lauantai 20. toukokuuta 2017

Jäätöö, jäätöö!

Jäätelö on Bonskun suurta herkkua. No ihmekös tuo, kukapa ei jäätelöstä tykkäisi. Sitkeästi Bonsku jaksaa pytää jäätelöä jokaisen jäätelökioskin kohdalla, vaikka toistaiseksi hän on saanut jäätelöä kioskista vain kerran (meidän tietääksemme). Tänäänpä Bonsku oli oikea onnenpoika, sillä lupasin hänelle jäätelöä iltapalaksi. Kyllä, iltapalaksi. Ei mitään puuroja tai jugurtteja, kuten yleensä, vaan jäätelöä.  

Nautiskelijan iltapala. 

Buhaahaa, mutta kiero äitipä ei kertonut, ettei Bonsku saanutkaan "oikeaa jäätelöä", vaan maailman helpointa ja nopeinta huijausjätskiä. Jätskin tuntuma ja maku ovat hyvin jäätelömäisiä, eikä Bonsku huomaa epäillä mitään. "Salaiset ainesosat" näkyvät kuvassa. Lopputulos ei ole ollenkaan liian banaaninen tai maapähkinävoinen, vaan jotenkin maut tasapainottavat toisiaan kivasti. Banaanit ovat jäädytettyjä, joten ilman pientä esivalmistelua tätä herkkua ei saa aikaan, mutta nykyisin meillä on varalta pari viipaloitua banaania pakkasessa ihan vaan tätä jäätelöä varten. Usein saatan pilkkoa tummuneen banaanin pakkaseen jäätelöpäivän varalle. Sitten vaan surautellaan jäätynyt banaani mössöksi vaikka sauvasekoittimella ja lopuksi lisätään pähkinävoita teelusikallinen tai pari. Yhdestä banaanista saa kaksi palloa jäätelöä. 

Minun annokseni. Olisi mahtunut enemmänkin. 

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi Banaani-pähkinä-jäätelö:

  • 1 viipaloitu, jäädytetty banaani
  • 1-2 tl maapähkinävoita


1. Viipaloi ja jäädytä banaani.

2. Muussaa banaani.

3. Lisää maapähkinävoi. 

4. Syö heti!

Oletko sinä joskus tehnyt banaanijäätelöä? 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kaikki joukolla jäävärjäämään!

On tullut aika esitellä taas uusin hullu projektini. Kudontakärpäsen purema vaivaa edelleen ja kun jokin aika sitten sain huiviloimen pois puilta, alkoi heti päässä surrata seuraava projekti. Tällä kertaa halusin tehdä jälleen kantoliinan, sillä kuka tietää kuinka kauan kantoaikaa on enää jäljellä. Nyt pitää ottaa kaikki ilo irti siitä harrastuksesta! Olen ihaillut paljon monien kutojien upeita värjättyjä loimia (Paradisaea handwoven on suosikkini!), mutta en ole onnistunut nappaamaan itselleni täydellisen väristä kantoliinaa. Niinpä päätin kutoa sellaisen itse.

Valkoinen loimi - ei ihan mun juttu? Noin kahdeksan metrin loimessa on valkaistua ja valkaisematonta Bockensin 8/2 puuvillaa. 
Värjäystekniikoita on monenlaisia, mutta jäävärjäys kuulosti heti kiinnostavalta. Siinä ei tarvitsisi sekoitella useita väriliemiä ja lopputulos olisi kiehtovan ennalta arvaamaton. Siispä jäävärjäämään! Hyvät ohjeet löytyy esimerkiksi Dharma tradingin sivuilta, mutta koostan ohjeet myös tähän postaukseen ja lisäksi laitan vähän kantapään kauppa opittuja vinkkejä. 

Minä aloitin loimen luomisesta. Langat voi toki värjätä tekemällä niistä ensin vyyhtejä ja sitten luomalla niistä loimen, mutta näin pystyin hyppäämän vyyhditysvaiheen ohi. Seuraavaksi piti pakastaa jäitä, joskin jos olisin suorittanut värjäyksen muutamaa päivää myöhemmin, olisin voinut toteuttaa sen lumivärjäyksenä! Pesin loimen tiskiaineella, jotta siitä lähtisi ylimääräinen sormista tullut rasva pois. 

Hei hoo, hei hoo, näin laulu reipas soi! 
Ensin tein aloittelijan virheen ja aloin täyttää jääpalapusseja. Vasta kun olin täyttänyt niitä useita, hoksasin katsoa, että niitä jäitä tarvitaankin vielä paaaaaljon enemmän ja totesin kätevämmäksi pakastaa vettä pakastepusseissa. Taisin pakastaa kolme parin litran pussia ja lisäksi kymmenen (!) jääpalapussia. Sitten laitoin jäälohkareet kangaskassiin ja vasaroin ne murskaksi. Bonsku auttoi ja oli kuin yksi seitsämästä kääpiöstä timanttilouhoksella! 

Jo ennen kuin aloin louhia jäätä pienemmäksi, laitoin loimen kiinnitysaineeseen eli tujuun kidesoodaliuokseen. Kidesoodaa myydään esimerkiksi ihan Prismassa. Laitoin sitä lukemani ohjeen mukaan 60 g per vesilitra lämpimään veteen. Annoin liueta ja laitoin loimen perässä. En ollut aivan varma, kauanko loimen pitäisi olla liuoksessa, mutta pidin noin 15 minuuttia, kuten tuossa linkkaamassani Dharman ohjeessa. Aine on tujua, joten kunnon kumihanskat käyttöön!

Loimi lillumassa. 

Seuraavaksi virittelin loimen ritilälle. Veden pitää päästä valumaan jonnekin jään sulaessa, sillä muuten lopputulos on mustanruskeanharmaa sekamelska. Minä käytin varastosta löytynyttä ritiläkoria, jonka asettelin muovisen säilytysrasian päälle. Laitoin säilytysrasian vielä varoiksi toiseen säilytysrasiaan, ettei värivettä menisi lattialle. Ja lattialle laitoin vielä jätesäkin, vaikka värjäyksen suoritin alakerran betonilattialla, jolla sinänsä ei hirveästi ole väliä. 

Loimi lepäämässä ritilälaatikossa. 

Sitten vaan jäät loimen päälle! Korin reiät olivat hiukan turhan isoja, sillä osa jäästä tipahteli rei'istä ulos. Sain kasattua kuitenkin riittävästi jäätä koko loimen päälle. Erikokoiset ja epätasaiset palat eivät haittaa, vaan tuovat elävyyttä lopputulokseen, sillä väri leviää hieman eri tavalla riippuen jäämurskan koosta. 

Jäitä hattuun!

Lisää! Osa tippui rei'stä ohi ja piti olla tarkkana, että jäitä oli joka puolella. 

Pian päästään varsinaiseen värjäykseen. Tilasin värit Ebaysta Crafty Amberilta. Tuotteet tulivat sopivan pienissä pusseissa ja värejä oli kehuttu lukemissani värjäyskeskusteluissa. Koska jauheita ripotellessa voi pöllytä, käytin hengityssuojainta. Ajattelin ensin ripotella värit kertakäyttölusikalla, mutta koska unohdin ne yläkertaan, ripottelin väriä suoraan pussista. Värit olivat riittoisia, eikä kovin paljon väriä kulunut. 

Kaikki lempivärini samaan loimeen, toivottavasti.
Ensin ripottelin aika paljon keltaista, sillä ajattelin sen jäävän helposti muiden värien jalkoihin, kuten sitten kävikin. Vaikka pohjalla oli keltaista paljon, alkoivat muut värit nopeasti levitä ja häivyttää keltaista alleen. Jäävärjäyksessä lopputulokseen ei voi täysin vaikuttaa, mutta olisi varmaan pitänyt jättää joku alue selkeästi ilman muita värejä ja laittaa vain keltaista. Vihreän päälle ripottelin vielä varoiksi paljon keltaista, että vihreästä tulisi sopivan vaalea. 

Värien laittaminen on ihan arpapeliä. Tai tietysti jonkin verran voi vaikuttaa, mutta aluksi keltaista näkyi paljon enemmän, kunnes muut värit alkoivat levitä. 

Värin ripottelun jälkeen peitin laatikot kokonaan muovilla, jotta langat eivät pääse kuivumaan, sillä kuiva lanka ei värjäänny. Jää alkoi sulaa samantien ja ei auttanut muu kuin jättää sulamisprosessi käyntiin. Hieman ohjeesta riippuen pitää odottaa joko 24 tuntia tai antaa ensin sulaa ja odottaa sitten vielä 24 tuntia. Minä hätähousuna valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, eikä minulla kyllä oikein olisi ollut mahdollisuuttakaan muuhun, sillä en olisi saanut Bonskua kenellekään siksi aikaa seuraavana päivänä. 

Kannattaa säästää kaikki: turvaistuinpaketin muovi peitti hyvin koko höskän. 

 Jännityksellä odotin, mitä minulla olisi vastassa seuraavana päivänä. Helpostus oli suuri, kun näin, ettei koko loimiletti ainakaan ollut värjäytynyt ruskeaksi, mikä oli pahin pelkoni! Aika paljon oli pinkkiä, mutta tosiaan aika vähän keltaista. Nostin kumihanskoilla loimiletin ämpäriin ja vein sen kylppäriin. 

Lopputulos 24 tunnin päästä. 
Toisessa lukemassani ohjeessa luki: "ja sitten huuhdellaan. Huuhdellaan." Ja kyllä sitä sitten huuhdeltiinkin! Vuorasin suihkutilan muovilla ja otin isot muovilaatikot apuun, ettei koko kylppäri ollut ihan värissä. Aluksi vesi oli aivan tumman viininpunaista, mutta nopeasti alkoi kirkastua. Viimeisen vaaleanpunertavan sävyn hävittäminen kesti kuitenkin todella pitkään, enkä laskenut, montako kertaa vaihdoin vettä. Ainakin viisitoista kertaa huuhtelin loimea ensin käsissä suihkulla, lillutin hetken muoviastiassa ja kaadoin veden pois. Tämä oli varmasti koko värjäysprosessin työläin vaihe! Ai niin, huuhteluveteen olisi voinut laittaa tiskiainetta, mutta tämän unohdin. 

Huuhdellaan, huuhdellaan, huuhdellaan... Ja vielä kerran huuhdellaan. 
 Huuhtelun jälkeen mietin, miten pesisin loimen vielä. Käsin vai pesukoneessa? Siis pesuaineella ja kuumalla. Päädyin äitini neuvosta laittamaan loimen kangaskassin sisällä pesukoneeseen, kun sopivaa pesupussia ei ollut. Suljin pussin suun hakaneuloilla ja laitoin vielä toisen kassin päälle. Näin säästyi yhdeltä työläältä käsinpesuvaiheelta. Linkosin varovaisesti ja kuivatin ensin tasona pyykkitelineen päällä ja sitten loput patterin päällä. 

Lopputulema. Seuraavaksi puille! 

 Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Värisävyt kirkastuivat vielä pesussa ja valkoistakin tuli esille värien alta. Vielä on mahdoton sanoa, miten värit asettuvat puissa, mutta ei ainakaan hirveästi vikaan voi mennä. Keltaista ajattelin laittaa ehkä kuteeksi, kun sitä tuli loimeen aiottua vähemmän. Virheä on kauniin kirkas ja en kyllä yhtään tiedä, mistä nuo turkoosit kohdat tuonne ilmestyivät, kun turkoosia väriä en edes käyttänyt! 

Värjääminen oli hauska kokeilu ja pitää kyllä ehdottomasti kokeilla lisää! Varmaan kuteenkin värjään, sillä minulla on värjäämätöntä banaanilankaa, jonka nyt haluaisin ehkä saada kauniin keltaiseksi. Suunnitelmat hieman elävät vielä. 

Mitä pidät? Oletko sinä joskus kokeillut lankojen tai kankaiden värjäämistä?



lauantai 6. toukokuuta 2017

Höpöttelevä lukutoukka: Bonbon 1v10kk

Uskomatonta, että parin kuukauden päästä Bonsku täyttää kaksi! Ei voi olla, meinasin ihan sujuvasti kirjoittaa otsikkoon "Bonsku 10 kk"! Onneksi hän on kuitenkin vielä aika pikkuinen. Huoh miten ristiriitaista taas! Kyllähän Bonsku on taas kasvanut, kun vertaa edellistä kuulumispostausta, vaikka joka kerta mietin, että ei tässä nyt kummempia ole ehtinyt välissä tapahtua.

Kuvat ovat jälleen mummun ottamia. Kuvissa näkyy myös kauden välikausilookia.

Varmaan isoin asia on tässä aivan viimeisen kuukauden aikana tapahtunut harppaus kielen kehityksessä. Nyt Bonsku taitaa sanoa parin sanan lauseita enemmän kuin yksittäisiä sanoja. Tietysti ne ovat vielä sellaisia söpöjä taaperolauseita, kuten "halaa puuta", "vuotaa nuppa" (=luetaan jumppakirja) ja suosikkilauseeni "Äijä  (= äiti) tuli!", joka kajahtaa useimmiten kun tulen töistä. Vielä jokin aika sitten kuului vain iso kiljahdus, nyt jo lause. Oijoii, mihin tämä aika menee. Tällä hetkellä Bonsku on oikea pieni papukaija ja toistaa kaiken kuulemansa. Pian pitää alkaa varoa sanojaan. Osa söpöistä vauvasanoista alkaa jäädä pois, eikä esimerkiksi piano ole enää punda. Toivomme kuitenkin, ettei Bonsku ikinä alkaisi käyttää sanaa "parta" vaan sanoisi aina "damba", se kun on niin hauska sana. 

Bonsku ei välitä puoluerajoista. Päällä on punaista, vihreää ja vaalilapio Kokoomukselta. 

Suosikkijuttuja ovat tällähetkellä erilaiset työkoneet (kaivu/kaivikone, nosti, takko) ja motit (kaikki moottoripyörät, mopot ja skootterit sekä sähköpyörätuolit). Niitä ihaillaan liikenteessä jatkuvasti ja ne pitää aina kuitata nähdyksi. Muuten "moti, moti!"-hokeminen jatkuu. Kirjojen lukeminen on taas pop, vaikka välillä se oli vähäisempää. Suosikkikirjoja tällä hetkellä ovat Puppe-kirjat, Kaisa-mummin yövieraat, Kettusen perheen juhlakirja sekä uusimpana "Tatu Patu", jota hän ei kylläkään jaksa seurata kovin pitkään. Bonsku rakastaa myös "mettää" ja koska emme asu ihan metsän vieressä, niin onneksi mettäksi kelpaa vaikka yksi pensas, jonka alle pääsee hetkeksi seisomaan ryteikköön. Myös kaikki linnunpöntöt on noteerattava. 

Bonsku tykkää edelleen myös musiikista. Hän laulelee usein vanhoja klassikoita, kuten Hämähämähäkkiä, Ihhahhaata ja Piippolan vaaria, mutta myös Ammuun Traktorilla ajelen pääsee suosikkien listalle. Myös oma lapsuuden suosikkini Titi-Nalle oli hitti heti, kun vähän lauloin tunnaria ja Bonsku toisti heti rytmikkäästi "Ti-ti-nal-le, Ti-ti-nal-le!" Tanssiminenkin on hauskaa ja Bonsku

"Bonsku kiipee kookee!" Onneksi vielä kovin korkeelle ei pääse. 

Omatoimisuus on lisääntynyt tässä viimeaikoina valtavasti. Nyt pitäisi jatkuvasti päästä puistossa "ite kä(ve)lee" ja tietysti myös muualla, mutta koska meno on sen verran holtitonta, kadulla tai kaupassa Bonsku ei valitettavasti vielä saa talsia. Onneksi puistossa pääsee kävelemään mielin määrin. Bonsku osaa myös omatoimisesti täyttää pyykkikonetta, viedä roskikseen sinne kuuluvia ja kuulumattomia asiota sekä melkein haalarin toiseen lahkeeseen, siihen väärään. Melkein. Pipoja ja hanskoja Bonsku tykkää myös hakea ja pukea niitä päälleen. Sisälläkin on oltava koko ajan "pupi" päässä. Voi tätä nykynuorisoa, ei mitään käytöstapoja!

On hauska seurata, miten yhteisleikit vähitellen kehittyvät. Toiset lapset kiinnostavat entistä enemmän ja ikätovereiden kanssa leikitään rinnakkain ja välillä vähän tutustutaan paremmin. Vappuna yhteisleikit puolivuotta vanhemman "kummiveljen" kanssa sujuivat jo kivasti ja loppuviikosta aivan saman ikäisellä tytöllä ja Bonskulla oli aivan omat jutut ja molemmat mölisivät jotain yhteistä taaperokieltä. Bonsku puhuu myös usein tietyistä kavereista, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet suuren vaikutuksen.  
"Kuunu!" Mistä lie senkin sanan oppinut, ei ainakaan heti tule mieleen. 

Bonsku on tässä viime kuukausina päässyt vähän herkkujen makuun. Hän osaa jo pyytää jäätöä, kahvilaan ja jopa mehua. Onneksi hän ei kuitenkaan syö makeaa määräänsä enempää ja sopivan määrän syötyään, hän sanoo loppu, eikä enää halua lisää. Suosikkiruoista kala pitää pintansa, mutta myös "terveysherkku" friteerattu kana uppoaa hyvin. Bonsku syö ja maistelee edelleen innokkaasti monenlaista, mutta määrät ovat maltillisia, kuten aina ennenkin.

Oikeastaan Bonsku osaa, tekee ja touhuaa jo niin paljon asioita, että kaikkia on vaikea saada edes tähän postaukseen. Tuntuu, ettei tähän oikein saa nyt mahtumaan kaikkea sitä hauskaa, mitä hän tekee ja touhottaa. Jokainen päivä on toinen toistaan hauskempi! Aika voisi kyllä taas pysähtyä tähän hetkeen, niin hauska tuo pikkutaapero on. 



tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappu, vappu, vappu!

"Pallo lentää!" Onneksi ei sentään lentänyt taivaan tuuliin. 

Vappu kului tällä kertaa lähinnä perheen parissa ja muutamia vieraita kestiten. Viime vuonna järjestimme vappupippalot, tänä vuonna otettiin iisimmin. Oli ihanaa seurata pienen ihmisen ihmetystä ilmapalloista, serpentiineistä ja hassuista valkoisista lakeista, jotka kiersivät milloin kenenkin päässä.


Vihdoin! Jäätöstä Bonsku on puhunut siitä lähtien, kun kioskit ilmestyivät katukuvaan. Vaikka ei siis ole koskaan saanut kioskista jätskiä tai nähnyt meidän ostavan sitä! Mango-meloni oli mangon ja melonin ystävälle varma valinta. 

Vappuaattona lähdimme lakituksen aikaan vapputorille. Bonsku sai valita kaasupallon. Päättäväisesti hän valitsi muumitalo-pallon, mikä oli kieltämättä oikein hyvä valinta. Isovanhemmiltaan hän sai jo aikaisemmin "Nyhmä"-pallon (Ryhmä Hau) ja myös "mehmä" ja "heppa"-pallot kiehtoivat. Juhlallisesti vappuaaton kunniaksi Bonsku sai myös ensimmäisen tötteröjätskinsä! Tai no, harhaoppisesti kupista, mutta käytäntö oli asiassa nyt etusijalla. Jätski ostettiin tietysti jätskiratikasta, jota on ihailtu jo monet kerrat. Onneksi jätskipallo oli sopivan iso, että siitä riittä suurin osa äidillekin.

Jätskiratikassa on tunnelmaa. 

Lakituksen jälkeen ystäväpariskunta piipahti meille munkki-teelle. Minä olin tehnyt varsinaisia ihmemunkkikakkaroita: viljattomia, sokerittomia ja hiivattomia! Varsinaisia anti-munkkeja siis. Reseptin löysin Anti-pastaa-blogista ja muuntelin sitä hieman. Korvasin karppisokerin ja osan nesteestä yhdellä kypsällä banaanilla ja parilla lusikallisella hunajaa. Oikeastaan olisi kannattanut korvata koko neste, jotta taikinasta ei olisi tullut niin löysää. Taikina kiinteytyi kuitenkin kivasti jääkaapissa. Munkit pyörittelin koivusokerissa, jota sattui löytymään kaapista (eli ei tullut ihan sokerittomia, mutta melkein).


"Tee rakki vappukikkareet." Ei ihan anagrammi, mutta pökäleiltä nämä näyttivät, vaikka ajatus oli ehkä tehdä vähän niin kuin churroja. Onneksi maku oli hyvä. Palloina toimivat visuaalisesti paremmin, mutta jäivät herkästi raa'aksi sisältä. 

Vappupäivänä nautimme ihanasta säästä ja puistoilimme. Puin automaationa Bonskulle toppahaalarin, joka piti pian vaihtaa kevyempään varustukseen, sillä sää oli muuttunut totaalisesti, minkä varmasti muukin vappukansa huomasi. Bonsku sai vielä toiset "jäätöt" Quenselin talon ihanassa pihakahvilassa. Vapunpäivä on ihana, sillä silloin ihmiset ovat liikkeellä ja hyvällä tuulella, mutta juuri kukaan ei enää örvellä. Voisin skipata aaton ja siirtyä suoraan päivään. 

Puhallinmusiikki kuuluu vappuun. Äiti tosin ei saanut soittaa ensimmäisen puhalluksen jälkeen. 

Illalla meille tuli vieraita ja valmistin heille kolmea ruokaisaa salaattia (plus lapsille nakkeja ja makaroonia, salaatti melkein sekin). Kopioin Keittössä, kotona ja puutarhassa -blogin kevättarjoiluideat melkein suoraan, sillä ne vaikuttivat onnistuneelta kokonaisuudelta. Parsa-perunasalaatti oli erinomainen ihan sellaisenaan, broccolini-pekonisalaattia jouduin hieman muokkaamaan broccolinien puutteessa. Yhdistin salaattiin parsakaalia, broileripekonia, keitettyjä munia ja pekaanipähkinöitä. Pekoni ja pekaani ovat lyömätön yhdistelmä, ilmankos ne kuulostavat niin samoilta. Kolmas salaatti oli perinteinen ilmapallosalaatti, johon tuli mozzarellapalloja, kirsikkatomaatteja ja erivärisiä viinirypäleitä. Jälkkäriksi tarjosin kookos-pannacottaa, joka ei onnistunut ihan odotusten mukaan, sillä kookosmaidon kerrokset erottuivat toisistaan. Maistui silti hyvältä, etenkin hedelmäsalaatin alle piilotettuina. 

Vappupöytä vasemmalta oikealle: nakit ja makaroonit, ilmapallosalaatti, parsakaali-pekoni-pekaani-salaatti ja parsa-perunasalaatti. 

Trooppiset kookospannacottat. 

Monenlaisia vaiheita mahtui näihin hauskoihin päiviin. Ylimääräinen vapaapäivä virkistää kyllä kummasti! Nyt on kyllä ihan päivät sekaisin, mutta onneksi kohta on viikonloppu.

Millainen sinun vappusi oli?


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Aaaaarghikuvahaaste 10/52: Ei karkkia tällä kertaa

Arkikuvahaaste etenee vähän hitaanlaisesti, koska arkihan on yhtä juhlaa... tai sitten ei. Nämä kuvat eivät ole onneksi tältä päivältä, mutta kertonevat enemmän kuin neljällä tuhannella sanalla, mitä arki joskus on. Aargh.


Ulkovaatteita joka säähän. 

Olohuoneen tilanne ei ole paha. Yleensä lattiapintaa näkyy paljon vähemmän. 

Valitan miehelle, kun hän jättää vaatteitaan Bonskun teltan päälle. Missäs omat vaatteeni lojuvatkaan?

Komeat tiskivuoret, pyykkivuorista puhumattakaan.



Jep. Onneksi on näitä kolmipäiväisiä viikonloppuja.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huijausherkkuja

Löysinpä tällä viikolla kaksi vallan mainiota herkkureseptiä, jotka eivät ole sitä, miltä näyttävät. Reseptit huijaavat niin makunystyröitä  kuin silmääkin, mutta positiivisessa mielessä. Arvaatkos ilman reseptiä, mitä seuraavien kuvien herkut ovat? Entä arvaatko, mitä ne pitävät sisällään?

Appiukon n:nnen synttärin kakut.

Ensimmäiseen reseptiin, suklaafudgeen, törmäsin sattumalta, kun joku suositteli kaapista löytyvien taateleiden kokeilemista Elämänmakua-blogin suklaafudgeen. Koko blogin Karkkipäivä-osio kuulosti heti liian hyvältä ollakseen totta: valtava arkisto luonnollisesti makeutettuja ja myös muuten ton-ton-ton-herkkuja (vlijaton, munaton, maidoton jne.). Fudge kuulosti myös yksinkertaiselta tehdä ja sitä se olikin. Siihen tuli vain taateleita, kookosöljyä, hieman kookosmaitoa, kaakaojauhetta ja mausteeksi vaniljaa. 

Pari palaa suklaafudgea on juuri sopivasti. 

Linkin blogissa on hyvät ohjeet, mutta tässä tiivistettynä: anna taateleiden pehmetä hetki kuumassa vedessä. Sulata myös kookosöljy. Aja taatelit pehmeäksi jollain laitteella (minä käytin sekä sauvasekoitinta että tehosekoitinta, monitoimikone olisi varmaankin paras). Lisää muut aineet joukkoon ja mössää tasaiseksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa pari tuntia. Leikkaa paloiksi ja nauti! Fudge oli ihan todella hyvää ja olisin voinut napsia kaikki samantien. Mutta vaikka ne ovatkin luonnollisesti makeutettuja, ovat taatelit makeuden suhteen aika kovaa tavaraa, eikä niitäkään voi mielinmäärin syödä. Ovat ne kuitenkin terveellisempiä kuin perusfudge.

Mutakakun sivuprofiili. 

Toinen resepti jäi mieleeni jo vähän aikaa sitten, kun joku suositteli jännää suklaakakun reseptiä. Tein suklaakakun appiukon synttärikahveille. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin paljastanut salaisen aineosan etukäteen, kuten kikhernemarengeista, johon osa vieraista suhtautui sen jälkeen varauksella. Vasta kun ensimmäiset palat oli syöty, paljastin, että kakussa on jauhojen sijaan käytetty mustapapuja! Mustapapusuklaakakkujen reseptejä löytyy itseasiassa useita, mutta minä käytin Chocolate covered Katien suklaabrowniereseptiä. Koska browniet saavt ollakin litteitä, jäi kakku omaan makuuni vähän turhan litteäksi. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen jotain kuohkeampaa reseptiä. Hyvää kakku silti oli, pehmeää eikä ollenkaan papuisaa. Kermavaahto nosti kakun uudelle tasolle, eikä litteyskään haitannut. Mainio ton-ton-ton-kakku tämäkin! Paitsi ei täysin sokeriton, sillä tummassa suklaassa oli sokeria ja kakussa vaahterasiirappia. 

Mustapapusuklaakakku

  • 250 g mustapapuja (huuhdottuna, ilman lientä)
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 40 g kaurahiutaleita
  • ripaus suolaa
  • ½ cup (80 g) vaahrerasiirallia
  • 1/4 cup (40 g) kookos- tai rypsiöljyä
  • vaniljajauhetta
  • ½ tl leivinjauhetta
  • 115-140g tummaa suklaata rouhittuna


Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita ainekset keskenään suklaata lukuunottamatta monitoimikoneessa tai jollain muulla laitteella (minä käytin sauvasekoitinta kohtalaisella menestyksellä, en saanut taikinasta ihan niin tasaista kuin olisin halunnut). Sekoita joukkoon suklaahiput. 

Voitele pieni vuoka (minä käytin pientä irtopohjauvokaa). Paista uunissa n. 15 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ainakin 10 minuuttia ennen leikkaamista. Jos kakku jää löysäksi, se kiinteytyy jääkaapissa. Minun kakkuni jähmettyi liikaakin, joten kannattaa ottaa se huoneenlämpöön ennen tarjoilua tai käyttää hetki mikrossa, kuten minä. Koristele haluamallasi tavalla. 


Näillä eväillä kohti terveellistä vappua? No, katsotaan, mutta ainakaan nämä herkut eivät häviä yhtään "tavallisille" herkuille.

Miltä kuulostaa? Laittaisitko papua kakkuun? Onko sinulla vinkkejä muihin "terveysherkkuihin"? 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen perinnetilpehöörit ja pääsiäiskatsaus

Huovutetut "väriviiriäisen" (coturnix colorix) munat ovat suosikkikoristeeni. 
 Pääsiäistä vietimme tällä kertaa osin vanhoin ja osin uusin perintein. Ennen teimme usein sukulaisreissun Itä-Suomeen pääsiäisenä ja päätimme reissun Länsi-Suomessa vanhempieni luona pääsiäispöydässä. Viime vuonna rikoimme kaikki perinteet ja vietimme pääsiäistä Ylläksellä. Tänä vuonna olimme pääsiäisen alun ensimmäistä kertaa ihan kotosalla, mutta sunnuntaina menimme taas perinteisesti vanhempieni luo pääsiäisaterialle. Miehen veljen perhe piipahti meillä lauantaina, joten muitakin sukulaisia tuli nähtyä, vaikka emme aikaisempien vuosien kaltaista pääsiäistourneeta tehneetkään. 

"Ankka!", sanoi Bonsku innoissaan, kun tipuja bongasi.
 Nyt kaikista perinteistä tulee vähitellen entistä tärkeämpiä, kun Bonsku kasvaa. On hauska opettaa hänelle eri juhlapyhien perinteitä, sekä niitä syvällisiä että vähän kevempiäkin. Pääsiäiskoristeet olivat Bonskusta hauskoja ja hän ihmetteli niitä kovasti. Kaikkiin hän ei tosin tainnut edes kiinnittää huomiota. Suklaamuna etsittäessä hän pääsi heti juonesta kiinni ja etsi ja uudelleen etsi munia pitkään. 

Hihii, 60-luvun kynttelikkö sopii hauskasti puisiin pääsiäismuniin. Kynttilöitä ei tule poltettua, joten ne voi hyvin korvata munilla. 

Ihanan pääsiäisvalosarjan saimme tuliaisina miehen veljen perheeltä, kun he kävivät lankalauantaina visiitillä. 

 Koristeet ovat melkein aina niitä samoja vanhoja, joita minulla on ollut lapsuudesta asti. Joitain uusia on kertynyt viime vuosina. Tästä syystä yritän olla luova koristeiden kanssa ja keksiä aina uusia hassunhauskoja keinoja hyödyntää samoja koristeita. Välillä tosin sama idea tulee keksittyä uudestaan ja vasta myöhemmin vaikkapa blogikuvista voi huomata, että hei, noinhan ne olivat viime vuonnakin. Onneksi sen ei ole niin väliä. 

Miten kaunis onkaan yksinkertainen tulpaanikimppu muutamalla vihreällä oksalla höystettynä! Tämäkin on vieraiden tuoma. 

Rairuohoa olen kasvattanut harvoin, sillä en koskaan muista laittaa sitä ajoissa. Myös pitkät pääsiäisreissut ovat hankaloittaneet rairuohoperinnettä. Muut pääsiäiskukat ovat kuitenkin ihan riittävä tuulahdus keväästä. Ja toivottu tuulahdus olikin, kun ulkona kevät sään peittikin lumiharso. 

Olenkohan täyttänyt Kivi-tuikut pääsiäismunilla jo joskus ennenkin? Söpö idea kannattaa kierrättää! 

Värikkäät pääsiäiskoristeet uppoavat kotiin helposti, mutta en viitsi silti pitää niitä kovin kauaa esillä. Koristeet ovat saaneet olla rauhassa, mutta ehkä jossain vaiheessa ne saattaisivat päätyä leikkeihin. Nooo, kovin arvokkaita ne eivät ole, joten ehkä sillä ei olisi niin väliäkään. Olisi kuitenkin hauskaa, etteivät koristeet häviäisi, vaan samat koristeet voisivat olla osana Bonskun muistoja. 


Bonsku sai pupun miehen kummitädiltä. Tuplakuplan keskellä on mukava istuskella. 
Millaisia koristeita sinulla oli tänä vuonna? Entä miten vitit pääsiäistä muuten?

torstai 13. huhtikuuta 2017

Karkkiarki 9/52: Joka ilta kun lamppu sammuu... ja blogipalkinto!

Illan hiljaisiin tunteihin on ladattu paljon odotuksia. Ennen Bonbonin nukuttamista sitä suunnittelee, mitä kaikkea sitä vielä ehtii tehdä ennen kuin itse menee nukkumaan. Vähän siivota, valmistella seuraavan päivän, kirjoittaa postauksen, katsoa telkkaria miehen kanssa ja venytellä. Todellisuudessa väsähdän usein nukutusprosessissa sen verran, että jaksan noista kaikista vain murto-osan. Yleensä sentään jaksan tehdä kymmenen minuutin pikasiivouksen ja venytellä edes vähän. 

Sinne simahti, ei vahingossakaan pinnasängyn puolelle. 
Postauksia kirjoittelen usein sellaisina iltoina, jolloin mies ei ole kotona. Löhöän sohvalla ja kirjoittelen blogia läppäri sylissä. Isältäni turhaksi jäänyt Chrome book on pelastanut blogin, sillä kevyen läppärin saa näppärästi syliin. En todellakaan viitsisi kirjoitella blogia pöytäkoneen ääressä (joka sekin tosin on läppäri, mutta miljoonassa piuhassa kiinni).

Sattui sopvasti, että Varpuslintu haastoi minut Liebsterblog-awardseissa ja kysymyksiin vastailu sopii hyvin tähän ei-niin-luovaan väsähtäneeseen olotilaan. Tässäpä siis vastaukseni Varpuslinnun esittämiin kysymyksiin:

1. Miten aloitit bloggaamisen?

Olin seuraillut joitain blogeja jo jonkin aikaa ja hyvä ystäväni piti ruokablogia. Kun muutimme uuteen kotiin (kohta kuusi vuotta sitten!), alkoi mielessäni pyöriä ajatus sisustusaiheisesta blogista, jonka sitten vihodoin puolisen vuotta myöhemmin rohkaistuin perustamaan. 

2. Miksi pidät blogia?

Blogin pitäminen on hauska harrastus. Minusta on kiva jakaa ideoita, ajatuksia ja kuvata kauniita asioita. 

3. Kenelle kirjoitat blogipostauksesi?

Sekä itselleni että lukijoille. Itselleni blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana, jolloin kivoihin juttuihin voi palata ja ne jäävät paremmin mieleen. Toisaalta haluan kyllä miettiä myös, mitkä jutut kiinnostavat lukijoita. Jos en miettisi lainkaan lukijoita, saattaisi blogini olla välillä vaikka täynnä pelkkiä kantoliinajuttuja, mikä tuskin kiinnostaisi kovin montaa. 

4. Miten postauksesi syntyvät?

Yleensä kirjoitan jutut yhdeltä istumalta ja melko nopeasti. En juuri oikolue, mikä varmaan näkyy oikeinkirjoituksessa. Vaikka itse kirjoitustyö sujuu nopsaan, saatan hautoa postausaihetta päässäni pitkäänkin ja miettiä muotoiluja ja kuvia etukäteen. 

5. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Monikin asia, mutta varmaan se, että jakamalla hauskat jutut, tuntuu että ilo vielä moninkertaistuu. Itsekin keskittyy elämän hauskoihin juttuihin enemmän ja lisäksi voi vielä ilahduttaa muitakin. 

6. Entä pahinta?

No varmaan se, että kaikki hauskatkin asiat vaativat välillä työtä. Jos en säännöllisesti ottaisi itseäni niskasta kiinni, ei postauksia syntyisi. Jos postauksia ei synny, koko homma lopahtaa. Toistaiseksi blogista on kuitenkin ollut enemmän iloa kuin vaivaa. 

7. Miten haluaisit kehittää blogiasi jatkossa?

Ehkä lastenkulttuuri voisi olla uusi suuntaus blogissa! Siihen suuntaan olen ehkä vähän mennytkin. Mitään oleellista en ehkä kuitenkaan muuttaisi blogissa. 

8. MInkälaisia blogeja luet itse mieluitena?

Luen mieluiten pieniä ja keskisuuria elämänmakuisia blogeja. Kovin kaupalliset blogit eivät ole niin kiinnostavia. Mielläni seuraan myös blogeja, joiden kanssa kommentointi on vastavuoroista, vaikka blogin aihe olisikin aivan erilainen kuin omassani. On hauskaa, että blogien kautta "tutustuu" uusiin, erilaisiin tyyppeihin. 

9. Jos blogistasi tulisi tosi suosittu, pärjäisitkö hyvin julkisuuden kanssa?

Tjaah, ei ole pelkoa! Uskoisin pärjääväni julkisuuden kanssa hyvin, vaikka voisihan se aluksi olla vähän kiusallista. 

10. Minä biisin valitsisit blogin tunnusmusiikiksi, jos sellainen pitäsi valita?

Muistaako kukaan tällaista laulua, sopisi kuin nenä päähän: 

"Minä tahdon asua piparkakkutalossa, marmelaadi valossa, herkku valossa/ 
Matto peittää lattiaa, mattokin on lakritsaa, mahan täyden makeaa talossani saa"


Huh, olikin monta kysymystä. En taida haastaa ketään koska ...zzzzz


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Karkkisvärinen blogimatto ja muita Ikea löytöjä

Värikkäät tyynyt saivat seurakseen värikkään maton. Olisiko tästä uudeksi blogimatoksi?

Ah, pitkästä aikaa kotimme sai kunnon piristysruiskeen ja vähän uutta potkua sisustukseen. Tai uusinhan minä vastikään tyynyt, mutta muuten kodissa on ollut aika saman näköistä pitkään. Viime viikonloppuna suuntasimme äitini kanssa Ikeaan tarkoituksena ostaa lähinnä johtolaatikko työpöydän pursuavaa johtovalikoimaa taltuttamaan. Vaan kuinkas kävikään, mukaan tarttui jotain ihan muuta (johtolaatikon lisäksi). Varmaan huomasitte jo mitä!


Hetken huone on siisti. Kevätaurinko on kaunis sisustuselementti.  Pojatkin sopivat kivasti väreihin. 

Bongasin Halved-maton jo kaukaa, sillä eihän näin upeaa mattoa voi olla huomaamatta. Sen värit vetivät minua puoleensa kuin magneetti. Sitä piti päästä hypistelemään ja ihanahan se oli, ei voi mitään. Etsimme mattoa osastolta, mutta niitä ei näkynyt missään. Pian myyjä tarkistikin tilanteen, että tämä yksilö oli viimeinen kappale ja Ruotsin päässä oli jotain toimitusvaikeuksia. Onneksi saimme mahdollisuuden ostaa mallikappaleen! Äiti siinä sitten vielä kyseli alennusta, kun mallikappaleeseen oli tullut vähän jälkiä ja liestymää isoista klipseistä, joilla se roikkui esillä. Minä siinä häpesin silmät päästäni, mutta kannatti hävetä, sillä saimme muutenkin edullisen maton superedullisesti, kun löytöpisteen myyjä lätkäisi alehinnan mattoon arvioituaan tuotteen kunnon. Jee!


Ja vielä yhdestä suunnasta. Vasara jäi lattialle, kun Bonsku auttoi pappaa kokoamaan tuolin. 

Olohuoneessa oli aikaisemmin kaksi pientä mattoa ja tämä yksi iso matto kokoaa huoneen paremmin kokonaisuudeksi. Vaikka väriä on paljon, ei matto tee huoneesta levotonta vaan pikemminkin päinvastoin. Se nostaa muutkin värikkäät yksityiskohdat sopivasti esille ja tekee lattiapinnasta yhtenäisemmän. Villainen matto on mukavan pehmeä ja lämmin jalkojen alla, eikä liu'u, kun alle laittoi liukuestemattoa. Matto oli kyllä aivan nappiostos!

Matto sopii myös unelmien kantoliinaani, jonka sain vastikään omakseni. Suomalaisen Chunky slingsin uniikki kisatyö "Vallu" on ihana!

Vähän muutakin vielä löytyi Ikea-reissulta. Olen kyllä tullut aika taitavaksi kieltäytyjäksi Ikeassa, enkä osta jokaista "hei tämäkin voisi olla tosi hyvä ja tarpeellinen"-tuotetta. Matto oli ainoa oikea heräteostos, muut olivat sellaisia joita olin miettinyt jo joskus aiemmin, mutta nyt ne tuli hankittua siinä samalla. Ostimme muun muassa Bonskulle oman taaperotuolin ruokapöytään. Syöttötuoli alkaa olla jo vähän hankala, kun Bonbon vääntää siinä jalat solmuun ja ulos vääristä kohdista. Tavallinen tuoli taas on liian matala, joten ratkaisu oli Ikean suloinen hieman korkeampi pinnatuoli. Se sopi hienosti tavallisten pinnatuolien kaveriksi. 

Valitsimme punaisen ja mustan tuolin välillä pitkään, mutta päädyimme mustaan, jotta tuolien sekamelska ei käy liian levottomaksi. 

Sain vihdoin myös uuden suihkuverhon. Vanha suihkuverhomme oli oikeastaan väliaikaisratkaisu, jonka tilalle ei vain ollut löytynyt parempaa. Nyt näin kaunin vesivärimäisillä palloilla koristellut suihkuverhon, joka sopii mainiosti sinisiin kaakeleihin, mutta joka miellyttää silmää myös muuten. Vanha valkoinen muoviverho alkoi olla myös aika huonossa kunnossa, joten oli jo aikakin löytää uusi. Meidän suihkuverhotankomme on normaalia korkeammalla, joten verhoja piti ostaa kaksi, joista toisesta ommeltiin jatkokappale. Onneksi ei silti tullut kalliiksi. Verho on toiminut hyvin ja koska se on konepestävä, se on helpompi pitää puhtaanakin kuin edellinen muoviverho. 


Minusta tuollaiset vesivärikuviot kankaissa ovat aivan ihania. Olen iloinen, että sopiva suihkuverho viimein löytyi. Johan sitä valkoista ehdittiin katsella kohta kuusi vuotta!

No tietysti se johtolaatikko, jonka vuoksi Ikeaan lähdettiin, jäi kokonaan kuvaamatta. Mutta ostimme myös sen ja saimme ainakin vähän taltutettua ja piilotettua johtokaaosta kirjoituspöydällä. Eikä niitä johtoja nyt niin huomaakaan, kun on näin hieno matto!  

Miten sinulle käy Ikeassa? Pursuavatko siniset kassi kassoilla yli äyräiden vai pystytkö vastustamaan houkutuksia? Vai vältätkö koko paikkaa?


torstai 6. huhtikuuta 2017

Karkkiarki 8/51: Socca irti!

Hitsi, pari muuta blogia ehti jo viedä keksimäni nerokkaan otsikon. En anna sen nyt liikaa häiritä, vaan iloitsen mahtavasta arkiruokalöydöstäni, soccasta. Oikeastaan voisin hehkuttaa myös kikhernejauhoja ja burmalaista tofua, joiden välityksellä löysin soccan ihan sattumalta. Nopeaa, helppoa ja herkullista. Socca on siis italialainen kikhernejauhoista ja vedestä tehty leipä, joka paistetaan pannulla tai uunissa. Näköjään rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja leivästä käytetään myös useita muita nimiä, mm. farinata

Tästä ruoasta on ehkä vähän vaikea saada kaunista, mutta persilja pelastaa! 

En tiedä, minkä kanssa soccaa oikeasti syödään, mutta minä tarjosin sitä fuusiokeittiömäisesti shakshukan kanssa, kun meillä muuten ollut koko perheelle sopivaa leipää. Toimi oikein loistavasti ja koko ateria oli sellainen semi-nopea arkiruoka. Tein soccan pikaversiona ja riitti, että taikina vetäytyi muutaman minuutin, vaikka oikeasti kai pitäisi antaa taikinan seistä pidempään. Paistoin soccan paistinpannulla, sillä se on nopeampaa ja energiatehokkaampaa kuin uunin lämmittäminen pikaleivän vuoksi. Leipänen paistui helposti, eikä tarttunut ja rakenne oli ihanan rapea pinnalta, eikä se hajonnut kääntäessä. Sitä oli oikein ilo kokata!

Resepti on yksinkertainen:

  • 2 dl vettä
  • 2 dl kikhernejauhoja
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • (juustokuminaa)
  • loraus oliiviöljyä sekaan ja paistamiseen


1. Sekoita ainekset keskenään. Anna vetäyä pitkään tai lyhyesti viileässä. 

2. Kuumenna öljy pannulla ja kaada puolet taikinasta pannulle. Käännä, kun lettu alkaa kiintetyä ja paista kullanruskeaksi. Tee toinen samanmoinen.

P.S. Kannattaa tutustua myös tuohon burmalaiseen tofuun. On superhyvää, eikä oikein lainkaan tofumaista paitsi ulkoisesti


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kulttuuritaapero suosittelee: Lasten viikonloppu WAMissa ja Biologisessa


Kulttuuritaapero ottaa tuntumaa museoon. Suuri patsas oli vähän "Hui!"

Huomasin sattumalta mainoksen Wäinö Aaltosen museossa järjestettävästä lasten viikonlopusta. Hämärästi muistin kuulleeni näistä tapahtumista joskus ennenkin ja se kuulosti hauskalta. Päätimme heti lauantai-aamupäivänä suunnata Bonskun kanssa museoon. Kaapon museojaksojen ja edellisten hyvien museokokemusten ansiosta, Bonskua ei kauaa tarvitse houkutella museoon!

"Vauva. Äijä. Halaa, Maija. Kukkii"

Wäinö Aaltosen museossa eli WAMissa oli esillä Wäinön omaa tuotantoa: patsaita, veistoksia ja myös tauluja, mitaleja ja kirjeitä. Ensi vilkaisulta näyttely ei ehkä vaikuta lapsen silmiin niin kiinnostavalta, mutta ei pidä aliarvioida lapsia. Bonsku löysi näyttelystä vaikka mitä kiinnostavaa! Valtavat Toivo Kuulan päät, kubistiset Aleksis Kivet sekä erityisesti lapsihahmot saivat Bonskun silmät hämmästyksestä entistäkin suuremmiksi. Vaikuttavin teos taisi olla lasta ja äitiä esittävä teos. Bonsku kuvasi teoksen tyhjentävästi: "Vauva. Äijä (=äiti). Halaa. Maija (= maitoo). Kukkii."

Museossa olisi ollut myös opastuskierroksia tunnin välein, mutta me jätimme sen vielä tällä kertaa väliin, sillä aikataulut eivät osuneet sopivasti, eikä Bonsku oikein vielä jaksanut kiinnostua opastuksesta, vaikka lapset olikin huomioitu. Hiukan jaksoi kiinnostaa "nuoren Wäinö Aaltosen" seuraaminen.

Bonsku hallitsi heti vaativan tekniikan salat. 

Parasta taisi kuitenkin olla työpaja, jossa sai askarrella kultaisen omakuvan ja osallistua yhteisteokseen piirtämällä tikun päässä olevalla liidulla paperille. Liidun kanssa oli hauska heilua, vaikka mitään esittävää ei Bonsku tainnutkaan pyrkiä kuvaamaan. Omakuvaa tehtäessä Bonsku asetteli hartaasti kultapaperinpaloja kartongille ja välillä vähän muunkin värisiä. Hän sai myös kultaiselle paperille tulostetun omakuva, joka liitettiin teokseen mukaan. Kun Bonsku oli valmis, hän sanoi päättäväisesti "Noin!" ja sitten jatkettiin matkaa. Välillä taidepajassa oli hieman tungosta, mutta kaikille riitti tilaa. Eri-ikäiset taiteilijat oli huomioitu hyvin ja varmasti monen ikäiset saivat työpajasta ilon irti. 


Teos luonnosteluvaiheessa. 

No, oikeastaan parasta ei kuitenkaan tainnut olla työpaja vaan ehkä lettu mansikkahillolla ja kermavaahdolla, joka nautittiin näyttelyn jälkeen Café Wäinössä. Tai sitten akvaario, jota Bonsku olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Eipä kun sittenkin atriumpihan suihkulähde, jota piti tutkailla jokaisesta kuvakulmasta useaan otteeseen. Ehkä Bonsku olisi halunnut ikuistaa sen taideteokseen?

"Kala, kala! Kaapo!" Kyllä, Kaapossakin on yhdessä jaksossa akvaario. 

Minusta museorakennus on hurjan kaunis, oikea aikakautensa helmi. Museo oli mukava paikka taaperolle. Sopivasti väljyyttä ja ainakin näin lasten viikonloppuna museon väki katsoi suopeasti pientä säntäilyäkin (kun teokset eivät olleet vaarassa). Rattaiden kanssa museo oli hieman hankala paikka, kun olimme seuraavana päivänä uudestaan kavereiden mukana museossa (kiitos museokortin voi museoon mennä vaikka kahdesti peräkkäin!). Porrashissi vie vain osalle tasanteista. 


Bonsku esittelee atriumpihan suihkulähdettä. Portaissa nuori Wäinö Aaltonen. 

Sunnuntaina menimme myös Biologiseen museoon, jossa oli niin ikään lasten viikonloppu. Olen ollut Biologisessa museossa viimeksi varmaan kaksi kymmentä vuotta sitten, jolloin se oli ehkä mielestäni vähän tylsä. Nyt kuitenkin museo oli oikein symppis ja jotenkin hellyttävä pienuudessaan. Dioraamat olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä. Bonsku juoksi pientä museota ympäri varmaan kymmenen kertaa. Työpaja ei täällä jaksanut kiinnostaa, sillä askartelut sopivat ehkä paremmin hieman isommille. Tämä ei haitannut menoa, sillä nähtävää oli tämän ikäiselle juuri sopivasti, eikä yhtään liikaa. Eksymisvaaraakaan ei yhden huoneen museossa juuri ollut ja eläimetkin turvassa lasien takana. Minäkin sain siinä samalla biologian kertauskurssin ja hauskat totta vai aprillia - kysymykset olivat oikeasti viihdyttäviä. Tiedätkö esimerkiksi, onko seuraava väittämä totta vai ei: "Makeistehtailija Karl Fazer toi fasaanin Suomeen". 

"Hivvi" ja "kaau" olivat parhaat. Etenkin hirveä palattiin katsomaan varmaan kymmenen kertaa. Korokkeet dioraamojen edessä olivat erinomaiset. 
Minusta on hyvä, että lapsille suunnataan kulttuuritapahtumia ja lapsia viedään museoon. Vaikka minusta lapset saavat tulla museoon milloin vain, on monen mielestä ehkä helpottavaa, että on erikseen lasten tapahtumia, jolloin lasten ei välttämättä tarvitse olla hipihiljaa ja sivistyneesti, kuten aikuiset. Lapset ovat niin vilpittömän innoissaan ja uteliaita ja minä ainakin näin monta innokasta museokävijää (jos ehkä jonkun tylsistyneenkin). Osallistumme varmasti jatkossakin lasten viikonloppuihin! Kulttuuritaapero suosittelee!

Oletko sinä osallistunut lapsille suunnattuihin kulttuuritapahtumiin tai osaatko vinkata muuten lapsiystävällistä museota?