Neljännesvuosikatsaus eli Bonbon 2v3kk

Harvennan jälleen hieman Bonskun kuulumispostausten tahtia nyt kolmannella ikävuodella. Neljännesvuosittainen katsaus tuntuu kuitenkin olevan paikallaan. Edellisen kerran kerroin Bonskun kuulumisia tarkemmin tasan kaksivuotiaana. Jotenkin taas tuntuu, että siitä on niin vähän aikaa, ettei mitään muutosta voi olla tapahtunut. Mutta kyllä vaan tuota postausta lukiessa huomaa, miten kehitys kulkee koko ajan eteenpäin. 

Unelma-ammatti, ainakin yksi niistä, on jo tiedossa. Palomiehillä oli myös "happonaamareita". 

Bonsku on itsenäistynyt hurjasti viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ainakin siinä mielessä, että hän on jo monta kertaa ollut puistokerhossa ihan itsekseen, leikkinyt kavereiden kanssa ja jäänyt itkuitta leikkimään, kun äiti tai isä ovat lähteneet asioilleen. Mitä ihmettä?!?! Aika ihanaahan se on kyllä, että hän on viihtynyt kerhossa niin hyvin ja on ilmeisesti saanut oikein kavereitakin. Hän on leikkinyt siellä myös isompien seurassa ja välillä kuulemma ollut oikein leikinjohtajan elkeitäkin. Välillä hän viihtyy myös itsekseen ja saattaa kuulemma keskittyä pitkäksi toviksi vaikka kokkailemaan leikkiastioilla. Puistotädit ovat tulleet tutuiksi ja lähtiessään hän vilkuttaa iloiset heipat. "Nähnään pian!" 

Palomieskypälä oli ihan sairaan siisti juttu. 

Jos muutama kuukausi sitten vanhempia käskytettiin leikkimään ja rakentamaan Bonskun ollessa työnjohtaja, nyt hän on alkanut leikkiä pitkiä pätkiä myös itsekseen ja rakentaa leikkiä minusta melko pitkäjänteisesti ikäisekseen. Suosikkileikkejä ovat paloasema- ja junarataleikit, legot sekä ukkeleiden laittaminen autoihin. Välillä myös kokkausleikit ovat edelleen suosiossa ja tiskaaminen se vasta jotain on. Leikkiminen on niin kivaa, ettei sitä malttaisi lopettaa sellaisten turhien asioiden vuoksi kuin syöminen, nukkuminen, potalla käyminen tai vaipan vaihto. "Minä EI tule syömään. Minä leikin nyt", ilmoitetaan ponnekkaasti ennen jokaista ateriaa. Päiväunille hän simahtaa yleensä kohtuullisen helposti, mutta illalla taas leikit vetävät puoleensa. Leikkimisinto ja oma tahto ovat vaatineet vanhemmilta pinnan venyttämistä näissä tilanteissa. Muutenkin uhmaa on ilmassa, mikä lienee normaalia. 

Puistokerhossa käy muuan työmies. 

Juttua Bonskulla on riittänyt jo pitkään ja edelleen koko ajan enemmän. Hän osaa hienosti kertoa menneestä ja muistaa asioita hämmästyttävän kauan. Hän muisti tällä viikolla muun muassa kokanneensa äidin työpaikalla leikkikeittiössä, jossa hän on käynyt viimeksi pari kuukautta sitten! Kyselykausi on painottunut "Missä?"-kysymyksiin. "Missä loulupukki on?" "Missä mumipappa on?" "Missä mummuvaali on?" (huomatkaa isovanhempien nimitykset yhdistyneenä toisiinsa) "Missä luolonleikkuli on?" "Missä lehtipuhallin on?" Ja kun kysymystä on toistettu kymmenen kertaa ja siihen on joka kerta vastattu, voi vielä kerran kysyä silmät ymmyrkäisinä, kuin ei olisi vastausta kuullutkaan, että "Missä?" 

Bonbon osaa korjata rattaiden renkaan melkein itsenäisesti. 

Musiikki on selvästi Bonskun juttu myös. Muskarissa hän on alkanut viihtyä oikein hyvin. Viime syksynä hän istui varovaisena sylissä, keväälläkin vielä aika pitkälti, mutta nyt hän soittaa ja tanssii reippaasti mukana ja välillä jopa laulaa! Kotona hän laulaa sitäkin enemmän. Hänen bravuureitaan ovat mm. seuraavat:

"Jänis istui maassa, tuttulin. Tuttulin. Mikäs on jänönen, ... hyppele ... hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois. Hei!"

"Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin kasselen. Korkeella loistat vaan. Kassot alas maailmaan. Tuiki, tuiki tähöen, iltaisin kasselen. Hei!"

"Hiiri mittaa mailmaa männyn neulasella, hiiri mittaa maailmaa männyn neulasella. Heinänkorrella punnitsee. ... miettii mittailee ... käyttää, isolta maailma näyttää! Hei!" 

Homma hoidossa!

Jälleen on tullut todettua, että kyllä se parhaillaan kuluva ikäkausi tuntuu parhaalta ja hauskimmalta. On tuo pikkutyyppi niin mukavaa seuraa ja seurattavaa! Tietenkin on myös haasteita, mutta päällisinpuolin menee oikein mukavasti. Ja se nyt ollaan huomattu, että Bonsku on tietysti nero ja lahjakkuus kaikilla elämän osa-alueilla: mestarikokki, taiteellisesti lahjakas, musikaalinen, motorisesti huipputasoa, laskee kolmannen asteen yhtälöitä päässään ja hänen esikoisteoksensa on pian Finlandia-ehdokkaana. Eli hän on aivan kuten kaikki tämän ikäiset äidin ja iskän kullanmussukat.