lauantai 7. huhtikuuta 2018

Neljännesvuosikatsaus: Bonbon 2v9kk

Ööö... mihin kolme kuukautta on taas vierähtänyt? Ja Bonsku sen kun kasvaa ja kehittyy, kuten lapsilla on tapana tehdä. Vielä hän tuntuu taaperolta, mutta enemmän ja enemmän alkaa olla leikki-ikäisen elkeitä. Etenkin henkistä kasvua on viime aikoina näkynyt selkeästi. Nyt ensimmäistä kertaa ei kuitenkaan edelliseen postaukseen nähden ollut enää niin dramaattista eroa. Kai se muutos tässä vähän hidastuu, vaikka ajan kuluminen sen kun nopeutuu.

Bonskun ja minun yhteistyönä leivottu mämmimutakakku. Siihen tuli ennen kuljetusta parit sormen jäljet (=reiät), mutta ne on hyvä paikata koristemunilla, jotka taas on hyvä asetella mahdollisimman syvälle kakkuun. 

Roolileikit ovat viime aikoina olleet kova juttu. Leikeissä on entistä enemmän juonta ja välillä Bonsku tykkää leikkiä ja viedä juonta eteenpäin ihan yksikseenkin. Ainakin minun kanssani tämä on kyllä harvinaista, mutta isovanhempien kanssa tätä tapahtuu kuulemma enemmän. Bonskulla on myös paljon leikkejä, joihin hän haluaa aikuisen mukaan. Suosikkileikki on paloasema leikki, jossa ensin mennään nukkumaan sohvalle. Sitten noin viiden sekunnin yölevon jälkeen Bonsku kajauttaa: "Hälytys!" ja sitten tuleekin kaikille mukanaolijoille kiire pukea kypärät ja muut palovarusteet niskaan ja lähteä sammuttamaan erinäisiä tulipaloja tai pelastamaan kilpikonnaa puusta. Bonsku on myös alkanut leikkiä hahmoja seuraamistaan ohjelmista ja saattaa yhtäkkiä tokaista minulle "Kiia!", jolloin minun pitää vastata: "No mitä Rami?", sillä silloin olemmekin Ystävien kylän kirahvihahmoja, emmekä äiti ja poika. Kovin henkeviä Kiia ja Rami eivät kylläkään keskustele ja yleensä keskustelu toistaa tätä kehää, jossa Rami kutsuu Kiiaa nimeltä ja Kiia vastaa jotain Ramille.

Bonsku esittelee omaa keittiötään ja tekemäänsä "hilloa". Näistä hän itse pyysi ottamaan kuvan ja tarkisti lopputuloksen. Kelpasi.

Bonsku tykkää edelleen myös rakentelu- ja legoleikeistä. Niihin hän saattaa uppoutua välillä hyväksi toviksi. Myös musisointi on pysynyt kuvioissa ja usein kotiin tullessa onkin vastassa kokonainen bändi, kun myös isä tai isovanhemmat on värvätty soittajiksi. Minusta on ollut ihanaa, että myös entistä pidemmät kirjat ovat alkaneet kiinnostaa Bonskua ja hän jaksaa hyvin jo kuunnella pieniä kertomuksia. Hauskinta taitaa kuitenkin olla Luru Luteen etsiminen Richard Scarryn autokirjasta. Suosikkikirjoja ovat Maisa-kirjat, erilaiset auto- ja hälytysajoneuvokirjat ja nykyisin Bonsku kuuntelee selvästi mielellään myös pikkusisarus-aiheisia kirjoja. Hän selvästi valmistautuu isoveljeyteen. 

Paras juttu lasten WAMin lasten viikonlopussa oli se, että pääsi itse taiteilemaan.
Jokin aika sitten Bonskulla oli myös ensimmäisiä mielikuvitusystäviä. Heidän kanssaan hän leikki makuuhuoneen vanhan peilipöydän ääressä ja puhui, että siellä näkyvät hänen "peilikaverinsa", joihin kuului ainakin Kaapo ja muutama muu tyyppi. Minulla on aikoinaan ollut paljon mielikuvitusystäviä, joten saa nähdä tulevako he suosituiksi myös Bonskun leikeissä. Myös ihan oikeita ystäviä Bonskulla alkaa olla ja muutamien ystäväperheiden lasten kanssa yhteiset leikit alkavat sujua jo hienosti. Etenkin yhden toisen pienen palomiehen kanssa leikit jatkuvat samasta pisteestä aina kun nähdään.

Lisätään mukaan vielä perinteinen kantokuvakin. Viime aikoina Bonsku on tullut oikein mielellään taas kyytiin. Varmaan siksikin, että minä olen pystynyt liitoskipujen vuoksi kantamaan suhteellisen vähän ja se onkin harvinaista herkkua. 

Jos suurin osa Bonskun jutuista onkin hauskoja ja ihania, niin mahtuu mukaan kyllä hankaliakin hetkiä. Sellaista perusuhmaa ja erityisen ärsyttävää ja koettelevaa on ollut raapiminen, jota Bonsku harrastaa turhautuessaan, väsyessään tai silloin, kun ei saa mielestään tarpeeksi huomiota (vaikka olisikin saanut vanhemman täyden huomion hetkeä aikaisemmin). Mitään taikakeinoa raapimisen kitkemiseksi emme ole keksineet. Lähinnä olemme pyrkineet toistamaan, ettei saa satuttaa ja rauhoittamaan häntä laskemalla kymmeneen tai laulamalla rauhoittavan laulun. Myös anteeksipyytämistä olemme harjoitelleet. Ehkä se empatiakyky tässä jossain vaiheessa kasvaa. Kävimme taannoin katsomassa Taru sormusten herrasta -näytelmän Turun kapunginteatterissa ja nauroimme, miten elävästi tuli mieleen vajaa 3-vuotiaan uhmahetket, kun Klonkku tai joku muu kertomuksen hahmoista sanoi sormusta himoitessaan: "se on minun!" ja vielä vähän raapaisi toista päälle. 

Näin iloiselta näyttää 2v9kk, kun edessä on kaksi jälkiruokaa. 

Eri tavalla haastavaa on ollut se, että Bonsku on alkanut hiukan käsittää elämän rajallisuutta ja kysellyt kovasti kuolemasta. Jotenkin en ihan näin aikaisin arvannut näihin kysymyksiin joutuvani vastaamaan. Menetyksiä lähipiirissä ei ole lähiaikoina ollut, mutta kerran tuli puheeksi minun isoisäni eli minun pappani, joka on kuollut jo yli 20 vuotta sitten. Kertoilin hänestä ja siitä, että Bonsku on saanut häneltä nimensä. Tästä Bonsku jotenkin veti johtopäätöksen, että hänen pappansa on kuollut ja oli apeana kertonut asiasta myös puistokerhossa. Asiaa piti sitten käydä läpi moneen kertaan ja senkin jälkeen Bonsku on kysellyt milloin me tai isovanhemmat kuolemme. Täysin hän ei asiaa varmaankaan vielä ymmärrä, mutta jonkinlainen käsitys elämän rajallisuudesta on herännyt. Näitä pohdintoja on onneksi ollut kuitenkin vain yksittäisiä lyhyitä kertoja, vaikka ne ovatkin äidin sydämessä tuntuneet kovin riipaisevilta. 

Ja näin huolellisesti ne pitää syödä. 

Vaikka haasteita on ollut, niin kyllä moni asia on myös helpottanut. Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten sitä on joskus pitänyt tehdä sitä ja tätä ja tuota ja nyt asiat sujuvatkin ihan itsestään. Pottailu on ottanut aimoharppauksen eteenpäin, vaikka vaipoista ei olla vielä luovuttu. Elämä on kuitenkin helpottanut niiden suhteen huomattavasti. Bonsku nukahtaa nykyään nopeasti ja osaa jo halutessaan pukea jonkin verran ulkovaatteita itse (varmaan osaisikin, jos olisi päiväkodissa, kotona on liian hyvä palvelu). Ruokien ja syömisten suhteen ei ole juurikaan tarvinnut enää stressata. Ja onneksi elämä on näiltä osin helpottanut, sillä kohta se taas monimutkaistuu, kun seuraavan vajaan neljännesvuoden päästä meillä onkin yhtäkkiä Bonskun lisäksi vauva!


Tämän postauksen mahdollisti sairastupa, sillä Bonsku malttaa kerrankin olla sen verran paikoillaan, että sain lisättyä kuvat postaukseen. 

8 kommenttia:

  1. Ihana punapää-Bonsku! Ihana lukea leikkien kehityksestä. Ja kiva, että pottailu ja pukeminen ja kaikki muukin sujuu jo aika kivasti.

    Reipas sie kun kannat vielä! Mie lopetin Ellun kanssa tosi varhain kun odotin Veenua, se vain tuntui jotenkin ikävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiusten väri on tosiaan pysynyt punaisena! Toivottavasti pysyykin, mutta tietysti hän on suloinen minkävärisessä tukassa vaan.

      Se on kai tosi yksilöllistä, miten pitkään pystyy kantamaan. Monella rajoittaa huonovointisuus. Minäkään en kanna kyllä enää kuin ihan lyhyitä matkoja ja rattaisiin on ollut "pakko" totutella, kun vähänkään pidemmistä kantohetkistä tulee liitoskipuja. Kokonaan en ole kuitenkaan malttanut luopua, kun kantaessa saa juteltua ihan eri tavalla kuin rahisevan hiekoitussoran päällä rattaita työntäessä.

      Poista
  2. Bonskun kanssa on jo tosi hauska keskustella. Tämän ikainen tietää jo tosi paljon, mutta on silti vielä aika pikkuinen ja siksi keskustelut ovat usein yllättäviä ja hauskoja.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi hauskaa, miten välillä äly välähtää ja välillä taas huomaakin, miten suppea maailmankuva ja elämänkokemus vielä on. Aivan loistava keskustelukumppani Bonsku kyllä on!

      Poista
  3. Pälkähtipä päähäni, että jospa Bonsku pitäisi blogia ja kertoisi kokemuksiaan äidistä ja isästä. Olisi siinä paljon myönteistä kerrottavaa. Jos ei heti kaikkea muistaisi, voisin auttaa. Niihin hän sitten: jooo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, vaikka varmaan hän kertoisikin, miten tylsää on kun kiinnostavia esineitä nostetaan aina vain korkeammalle hänen ulottumattomiinsa, vaikka hän ei yhtään käsitä miksi.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.