta niitä pystyisi pyörittelemään. Meillä vaan ei sattunut haaraniittejä olemaan. Mikä puute!

Sieni-pekonipataa tuloillaan. 


Bonbon on suhtautunut hellaan uteliaasti, mutta vielä hän ei ole yllättäen innostunut sen enempää kokkailemaan. Lähinnä hän on yrittänyt kiivetä hellan päälle. Siirsin toisen yöpöydistämme keittiön apupöydäksi, jonne saa myös piilotettua astiat ja Ikean ihanat leikkiruoat tarvittaessa. Luulen, että hän tarvitsisi myös jonkinlaisen hanan ja pesualtaan, sillä leikkihanoista hän mielellään ottaa vettä ja tarjoaa muille. En vain vielä ole keksinyt, mistä sopivan leikkihanan saisi.  Tarravihkoseen jäi myös tarroja, joista voi tehdä erilaisia elintarvikepakkauksia. Ne jätin toistaiseksi vielä vihkoon, sillä en halua yhtään enempää ajelehtivaa tavaraa huusholliimme, eivätkä pahviset purkit ehkä vielä kestäisi käytössä kovin hyvin. 

Apukokki tutkimassa uutta keittiötään. 

Tulevaisuudessa ajattelin ehkä investoida ihanaan Ikean Duktig-leikkikeittiöön, jos keittiöleikit ottavat oikein kunnolla tulta alleen. Tämä nykyinen ratkaisu on kuitenkin toistaiseksi riittävä ja sopivan kokoinen pikku-Bonbonille. 


torstai 17. marraskuuta 2016

Isänpäivä tropiikissa

Oho, luulin jo julkaisseeni tämän monta päivää sitten ja ihmettelin kommenttien vähäisyyttä tässä kiireen keskellä. No nyt, olkaa hyvät:

Viimevuonna keksimme viedä isoisät ja samalla isoäiditkin isänpäivänä metsään. Reissusta sukeutuikin oikea extreme-retki. Tänä vuonna halusimme hyvitellä ja lupasimme viedä koko poppoon tropiikin lämpöön. Huomautin viestissä, että päämäärämme ei olisi Caribia, joten uima-asulla ei tarvinnut varautua. Kutsuviestin perään laittamani hymiöt kuulemma viimeistään paljastivat kohteen mummulle ja vaarille, mutta mumi ja pappa olivat aivan tietämättömiä määränpäästä ennen kylttejä. 

Bonsku oli parempi pitää kyydissä, muuten olisivat kasvit voineet saada kyytiä. 

Kohteenamme oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. Olin halunnut käydä siellä jo pidemmän aikaa, mutta aina oli tullut jokin este tai päiväunet väärään aikaan. Isänpäivä antoi sopivan syyn suunnitellulle retkelle. Minä ja vanhempani sekä Bonbon emme olleet koskaan käyneet paikassa, mies muisti hämärästi käyneensä ja miehen vanhemmat olivat käyneet useampaan otteeseenkin, mutta heidänkin vierailustaan oli aikaa. Oikein sopiva kohdevalinta siis!

Ihmeteltävää monessa suunnassa. Puuhun oli piilotettu pehmo-apina. 

Vaikka kukkaloisto kasvtieteellisessä puutarhassa on upeimmillaan varmasti keväällä, minusta kohde sopi hyvin myös keskelle marraskuuta. Vehreys virkisti mieltä ja etenkin kostean trooppisissa kasvihuoneissa vierailu virkisti pakkasen keskellä. Miten mieli olisikaan virkistynyt, jos marraskuu olisi ollut musta ja kylmänkostea! Paikassa pääsi irtautumaan arjesta, sillä eipä sitä missään yleensä täällä törmää banaaniterttuihin, greippeihin tai kypsyviin mandariineihin muualla kuin marketin he-vi-osastolla.

Lampihuone oli maaginen. Varmasti erityisen upea, kun lumpeet kukkivat. 

Oma suosikkini oli huone, jossa oli suuri lampi, jonka pintaa peittivät monenkokoiset lumpeet ja vesikasvit. Se oli kuin taideteos! Lammessa ui valtavia karppeja ja huoneessa lenteli vapaina suloisia värikkäitä undulaatteja. Undulaateista osa pysyi piilossa, osa taas lenteli rohkeasti. Bonsku ihastui karppeihin ja halusi katsella niitä useaan otteeseen. Tuttavalliset (ja ruokaa toivovat) karpit uivatkin tervehtimään katsojia. Bonsku olisi mielellään halunnut myös itse pulahtaa veteen, sillä hän alkoi toistella "brumbrum"-sanaa, joka tarkoittaa kylpyä (minulla ei ole aavistustakaan, mistä sama on peräisin). 

Kaloja kohti piti oikein kurottautua. 

Kun olimme kierrelleet tarpeeksi, suuntasimme takaisin meille kotiin. Illalliseksi tilasimme vielä trooppiseen teemaan sopivasti itämaista ruokaa VG-wokista. Jälkkärinä söimme banaanilettuja ja kookosjäätelöä. Päivä oli yhtä täyteläine kuin jäätelökin. Näistä elämysisänpäivistä täytyy tehdä perinne! Kasvitieteelliseen puutarhaan palaamme tosin mahdollisesti jo äitienpäivänä.

Aavikolla oli myös anopinjakkaroita. Sopiva kohde myös äitienpäiväksi siis. 

Oletko käynyt kasvitieteellisessä puutarhassa, täällä Turussa tai muualla? 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Ei tullut ensiräntää

Luminen Puolalan puisto iltasella. 

Vähän aikaa sitten katsoin kadehtien Minnan blogissa ensilunta ja vitsailin, että minä voinkin pian varmaan postata aiheesta "meille satoi kaunis ensiräntä" ja oikein mässäillä näillä Lounais-Suomen surkeilla talvilla, josta ei pimeyttä, märkää ja räntää puutu. Vaan kuinkas kävikään! Meillekin satoi ihana, puuterinen ja valkea ensilumi, josta olemme nyt päässeet nauttimaan muutama päivän ajan. Oikea näpäytys mieleen hiipivälle kyynisyydelle!

"Mitäs tää nyt on?"

Voi miten talvi onkaan ihanaa! Ja lumi! Valkeus! Koska lumi on täällä päin nykyään niin harvinaista, niin talven tuloa en koskaan harmittele, vaikka usein edellisestä vuoden ajasta onkin usein vähän vaikea päästää irti. Nyt on ollut vieläpä täydellinen pikkupakkanen, eikä ollenkaan liian kylmä. Täydellistä! 

Karkuun! Vapaus!

Bonbon on suhtautunut lumeen rennosti. Hän ei ole juuri hätkähtänyt, eikä toisaalta ollut mitenkään erityisen innoissaankaan. Pulkka on ihan jees, muttei aiheuta vielä suuria riemunkiljahduksia. Toppahaalari on vähän tönkkö. Hän on kuitenkin viihtynyt hyvin ulkona ja me olemmekin hyödyntäneet läheistä pulkkamäkeä. Mäki on sopivan loiva jotta pulkan vierellä on helppo juosta ja ohjailla, eikä vauhti ole ollenkaan  liian kova. 

Iltapulkkailemassa. Lumen päälle on tippunut viimeisiä syksyn lehtiä. 

Päätimme hyödyntää kaunista keliä myös pieneen valokuvaussessioon kaverin kanssa ja otimme Puolalan puistossa upeita talviliinailukuvia. Keli oli niin upea, että pärjäsi vähän heikommillakin kuvaustaidoilla (viitaten omiin taitoihini, huom.) Vihdoin muistin kuvata myös tämän luottoliinani, josta on toistaiseksi otettu lähinnä kännykkäräpsyjä, vaikka se ansaitsisi päästä kunnon kuviin.

Taaperoisen kantamiseen liittyy nykyään olennaisesti kiinniottaminen. 

Luultavasti kirjoitan muutaman päivän päästä, että nyt meille saapui ensiloska, mutta nautin lumesta nyt kun voin. Nyt kun asia on kirjattu myös tänne blogiin, voin helposti palata muistelemaan näitä ensilumen päiviä keskellä marraskuista pimeyttä. Tule, tule hyvä talvi, älä tule huono talvi!

Sinne jäi tyytyväisenä, vaikka aluksi pitikin vähän jahdata.


Onko teillä päin jo satanut ensilumi ja miten siihen suhtaudut? 

maanantai 7. marraskuuta 2016

Olkkarifestarit vol III

Isä ja poika seuraamassa esitystä. 

Parin vuoden tauon jälkeen päätimme jälleen järjestää niin kutsutut Olkkarifestarit, joista ensimmäiset järjestettiin vuonna 2013 miehen kolmekymppisten kunniaksi ja toiset järkättiin muuten vaan vuonna 2014. Viime vuonna juhlat jäivät välistä, sillä Bonsku oli vielä vähän pieni isoihin bileisiin ja muutenkaan emme halunneet, että festarit olisi pakko järjestää joka vuosi. Nyt juhlien järjestämisessä piti ottaa huomioon myös taaperon edesottamukset, joten tällaisten isojen bileiden järkkääminen oli hieman haastavampaa kuin ennen. Onneksi ehdimme jo vappuna järkätä yhdet kemut, jotka menivät hyvin, joten ei ollut niin paljon jännitettävää.


Tämä kuva on loppuillan jameista. 

Olkkarifestareiden konseptiin on kuulunut avoin lava meidän olkkarissa. Tänä vuonna teimme asiat hieman toisin ja meillä oli etukäteen buukattu kaksi esiintyjää. Toinen oli miehen tuttu musiikkijutuista jo vuosien takaa ja toinen uudempi tuttavuus, bossanovaa soittava turkulaislähtöinen poppoo. Myös vapaille jameille oli kuitenkin varattu aikaa. Väkeä valui paikalle tasaisesti ja hiljalleen ja aikataulu jousti sen mukana, mutta ei liikaa. Väkeä saapui hieman vähemmän verratuna aiempiin vuosiin, mikä oli ehkä ihan hyvä niin koko iltaa ei tarvinnut täyttää ruokapöytää ja ihmisten kanssa ehti jutellakin. Joka vuosi juhlissa on myös ollut vähän eri porukkaa, mikä sekin on ihan hauskaa. 

Kuva-arvoitusten kuvat on varastettu rumasti googlesta. Yleensä julkaisen vain omia kuvia, mutta nyt teen poikkeuksen. 

Minä jätän musahommat näissä juhlissa aina miehen kontolle ja minä vastaan tarjoiluista totutuun tapaan. Tällä kertaa minulla oli selkeä visio millaisen kakun haluaisin tehdä, mutta muut ideat tarjottavista tulivat eteen sattumalta reseptejä ja Maku-lehtiä selaillen. Kun vastaan tulivat eräät tietynlaiset kuppikakut, keksin tarjottavista pari kuva arvoitusta, jotka laitan tähän alle. Suolainen tarjottava sen sijaan löytyi Led Zeppelinin levyltä "In through the outdoor". Googlaamalla tai tietämällä (tai skrollaamalla pari kuvaa alaspäin) selviää, mistä suolaisesta herkusta on kyse. 

Hedelmiä, karkkeja, poppareita... vähän jokaiseen makuun. Toiset popparit oli "maustettu" valkosuklaalla ja sitä varten piti kirjoittaa varoituslappu: "Varo tahmaa!"

Tämänkertainen taidonnäyte. Alkuperäisessä visiossa karkit kaatuivat korkeammalta, muten löytänyt sopivaa keksitankoa tämän toteuttamista varten. Hauska näinkin. 

Kakku oli siis M&M-karkein koristeltu suklaakakku, eli tietysti Eminem kakku. Kuppikakut taas olivat popcornilla koristeltuja Blondie-kuppikakkuja (blondie-leivos on siis brownie-leivosten vaalea vastine). Suolaiseksi tarjottavaksi keksin hot dogit, joiden resepti löytyi blondie-kuppikakuista seuraavalla sivulla. Oli muuten hyviä sämpylöitä! Hotdogit toimivat hyvin buffet-tyyppisenä ratkaisuna. Oli erilaisia nakkeja (tavis, tofu ja nitriititön) ja täytteitä, joista ihmiset saivät koota hodarin oman makunsa mukaan.Vieraat toivat pöytään lisäksi kaikennäköistä, eikä kaikkea mahtunut edes laittamaan esille. 

Valkosuklaata popcornilla ja valkosuklaalla. Musta kakkupaperi oli virkistävä perinteisen valkoisen sijaan. 

Hodari-buffet. Lätkin post-it-lappuja kertomaan, mitä mikäkin ruoka sisältää. 

Bonsku on kyllä oikea bile-taapero, niin hienosti hän otti nuoren isännän roolin. Aluksi vähän jänniti, mutta kun hän tottui tilanteeseen ja vieraita valui sisään vähitellen, hän ei arkaillut ollenkaan vaan viiletti ympäriinsä nakki kourassa ja tanssi musiikin tahtiin. Normaalin nukkumaanmenoajan lähestyessä hän alkoi luonnollisesti väsähtää ja iltatoimet hoidettiin juhlien vielä jatkuessa. Kun yöpuku oli saatu päälle, Bonbon päättikin lisätä kierroksia ja jatkoi juhlintaa vielä vähän normaalin nukkumaanmeno ajan tuolle puolen. Lopulta nappasin hänet kantoliinaan ja hän nukahti selkään musiikin tahdissa. Musiikin hiljennyttyä hän heräsi hetkeksi, mutta jatkoi unia pian omassa sängyssä. Juhlat sujuivat siis hyvin tämänkin jännitysmomentin osalta.

Lupasin palkinnon sille, joka löytää nakin kengästään. Voittajaa ei löytynyt. 

Vaikka juhlien järjestäminen onnistui hyvin, vaati hieman aiempaa enemmän suunnittelua, jotta kaikki saatiin valmiiksi ajoissa. Ja kyllä se vei myös mehut ihan täysin. Koko eilisen päivän vain rötväsin, enkä tehnyt elettäkään siivotakseni juhlien jälkiä. Tänään hieman jo raivasin astioita keittiössä ja mies pakkasi soittimet pois. Vielä on aikamoinen matka normaalitilaan, mutta kyllä se tästä. Oli se sen vaivan arvoista. 

Koko perhe juhlii. 

Seuraavat vastaavat juhlat saattavatkin olla sitten minun kolmekymppiseni - KÄÄK!