sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Paella entistäkin suoremmilla mutkilla

Blogin alkuaikoina innostuin tekemään paellaa ja mainitsin oikoneeni reseptissä mutkia. Muistaakseni resepti oli silti turhan monimutkainen ja lisäksi hieman petyin makuun. Sen jälkeen en ole paellaa tehnyt. Olen kuitenkin syönyt paellaa tuon jälkeen sekä espanjalaisen tekemänä Suomessa että ravintolassa Espanjassa ja totesin pitäväni paellasta kovasti. En vain jaksanut alkaa itse kolkeilemaan uusia reseptejä. Kunnes keksin, että voisihan paellaa kokeilla tehdä myös uunissa! Silloin saisi helpolla tehtyä paellapannun puutteessa ison satsin ja paellan voisi hetkeksi unohtaa uuniin.


Löysinkin muutaman erilaisen uunipaellareseptin, joten täysin väärillä jäljillä en voinut olla. Hain inspiraatiota ja ohjeita muutamasta eri blogista (ainakin täältä ja täältä) ja kehittelin niitä hieman. Tällä kertaa voin todeta, että paella toimii erinomaisesti viikonloppuruokana, josta todennäköisesti jää vielä alkuviikoksikin. Makukaan ei mielestäni kärsinyt lämmittäessä ja teinkin ruoan valmiiksi sunnuntaita varten jo lauantai-iltana. Karsin pois myös ylimääräisiä ainesosia ja työvaiheita jättämällä pois merenelävät ja chorizon. Sen sijaan lisäsin isoja valkoisia papuja, sillä muistan että erään espanjalaisen tekemässä paellassa oli juuri kanaa ja valkopapuja. Toimi oikein hyvin ja kai paella on niitä ruokia, joihin voi lykätä vähän mitä sattuu olemaan ja jättää pois, mitä ei ole. Enkä toisaalta pyrkinytkään mihinkään absoluuttiseen autenttisuuteen vaan hyvään makuun.

Koko komeus aseteltuna vuokaan. Voi olla, että kanojen ruskistaminen pannulla oli turhaa. Kirsikkatomaatit lisäsin hetken mielijohteesta.

Ja sitten vaan nesteet joukkoon. Tästä saa vähän osviittaa nesteen määrästä suhteessa muihin aineksiin. 

Uunipaella Karkkiksen tapaan

  • Oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • Paprika (punaisesta tulee kaunein)
  • (Muutama kirsikkatomaatti)
  • 500 g arborioriisiä tai muuta sopivaa
  • Kanaa (minulla naapurin maalaiskanan sitruuna-persilja-paistileikkeitä)
  • Tölkki isoja valkoisia papuja
  • Pakasteherneitä
  • 7 dl kanalientä
  • 3 dl valkoviiniä TAI loraus valkoviinietikkaa kanaliemen joukkoon, kuten minä tein viinin puutteessa, lisäsin vähän kanalientä)
  • Ripaus sahramia (käytin noin puoli pussia)
  • Ripaus cayennepippuria (maun mukaan, itse laitoin Bonskun vuoksi varovasti)
  • Reilu tujaus paprikajauhetta
  • Persiljaa 
  • Sitruuna

0. Laita uuni päälle 200 asteeseen.

1. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota mausteita hetki pannulla. Varo polttamasta! Pilko sipulit ja lisää ne pannulle. Kuullota niitäkin. Tämän jälkeen lisää riisit pannulle ja kuullota niitäkin hetki, kunnes riisit muuttuvat läpikuultaviksi. Rasvaa uunivuoka ja kaada riisit ja sipulit pannulle. 

2. Suikaloi paprika ja halutessasi kuullota sitäkin pannulla. Sen voi ehkä kyllä myös lisätä suoraan uunivuokaan. Halkaise kirsikkatomaatit, jos käytät niitä, ja lisää riisiseoksen joukkoon uunivuokaan. Huuhtele tölkkipavut ja lisää uunivuokaan. 

3. Esivalmistele kana. Halutessasi voit hetken ruskistaa sitä pannulla tai laittaa suoraan uuniin. Jos käytät rintafileitä, voit myös suikaloida kanan valmiiksi. Minun paistileikkeissäni oli luut, joten laitoin ne pienen pannulla ruskistamisen jälkeen suoraan uunivuokaan riisin päälle. 

4. Kaada uunivuokaan lopuksi kanaliemi ja valkoviini. Minulla tosiaan ei ollut viiniä, joten laitoin happamuudeksi pienen lorauksen omenaviinietikkaa ja laitoin hieman reilummin kanalientä. Myös sitruunamehua voisi varmaankin käyttää.  

5. Laita koko komeus uuniin ja anna paistua melkein tunti. Lisää lopuksi joukkoon pakasteherneet ja anna olla vielä kymmenisen minuuttia (tai unohda ne ja lisää vasta myöhemmin, kun lämmität ruokaa). Anna jäähtyä hieman ja irrota liha luista ja sekoita joukkoon. 

6. Tarjoa persiljasilpun ja sitruunalohkojen kera. 

Ja lopputulos! Riivin vielä lihat irti luista. 


Niin kaunis annos ja sopii ihanasti origo-lautasiin. 

Ja tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Minusta maku oli jopa melko autenttinen, jos sillä on väliä. Paella jäi sopivan kuivaksi ja uunissa siihen sai sellaista kivaa paahteista makua kuin paellapannullakin. Nesteen määrää voi tarvittaessa säätää. Tomaatit esimerkiksi toivat tähän mehukkuutta, eikä kanalientä tarvittu ehkä ihan niin paljon. Bonsku ei keltaista riisiä arvostanut, tai sitten hänellä ei sattunut olemaan nälkä, mutta myös mies oli tyytyväinen lopputulokseen (tosin siihen ei paljon vaadita). Tätä teen jatkossakin! Ei siihen mennytkään kuin kuusi vuotta, että löysin sopivan paellareseptin... ja toisaalta, jo toisella yrittämällä!

4 kommenttia:

  1. Oijoi, varmasti herkullista! :) Meillä on syöty lapsuudenkodissa paellaa niin kauan kuin muistan, koska isäni reissasi joskus nuorena Espanjaan ja toi idean sieltä tullessaan. Resepti, jota vanhempani käyttävät, on mielestäni paras, mutta sitä ei taida olla missään kirjallisessa muodossa. Pitäisikin joskus katsoa, miten se paella syntyy, ja kirjoittaa muistiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti urkkia resepti ja pistää talteen!

      Poista
  2. Itse olen syönyt paellaa joskus nuorena Espanjassa. Odotin paljon ja olin pettynyt kun se ei minusta kovin kaksista ollut. En muista olenko itse tehnyt sitä. Tuota mutkat suoriksi -reseptiä voisi kyllä kokeilla, koska tykkään yksinkertaisista resepteistä. Herkulliselta näyttää!!

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sinulle osui huono paella. Tai eihän se tietysti kaikkien makuun ole. Minä pidän sahramin mausteisuudesta ja hieman pashtuneesta riisistä juuri paellassa.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.