maanantai 23. huhtikuuta 2018

Mahan takii

Bonsku hoksasi heti, mistä on kyse, kun pyysin häntä kuviin mahan kanssa. Häntä ei tarvinnut edes pyytää suukottamaan mahaa! 
Edellisestä odotuspostauksesta on vierähtänyt jo tovi. Silloin olo oli hieman tukala liitoskipujen ja vatsan päällä pomppivan taaperon vuoksi. Tilanne tasaantui sen jälkeen ja sain kuin sainkin liitoskivut taas aisoihin. Niitä on ollut kyllä, mutta ei kovin pahoja. Jotenkin ajattelin, että olisin kuitenkin postaillut odotuksesta nyt enemmän. Melkeinpä saman verran niitä odotuspostuaksia on kuitenkin kertynyt. Nyt ollaan taas viimeisen kolmanneksen alkupuolella, jolloin kirjoittelin myös edellisessä raskaudessa.


Mustaa kynähametta käytin paljon, kun odotin Bonskua. Nyt se oli jo hieman venahtanut, joten pääsi käyttöön vasta nyt.  Seuraavissa kuvissa hieman uudempaa, Mumi's designin äitiysmallistoa. Tässä raskaudessa olen käyttänyt enemmän mekkoja, viimeksi taas kynähameita. 

Tämä raskaus on ollut edelleen monin tavoin raskaampi kuin ensimmäinen. En vieläkään tajua, miten huoleton silloin olin. Tai ainakin näin muistelen, voi olla että aika on kullannut muistot. Ehkä silloin murehdin etukäteen niin paljon, ettei odotusajalle jäänyt murehtimista. Nyt taas raskaus alkoi paljon nopeammin kuin olin olettanut, joten ehkä pää ei ehtinyt mukaan. Toisaalta edeltävä keskenmeno varjosti etenkin alkuraskautta ja vielä puolessa välissä olin huolestunut siitä, etten ollut varma tunsinko liikkeitä tarpeeeksi. Eikä siitä kovin montaa viikkoa ole, kun yritin kaikin tavoin yöllä herättää ilmeisesti nukkuvan Mehlo-paran, kun en muistanut, koska liikkeitä oli viimeksi ollut. Tabletin siniseen valoon hän lopulta reagoi ja sen jälkeen potkikin hyvän tovin. 

Sininen pitsimekko imetysluukulla on oikeastaan harjoituskappale vadelmapunaista varten, jonka olen tilannut mahdollisesti ristiäismekoksi. Tämä on päässyt käyttöön teatterissa. Kangas nyppääntyi ensimmäisellä käytöllä!
Ylimääräistä huolta on aiheuttanut myös se, että hyvistä sokereista huolimatta Mehlo kasvaa melkoista tahtia. Bonsku kasvoi koko ajan keskikäyrällä (ja syntymän jälkeen taas vähän naftisti). Nyt tilanne onkin ihan päinvastainen ja olen murehtinut kaikkea synnytystavasta aivovaurioon. Todennäköisesti en olisi voinut tehdä mitään toisin ja voi olla, että Mehlo silti olisi ollut iso. Jospa hänellä on vaan nopean kasvun geenit. Saattaa silti olla, että synnytys joudutaan käynnistämään etukäteen, jos kasvu vielä kiihtyy.

Myös tämä korallin punainen kukkamekko on imetysluukullinen. Pääsiäisenä käytin tätä mekkoa. 

Sitten on sellaisia vähemmän vakavia harmin ja ärsytyksen aiheita, kuten sukupuolen veikkaaminen mahan mallin perusteella. Emme ole tälläkään kertaa selvittäneet sukupuolta ja sekös saa ihmiset innoissaan analysoimaan, kumpi meille on tulossa. Poikavatsahan minulla selvästi on ja tämä ilmoitetaan aina sellaisen tietävän myhäilyn kera. Minulle ei ole väliä kumpi sieltä on tulossa, etenkin nyt kun tiedän empiirisesti miten ihania pienet pojat ovat, mutta jostain syystä minua ärsyttää suunnattomasti se, että jostain minulle yksityisestä asiasta ollaan tietävinään paremmin. Etenkin, kun mahan malli ei kerro sukupuolesta yhtään mitään. Onneksi on ollut myös paljon mieltä ilahduttavia kehuja suloisesta mahasta eikä kukaan ole tullut taputtelemaan mahaa ilman lupaa.  

Raitamekko on imetysluukuton, joten sitä pitää käyttää nyt ahkerasti. 

Kaikesta huolimatta odotusaika on ollut täynnä myös ihania hetkiä ja toisaalta on todella haikea ajatus, jos tämä onkin viimeinen kerta. Miten nopeasti aika meneekään. Ja myös pikkulapsiaika on niin huimaavan lyhyt. On ihana tuntea potkuja ja möyrimistä ja Mehlon reaktioita arjen ääniin. Hauska ajatella, miten erilaisessä ääniympäristössä hän kasvaakaan, kun saa kuunnella isoveljen touhuja ja juttuja jo mahassa. On ollut ihana seurata Bonskun ajatuksia pyöristyvästä vatsasta ja tulevasta sisaruksesta. Ja tietysti odottaa jännityksellä sitä, kuka sieltä oikein on tulossa. On käsittämätön ajatus, että nyt hän on jo olemassa, mutta emme tiedä hänestä vielä juuri mitään ja sitten yhtäkkiä hän on täällä osana meidän elämäämme kuin olisi aina ollut.

Tämäkin äitiys-imetysmekko taisi olla harjoituskappale, mutta on päätynyt jo monesti käyttöön. Värit ovat oikeasti hieman sameammat, mutta konjakinvärinen vyö kirkastaa turkoosin kauniisti. 

Nyt kun kirjoitin tuon viimeisen kappaleen, niin kyllä tässä positiivisen puolella kuitenkin edelleen ollaan. Pitää vain luottaa siihen, että kaikki voi mennä myös ihan hyvin. 

10 kommenttia:

  1. Jännä taas, kuopusta odottaessa kun ihmiset (tuntemattomatkin) kuuli että tyttö tulossa, niin kommentit on "ai jai, se on tehtävä kolmas vielä"!! Aijaa. Tai siis, on meillä vielä lapsia toiveissa jonkun ajan päästä, mutta ei se ole mikään pakko edes niitä poikia saada. Se on jännä olettamus että molempia yksi on hyvä määrä. Miusta viisi tyttöäkin ois ihana :D ♥

    Mutta on siulla kyllä ihana masu! Tosi kaunis olet! Ja vau mitä vaatteita :) Ihanaa loppuodotusta ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa hölmöjä kommentteja! Varsinkin, kun lapsen sukupuoleen ei (onneksi) voi edes vaikuttaa! Jos saamme toisen pojan, ja joku valittelee asiaa, niin aion vastata, että "Niin, on kauhea tragedia että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta."

      Hih, kiitos ihanista sanoista! <3

      Poista
  2. Ylempi raitamekko sopiikin hyvin yhteen maton kanssa. Ja tuosta kankaiden nyppääntymisestä. Jotkut kalliitkin kankaat nyppäntyy heti, mutta Lidlistä ostamani alle 8 € mekko on jo pesty kolme kertaa eikä nypyn nyppyä. Hämmästyttyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina hinta ei tosiaan takaa laatua ja joskus voi tehdä löytöjä mistä vain. Minä aina otan esimerkiksi sen yli kymmenen vuotta vanhan henkkamaukan vaaleankeltaisen mekon!

      Poista
  3. Jaksamista ja nyökyttelen ymmärryksellä mietteillesi.

    Mä olen hukassa näin sivustaseuraajana. Työkaveri sai vauvan 2 viikkoa sitten ja on koko odotusajan ja syntymän jälkeen ollut hyvin vaitonainen. Mä en tiedä miten toimia! Tottakai haluaisin kuulla suunnilleen kaiken, miten meni ja menee, miltä vauva näyttää, saada ainakin 10 kuvaa ihailtavaksi, kuulla millaista arki on jne. Mutta kun mitään ei kuulu. Oon kaksi viestiä lähettänyt ja kysynyt kuinka äiti voi, niihin tulee vaan lyhyt "hyvin :D".

    Mä tiiän että osa äideistä kokee jäävänsä yksin kun työt loppuu ja on vain vauva-arki. Mutta mä en ole varma voiko joku haluta olla vaan rauhassa.

    Ehkä mutkistaa se, että kollega ei puhu täydellistä suomea? Mut mä osaan hänenkin kieltään ja hän voi vastailla silläkin. En tiiä. :/ Mitä Sinä tekisit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, onpa hankala tilanne! Vauvan kanssa voi tietysti olla aluksi outoa ja hektistä, mutta jos jo odotusaikana on ollut vaitonainen, niin en tiedä voiko olla sitten sitä. Olisin varmaan yhteydessä edelleen ja tunnustelisin jossain vaiheessa, tarvitseeko ystävää tai tukea. Ihana lukea, miten mietit hänen tunteitaan!

      Poista
  4. Mua huvitti Mehlon lempinimi alusta asti, koska mun murresanastossa mehlo on käyttäjälleen liian isoa vaatetta kuvaava adjektiivi. Tai näin sen ainakin muistan - isovanhemmilta ei enää voi asiaa varmistaa. Toivottavasti Mehlo ei kuitenkaan kasva nimensä mukaiseksi!

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, en ole ikinä kuullut tuollaista sanaa! No toisaalta jos Mehlo olisikin oletettua pienempi, niin vaatteet voisivat olla hänelle vähän mehloja. :D Hauska sana! Mehlo nimi tuskin jää bloginimeksi, kuten Bonsku. Se on ollut eri lailla hassutteleva työnimi, joten nähtäväksi jää, miksi Mehloa täällä blogissa jatkossa kutsutaan.

      Poista
  5. Ihania vaatteita! Ja ihana maha!

    MB

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.