torstai 29. joulukuuta 2016

Paluu jouluun

Olipas ihana joulu! Yhtä aikaa niin perinteikäs ja toisaalta aivan uudenlainen. Bonsku oli aivan täpinöissään, vaikkei vielä tietenkään ollut ihan kärryillä miksi. Oli ihana seurata lapsen riemua ja tietysti innostusta siitäkin, että koko ajan häärivät isovanhemmat ympärillä. Tässä aaton tunnelmia meidän joulustamme. 
Liinatainnutus oli ainoa keino saada ylivireä lapsonen päikkäreille. Kuusta piti ensin hieman ihmetellä ja laulella joululauluja. 

Aamu alkoi perinteisesti katsomalla Joulupukin kuumaa linjaa, jolloin Bonsku toisteli innoissaan "Pukka, pukka!" Aamuriisipuuron jälkeen siirryttiin anoppilaan eli mummulaan joululounaalle, joka aloitettiin joulurauhan julistuksen aikaan. Bonbon tykkäsi erityisesti kinkusta ja mummun makaronilaatikosta, joka on myös minun mielestäni niin herkullista, että se kruunaa koko joulupöydän, vaikka arkiselta kuulostaakin. 

Joulupöytä nro 1. 

Meillä ei ollut tänä vuonna mitään erityistä musiikkiesitystä, kun olimme kaikki vähän kipeitäkin joulun alla. Musiikkia piisasi silti koko jouluksi milloin kenenkin soittamana. Mies vähän veresti säestystaitojaan pianolla ja myös Bonsku innostui monessa paikassa soittamaan "pundaa" (=piano). Hän myös oppi ensimmäisen joululalulunsa ja toisteli tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap tuon tuostakin. 

Suuri pianotaiteilija innokkaana. 

Isoäidit huolehtivat pääosin joulupöytien antimista, mutta minäkin tein sentään osani. Leivoin kumpaankin kotiin kakut jälkkäriksi. Minun vanhemmilleni tein mustaherukka-mascarpone-kakun, kuten miehen synttäreillekin ja anoppilaan sovelsin ohjetta vaihtamalla marjat puolukoihin ja kiilteen kinuskiin. Molemmat kakut maistuivat ja olivat sopivan raikkaita jouluähkyn jälkeen. 

Ruusuiset kupit sopivat kakun värimaailmaan. 

Joululounaan jälkeen nukuimme kaikki kunnon päikkärit, joiden jälkeen suuntasimme aattohartauteen. Bonbonia kiinnostivat kirkossa erityisesti seimiasetelman lampaat, joille hän hoki "Bää bää!". Aattohartaudesta kävelimme kotiin tuttavaperheen kanssa, jotka bongasimme kirkkoväen joukosta. Tällaiset pienet jutut tekivät aatosta erityisen täyteläisen. 

Hetki ennen lahjojen jakamista. 

Kuten vähän arvelinkin, Bonskua kiinnosti paketeissa eniten niiden roudailu ihmiseltä toiselle ja niinpä välillä paketit kiersivät useammalla ihmisellä ennen kuin päätyivät oikealle omistajalleen. Bonsku oli tyytyväinen heti ensimmäisestä lahjasta, joten osan lahjoista jätimme suosiolla seuraavaan päivään. Bonsku sai lahjaksi paljon Lidlin puuleluja, joita olin itsekin ostanut lahjoiksi. Lahjojen määrä oli myös mielestäni sopiva. 

Joulupöytä nro 2. 

Siirryimme perinteisesti jouluillalliselle minun vanhempieni luokse. Hassua, että vuosi sitten Bonbon söi joulupöydässä vasta ensimmäisiä kiinteitä aterioitaan ja nyt hän söi jo vaikka mitä. Kalat ja kalkkuna taisivat olla suosikkeja. Niin, ja smetana (ilman mätiä). Minun suosikkejani olivat myös kalkkuna ja kalat, sekä porkkanalaatikko, piimäjuusto, sallatti (= rosolli), mäti... Eli oikeastaan kaikki, mitä pöydästä löytyi. 

Vähän isompi pianisti. 

Musisointi jatkui ja joululaulut raikasivat. Bonbon soitti yhtä suosikkisoitintaan "munakotoa" eli äitini pitkän mallista kanamunaleikkuria luoden japanilaista henkeä joululauleloihin. 

Munakotoisti jo toisessa polvessa. Myös minä olin pienenä innokas "munasoittimen" soittaja. 

Joululahjojen jakaminen sujui samalla kaavalla kuin anoppilassakin. Bonsku vei lahjoja milloin kenellekin ja minä yritin parhaani mukaan ohjata lahjoja oikeisiin kasoihin. Lahjoista Bonsku oli kyllä kiinnostunut ja alkoi aina innokkaasti leikkiä niistä paljastuneilla leluilla, mutta suurimman osan ajasta hän hääri ympäriinsä ja leikki muun muassa teepusseilla (?!?!?!?). 

Tonttuiluun sopiva kaulus löytyi sattumalta Bonsku avattua koristekaapin. 

Nukkumaan Bonbon malttoi mennä joskus puolilta öin, sillä hän oli vaan aivan liian innostunut kaikesta rauhoittuakseen aikaisemmin. Minä ja äitini valvoimme vielä ja höpötimme pikkutunneille. Jouluaatto oli tänä vuonna harvinaisen ihana ja onnellinen!

"Mitähän täällä on?"

Joulupäivä sujui perinteisesti löllöillessä ja syödessä, mutta illalla nähtiin myös Bonbonin serkkuja vanhempineen, jotka olivat tehneet pitkän matkan isovanhempien luokse. Tapanina valitsimme tällä kertaa vierailupaikaksi miehen suvun, kun viime vuonna olimme minun sukulaisteni luona. Nyt Bonskun kanssa ei enää jaksa kiertää molemmissa, vaikka mieli tekisi. Ensi vuonna taas toiseen paikkaan.

Joulu jatkuu tietysti vielä ainakin loppiaiseen, vaikka vähän arkistuukin. Kuusi onneksi piristää vielä arjenkin keskellä. Miten sinun joulusi sujui?

9 kommenttia:

  1. Ihanan värikkäitä ja lämpöisiä kuvia! Nykyään kun on niin muotia sisustaa joulukin ihan pelkistetysti valkoisella ja harmaalla (tai ehkä korkeintaan vihreällä), on tosi mukavaa nähdä välillä tällaisia värikylläisiäkin joulukuvia blogeissa. Vaihtelu virkistää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä ei tosiaan pelkistettyä valkoista ja harmaata nähdä, ei jouluna eikä arkena.

      Poista
  2. Katos vaan, kakkukuvassa oli jotain tuttua: meillä on mummin perintönä ihan samanlainen kaitaliina! Täsmälleen samat kirjailut. Lieneekö kyseessä kaupasta ostettu tuote vaiko jokin laajalle levinnyt kirjontamalli? Osaatko valottaa liinan historiaa?

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaitaliina on löytynyt vuosikymmeniä sitten raumalaisesta antiikkiliikkeestä. Aivan samanlaisen liinan näin äskettäin eräässä lehtijutussa, jossa esiteltiin nuoren pohjalaisperheen kotia. Liinaan kirjaillut kansallispukuiset hahmot ovat itselleni tuoneet mieleen Ruotsin, mutta saattaisivat ne hyvinkin olla myös oman rannikkomme ruotsinkielisiltä alueilta. Oli miten oli, meillä liinasta on tullut joulupöytiemme rakastettu vakiokoriste.

      Poista
    2. No anoppi jo vastasikin perusteellisesti, vaikka liinan alkuperä jääkin arvoitukseksi.

      Poista
  3. Lahjojen avaaminen oli Bonskun kanssa sellaista pientä hulinaa, mutta aivan ihanasti hän tuntui nauttivan kaikesta. Ja niin nauttivat aikuisetkin. Ja kyllä punainen kuuluu jouluun. Jotkut vaihtavat jouluverhot ja joululakanat ja pukevat päälleen joulupyjamatkin. Sellaisia perinteitä meillä ei ole, mutta meillä punainen väri lisääntyy pikku hiljaa kun edetään ensimmäisestä adeventista kohti joulua.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli sentään pienenä joululakanat! Tosin eivät ne olleet erityisen jouluiset muuten, mutta niin ihanan pehmeät että halusin nukkua juuri niissä joulukuusen alla.

      Poista
  4. Ihania, jouluisia kuvia! Hienoa, että teilläkin oli ihana joulu. :)

    Meillä oli tosiaan myös niin kivaa, rentoa ja ihanaa. Joulu on juhlista paras <3

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.