lauantai 17. kesäkuuta 2017

Karkkiarki /52: Kevyttä yhteisöllisyyttä

Kyllä tein muutakin kuin kuvasin talkoovälineitä, ihan varmasti...

Minä nautin suuresti tietynlaisesta yhteisöllisyydestä. On varmaan hyvin inhimillistä haluta kuulua joukkoon, vaikka toisaalta nykyään korostetaan kovasti yksilöllisyyttä. Naapurusto on yksi tällainen yhteisö, johon on mukava kuulua, vaikka ei mitään syvällisempiä suhteita olisikaan. Meidän talossamme asuu paljon mukavia ihmisiä, joita tervehditään pihalla ja joskus jäädään juttelemaan enemmänkin. Myös saman pihapiirin toisen taloyhtiön asukkaita tervehditään. Bonbon ei vielä juuri leiki pihan toisten lasten kanssa, mutta olen huomannut, että taloyhtiön lapsiperheiden isommat lapset leikkivät paljon keskenään. Minusta on hauska olla osa tällaista pientä yhteisöä.

Minä kaivoin kivet maahan ja mies nuiji niitä paikoilleen. 
Ehkä siksi minusta taloyhtiön talkoot ovat aina mukava tapahtuma. Aina ei mitään kovin järkevää hommaa riitä kaikille, mutta siinä samalla voi ainakin tutustua naapureihin vähän paremmin. Minä pidän myös siitä, että yhdessä pyritään pitämään pihapiiri kauniina. Vaikka meidän asuntomme ei ole oma, se on silti meidän kotimme, ollut jo kuusi vuotta!

Bonsku ihan itse haravoi koko kasan. Mitä, etkö usko?

Maanmuokkaustöitä vähän järeämmillä välineillä. 
Talkoissa tein tänä vuonna samaa hommaa kuin viisi vuotta sitten, eli laitoin kiveystä kuntoon talven jäljiltä. Ei ehkä kovin ammattimaisesti, mutta sitäkin suuremmalla innolla. Bonsku se vasta innolla olikin mukana ja haravoi, siirteli kiviä ja tutki uusia, varastosta löytyneitä hiekkaleluja. Hän katseli myös uteliaana isompien lasten touhuja ja välillä meni mukaan, mutta leikit olivat hänelle vielä vähän turhan vauhdikkaita. Talkoot päättyivät tietysti makkaran grillaukseen ja pillimehuun, joista Bonsku kertoi vielä myöhemminkin innokkaasti.

Talkoiden paras juttu. 

Pidätkö sinä talkoista, vai ovatko ne sinulle pakkopullaa?


4 kommenttia:

  1. Meillä on tosi kiva rivitaloyhtiö, mutta varsinaisia talkoita ei ole ollut ainakaan kymmeneen vuoteen. Sen sijaan esim. pihatyöt tehdään "kuka jaksaa, ehtii, viitsii" -periaatteella. Jokainen yrittää ajaa nurmikon oman asunnon kohdalta, mutta aina ajetaan naapurin puolikin, jos nurmikko sinne kätevästi jatkuu ja naapuri ajaa seuraavalla kerralla meidän puolen. Nyt talossa ei asu ketään huonokuntoista eläkeläistä, mutta silloin kun on asunut heitä on aina autettu pihatöissä eikä kukaan laske millintarkasti kuka on tehnyt mitäkin. Erittäin mukava talo asua.

    Vakkari

    VastaaPoista
  2. Mie olen maalta, talkoot kuuluvat kotikylällä edelleen arkeen ja välillä niihin pääsee osallistumaan itsekin. Ja se on aika mukavaakin puuhaa kun tapaa ihmisiä ja yhdessä saadaan homma tehtyä.

    Omakotitaloalueella ei oikein talkoilla. Harmillista. Sitä kun kävisi välillä vähän pensseliä heiluttamassa naapurin talkoomaalla, saisi sitten oman pihavarastonsa kerralla maalattua.

    VastaaPoista
  3. Mä en ole vielä koskaan asunut sellaisessa paikassa, jossa olisi järjstetty talkoita. Maalta kotoisin olevana ja pihatöihin pienestä asti tottuneena ihan mielellään kyllä sellaisiin osallistuisin! Parasta niissä olisi juurikin tuo yhteisöllisyys ja ihmisiin tutustuminen, nyt kun naapureiden kohtaamiset jäävät vaisuun moikkaan ja ehkä muutamaan sanaan yhteisen hissimatkan aikana. On jotenkin absurdia, etten puolen vuoden tässä asumisen aikana ole I-KI-NÄ nähnyt toisia seinänaapureita!

    VastaaPoista
  4. Voi kun kuulostaa kivalta! Meillä on pihatalkoot keväisin, mutta en ole oikein osallistunut muuten kuin viemällä ullakon roiniani roskalavalle. Kaikki naapurit eivät edes tervehdi meillä! :/

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.