maanantai 25. syyskuuta 2017

Tuttifrutti Banaanivaahtokarkki

"Vihdoin se on (melkein) va"

Pientä hienosäätöä, sitten se on valmis! Paitsi että korjailuvaihe on se kaikkein tylsin.

Näin aloitin perjantaina kirjoittamaan postausta, joka sitten jäikin syystä tai toisesta kesken. Välillä on vaikea löytää arjesta sellaista yhtenäistä hetkeä, jolloin jaksaisi tai saisi kirjoittaa rauhassa. Mutta toisaalta olen myös melko hyvin tottunut tekemään asioita pätkissä. Osoituksena siitä on tämän postauksen varsinainen aihe, Tuttifrutti-loimeni ensimmäinen liina, jonka sain kudottua tällä viikolla! 

Tässä kuvassa eri värit näkyvät aika hyvin. 

Ja kyllä se on jokaisen kymmenen senttiä kerrallaan kudotun pätkän arvoinen! Loimen värit tulevat kuniisti esiin ja toisaalta valkoinen kude tasoittaa voimakkaita värien vaihteluita. On ihana nähdä kaikki loimen värit, kun kutoessa niistä on nähnyt vain pienen pätkän verran kerrallaan. Paljon liinassa on pinkkiä ja vihreää, mutta myös ilahduttavan paljon mystistä turkoosia, jota itse väriaineissa ei ollut mukana. Keltaista on melko vähän, mutta kyllä niitäkin kohtia on näkyvissä. Kude on värjäämätöntä, banaanikuidusta tehtyä lankaa ja siitä juontuu myös nimi. Lisäksi värit ovat vaahtokarkkimaisen pehmeät, joten miksikäs muuksi liinan ristisi. Bonskun kanssa kutsumme sitä tuttavallisesti Banskuliinaksi. 

Hapsut ovat kuin pieniä karkkitankoja! Niitä oli ihana tehdä, niin rentouttavaa. 

Liina on melko pitkä ja olen tyytyväinen, että jaksoin kutoa sen loppuun saakka. Ensin minulta loppui kude kesken ja jouduin tilaamaan lisää banaanilankaa. Sitten juuri kun pääsin jatkamaan työtä, tein huolimattomuusvirheen pingottimen kanssa ja räks - YHDEKSÄN loimilankaa katkesi aivan työn reunasta. Meinasin heittää pyyhkeen kehään ja lopettaa työn siihen,  mutta onneksi jaksoin korjata langat. Korjauskohta jäi melko siistiksi ja onneksi tein liinan ihan vain omaan käyttööni. Muutamia muitakin huolimattomuusvirheitä liinassa on näkyvissä, kun tarkasti katsoo, mutta onneksi aika harva katsoo.

Yllättävän vähän huomaa korjauslankoja. Katkenneet langat pitää vielä pujotella loimeen. 

Kanto-ominaisuuksiltaan liina on aivan mahtava! Se on melko ohut, mistä tykkään, mutta banaanikude tekee siitä myös tietyllä tavalla painavan. Se on letkeä ja helppo sitoa, mutta nyppyinen banaanilanka antaa liinalle tahkeutta niin, ettei se kovin helposti valu sidonnasta. Se on kuohkea ja siksi hellä hartioille - se ei pureudu hartioihin taaperonkaan kanssa. Pituus on minulla riittävä muumio-sidontaan, jossa liina toimiikin loistavasti. Pienellä vauvallakin liina toimisi varmasti hyvin kietaisuristissä.

Yksityiskohta kudonnasta. 

Halusin liinaan hapsut, jotka tuntuvat nyt olevan kovasti muotia käsinkudotuissa kantoliinoissa. Juuri tähän liinaan hapsut sopivat minusta ihanasti, sillä loimen värit tulevat kirkkaasti esiin ja satumaisen väriseen liinaan hapsut sopivat myös tyylillisesti. Ulkoisesti liina on minun makuuni melko täydellinen. Värit ovat sopivan kirkkaat ja sopivan pehmeät, kuvio ei ole liian "esittävä", mutta kuitenkin erilainen kuin klassiset kalanruodot ja muut. 


Liina paketissa. Käyttökuvia löytyykin jo instasta, mutta blogiin en tähän hätään saanut ketään kuvaamaan. 

Tuttifrutti-loimea on vielä jäljellä ja tällä hetkellä niisin sitä uudestaan, sillä haluan toiseen liinaan eri kuvion. Siitä tulee myös aivan eri värinen kuin Banskuvaahtiksesta. Toivottavasti pääsen taas pian kutomaan!

11 kommenttia:

  1. Sanoisin, että liina on täydellinen. Hapsut kruunaavat liinan, koska siinä värit näkyvät alkuperäisen kirkkaina. Se on hyvä kontrasti valkoisen banaanilangan pehmentämiin sävyihin.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minustakin on aika täydellinen ja ehkä nuo pienet epätäydellisyydet tekevät sen vielä täydellisemmäksi.

      Poista
  2. ON kyllä ihana! Vaikeuksien kautta voittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, nyt on ilo käyttää tätä vaivalla tehtyä liinaa!

      Poista
  3. Hei. Kivoja postauksia monta! Vastaan siihen jossa kerroit design muodoista. Ihmettelit sitruunapuristimen kolmijalkaisuutta ja muutenkin suunnittelijoiden mieltymystä kolmijalkaisuuteen. Sinulla on hieman väärä käsitys kolmi- ja nelijalkaisuuden olemuksista. Kolmijalkainen on vähemmän kiikkerä!!! Ajattele geometriaa: jos neljästä jalasta yksi on eri pituinen niin esine on kiikkerä. Se heiluu. Vaikka jalat olisivat täsmälleen yhtä pitkät niin maa voi olla epätasainen. Mutta jos kolmesta jalasta yksi on eri pituinen, esine seisoo silti keikkumatta, ehkä vinossa mutta ei keiku! Nelijalkainen on stabiili vain jos alusta on tasainen ja jalat täsmälleen yhtä pitkiä. Siis kolmijalkainen sitruunanpuristin on nimenomaan se juju!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tosiaan osannut ajatella asiaa noin! Mutta milloin sitruunoita puristetaan epätasaisella alustalla? Minusta kolmijalkaisesta pusertimesta on hankala ottaa tukea ja ehkä tuossa kyseisessä puristimessa on vikaa enemmän muussa epäkäytänöllisyydessä, mm. terävissä jaloissa, joista on hankala ottaa tukea. Ja miksi silti tuntuu, että kolmijalkaisella jakkaralla keikkaa paljon helpommin kuin nelijalkaisella, vaikka periaatteessa siis ei pitäisi? Ihan siis vilpittömästi kyselen, en tiedä vastausta. :)

      Poista
    2. Minusta kolmijalkaisessa jakkarassa on niin paljon sellaista reunaa, minkä alla ei ole jalkaa tukena. Vaikka se ei heilukaan niin siihen pitää astua hyvin keskelle, jos haluaa, että se ei keikkaa. Mutta kaikissa aalto-jakkaroissa on kyllä paketissa varoitus, että niiden avulla ei pitäisi kiipeillä esim kurkottaakseen katonrajaan.

      Ava

      Poista
  4. Onpa hurjan kaunis!

    Itse olen kutonut puissa vain paksumpia mattoja - ohuin käyttämäni materiaali taitaa olla VHS-nauha. Olenkin haaveillut ihan omista kangaspuista, jotta pääsisi testailemaan erilaisia materiaaleja ja tekniikoita, ehkä vielä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä en ole taas mattoja kutonut ollenkaan. VHS-nauha kuulostaa hauskalta materiaalilta!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.